Lue keskustelun säännöt.
Sinä kerrostalossa asuva av-mamma jonka kakaralauma aloittaa kiljumisen
14.10.2013 |
Klo 7 aamulla ja jonka eläintarha räksyttää ja ulvoo viikonloput putkeen kun omistajat on poissa ja elukat heitteillä - MIKSI et voi muuttaa sen laumasi kanssa maalle? Onko järkeä sulloa 6 ihmistä ja eläintarha pieneen kolmioon ja ilahduttaa naapureita 24/7?
Kommentit (21)
Muuta itse pois. Kerrostalossa saakin olla ääntä jo klo 7 aamulla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa kukaan täällä ei tunnusta olevansa tuo naapuri? Eipä tietenkään.
ap
[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 08:55"]
Muuta itse pois. Kerrostalossa saakin olla ääntä jo klo 7 aamulla...
[/quote]
No niin muutankin kun on 20 000 säästössä lainan pääomaksi eli ensi vuoden puolella. Tämä ihana pikku perhe puolestaan juuri muutti tänä vuonna tänne. En ikinä tekisi edes kahta lasta pikku kerrostalokolmioon, saati tuollaista laumaa. Ei asuta Helsingissä.
Ja ääntä saa olla, mutta miks niiden pitää KILJUA ja RÄHISTÄ, lapset ja koirat kaikki kuorossa?
Mitä jos laitat ihan asialllista viestiä meluhaitasta? Ei kuulosta kovin asialliselta asumiselta, jos noin pieneen ahtautuu ihmismäärän lisäksi vielä eläimiäkin.
Joskus vuosia sitten oli Meidän perheessä juttua kuusihenkisestä perheestä, joka asui kaksiossa. Mietin itsekin, että vaikka he kokivat homman toimivan, niin naapurit varmaan ei.
Eläinsuojeluilmoitus, jos oikeasti koiria jätetään viikonlopuksi, tai vuorokaudeksikin yksin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutokset ärsyttää. Meillä esim.yläkerrassa asuu hiljainen nainen. Sillä on kovaääninen ja raskasaskeleinen miesystävä. Ärsyttää aina sen miehen röhönauru ja askeleiden jumputus. Luultavasti kuuluu ihan normi elämään.
Jos lapset ei saa itkeä, nauraa, leikkiä ja elää vapaasti edes päivisin kotonaan, niin missä???
[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 09:05"]
Eläinsuojeluilmoitus, jos oikeasti koiria jätetään viikonlopuksi, tai vuorokaudeksikin yksin!
[/quote]
Siellä kai käy joku naapurin pikkulikka pissattamassa niitä, mutta kun ulvonta alkaa sillä sekunnilla kun auto käynnistyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 09:11"]
Me ollaan nelihenkinen perhe joka asuu kaksiossa koiramme kanssa. Lapsista lähtee melua, sille ei oikeen voi mitään. Sori vaan. Meilläkin on oikeus täällä asua. Koiramme ei tosiaan räksytä muuta kun silloin kun postimies tulee ovelle. Eikä sitä jätetä yksin melkein koskaan.
[/quote]
Ja paskat. Lapsia voi KASVATTAA ottamaan muutkin huomioon! Kerrostalossa on pakkokin, ei voi ajatella että kotonaan saa tehdä mitä vaan. Kun ei saa!
Hiljennän heti omat lapseni aamulla kun koirasi ei herätä heitä rappukäytävässä räkyttämällä klo 6.45 viedessäsi sitä aamupissille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin. Jokainen saa asua kaupungissa, vaikka olisi 10 lasta. On perheen oma asia, miten ahtaasti asutaan. Toiseksi kerrostalossa saa kuulua päivän äänet jo aamulla kello 7, silloinhan hiljaisuus yleensä viimeistään loppuu. Järjetön möykkä on asia erikseen, mutta en usko, että siellä kukaan huudattaa musiikkia täysillä, hakkaa koko ajan seiniä tms.
Jos olet koirasta huolissasi niin tee vaikka eläinsuojeluilmoitus tai joku vastaava, mikä sen nimi nyt onkaan. Voithan myös kertoa perheen vanhemmille, että koira ulisee siellä yksinään ja ääni on todella häiritsevä.
Lapsista lähtee ääntä. Hullua meteliä ei tarvitse olla, mutta toiset on vilkkaampia kuin toiset ja jos lapsia on tosiaan 4 niin kyllähän siinä vilskettä riittää.
Me asuttiin joskus miehen lasten kanssa (tuolloin 2v ja 3,5v) kerrostalokaksiossa. Joku kolmivuorotyöläinen naapurista tuli viikon päästä valittamaan, että on niin kauheaa meteliä päivisin. No niin varmaan on joo, minkäs teet kun kaksi uhmaikäistä on saman katon alla ja energiaa piisaa. Ulkoilimme päivittäin, mutta naapurin harmiksi silloinkin piti kävellä raput alas, eikä tuollainen 2v kovin reippaasti niitä pääse. Sullouduimme kaksioon, koska lasten muutto meille tuli todella yllättäen, emmekä ehtineet/voineet etsiä uutta asuntoa. Älämölöä en minäkään kestä, kyllä ne suurimmat möykät kuuluu ulkoiluun, mutta valitettavasti ainakaan näitä lapsia ei saa pidettyä ihan hiljaisina.
