Tulevan puolison entisen kuolleen puolison syntymäpäivä... mitä mieltä?

ehkätulevapuoliso kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ehkätulevapuoliso kirjoitti:

Ehkä tässä on sekin että, kun on edellisessä liitossa useamman kerran jäänyt kakkoseksi, niin enää sitä ei jaksaisi. En jaksa enää olla  joku toiseksi paras vaihtoehto, haluan olla se ykkönen ja tärkein.  Eikö jokainen halua olla sitä puolisolleen?  Oli erhe rakastua leskeen, menneisyys roikkuu aina mukana. Oma moka sitten kai. 

Niin se on, että lesken kanssa menneisyys on vahvasti läsnä. Ymmärrän hyvin ajatuksesi, haaveilen itsekin parisuhteesta, jossa "me" olisimme se tärkein yksikkö. 

Kiitos, niin se kai on. Siksi nyt mietin onko minusta tähän liittoon, kun itse olen tullut menneisyydessä pahasti loukatuksi. Ei minulta löydy sellaista vahvuutta nyt, että jaksan jakaa puolisoa menneisyytensä kanssa. Muutoin on niin hyvä ja rakas mies.  

Hyvä, vapauta niin ehkä löytää naisen, jolla on itsetunto kohdillaan ja joka arvostaa miestä menneisyyksineen kaikkineen.

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet vapaasta tahdostasi eronnut huonosta liitosta, hänen puolisonsa on KUOLLUT, ja jos näin ei olisi, he todennäköisesti olisivat edelledn yhdessä.

Tämä on asia, joka sinun täytyy pystyä hyväksymään, tai sitten lähteä. Elämä jatkuu, ja uuden rakkauden voi löytää, mutta ikävä ja kaipuu jää. Kuulostaa todella julmalta, ettei sitä menetettyä rakkautta, lastensa äitiä, saisi muistella ilman, että se uusi rakkaus kokee tulevansa syrjäytetyksi. Te ette kilpaile keskenänne, mutta sinun täytyy hyväksyä se, että se entisen puolison muisto tulee kulkemaan siinä rinnalla ihan loppuun asti.

Kunnioita tätä, harmihan tuo on, että suunnitelmat menee uusiksi, mutta kyse on yhdestä viikonlopusta, ja se on varmasti etenkin lapsille tärkeä. Myös se on lasten ja miehen väleille ehdottoman tärkeää, ettei lapset koe isän unohtaneen äitiä kokonaan parissa vuodessa. Älä sotke tätä, teillä kuitenkin on vielä elämää ja viikonloppuja edessä.

Kiitos vastauksestasi. En todellakaan yhtäkkiä tiedä jaksanko tätä. On todella haastavaa olla suhteessa lesken kanssa. Taitaa olla oma taustani siihen liian raskas. 

Rakentavia kommentteja kaipaan lisää vielä. En tiedä miten päästä tästä tunteesta ulos. Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa ja kokenut samanlaisia tunteita?

ehkätulevapuoliso kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se syntymäpäivä on selvästi tärkeä muistopäivä. Anna olla ja kunnioita sitä muten läheiset haluavat vainajaa muistella.

Asia ois ollut ok, jos vaikka olisi etukäteen varoitettu että tällainen tulee. Olisi tietänyt vaikka laittaa itselleni siihen töitä. Mutta kun tyyli on muutenkin se, että mistään ei etukäteen voi mitään sopia vaan asiat tippuu kuin taivaasta niskaan. Ja tosiaan kyseessä aikuiset ihmiset.  

Ymmärrän kyllä ap tunteitasi, mutta on erikoista olettaa, että kaikkien pitäisi pyöriä sinun tarpeidesi/aikataulusi ympärillä. Useampi lapsi niin on vaikeaa löytää yhteistä ajankohtaa, joka kaikille sopii plus vielä isä ja isoisäkin. Mutta mielestäsi tämän kaiken olisi pitänyt tapahtua sinun aikataulusi ehdoilla?

Ei avokkisi siellä kai koko päivää ole? Tehkää jotain ennen ja jälkeen yhdessä, ja sen ajan, kun mies on juhlissa, lepää sinä ja nauti rauhasta ja kiireettömyydestä tai tapaa ystäviäsi/vanhempiasi/lapsiasi.

Vierailija kirjoitti:

ehkätulevapuoliso kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se syntymäpäivä on selvästi tärkeä muistopäivä. Anna olla ja kunnioita sitä muten läheiset haluavat vainajaa muistella.

Asia ois ollut ok, jos vaikka olisi etukäteen varoitettu että tällainen tulee. Olisi tietänyt vaikka laittaa itselleni siihen töitä. Mutta kun tyyli on muutenkin se, että mistään ei etukäteen voi mitään sopia vaan asiat tippuu kuin taivaasta niskaan. Ja tosiaan kyseessä aikuiset ihmiset.  

Ymmärrän kyllä ap tunteitasi, mutta on erikoista olettaa, että kaikkien pitäisi pyöriä sinun tarpeidesi/aikataulusi ympärillä. Useampi lapsi niin on vaikeaa löytää yhteistä ajankohtaa, joka kaikille sopii plus vielä isä ja isoisäkin. Mutta mielestäsi tämän kaiken olisi pitänyt tapahtua sinun aikataulusi ehdoilla?

Ei avokkisi siellä kai koko päivää ole? Tehkää jotain ennen ja jälkeen yhdessä, ja sen ajan, kun mies on juhlissa, lepää sinä ja nauti rauhasta ja kiireettömyydestä tai tapaa ystäviäsi/vanhempiasi/lapsiasi.

