Lue keskustelun säännöt.
Miten selvitä äitinä päivähoidon aloituksesta? :(
05.09.2020 |
Tammikuussa olisi siis edessä 1v 8 kk ikäisen taaperon päivähoidon aloitus, ja pelottaa ja itkettää jo etukäteen. Taaperohan ei ole koskaan ollut hoidossa, koska turvaverkkoja ei oikein ole. Omaa aikaahan minulla on ollut todella vähän, vaan ollaan oltu taaperon kanssa melkein 24/7 yhdessä. Toki isänsä kanssa on välillä kahden, ja heillä on aina mennyt hyvin, vaikka poika aika äitiriippuvainen onkin...
Itkettää jo niin paljon etukäteen, kun ei me oikein pystytä olemaan erossa tuon taaperoisen kanssa. Niin huono omatunto jo etukäteen siitä, että jätän pojan vieraaseen paikkaan ja vieraille ihmisille. Vaikka pakkohan sitä töihin on palata, kun ei sitä toista lastakaan kuulu...
Miten ihmeessä tästä selviää? :(
Kommentit (31)
Turha murehtia nyt. Palaa asiaan kun eka viikko on takana ja olet huomannut että viihtyy siellä paremmin kuin kotona kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei tonikäinen päivähoitoon kuulukaan.
Kolmevuotiaaksi saa hoitaa kotona.
Vierailija kirjoitti:
Turha murehtia nyt. Palaa asiaan kun eka viikko on takana ja olet huomannut että viihtyy siellä paremmin kuin kotona kanssasi.
Ja käyppä ihan huviksesi joku aamu katsomassa kuinka väkipakolla niitä taaperoita joutuu sinne tarhaan vanhemmat kuskaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Kolmevuotiaaksi saa hoitaa kotona.
Niin saa, mutta talous ei sinne asti kestä. :(
Aloitan onneksi tekemään vain kolmea päivää viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meinasinkin ehdottaa, että helpottaisiko tilannetta yhtään osittainen työaika, mutta näköjään aiotkin tehdä kolmea päivää viikossa.
Se menee luultavasti ihan hyvin. Älä suotta etukäteen stressaa ja murehdi. Mäkin selvisin hienosti, mun lapset vielä paremmin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ainakin paljon kerhoja nyt. Avoimet päiväkerhot, kirkon kerhot, muskarit. Paljon kaikkea totuttelua lapsiryhmään.
Ole itse reipas, niin lapsikaan ei hätäänny. Tuon ikäinen sopeutuu nopeasti, tutustutte etukäteen hoitopaikkaan, hyvin se menee!
Päiväkotiin voi ottaa valokuvia äidistä ja isästä, tutun unilelun jne.
Meillä poika oli myös kauhean kiinni minussa, kun oli kova äitivaihe aloituksen aikaan. Ensimmäinen paikka oli huono, joten lapsi oli itkuinen viedessä ja hakiessa. En tiedä mitä siellä tapahtui, koska lapsi ei puhu, mutta aina oli itkuinen eikä olisi halunnut mennä. Ja huomasin itsekin, että monia outoja juttuja oli, meille vanhemmille valehdeltiin päin naamaa kirkkain silmin monet kerrat.
Kun lapsi siirtyi toiseen päiväkotiin, koko lapsi muuttui. Lapsi meni innoissaan hoitoon ja oli aina iloinen hakiessa. Jos satutaan kulkemaan päiväkodin ohi, olisi ihan innoissaan menossa sinne ja joskus hiukan kiukutteleekin, jos ei pääse esim. viikonloppuisin jos kuljemme ohi.
Meillä tosin lapsi oli 3v hoidon alkaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin se lähtee sujumaan!
Monesti juuri äidille aloitus vaikeaa ja se on luonnollista.
Alkuun voi ikävöidä eron hetkellä mutta pieni tottuu että äiti tulee hakemaan. Meillä panostetaan aloitusaikaan, yritetään kiireettömyttä ja paaaaljon syliä annetaan. Kotiin lähetetään viestejä kuinka menee.
Kannattaa yrittää olla itse reipas päikkyyn jättäessä eli nopeat heipat, ettet siirrä omaa hätääsi lapseem. Ammattitaitoinen henkilökunta kyllä osaa hommansa.
T: Vakaope alle 3 v ryhmästä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä jää ikkinan taakse koputtelemaan sen jälkeen kun olet jättänyt lapsesi hoitoon.
Meillä tyttö aloitti tuossa iässä päivähoidon ja se sujui tosi hyvin. Olin varautunut siihen, että menee pelkäksi huudoksi, mutta niin ei käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmevuotiaaksi saa hoitaa kotona.
Niin saa, mutta talous ei sinne asti kestä. :(
Aloitan onneksi tekemään vain kolmea päivää viikossa.
Olisiko mahdollista tehdä lyhyempiä tunteja viitenä päivänä viikossa? Usein sellainen tapa helpottaa sopeutumista huomattavasti. Sekä äidin että lapsen.
Nyt tuntuu kurjalta, ja se on ihan ymmärrettävää. Kyseessä on iso muutos teille kaikille. Yritä kuitenkin uskoa ja luottaa, että lapsesi pärjää ja kyllä siellä hoitajat sylin ja lohdun tarvitsevalle antavat.