[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 10:05"]
[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 09:11"]
Me ollaan nelihenkinen perhe joka asuu kaksiossa koiramme kanssa. Lapsista lähtee melua, sille ei oikeen voi mitään. Sori vaan. Meilläkin on oikeus täällä asua. Koiramme ei tosiaan räksytä muuta kun silloin kun postimies tulee ovelle. Eikä sitä jätetä yksin melkein koskaan.
[/quote]
Ja paskat. Lapsia voi KASVATTAA ottamaan muutkin huomioon! Kerrostalossa on pakkokin, ei voi ajatella että kotonaan saa tehdä mitä vaan. Kun ei saa!
[/quote]
Ai meidän 1-vuotiasta ja vauvaa voi kasvattamalla opettaa olemaan hiljaa? Onnea vaan yritykseen. :D
#7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 08:56"]
Jaa kukaan täällä ei tunnusta olevansa tuo naapuri? Eipä tietenkään.
ap
[/quote] No väkimäärä on vain kolme ja elukoina kaksi kissaa, esiteinistä kyllä välillä lähtee ääntä ja minustakin mutta ei ihan vielä klo 7 aamulla. Asumismuoto ja koko kyllä täsmäsivät.
Kasvattaminen lapset ottamaan toiset huomioon ei tarkoita hiipimistä ja sipisemistä omassa kodissa. Sopiva määrä naapureiden huomioimista on sitä, ettei kiljuta täyttä kurkkua, ei mölytä rapussa eikä pidetä ihan hurjaa meteliä normaaleihin nukkuma-aikoihin. Näin itse sen näkisin ja omia lapsia kasvatan.
Paljon reissanneena tuntuu vahvasti, että vain Suomesta löytyy tällaisia äänihysteerikkoja, muualla naurettaisiin pihalle elämän ääniä säikkyvät kärttyilijät. Lasten kanssa normaalista elämisestä ja olemisesta lähtee kohtuullinen määrä ääntä, näin se nyt vaan on. Se, joka ei tätä tosiasiaa kestä, ei ehkä muista olleensa itsekin lapsi ja voi hyvin muuttaa omakotitaloon maaseudun rauhaan. Onko tässä jotain metsäläisperimää, ettei kestetä urbaaneja olosuhteita ja kanssaihmisten aiheuttamia ärsykkeitä juuri lainkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 12:35"]
Se, joka ei tätä tosiasiaa kestä, ei ehkä muista olleensa itsekin lapsi ja voi hyvin muuttaa omakotitaloon maaseudun rauhaan. Onko tässä jotain metsäläisperimää, ettei kestetä urbaaneja olosuhteita ja kanssaihmisten aiheuttamia ärsykkeitä juuri lainkaan?
[/quote]
Mä muistan erittäin hyvin omasta lapsuudestani nimenomaan sen, miten kerrostalossa meitä lapsia hyssyteltiin koko ajan. Siksi nykymeininki ihmetyttää. Melkein kaikki kaverit asuivat myös kerrostaloissa ja joka ikisen kodissa oli sama kuri. Meille oli hyvin tarkkaan määritelty sisä- ja ulkoleikkien rajat ja erityisesti se, miten rappukäytävässä käyttäydytään.
Pihalla sai sitten leikkiä muutakin kuin askartelua tai hiljaisia nukkeleikkejä tai lautapelejä. Mutta ei puhettakaan, että sisällä olisi ikinä leikitty vaikkapa hippaa tai ylipäänsä mitään, mihin liittyy töminää tai kiljahtelua. Tai hypätty narua. Tai edes pompotettu palloa seinää vasten. Siitä tuli heti käsky ulos leikkimään, ettei naapurit häiriinny. Oltiinkin paljon ulkona, enkä usko että se tekisi pahaa yhdellekään nykylapsellekaan. Jos lapsi on pieni, vanhemmaltahan se vaatii tietysti viitseliäisyyttä kun täytyisi raahautua itsekin sinne ulos.
Asuin kerrostalossa lapsena ja asun nytkin, koska ei ole rahaa omakotitaloon. Näin varmasti hyvin moni muukin, sekä mökääjä että hiljaisuutta kaipaava, ei se läheskään kaikille ole oma valinta josta noin vaan voisi muuttaa minne tykkää. Täytyy vaan joustaa, puolin ja toisin. Kestää vähän enemmän mökää kuin mikä itsestä tuntuisi luontevalta ja toisaalta mökääjien hyssytellä vähän enemmän kuin ihan pelkän oman perheen vuoksi haluaisivat.
[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 10:57"]
Ensinnäkin. Jokainen saa asua kaupungissa, vaikka olisi 10 lasta. On perheen oma asia, miten ahtaasti asutaan. Toiseksi kerrostalossa saa kuulua päivän äänet jo aamulla kello 7, silloinhan hiljaisuus yleensä viimeistään loppuu. Järjetön möykkä on asia erikseen, mutta en usko, että siellä kukaan huudattaa musiikkia täysillä, hakkaa koko ajan seiniä tms.
