Miten kummiudesta voisi kieltäytyä...

Sanokaa että ootte eronnu kirkosta, joten ei onnistu :)  Ainakin mulla on sellanen käsitys, että kummin on kuuluttava kirkkoon ennenkuin se voidaan hyväksyä kummiksi 

Sanoisin suoraan, että kiitos, mutta kummilapsia on jo tarpeeksi. Itse olen myös samalla tavalla sanonut ja asia ok. 

Etukäteen jo puhutte, ennen kuin pyytävät, että teillä on riitävästi kummilapsia, niin järkevinä ihmisinä ymmärtävät, eivätkä edes kysy! Jos kysyy, niin nolompi juttu, kun kummiudesta ei oikeasti ole helppo kieltäytyä, mutta voisi ainakin sanoa, että olette jo kauan sanoneet, että meille riittää nykyiset kummilapset! Mahtaisko toimia?

Erotkaa kirkosta. Sen jälkeen ei tarvitse keksiä tekosyitä vaan voi ihan rehellisesti sanoa, miksi kummius ei onnistu.

Ei tarvii erota kirkosta tuon takia. Aikuinen ihminen osaa (tai jos ei osaa, opetelkoon) kommunikoida. Esimerkkilause: "Arvostan pyyntöäsi, mutta meillä on jo monta kummilasta, ehkä haluaisitte jonkun jolla oikeasti olisi aikaa lapselle sillein kuin kummilla tulisi olla".

4 kummilasta on aivan riittävä ja korrekti syy kieltäytyä. Sanokaa, että lapsi ansaitsee "vähemmän työllistetyn" kummin.

Hyvissä ajoin alat kyselemään parilta ovatko kummeja ajatelleet ja ennen kuin ehtii vastaamaan alat kertoilemaan miten itse oot ollut aika tyytyväinen ettei oo pyydetty enää kummiksi, kun teillä on jo niin monta kummilasta ettei aika riitä millään jokaiselle. Ettette enää halua yhtään kummilasta kun niitä tosiaan jo on, ja omiakin lapsia päälle. Ja miten lapset voi ollkkaita vaikkei ne kummilapsia olekaan jne jne. Lista on loputon. 

Eiköhän se ymmärrä. :)

No kyllä on kaukaisia tuttuja jos ei asiasta voi puhua! Tottakai voi kieltäytyä. Edes tällä palstalla missä mammat valittaa kaikesta maan ja taivaan väliltä en muista yhtään aloitusta, missä olis haukuttu joku sen takia että kieltäytyi kummiudesta!!

"Kiitos ihanasta ajatuksesta, mutta meillä on entuudestaan jo 4 kummilasta ja koemme, ettei meidän omat voimavarat ovat nyt salli enempää kummilapsia. Haluan silti olla mukana seurata pikkuisenne kasvua ja kehitystä!"

Mielestäni sen voisi sanoa esimerkiksi noin! Itse odotamme nyt esikoista ja olemme miettineet, ketä kysyä kummeiksi. Hieman jännittää, ettei aiheutettaisi kenellekkään sellaista "pakko" tunnetta suostua kummiksi. Itse arvostaisin, jos joku suoraan sanoisi, että ei koe nyt kykenevänsä olemaan lapselle kummi. En loukkaantuisi :)

Ainoa oikea tapa on sanoa suoraan tuohon tyyliin kuin 10 ehdottaa. Kaikista hävyttömintä olisi alkaa kautta rantain "ennakoimaan" kuten 8 ehdottaa. Itse ainakin loukkaantuisin, jos myöhemmin saisin tietää, että taustalla oli pelko joutua kummiksi. En myöskään haluaisi, että kukaan ryhtyisi kummiksi vasten tahtoaan.