Elämäni biisi Yle tv1

Laitoin myös palautetta Ylelle, mutta eihän ne noteeraa niitä kai mitenkään. Tyyppi edustaa vielä poliittisestikin Ylen linjaa t-paitoineenkin.

Vierailija kirjoitti:

En voi käsittää miksi te kyyniset pilkkaajat jaksatte katsoa tällaista jakamiseen ja empatiaan ja toisten kokemusten kunnioittamiseen perustuvaa ohjelmaa? Eikö teitä varten sopivempia ohjelmia ole tv pullollaan? Jotenkin pelottavaa, että mielikuvituksenne edes riittää pahan sanottavan keksimiseen näistä ihmisistä, jotka tähän ohjelmaan tulevat. Sääliksi käy läheisiänne ja heitä jotka joutuvat teidän kanssanne olemaan tekemisissä oikeassa elämässä.

Let's not meet. Huh.

Mä uskon, että suurin osa näiden vollotuksien jutuista liittyy kirjoittajien omiin fiiliksiin eikä mihinkään mistä täällä "puhutaan". Jos kaikki on paskaa luultavasti sanoja pitää itseään paskana. siihen tepsii kannustus, joten paskanjauhaja: olet ihana!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvempi meistä on tuomittu eläinrääkkäyksestä.

Ihmisrääkkäystä moni on kuitenkin harjoittanut, vieläpä innolla.

Tuomionsa kärsineen ihmisen joka rikostaan ei ole toistanut kyltymötön vainoaminen on ihmisrääkkäystä.

Se on maalittamista!  (kts. sosiaalinen media, Wikipedia)

Niin juuri, rakas paskanjauhaja, kokeilepas positiivisuutta vaihteeksi.

Kehu miestäsi, kun hän käy vapaaehtoisesti alapesulla. Kirjoita vauvapalstalle, miten nätit rinnat Erika Vikmannilla on, toivota anoppi toiseksin kerran tervetulleeksi saunavuorolle, katselkaa yhdessä Elämän biisiä - kysy anopilta milloin hän kuunteli ensimmäisen kerran Saijonmaata. Ja minkälaista se oli olla nuori radikaali 70-luvulla.

Kerro itse miten saitte lähipubiin myös luomuna tuotetusta viljasta tehtyä hanaolutta. Kutsu kylään tyttäresi maahanmuutaja perheestä oleva kaveri. 

Käy kävelyllä ja ota vähintään kolme kuvaa läihiäsi kauniista yksityiskohdista.

Hymlyile ainakin kolmelle vastaantulijalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tälle ohjelmalle on olemassa joku vastaava toimittaja, niin nyt hänen todellakin pitäisi vastata teoistaan. Millä saavutuksilla kissan kirveellä tappanut "taiteilija" on otettu mukaan tällaiseen perheohjelmaan ja miten hänet on voitu päästää suoraan lähetykseen päällään avoimesti poliittista agendaa suoltava paita? Nyt palautetta YLE:lle!

Jo kärsityn rangaistuksen jälkeen mielestäsi ihmistä pitäisi rangaista ikuisesti sosiaalisesti ja taloudellisesti?

Ja itse et ole koskaan tehnyt mitään tuomittavaa?

Ei, häntä ei pitäisi rangaista ikuisesti sosiaalisesti ja taloudellisesti. Mutta kissan kirveellä tappanut, kuolleen kissan päälle runkannut kusipää ei kuulu pyhäinpäivän iltana tv:stä tulevaan viihdeohjelmaan.

- eri

Tuleeko ensi lauantaina vielä uusi jakso, vai pitääkö oottaa joulujaksoon saakka?

Olen huomannut jännän jutun kun katselen ohjelmaa vanhempieni (n. 60 v) kanssa. Isää ei näytä kiinnostavan ohjelma lainkaan ja yleensä hän selaa kännykkää tai lukee lehteä. Mutta jos joku alkaa avautua vaikeasta lapsuudesta tai vaikeasta suhteesta vanhempiin niin kuin esimerkiksi Linda Lampenius tai Marco Bjuström, isä vaivaantuu ihan hirveästi. Alkaa vääntelehtiä sohvalla ja tuhahdella ja naurahdella hermostuneesti ja mutisee tyyliin "voi voi onpa taas kurjaa... Taas vollotetaan... Pitääkö nyt aina.."