Ja muista että neljä kuukautta on pitkä aika noin pienen kehityksessä. Se että hän tarvitsee äitiään on hyvän kehityksen merkki, mutta ei suinkaan tarkoita automaattisesti sitä että lapsi ei pärjäisi muiden hoidossa. Hienoa että pystyt aloittamaan lyhyemmillä päivillä. Lämpimästi kuitenkin vielä suosittelen harkitsemaan lyhyen tuntien päiviä useammin. Tällöin lapsi yleensä sopeutuu helpommin ja päivät eivät tunnu kovin kuormittavilta. Ikävä ei ehdi tulla ylitsepääsemättömäksi.
Aina välillä toki näkee lapsia, joilla on sellainen kehitysvaihe päällä, etteivät millään sopeudu. Silloin kyllä rehellinen mielipiteeni on lykätä päivähoidon aloitusta parilla kuukaudella, ja tätä esimerkiksi Liisa Keltinkangas-Järvinen suosittelee kun taaperolla on voimakas eroahdistus. Toivotaan että tuo vaihe olisi lapsellasi nyt, ja tammikuussa olisi jo helpompaa.
T. Yksi vakaope, joka kyllä tietää ja ymmärtää etteivät nämä ole kaikille valinta kysymyksiä. Harva pystyy hoitamaan kotona 3-vuotiaaksi asti, ja 2-vuotiaaksikin asti on jo oikeasti hieno asia!
Päiväkodeissa on eroja, toiset on parempia kuin toiset. Tarkkaile tunnelmaa ja hoitajien ja lasten käytöstä aina siellä käydessäsi. Vaihtakaa hoitopaikkaa jos jokin alkaa epäilyttää.
Työajan lyhennys helpottaa. Voitteko vähän limittää työpäiviä niin että myöhempään töihin menevä vie lapsen ja aikaisemmin kotiin tuleva hakee?
Älä surkuttele asiaa lapsen nähden, hyvästele reippaasti ja lähde.
Meillä lapsi meni hoitoon saman ikäisenä ja kaikki on mennyt hienosti. Löydettiin pieni ja kiva päiväkoti jossa lapsia nähdäkseni hoidetaan ja kohdellaan hyvin, lapsi tykkää hoitajista ja on aina hyvällä tuulella kun menen hakemaan. Alussa oli vähän itkuinen aamulla hyvästien aikana, mutta nykyään jää mielellään. On nyt vähän yli 2v.
Minun 1.5v rakastaa olla pkssa. Tykkää leluista, leikeistä, kavereista ja hoitajista. Ilo on molemminpuolinen kun vien hänet sinne; lapsi tepsuttaa innoissaan leikkimään ja minä tepsutan muutamaksi tehokkaaksi tunniksi töihin. What is not to like!
Se on ihan normaalia noi tunteet. Itsellä kolmas lapsi nyt meni elokuussa hoitoon on 2v3kk ja kun kaksi edellistä lasta ei itkenyt ja oikein tykkäsivät käydä siellä tosin he olivat 3v kun aloitti,niin oli kauhea syyllisyyden tunteet koska hän itki kun vein ja itki kun haki, halusi nopeasti pois vaan ja kun mun keskimmäinen kans käy samassa paikassa niin tiedän että hoitajat ovat mukavat. Mutta se tunne alussa oli ihan kauhea, koko ajan ajattelin, että pitäisikö kuintenkin viedä vasta kun täyttä kolme jne. Nyt vähän alle kuukauden käynyt ja aamuisin kun hyvästelen vielä itkee mutta kuulemma sen jälkeen rauhoituu nopeasti ja kun haen en enää itkee vaan juoksee iloisesti syliin. Naapuri on vienyt ensimmäisen lapsen kun täytti yksi ja nyt toinenkin lapsi aloitti samassa kuussa kun täytti yksi ja hyvin hän siellä viihtyy
Me tullaan olemaan sen verran limittäin töissä noina kolmena hoitopäivänä, että minä vien lapsen 7:30 ja mies hakee 14:45.
Minun ei siis kannata tehdä lyhempää päivää esim. 8-14, koska olisin kuitenkin hakemassa lasta vaan varttia aiemmin kuin isä hakisi. Lisäksi työmatkaa on kuitenkin sen verran, että ei ehkä kannata tehdä mitään 4-5 tuntia päivässä, vaan ennemmin tekee sitä kolmipäiväistä viikkoa. :)
Meillä lapsi oli pikkuisen nuorempi vielä kun aloitti päiväkodin ja imetinkin vielä. Se tuntui tosi hurjalta jättää pieni sinne ”yksin” vieraitten kanssa. Alkuun ei itkenyt kun jätin hänet, vaan oli uutuuden huumassa. Kuukausi meni ja sitten alkoi huutoitkut joka aamu. Mä itkin itse joka aamu kun menin töihin, se oli aika kaamea vaihe. Mutta päiväkodin hoitajat osasi neuvoa ja tukea, ne lähetti viestejä perään, että ”itku loppui heti kun lähdit” jne. Se helpotti.
Kun lapsi oppi tuntemaan aikuiset ja sai heiltä lohtua ikävään ja kun sai kavereita, niin yhtäkkiä aamuitkut loppuivat. Sinne päiväkotiin oli kiva mennä ja lapsi on pärjännyt kaikki vuodet hienosti. Päiväkodissa lapsi oppi että muihinkin aikuisiin voi luottaa ja oppi itsenäistymään hienosti. Hän on reipas ja iloinen, sosiaalinen pieni ihminen. Olen todella tyytyväinen että vein lapsen aikaisin hoitoon ja oon superkiitollinen hyville hoitajille. ❤️
Tsemppiä ap uuteen vaiheeseen! Kannattaa varmaan opetella olemaan jo nyt erossa muutamia tunteja pienestä. Ettei tuu itselle shokkina.
Älä laita hoitoon.
T; vaka-ope