Lue keskustelun säännöt.
Olen kolmekymppinen, enkä ole koskaan elättänyt itseäni.
11.10.2013 |
Olen vähän varakkaammasta perheestä. Kun lähdin opiskelemaan, vanhemmat ostivat asunnon. Sitten tapasin mieheni, muutimme yhteen, ja mies maksoi asunnon ja elämisen. Valmistuttuani jäin suoraan äitiyslomalle ja sillä tiellä olen edelleenkin.
En ole mielestäni varsinaisesti lusmuillut, mutta silti jotenkin noloa. Olen kyllä käynyt opintojen ohessa koko ajan töissä, mutta ne rahat olivat omia käyttörahojani, mies maksoi kaikki pakolliset menot palkastaan. Minulla on korkeakoulututkinto ja aion kyllä mennä oikeisiin töihin kunhan lapsi vielä vähän kasvaa. En ole nostellut mitään ylimääräisiä tukia, eli sossupummi en ole, mutta tunnen itseni siltikin jollain lailla pummiksi.
Yksi syy tähän tilanteeseen on varmaan se, että sairastin pitkään masennusta, ja tuntuu etteivät läheiseni ole halunneet tai kehdanneet vaatia minulta tietynlaista itsenäistymistä. Harmi vaan, että koska kun en ole koskaan joutunut itsenäistymään, en myöskään tunne itseäni ollenkaan aikuiseksi. Lapselleni olen toki hyvä äiti, tai ainakin niin hyvä kuin osaan, mutta yhteiskunnan sosiaalisten normien kannalta tunnen itseni aivan lapseksi. Hävettää.
Muita?
Kommentit (29)
Tilanteemme on lähes identtiset! Ja minua myös vähän nolottaa :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas töissäkäymisestä tullut ihmisarvon mitta kun kotirouvat vaan kieriskelee häpeäntunteissa... Yrittäisitte nyt hyvät naiset kunnioittaa itsenne ja valintojanne. Ap itsekin sanoi että ei käy työssä koska a. huolehtii lapsistaan ja b. ei tarvitse koska on muutenkin rahaa. Onpahan lapsilla aina joku kotosalla, eikä ap vie työpaikkaa ihmiseltä joka sitä oikeasti tarvitsisi.
Minäkään en ole koskaan itseäni elättänyt. vanhempieni luota muutin poikaystäväni luokse, naimisiin mentyämme olin kotona lasten kanssa ja nyt kun lapet ovat isompia olen alkanut tehdä vapaaehtoistyötä. Tuttavapiirissä tämä tuntuu kiukuttavan joitakuita aivan kohtuuttomasti, ihan kuin minä olisin vienyt heiltä jotain henkilökohtaista. Voi olla että tulen kärsimään köyhyydestä mieheni kuoltua. Voi myöskin olla että joku lapsistani ottaa minut luokseen asumaan ja mieheni minua varten tekemät sijoitukset tuovat talouteen hieman lisärahaa. Voi tapahtua mitä tahansa, mutta tänään olen onnellinen.
Ihanan kannustavia viestejä on tullut, kiitos niistä! Yksi syy tähän huonoon omatuntoon on varmaan se, että mies on syntyjään duunariperheestä ja tottunut paiskimaan töitä oikein kunnolla. Eikä ihmekään, olisi nimittäin varmaan kuollut nuorena muuten nälkään, mitään apua ei nimittäin kotoaan saanut. Itse taas en ole koskaan osannut ajatella työtä minään ihmisen arvoa määrittävänä tekijänä. Mies ei mitenkään syyllistä tai muuta, vaan arvostaa minun panostani lastenkasvatuksessa ja kodinhoidossa, mutta silti näitä tulee väkisinkin välillä mietittyä. Varsinkin kun yhteiskunnan ja yleisen mielipiteen taholta tuntuu tulevan paineita siihen suuntaan, että ihmisarvo on kiinni juurikin siitä työnteosta ja kaikki muut ovat pelkkiä elättejä ja loisia.
ap
No joku sua elättää, olet siis elätti ja loinen. Vanhemmat, mies, yhteiskunta, sama se kuka. Totuus ei siitä muutu.
Sinunlaisiasi prinsessoja on PK-seutu pullollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usassa ei kukaan ihmettelisi tuota, eikä sinun tarvitsisi nolostella. Ei ura ole kaikkien tavoite. En minäkään töitä tekisi, jos mies elättäisi.
Olisin kotiäiti odottamassa välipalan kanssa lapsia koulusta.
Ainoa, mitä neuvon sinua: Ala säästää yksityistä eläkettä ja katsokaa vakuutusasiat kuntoon siltä varalta, että miehelle kävisi jotain.
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 19:39"]
No joku sua elättää, olet siis elätti ja loinen. Vanhemmat, mies, yhteiskunta, sama se kuka. Totuus ei siitä muutu.
[/quote]
Noinko paljon harmittaa jos joku on päässy elämässä sua helpommalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliskohan jo korkea aika opetella itse kantamaan vastuu itsestään? Sellaisesta, joka on koko aikuisikänsä ja osin jo ennen sitäkin elättänyt itsensä, tuntuu kyllä kummalliselta. Tunnen minäkin varakkaista perheistä olevia ihmisiä, mutta heidän vanhempansa eivät suinkaan ole elättäneet heitä, vaan monilla oli nuorenakin vielä vähemmän rahaa käytössä kuin meillä vähemmän varakkaiden perheiden vesoilla.
21 jatkaa vielä. Ap sinulla on korkeakoulututkinto ja varmasti myös älyä päässä ainakin viestiesi perusteella. Tarvittaessa varmasti osaat hoitaa vakuutus-, vero-, perintö ym. asiat ihan ok. kun ja jos tällaiselle tarvetta ilmenee. Varmaan hyvä tuollaisiin asioihin perehtyäkin mutta kyllä ne ehtii kolmekymppisenäkin opiskella ihan ok.