Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko paikalla muita narsistien lapsia? Tai muita uhreja?
Aloittaja
04.09.2020 |
Vertaistukea kaipailisin...
Eli olen suht isosta perheestä, esikoinen.
Äitini on (ja on aina ollut) narsistinen, vaikken asiaan havahtunut lapsena tai teininä.
Eli äitini on narsisti/muuten todella pahasti luonnehäiriöinen.
Meillä menee roolitkin melko klassisesti(?):
- Minä olen se likasanko
- Pari sisarusta pakeni heti kun mahdollista (täysi-ikäisyys) muuttaen kauas narsistista
-yksi on aivan ehdoton lempilapsi, jo aikuinen.
Ja ei, en ole kateellinen tälle siskolleni (nuori, mutta ollut taustalla mm mt-ongelmia) vaan olen huolissani hänestä(kin).
Äitini pilasi mm minun (likasanko) suhdettani naiseuteen pitkälle, miten käy lempilasten kohdalla?
Ovathan hekin uhreja tavallaan - en osaa kuitenkaan puuttua tuohon tilanteeseen mitenkään, mutta pelkään siskoni puolesta jos päättää joskus esim irtautua äidistä?
- Muutama asuu vielä kotona, ovat melkein täysi-ikäisiä ja narsistin suhtautuminen melko neutraali, mitä minä olen käsittänyt/huomioinut.
Emme ole jännää kyllä koskaan puhuneet sisarusten kesken perheestämme, sen suhteista, ongelmista, lapsuudestamme?
En tiedä onko kuinka tavallista, mutta minusta jännää ettei näitä keskusteluja/lapsuusmuistelujakaan ole koskaan sisarusten kesken ollut, ainakaan niin että minä oisin ollut paikalla?
Ikäeroa meillä on vanhimmasta nuorimpaan siis kyllä yli 10 v, mutta äitini sai meidät ns niin, että jokaisella oli leikkikaveri/pari n. vuoden ikäerolla.
Silti en ole veljeni/siskoni kanssa (ne joihin vuosi ikäeroa) puhunut koskaan lapsuudestamme, en tiedä puhutaanko ns normaali perheissä yleensä?
Äitini tosiaan piti minua likasankonaan, manipuloi kaikkia minua vastaan (haukkuen heitä myös minulle, eli ns hajoita ja hallitse) ja pilasi monta ihmissuhdetta enemmän tai vähemmän.
Myös naiseuteen äidillä oli jotenkin sairas(?) suhde, mutta siskoihini ei kohdistanut ilmeisesti samaa henkistä väkivaltaa kuin minuun sillä käytös siskojani kohtaan on ja on aina ollut jostain syystä erilaista?
Varma en toki ole, pitäisi kysyä, (mutta se puhumattomuus perheessämme on ongelma) mutta siskojen mieskuviot yms ovat menneet ns normaalisti.
Tämä saa pohtimaan voisiko äidillä olla ollut jotain negatiivisia kokemuksia seksistä/naiseudesta ylipäätään, jotka kohdisti (ainakin enimmäkseen) minuun jo kun olin lapsi ja nuori?
Vai toivooko äitini minun jäävän (vaikka olen se inhokki likasanko?) silti yksin hänen lähelleen, hoitavan siivoukset ja asiat yms silloinkin kun hän on jo yksin eikä ole pieniä lapsia?
Eli luopuvan ns omasta elämästäni, ehkä pelkää että jos löydän miehen/saan lapsia niin en passaakaan häntä (jos niin kuvitteli?) vanhana?
Mistä noista luonnehäiriöisistä tietää, mutta onko joku tuon suuntainen asia tai joku muu kuvio taustalla mahdollinen?
Tämä äitini käytös menee niin pitkälle (eräänlainen kateus/viha/haukkuminen/panettelu/jatkuva syyllistys jne) jos laittaudun tms ja jos edes epäilee minulla olevan mies, etten ole koskaan tuonut ketään näytille.
Sitä voi olla, tiedän hankala uskoa, jos itse ei ole samaa kokenut, mutta totta joka sana.
