Miten selvitä äitinä päivähoidon aloituksesta? :(

Hyvin menee. Työ on naiselle supertärkeää .

Jos nyt vietätte paljon aikaa "vain" kahdestaan, kipin kapin muskariin/kerhoon/kirjaston satutunnille että lapsi hieman jo näkee muiya lapsia ja aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Älä laita hoitoon.

T; vaka-ope

Ei nykyään laitetakaan hoitoon. Nykyään laitetaan varhaiskasvatukseen eli vakaan.

Varhaiskasvatus on jokaisen lapsen oikeus ja keskeinen osa lapsen koulutuspolkua, jolla on suuri vaikutus mm. syrjäytymisen ehkäisylle sekä lapsen tulevalle koulumenestykselle.

Häh?? Siis ihan sillä, että sinä elät häntä varten niin, että annat hänelle avaimet hyvää elämään. Lapsi ei elä sinua ja sinun tunteitasi varten !

Se ei tarkoita, että teet niin kuin sinusta tuntuu hyvälle, vaan mikä on lapsen parasta. Ja se on oppiminen olemaan toisten kanssa,leikkiminen tutustuminen toisiin lapsiin ja aikuisiin, oppimaan olemaa erossa sinusta.

Kuulostat hirvieltä äidiltä. Sääliksi käy lasta, ei isänsä kanssa mitään suhdetta, siis kunnollista. Lapsi on vain sinun, eiks niin?

Ihan luonnollisia tunteita, joita monet käyvät läpi, älä sitä murehdi :) Voithan aina aloittaa hoidon lapsesi kohdalla pikkuhiljaa, viet aluksi hoitoon vaikka kauppareissun ajaksi ja siitä sitten pikkuhiljaa pidennät kun hyvältä tuntuu.

Siihen voit varautua, että lapsi saattaa aluksi itkeä kovastikkin kun jää hoitoon, tai yleisempää on, että itkeminen alkaa kun lapsi on käynyt muutaman päivän hoidossa, kun alkaa tajuamaan äidin lähtöhetken ja että on jäämässä sinne hoitoon, yleensä lapset kuitenkin rauhoittuvat nopeasti, joillakin sopeutuminen kestää pidempään ja itkua voi jatkua koko hoidossa olon ajan, mutta sekin kyllä jokaisen kohdalla muutamassa viikossa rauhoittuu.

Hoitoon jääminen ON järkyttävä kokemus lapselle, mutta puhutaan normaalista elämiseen kuuluvista järkytyksistä, jotka eivät mitenkään vahingoita lastasi, jokainen lapsi joutuu sen hetken jossain vaiheessa elämäänsä kokemaan, Suomessa varmasti valtaosa ihan pikkulapsena jo.

Kannattaa myös tehdä niin, että sanoo lapsella nopeasti hyvästit ja lähtee, jos jäät paikalle pidättelemään omaa itkuasi ja halimaan lastasi puoleksi tunniksi, niin lapsen jääminen on vain entistäkin hankalampaa ja lapsi luulee sinun reaktiostasi että nyt tapahtuu jotakin pahaa ja vaarallista, eli reippaasti vain lapsi hoitoon ja sitten vaikka autoon itkemään (ei sillä että itkussa olisi mitään väärää, mutta lapselle voi olla kova paikka jos näkee äidin järkyttyvän hoitoon jättämisestä).

T: Lastenhoitaja

Ja jos luulet kovasti ahdistuvasi, niin suosittelisin, että isä käyttäisi lasta ensimmäiset kerrat siellä hoidossa, jotta hoitoonjääminen olisi mukava kokemus, eikä sellainen, että äiti on ihan paniikkikohtauksen partaalla tilanteessa. Jos tämä ei ole mahdollista, niin sitten ei voi mitään, elämä on.

T: Lastenhoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt vietätte paljon aikaa "vain" kahdestaan, kipin kapin muskariin/kerhoon/kirjaston satutunnille että lapsi hieman jo näkee muiya lapsia ja aikuisia.

Käydään kyllä 2-3 kertaa viikossa perhekahvilassa ja seurakunnan kerhossa. Ollaan käyty jo pienestä asti. :)

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat hirvieltä äidiltä. Sääliksi käy lasta, ei isänsä kanssa mitään suhdetta, siis kunnollista. Lapsi on vain sinun, eiks niin?

Enkös aloituksessa kirjoittanut "Toki isänsä kanssa on välillä kahden, ja heillä on aina mennyt hyvin, vaikka poika aika äitiriippuvainen onkin..."

Kyllä heillä erittäin hyvä suhde on, ja pystyyhän sitä suhdetta tietääkseni luomaan, vaikka oltaisiin koko perheellä yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Häh?? Siis ihan sillä, että sinä elät häntä varten niin, että annat hänelle avaimet hyvää elämään. Lapsi ei elä sinua ja sinun tunteitasi varten !

Se ei tarkoita, että teet niin kuin sinusta tuntuu hyvälle, vaan mikä on lapsen parasta. Ja se on oppiminen olemaan toisten kanssa,leikkiminen tutustuminen toisiin lapsiin ja aikuisiin, oppimaan olemaa erossa sinusta.

En nyt ihan ymmärrä pointtiasi. Onko lapsen parasta muka se, että hänet kiikutetaan mahdollisimman pienenä päivähoitoon...? Olemme kyllä mielestäni pystyneet tarjoamaan hänelle hyvät eväät elämään ihan näin hoitovapaalla ollessani, sillä ollaan kyllä käyty kerhoissa ja perhekahviloissa, sekä nähty muita taaperoita äiteineen.

Hyvin se menee, tuon ikäiset sopeutuu kyllä päiväkodin arkeen yleensä nopeasti. Oma lapseni alkoi oppia yhteisleikin alkeita 2-vuotiaana ja sen jälkeen tuo onkin juossut edeltä päiväkotiin, kun siellä on aina innokasta leikkiseuraa. Päivät toki kannattaa pitää noin pienellä kohtuullisen pituisina.