Minun näkemykseni uskonnoista

Olen aina ollut ns. herkkä ja uskonut kuoleman jälkeiseen elämään, nähnyt enkeleitä valon muodossa yms. Kuulun kirkkoon, mutta en ole saanut mitenkään uskonnollista kasvatusta, tosin lapsena uskoni Jumalaan oli silti erityisen vahva. Kasvettuani olen alkanut miettimään asioita itse, en ikinä raamatun tai muiden uskonnollisten kirjojen näkökannalta.

Välillä korviin sattuu ihmisten keskustelut (ateisti vs. uskova) ja täälläkin usein nämä "Miten juuri kristinusko olisi se oikea, joutuuko hindut helvettiin" yms.

Niin kauan kuin muistan, olen pitänyt itsestään selvänä, ettei yksikään uskonto ole väärä. Jokaisessa uskonnossa on Jumala, kikkoja/temppeleitä/alttareita, jokaisessa uskonnossa syvimmät periaatteet ovat suht samat.

Näen maailman uskonnot samanlaisena kuin maailman kielet: Maapallo on iso paikka, joka puolella on puhetta, mutta kieli ei mitenkään voisi olla kaikilla yksi ja sama. Kielestä on moni versioita, niinkuin myös uskonnosta. Kaikilla silti sama tarkoitus/päämäärä.

Ajattelen Jumalan ehkä ennemminkin alkulähteenä, suurena hyvänä energiana, kuin konkreettisena henkilönä. En ole varma, enkä asiaa pohdi syvemmin, en vain näe tarvetta sille.

Halusin vain tuoda omankin näkemykseni esille.:)

Avarakatseisuus on itselleni se avainsana. Avarakatseisuuteen kuuluu myös ateistien kunnioittaminen, kukin tyylillään, turha siis väitellä.:)