Aloin miettiä että onko isälläkin ollut jotenkin ikävä lapsuus josta ei ole kertonut vai onko vaan niin iso tabu avautua tällaisista kielteisistä tunteista?

Lindan eilinen avautuminen herätti myötähäpeän, ei tuollaisia asioita missään viihdeohjelmassa avauduta kertomaan. Hän on lisäksi laihtunut ihan onnettomiin, hänen pitäisi hakeutua terapiaan.

Mutta vielä enemmän kyllä ihmetytti se mies ( jonka nyt tiedän olevan se taiteilija Teemu)

Puhui ja jutteli aivan sekavia jorinoita. En löytänyt jutusta mitään punaista lankaa.

Siis päästään sekaisin olevan vaikutelman antoi.

Sairashan tuo onkin, kun viattoman eläimen t a p p a n u t k i d u t t a M a l l a. Miten enää ilkeää enää missään naamaansa näyttää?

Vierailija kirjoitti:

Harvempi meistä on tuomittu eläinrääkkäyksestä.

Ja jos kysytään ihmisiltä satunnaisesti mistä tää Mäki on tunnettu, niin aika iso prosentti mainitsee tuon sairaan tekeleen eikä ole ikinä kuullutkaan mitään muuta hänestä. Mutta mitä kertoo Taiteilijaseurasta ja sen jäsenistä kun tällainen on valittu puheenjohtajaksi? 

Vierailija kirjoitti:

Tämä ohjelma vetoaa syvästi mummoikäisiin. Mäki vei mummoilta yöunet ja ehkä Lampeniuksen avautumiset myös.

Juu, tällaisille itkijämummoille Elämäni biisi on hyvä formaatti ja hupijengiläisille Jack Ass. 🙂

Jarkko Ahola ja Feel- eilisen parasta antia.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut jännän jutun kun katselen ohjelmaa vanhempieni (n. 60 v) kanssa. Isää ei näytä kiinnostavan ohjelma lainkaan ja yleensä hän selaa kännykkää tai lukee lehteä. Mutta jos joku alkaa avautua vaikeasta lapsuudesta tai vaikeasta suhteesta vanhempiin niin kuin esimerkiksi Linda Lampenius tai Marco Bjuström, isä vaivaantuu ihan hirveästi. Alkaa vääntelehtiä sohvalla ja tuhahdella ja naurahdella hermostuneesti ja mutisee tyyliin "voi voi onpa taas kurjaa... Taas vollotetaan... Pitääkö nyt aina.."

Aloin miettiä että onko isälläkin ollut jotenkin ikävä lapsuus josta ei ole kertonut vai onko vaan niin iso tabu avautua tällaisista kielteisistä tunteista?

Tuskinpa vaan, ehkä se on vaan se elämänkokemus ja kyllästyminen näihin jatkuviin avautumisiin ja huomionhakemisiin, joita näyttää tv ja lehdet olevan pullollaan. Mikään kun nykyään ei ole tavallista tai ihan normaalin arkista, vaan aina poikkeuksellista ja harvinaista. Linda on ollut viime aikoina esillä tavallistakin enemmän kirjansa takia.

Vierailija kirjoitti:

Jarkko Ahola ja Feel- eilisen parasta antia.

Tykkään Aholasta ja tykkään tuosta kappaleesta, mutta eilinen versio jäi jotenkin laimeaksi.

Mietin että oliko siinä väärä sävellaji vai mikä, kun se tuntui tasapaksulta esitykseltä josta huippu puuttui.

Lindan överiavautuminen oli vaivaannuttavaa ja herätti myötähäpeää. Meni liian pitkälle. Tuli paha olo. Jotain niin synkkää hänen juttunsa.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut jännän jutun kun katselen ohjelmaa vanhempieni (n. 60 v) kanssa. Isää ei näytä kiinnostavan ohjelma lainkaan ja yleensä hän selaa kännykkää tai lukee lehteä. Mutta jos joku alkaa avautua vaikeasta lapsuudesta tai vaikeasta suhteesta vanhempiin niin kuin esimerkiksi Linda Lampenius tai Marco Bjuström, isä vaivaantuu ihan hirveästi. Alkaa vääntelehtiä sohvalla ja tuhahdella ja naurahdella hermostuneesti ja mutisee tyyliin "voi voi onpa taas kurjaa... Taas vollotetaan... Pitääkö nyt aina.."

