Miksi minun perheeni ei ole niin kuin ystäväperhe?

Geenit. Ja kulissit.

Ehkä kaikki lähtee niistä valinnoista, mitä aikanasi teit. Jos et olisi tyytynyt siihen öykkäriin, vaan jatkanut etsimistä, olisit voinut elää unelmaperheessäsi. Lapset taisivat ollakin ok, kyllä ne omat lapset ovat aina parempia kuin naapurin kakarat. :)

No, ainahan naapureilla menee joissakin asioissa paremmin...Meillä oli yhteen aikaan naapurina perhe, jossa kolme kaunista ja suloiste pientä tyttöä, kaunis äiti ja komea isä. Kaiken lisäksi äiti oli musiikillisesti lahjakas ja asunnosta kaikui usein koko perheen yhteislaulu jota äiti säesti pianolla. Siis aivan kuin jostan kesäkummun Marikista koko perhe.

Minulla on siis talo täynnä jämeriä pikkumiehiä, jotka painivat niin että koko mökki tärisee, ovat muutenkin kuin suoraan Lassista ja Leevistä ja varmaan jossain vaiheessa joudutaan rakentamaan joku lisäsiipi ihan vaan poikien veneenkokoisille tennareille. Itse en ole minkään näköinen eikä mieskään, eikä olla missään erityisen hyviä. Asiat ihan hyvin mutta meistä vaan puuttuu sellainen kaikenlainen hohdokkuus.

Inhotti olla noiden ihmisten naapurina, koska he olivat kaiken lisäksi tosi kivoja, ja heistä oli mahdotonta olla pitämättä. Oisin niin halunnut elää sitä niiden elämää!

Ehkä sun lapset voisivat paremmin ja pystyisivät keskittymään koulussa, jos niiden ei tarvitsisi elää päihdeongelmaisen isän kanssa.

Ap sinun tilanteesi on hyvä esimerkki, miksi olen aiemmin kysellyt tällä palstalla, miten kasvattaa tyttärestä sellainen, että löytää tasokkaan, terveen miehen.

Menee samaan sarjaan, kun töihin ilmestyi mua 10 vuotta nuorempi nainen. Aivan käsittämättömän kaunis. Iho täysin virheetön, upea, kiiltävä (!) blondi tukka, kauniit suuret silmät, mustat ripset, täydellinen hammasrivistö jne. Kroppakin hyvä. Olisi edes nyrpeä ihminen, mutta maailman herttaisin ja ystävällisin. Hymyilee kaikille ja on aina niin mukava.

[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 16:17"]

Mies mukava, rakastaa vaimoaan. Lapsi kohtelias, huumorintajuinen ja pärjää koulussa. Oma mieheni on viinaan menevä öykkäri ja lapset... Rakastan minä niitä totta kai, mutta eivät ne mitään kouluneroja välttämättä ole.

[/quote]

Mieti nyt tarkkaan haluatko antaa lapsillesi tuollaisen kuvan perheestä ja parisuhteesta! Uskon että te olisitte onnellisempia ilman miestäsi.

Äkkiseltään tuli mieleen, että voisko se johtua siitä, että ne on ne ja te ootte te?