Oletko ollut ihastunut työkaveriin?

Olen, mutta hän vaihtoi työpaikkaa.

Olin aikanaan todella tunnekylmässä avioliitossa ja silloin ihastuin pariinkin työkaveriin. Eri aikoihin tosin. Olin todella ihastunut, haaveilin yhteisestä tulevaisuudesta. Mitään aloitetta en kuitenkaan koskaan tehnyt, luojan kiitos. Nyt jälkikäteen en voi kuin ihmetellä, mitä olen kyseisissä tyypeissä ikinä nähnyt. 

Jännä ilmiö on muuten myös se, että tunnekylmästä liitosta erottuani en ole oikeastaan ihastunut yhtään keneenkään, en sitten millään. Tuon liiton aikana ihastuin kollegoiden lisäksi myös esim. lastani hoitaneeseen lääkäriin ja erääseen amerikkalaiseen laulajaan. 

Moniin, mutta en tekisi mitään. Paitsi jos toinen tekee aloitteen ja on sinkku.

Muutamaan varattuun, ja muistaakseni yhteen vapaaseen yh äitiin, muttei hänkään lämmennyt.

No hyi yäk! Tosi tylsiä tyyppejä aina sattunut.

Taitaa olla hyvin yleistä.

Sen verran yleistä, että ihan joka työpaikassa olen ihastunut. Niiden kollegojen kanssa kun on joka päivä sen 8h, niin kyllä siinä ehtii ihastumaan. Mutta vain kerran nuoruudessa haksahdin petiin asti. Nykyisin ne ovat vain kaukoihastuksia.

Kammottava ajatus. Ovat kauheita kotkia

Olen ollut useaankin ja nytkin pikkasen erääseen. Mutta kuormasta ei syödä, joten niistä ei ole ikinä seurannut sen kummempaa.

Ihastunut ja kivaa piristystä arken, ei sen enempää. Edes siellä pikkujouluissa.

Olen ollut ihastunut. Niin kovasti, että oli pakko uskaltaa lähestyä, vaikka olin avioliitossa. Liitto oli vain kulissia enää ja se loppui sitten välittömästi tämän ihastuksen tullessa elämääni. Nykyisin olen rakastunut ihastukseni.

Kaikkea muuta kuin ihana tunne, joka aamu ottaa aivoon kun pitää lähteä sinne töihin itseään kiduttamaan ja sitä ihastusta salatuijottelemaan pakonomaisesti.

Olen naimisissa nykyään entisen työpaikkaihastukseni kanssa.

Kyllä. Olen sellainen unelmoija, että jokaisessa työpaikassa on ollut joku kaukoihastus.

Mutta todella lujaa ihastuminen tuli päälle viimeisessä työpaikassa. Suhde ei ole millään tavoin realistinen, mutta todella konkreettista ihastumista omalta puoleltani. Vastapuolen ajatuksia voin vain arvailla.

Luotan siihen, että jos meidät on tarkoitettu toisillemme törmäämme vielä.

Ihastunut, rakastunut, lopulta naimisissa. Sitten olikin jo tarpeen hakeutua eri työpaikkoihin...

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea muuta kuin ihana tunne, joka aamu ottaa aivoon kun pitää lähteä sinne töihin itseään kiduttamaan ja sitä ihastusta salatuijottelemaan pakonomaisesti.

Olen huomannut, että niinä päivinä kun ihastus on poissa töistä, työt sujuu paljon paremmin ja on sellainen kevyempi olo. Muuna aikana kun hän on siellä se ihastus jotenkin painaa ja rasittaa jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Ihastunut ja kivaa piristystä arken, ei sen enempää. Edes siellä pikkujouluissa.

Toki. Asiaa hankaloittaa vaan, kun kärsin dissosiaatiohäiriöstä. Yksi persoona flirttaa avoimesti, toinen taas vetäytyy ja pakenee. 

Jos ihastuisin niin sitten olisin homo.

Vierailija kirjoitti:

Jos ihastuisin niin sitten olisin homo.

Niin? Ei se ole rikos.