Voiko lapsen ujoutta hoitaa mitenkään?

On melkein helpompi sanoa, mitä ainakaan ei pidä tehdä, jos lapsi on oikeasti ujo. Ei se ujous siitä parane, jos lapsi tuupataan metelöivään lapsilaumaan ja sanotaan, että mene nyt vain leikkimään niiden kanssa. Siinä se lapsi seisoo itku kurkussa lauman ulkopuolella ja livistää paikalta, heti kun saa koottua rohkeutta sen verran. Ja voi hirvitys, jos äiti vielä rupeaa sitten moittimaan, miten nynny kakara hänellä on.

Tai toinen tilanne: tulee vieraita tai mennään kylään. Ujo lapsi yrittää piiloutua äidin hameenhelmoihin. Vieraiden kättely on kamalaa! Ja mitä tekee äiti? Vetää nyrkkiä purevan lapsen (usein muuten tytön) esiin ja alkaa kailottaa, miten tämä meidän Liisa on niin ujo. Mitä sille oikein pitäisi tehdä, että reipastuisi. Eihän tästä tule mitään. Taas seisoo Liisa itku kurkussa ja toivoo voivansa piiloutua johonkin turvalliseen paikkaa. Kylässä sitä ei ole, mutta kotoa se ehkö löytyy. Paras paikka olisi tietysti äidin lämmin syli, mutta äiti on taas kerran nolannut Liisan vieraiden edessä. Voi Liisa parkaa.

En ole koskaan voinut käsittää, mikä hinku joillakin vanhemmilla on levitellä lasten asioita vieraille tai miksei sukulaisille ja tutuillekin. Ihan kuin lapsi ei voisi loukkaantua moisesta tai kuin lapsella ei muka olisi "omia" asioita, jotka eivät kuulu kenellekään muulle. On erittäin epäreilua ruveta rääpimään lapsensa luonnetta ja temperamenttia julkisesti. Mikä kalabaliikki siitä syntyisikään, jos lapsi tekisi vanhemmilleen saman?

Terveisin Ujouden kirot kokenut

[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 15:30"]

[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 15:14"]

[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 14:57"]

Itse syntynyt ujona. Elämä ajoittain vaikeaa. Koulussa kiusattiin. Työelämässä on vaikeaa kun ei osaa solmia suhteita.

Kyllä sitä mielummin olisi se suulas joka ei mieti mitä sanoo ja joka saa joka puolella ystäviä.

En tiedä onko tähän mitään hoitoa? Minulle ei ainakaan mitään koulussa pienenä tarjottu. Voiko omasta luonteestaan parantua? Vähän sama kuin asbergereille ei ole parannusta tai monille muillekaan. Alkoholikaan ei poista ongelmaa. Olen vasta 36v ja välillä eläminen tuntuu turhalta kun ei missään oikein saa omaa paikkaansa tehtyä. En tiedä mikä merkitys ujoilla on maailmassa? 

Koko ajan tulee ujoilla olemaan vaikeampaa, kun pitää aina vaan olla enempi esillä ja sosiaalisempi kaikilla aloilla ja kaikissa paikoissa. Itse kärsin luonteeni vuoksi masennuksesta. Miten hyväksyä itsensä jos muutkaan ei hyväksy tai halua seuraasi?

[/quote]

Ai, minulla taas ei ole ujona yhtään vaikeaa. Tietokonekoodarin ei tarvitse olla pätkääkään sosiaalinen, yksin saa istua ruudun edessä :) Lapsena olin ajoittain kyllä jonkin verran kiusattu, kun olin hiljaisena ja pienikokoisena helppo uhri kiusaajatyypeille. Mutta aikuisena ei ole ollut enää mitään haittaa ujoudesta mitenkään. 

Yleensäkin tutkimusten mukaan se, koetaanko ujous ongelmaksi vai vahvuudeksi, on kulttuurista. Esim. Aasian monessa maassa ujo lapsi on ihanne, ujous samaistetaan hyvään käytökseen, nöyryyteen ja ajattelevaisuuteen. Yhdysvalloissa taas ujo tai introvertti nähdään negatiivisemmin, isellä jopa lääkitään ujoja lapsia erilaisiksi kuin luonnostaan ovat. Suomeen on osin myös tunkenut tuo amerikkalainen pinnallisen sosiaalisuuden ihanne, mikä voi aiheuttaa ainakin tietyillä aloilla oleville ujoille paineita. Mutta kyllä minusta täällä saa myös rauhassa olla vähemmän sosiaalinen, sellainen perinteinen jurrikka.

[/quote]

Niin itse olen asiakaspalvelussa ja alalla jossa on aina opiskeluista asti painotettu tiimityötä. 

En ole yhtään tiimityö henkinen. Palaveria ja kokouksia on jatkuvasti. Koen ne äärettömän kuormittaviksi. 

Ammatinvalinta testeissä on käyty ja tulokset oli ristiriitaisia. Ei osannut neuvoa. 

Kahvituksia ja muita on kokouksissa jatkuvasti. Pitäisi olla osallistuva ja sosiaalinen. En oikeastaan tiedä mihn ammattiin sopisin. En nyt ole mikään supervälkky vaan ihan normaali. 

Ja itsetunto tosiaan on mennyt kaiken sen kiusaamisen ja muun takia. Olen muuten ihan normaali ja normaalin näköinen, ainoastaan luonne on "vammainen". 

Olen muuten kokeillut ryhmäterapiaa. Ahdisti ihan hirveesti joutua uutena jäsenenä kesken terapian ryhmään. Ei sopinut minulle tuo. Lisäksi ryhmäterapiassa ei olisi kiva olla ainut kiusaamisen kokenut henkilö.

t:se ujo ja masentunut

[/quote]

Hyh, minä en olisi päivääkään tuollaisessa duunissa, kamalaa... Mietityttää, miksi olet ujona ihmisenä valinnut alan, missä täytyy tehdä paljon tiimityötä ja olla sosiaalinen koko ajan? Paljonhan niitä on ammatteja joissa ei tarvitse juurikaan olla sosiaalinen, muitakin kuin tämä tietokoneohjelmointi. JOpa hoitoalalta löytyy laboratoriotöitä joissa saa aika omissa oloissaan olla. Samoin monet insinöörintyöt, kirjanpitotyöt jne. 

Itse muuten valitsin oman ammattini ihan sillä perusteella, missä saan olla mahdollisimman paljon yksin ja rauhassa. Tietokoneet sinänsä eivät kiinnostaneet yhtään, mutta tiesin että nörttien joukossa saa olla oma introvertti itsensä, ja olen ollut tyytyväinen valintaani.