Ne on kaikki aina viikonloput vapaalla. Paitsi minä. 

Ihan ymmärrettävää että mies haluaa lasten sekä muiden vaimon sukulaisten kanssa muistella häntä. Jos heillä oli vaimon kuollessa hyvä liitto ja mies rakasti häntä, tulee mies varmaan aina kaipaamaan häntä jollain tasolla. Äiti on ollut lapsille tärkeä, ja muistot hänestä ovat heille korvaamattomia.

Sinun asiasi ei ole mennä siihen väliin. Jos alat seurustella leskimiehen kanssa, täytyy sinun ymmärtää ja hyväksyä nämä asiat ja olla puuttumatta siihen. Aika haalistaa miehen kaipuuta entistä vaimoaan kohtaan, mutta miehen menneisyys ja lapset ovat olemassa, eikä mikään pysty pyyhkimään niitä pois. Älä koskaan hävitä mitään ex-vaimon tavaroita tai kuvia, ne ovat lapsille tärkeitä ja kuuluvat heille.

Joko hyväksyt tämän miehen historian painolastin ja opettelet suhtautumaan siihen kypsästi, tai sitten eroatte. Miehen täytyy myös ymmärtää että ex-vaimo on menneisyyttä, mutta häntä ei missään nimessä pidä unohtaa, ja lasten kanssa hänen muistoaan täytyy vaalia.

Mieti omalle kohdallesi, jos oma äitisi olisi kuollut kun olisit ollut pieni lapsi, ja isän uusi puoliso olisi mustasukkainen äidin muistolle ja olisi suuttunut kun sinä isäsi ja muun perheesi kanssa olisitte kokoontuneet muistelemaan äitiäsi ja juhlimaan teille tärkeitä asioita. Olisitko halunnut että isäsi olisi lopettanut äitisi muiston kunnioittamisen ja antanut uuden puolison puuttua äidin puolen perheasioihin?

En ikinä huolisi ketään jonka puoliso on kuollut. Olet naimisissa sitten puolisosi ja raadon kanssa ikuisesti. HYI. Aina "se mun ensimmäinen vaimoni/mieheni teki sitä tätä ja oli niin hyvä siinä ja tässä ja tuossa..." 

ehkätulevapuoliso kirjoitti:

Ymmärrän tuon, mutta eikö lapsille olisi tärkeää myös tukea isän uutta elämää ja mahdollista uutta liittoa? Vai olisiko? Sinä ehkä olisit sen verran korrekti, että ilmoittaisit ajoissa tuommoisesta tilaisuudesta ettei tulee sellaista ikävää tilannetta että muut suunnitellut asiat joudutaan perumaan. 

No kai lapset nyt voivat olettaa että isänsä tietää vaimovainajansa syntymäpäivän!! Ja noita syntymäpäiviä (jotka siis ovat muistelupäiviä enemmänkin) on vietetty käsittääkseni jo muutaman vuoden, eli naisen kuolemasta lähtien?

Miksi lapset olisivat nyt olettaneet että yht'äkkiä päivää ei enää vietetäkään kuten ennen? Olisi ollut miehesi asia ilmoittaa heille etukäteen että hänellä on nyt muuta sovittuna.

Olen itse jäänyt leskeksi pitkän yhteisen taipaleen jälkeen. Puhun lastemme kanssa usein heidän isästään, koska haluan heidän muistavat ja tietävän hänestä mahdollisimman paljon. Rakastin miestäni ja rakasta yhä. Silti en automaattisesti ottaisi häntä takaisin, vaikka se olisi mahdollista. Olen joutunut käsittelemään hänen lähtönsä ja kaikki sen aiheuttamat tunteet ja irtaantumaan hänestä. Nyt olen avoin uudelle ihmissuhteelle, toivottavasti se jonain päivänä tulee eteen ja kestää edesmenneen puolison muistelen.

Ei varmaan sitten tullut ilmi kirjoituksestani, että nyt ei ole kyseessä enää pikkulapset vaan aikuiset, joidenka äiti on kuollut kun he ovat jo olleet aikuisia. En ole mikään äitipuoli siis todellakaan. Olemme (olimme) myös piakkoin menossa naimisiin, joten siksikin tämä tuntuu oudolta.  Ei voi mennä niin, että minun pitää vaan ymmärtää, olla vahva ja jaksaa jne. Kaipaan itsekin olla se tärkein ja läheisin henkilö. 

Sinä voit olla tärkein ja läheisin henkilö, mutta sinun täytyy ymmärtää ettet voi mitenkään pyyhkiä miehen menneisyyttä. Ex-vaimo tulee aina olemaan miehen muistoissa ja lapsille se oma äiti. Se, että mies välittää näistä asioista, ei tarkoita sitä etteikö hän voisi olla tosissaan sinun kanssasi ja ettei hän voisi pitää sinua tärkeimpänä jos olette parisuhteessa pitkän aikaa.

Sinun täytyy nyt hieman kasvaa ihmisenä ja antaa miehille ja lapsille tilaa vaalia heille erittäin tärkeän ihmisen muistoa. Mitä hankalammaksi alat tässä asiassa, sitä enemmän se rapauttaa miehen tunteita sinua kohtaan. En minä ainakaan jaksaisi katsella puolisoa joka suuttuu jos minä lasteni kanssa silloin tällöin muistelisin lasten toista vanhempaa, joka on kuollut vuosia sitten. Ei ex-vaimo ole sinulle uhka, hän on kuollut. Sinä olet uhka omalle parisuhteellesi jos olet hankala ja nihkeä ja haet draamaa tällaisista asioista.