Havahduin näihin asioihin pari v sitten (kiitos muutamien ihanien ulkopuolisten ihmisten, jotka jaksoivat kerta toisensa jälkeen tuoda ilmi ettei äitini käytös ole normaalia, vaikka näkivät vain sen mitä äitini näytti vieraiden aikana = eli ei läheskään kaikkea) ja käsittelen asioita nyt vieläkin mielessäni.
Elämässäni on tällä hetkellä (asun lähellä äitiäni) eräitä keskeneräisiä ja pakollisia hoidettavia asioita, joten joudun odottamaan niiden saamista päätökseen.
Sen jälkeen aion muuttaa itsekin, etukäteen siis asiaa hehkuttamatta kauas äidistäni.
En tiedä mitä siitä seuraa, kosto/mustamaalaus tms?
Kokemuksia/vertaistukea/mielipiteitä minun tilanteeseeni(kin) oisi kiva kuulla muiltakin.
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
Suhtautuminen muihin lapsiin ei ole samanlaista.
Ne lapset jotka ovat olleet paremmassa asemassa eivät välttämättä suostu ikinä uskomaan, että äiti olisi kohdellut lapsiaan huonosti tai eriarvoisesti, vaan manipuloidaan uskomaan mm. mielenterveys ongelmien aiheuttavan harhoja, jotka on saanut yhden lapsista kääntymään perhettään vastaan. Nämä lapset jotka saavat "parempaa kohtelua" saadaan myös tuntemaan olonsa riippuvaiseksi vanhemmistaan.
Itse tiesin aina, että en ole toivottu lapsi, sain paljon fyysistä kuritusta ja henkistä pahoinpitelyä, mutta en olisi voinut ikinä uskoa että vanhemmalla sisarellani oli asiat vielä huonommin. Ikäeroa meillä on reilusti, joten emme viettäneet lapsuutta tiiviisti yhdessä.
Lapsuuden kodissa phuminen negatiivisista asioista oli täysin kiellettyä, lapset eivät koskaan saaneet puhua omista kokemuksistaan kenellekään, se on ollut perheen sisäinen asia ja osa vanhempien kunnioitusta, mistään ongelmista ei edes sisaret puhuneet keskenään.
Lapset myös kasvatettiin eri arvoisiin asemiin, puheissa silti jatkuvasti painotettiin taas-arvoa lasten välillä, jokainen saa samaa kohtelua oli verrattu suoraan siihen kuinka jokainen saa lahjan jouluna ja syntymäpäivänä....
Osa sisaruksista ei tehnyt lainkaan kotitöitä, he saivat itse valita mitä söivät. Vanhemmat sisaret söivät mitä annettiin, usein pakotettiin syömään. Kotitöitä piti tehdä paljon ja hoitaa nuorempia sisaria.
Ikinä ei kehuttu mistään, vaikka teki parhaansa ja hoito kotityönsä tunnollisesti ja huolehti pienemmistään.
Nuoremmat saivat kehuja aivan kaikesta, asioista mistä ei voisi edes vertailla, luontaisista kyvyistä :ulkonäkö, lauluääni, taidoista joita osasivat..
Nuoremmat sisaret ovat jo aikuisia mutta eivät edelleenkään osaa edes laittaa ruokaa tai huolehtia kodista, pelkkä pyykinpesu on mahdoton urakka, äiti käy mielellään apuna, sillä onhan narsistille ehdottomasti tärkeää olla tarpeellinen.
Kaltoinkohtelu yltyi myös omiin lapsiini, hyvin vakavasti, kun tämä tuli ilmi katkaisin välit äitiini kokonaan.
Kiitos vastauksestasi:)
Itsekin aion pois muuttaessani säilyttää välit sisaruksiin.
Mutta jäädyttää ne äitiini, olen pitkälle aikuisikään hoitanut äitini ja sisarusteni asioita mutta se ei riitä äidille, eli miksi enää yrittäisin?
Pahin pelkoni on se, että nyt kun lähestyn ikää jossa pitäisi löytää se mies ja alkaa tehdä lapsia pikkuhiljaa, niin millainen anoppi ja mummi äitini oisi perheelleni?
Ei, siihen vedän rajan että minun (likasanko) elämääni ei äitini enää pilaa pysyinpä yksin tai hankimpa perheen.