Jos olet koirasta huolissasi niin tee vaikka eläinsuojeluilmoitus tai joku vastaava, mikä sen nimi nyt onkaan. Voithan myös kertoa perheen vanhemmille, että koira ulisee siellä yksinään ja ääni on todella häiritsevä.
Lapsista lähtee ääntä. Hullua meteliä ei tarvitse olla, mutta toiset on vilkkaampia kuin toiset ja jos lapsia on tosiaan 4 niin kyllähän siinä vilskettä riittää.
Me asuttiin joskus miehen lasten kanssa (tuolloin 2v ja 3,5v) kerrostalokaksiossa. Joku kolmivuorotyöläinen naapurista tuli viikon päästä valittamaan, että on niin kauheaa meteliä päivisin. No niin varmaan on joo, minkäs teet kun kaksi uhmaikäistä on saman katon alla ja energiaa piisaa. Ulkoilimme päivittäin, mutta naapurin harmiksi silloinkin piti kävellä raput alas, eikä tuollainen 2v kovin reippaasti niitä pääse. Sullouduimme kaksioon, koska lasten muutto meille tuli todella yllättäen, emmekä ehtineet/voineet etsiä uutta asuntoa. Älämölöä en minäkään kestä, kyllä ne suurimmat möykät kuuluu ulkoiluun, mutta valitettavasti ainakaan näitä lapsia ei saa pidettyä ihan hiljaisina.
[/quote]
Lapsia on neljä, koiria 3 joista 2 on todella isoa rotua. Ei ole ihan verrannollinen. Lapset eivät ulkoile, kesällä juoksivat alasti kerrostalon pihalla naapurin setien iloksi. Pienellä koiralla on vaipat, isompia käytetään pissalenkillä.
Ei kiinnosta heidän elämänsä muuten, mutta pitäisivät ne kakarat hiljaa. En jaksa kuunnella kiljumista joka ikinen aamu klo 7.
[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 12:35"]
Kasvattaminen lapset ottamaan toiset huomioon ei tarkoita hiipimistä ja sipisemistä omassa kodissa. Sopiva määrä naapureiden huomioimista on sitä, ettei kiljuta täyttä kurkkua, ei mölytä rapussa eikä pidetä ihan hurjaa meteliä normaaleihin nukkuma-aikoihin. Näin itse sen näkisin ja omia lapsia kasvatan.
Paljon reissanneena tuntuu vahvasti, että vain Suomesta löytyy tällaisia äänihysteerikkoja, muualla naurettaisiin pihalle elämän ääniä säikkyvät kärttyilijät. Lasten kanssa normaalista elämisestä ja olemisesta lähtee kohtuullinen määrä ääntä, näin se nyt vaan on. Se, joka ei tätä tosiasiaa kestä, ei ehkä muista olleensa itsekin lapsi ja voi hyvin muuttaa omakotitaloon maaseudun rauhaan. Onko tässä jotain metsäläisperimää, ettei kestetä urbaaneja olosuhteita ja kanssaihmisten aiheuttamia ärsykkeitä juuri lainkaan?
[/quote]
Joo, samaa mieltä. Suomessa hyssytellään hirveästi, mitään ei saa kuulua. Bussissa ei saa jutella, ei saa nauraa äänekkäästi. Ryhmätilanteessa ei saa avata suutaan vaan pitää vain hymistä hiljaa. Itsekin olen hissukka, mutta silti tämä rasittaa minua. Lapsen myötä olen alkanut vähitellen ajatella, että kyllähän elämisestä saa ääntä lähteä, ei koko ajan tarvitse olla kuin ei olisi olemassa. Minut kasvatettiin olemaan hiljaa (esim. jos oli vieraita niin lapsethan ei tosiaan puhuneet meillä mitään), mutta omalle lapselle en halua tätä periyttää. Käytöstavat tulee tietysti hallita, mutta kyllä oma olemassaolo saa näkyä ja kuulua.
Ei tähän maailmaan kannata enää kasvattaa hissukoita. Sosiaaliset ja itsevarmat pärjäävät.
[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 08:56"]
Jaa kukaan täällä ei tunnusta olevansa tuo naapuri? Eipä tietenkään.
ap
[/quote]
Siis sä luulet että kaikki ihmiset roikkuu av:llä?
Me ollaan nelihenkinen perhe joka asuu kaksiossa koiramme kanssa. Lapsista lähtee melua, sille ei oikeen voi mitään. Sori vaan. Meilläkin on oikeus täällä asua. Koiramme ei tosiaan räksytä muuta kun silloin kun postimies tulee ovelle. Eikä sitä jätetä yksin melkein koskaan.
Ärsyttävä aloitus. Vaikka minulla ei ole lapsilaumaa eikä eläimiä.
Meillä on 4h+k ja vain yksi koira. Viikonloppuisin ei ole yksin, eikä juuri arkenakaan. Kuulet harhoja. Hullu!