Aloin miettiä että onko isälläkin ollut jotenkin ikävä lapsuus josta ei ole kertonut vai onko vaan niin iso tabu avautua tällaisista kielteisistä tunteista?

Mun 9v lapsi reagoi samoin. Sanoisin että se on kyvyttömyyttä tunnistaa tai hyväksyä erilaisia tunteita tai tunteellisuutta ylipäätään. Samalla tavalla kun joistakin on noloa jos iskä ja äiti pussaa julkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut jännän jutun kun katselen ohjelmaa vanhempieni (n. 60 v) kanssa. Isää ei näytä kiinnostavan ohjelma lainkaan ja yleensä hän selaa kännykkää tai lukee lehteä. Mutta jos joku alkaa avautua vaikeasta lapsuudesta tai vaikeasta suhteesta vanhempiin niin kuin esimerkiksi Linda Lampenius tai Marco Bjuström, isä vaivaantuu ihan hirveästi. Alkaa vääntelehtiä sohvalla ja tuhahdella ja naurahdella hermostuneesti ja mutisee tyyliin "voi voi onpa taas kurjaa... Taas vollotetaan... Pitääkö nyt aina.."

Aloin miettiä että onko isälläkin ollut jotenkin ikävä lapsuus josta ei ole kertonut vai onko vaan niin iso tabu avautua tällaisista kielteisistä tunteista?

Mun 9v lapsi reagoi samoin. Sanoisin että se on kyvyttömyyttä tunnistaa tai hyväksyä erilaisia tunteita tai tunteellisuutta ylipäätään. Samalla tavalla kun joistakin on noloa jos iskä ja äiti pussaa julkisesti.

Onhan se noloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut jännän jutun kun katselen ohjelmaa vanhempieni (n. 60 v) kanssa. Isää ei näytä kiinnostavan ohjelma lainkaan ja yleensä hän selaa kännykkää tai lukee lehteä. Mutta jos joku alkaa avautua vaikeasta lapsuudesta tai vaikeasta suhteesta vanhempiin niin kuin esimerkiksi Linda Lampenius tai Marco Bjuström, isä vaivaantuu ihan hirveästi. Alkaa vääntelehtiä sohvalla ja tuhahdella ja naurahdella hermostuneesti ja mutisee tyyliin "voi voi onpa taas kurjaa... Taas vollotetaan... Pitääkö nyt aina.."

Aloin miettiä että onko isälläkin ollut jotenkin ikävä lapsuus josta ei ole kertonut vai onko vaan niin iso tabu avautua tällaisista kielteisistä tunteista?

Mun 9v lapsi reagoi samoin. Sanoisin että se on kyvyttömyyttä tunnistaa tai hyväksyä erilaisia tunteita tai tunteellisuutta ylipäätään. Samalla tavalla kun joistakin on noloa jos iskä ja äiti pussaa julkisesti.

Vielä nolompaa on yllättää äiti ja iskä kesken petihommien.

Linda toivottavasti käy jatkuvassa terapiassa. Hänen läpi vuosien toistavansa valitusvirret plus yhä päällä oleva syömishäiriö sekä hysteerinen hiusten värjäys ja kasvojen täytteet, botoxit antaa vaikutelman HYVIN sairaasta ihmisestä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt tyhmä kysyy, et miten tuo Arjan esittämä kappale tutummin menee?

Laululla Gracias a la vida on kaksi suomennosta, Elämälle kiitos ja Miten voin kyllin kiittää. Ensimmäinen on tunnetumpi, tässä kuultiin nyt jälkimmäinen.

Teemun biisivalinta ja siihen liittyvä horina oli outo. Miksi se oli vielä laitettu samaan porukkaan sen kirkonmies-Jaakon kanssa. Tämä voisi pysyä hyvän maun ohjelmana, eikä sensaationhakuisena vastakkainasetteluna.

Sirkku ja Hanna olivat aivan ihania kumpikin.