Meillä myös lasten kohtelu oli täysin eriarvoista, me vanhimmat mm hoidimme siivouksen.
Nuorempien ei tarvinnut tehdä mitään.
Vielä aikuisenakin kun opiskelimme/kävimme kesätöissä niin minä ja veljeni jotka asuimme omillamme kävimme vanhemmillamme siivoamassa ja hoitamassa sisaruksiamme.
Useamman kerran viikossa.
Veli muutti valmistuttuaan pois, velvoite jäi minulle (hoida sisaruksia kun tarvitaan ja ennenkaikkea siivoa) yli kymmeneksi vuodeksi.
Hankalaa oli myös se, etten saanut sisarusten ollessa pieniä komentaa heitä äidin mielestä mitenkään, sanallakaan.
Ja mainittakoon siis, että kyseessä ei koskaan ollut mikään väkivalta/huuto tilanne, sillä olin päin vastoin liiankin lepsu.
Tämä aiheutti sen, että sisarukset saivat tehdä lähes mitä tahtoivat/kurinpito oli todella vaikeaa sillä äiti söi auktoriteettini täysin.
Myöhemmin (sisarukset kasvoivat pikkulapsista teineiksi/aikuisikään) he oppivat sen ikäänkuin normina, ettei minua tarvitse mitenkään kunnioittaa.
Tähän päälle se, että narsisti äiti toki heitti sisarusteni kasvaessa sopivasti aina lisää vettä myllyyn.
Tästä jäi ikävä kuva, että äiti teki tämän tahallaan tuhotakseen jotain sisarusteni ja minun välillä jo silloin kun he olivat pieniä?
Ja muistan erään oman (olen ollut ala-koulussa, ehkä 3 luokalla suunnilleen) lapsuusmuistoni täysin selkeästi.
Leikin jotain silloisessa olohuoneessamme, kun yhtäkkiä sain päähäni sanoa äidilleni, että ota äiti syliin.
Äiti meni vaikeaksi ja väitti minun olevan liian iso.
Muistan selkeästi muistelleeni hetken lapsena, olenko koskaan ollut äidin sylissä enkä muistanut koskaan olleeni.
Sanoinkin äidille, ettei äiti ole koskaan ottanut minua syliin.
Äiti mumisi jotain vauva-ajoista (olit vauvana) kiusaantuneena ja lähti.
En tiedä, eihän tuo kai iso asia sinänsä ole jos vertaa kaikkeen muuhun miten äiti kohteli meitä, mutta en muista äidin ottaneen koskaan minua syliin.
Miksei voinut ottaa edes silloin, kun pyysin lapsena hetken mielijohteesta kertoen ettei äiti ole ikinä ottanut minua syliin?
En osaa sanoa?
Tästä (ja monesta muusta henkisestä kaltoinkohteluata) jäi jäljelle se, että etsin teininä ja nuorena aikuisena aina koulussa ja työpaikoilla vanhempaa naista äiti hahmoksi.
En siis ollut lesbo tms, mutta tunnetasolla halusin aina ripustautua johonkin vanhempaan (ikänsä puolesta äitiini sopivaan) naiseen.
En tiedä, en silloin ymmärtänyt että äitini käytös oli narsististi ja oisin kaivannut jo nuorena terapiaa.
Ehkä silloin oisin päässyt aiemmin irti narsistin vallasta/vähemmällä, en tiedä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Suhtautuminen muihin lapsiin ei ole samanlaista.
Ne lapset jotka ovat olleet paremmassa asemassa eivät välttämättä suostu ikinä uskomaan, että äiti olisi kohdellut lapsiaan huonosti tai eriarvoisesti, vaan manipuloidaan uskomaan mm. mielenterveys ongelmien aiheuttavan harhoja, jotka on saanut yhden lapsista kääntymään perhettään vastaan. Nämä lapset jotka saavat "parempaa kohtelua" saadaan myös tuntemaan olonsa riippuvaiseksi vanhemmistaan.
Itse tiesin aina, että en ole toivottu lapsi, sain paljon fyysistä kuritusta ja henkistä pahoinpitelyä, mutta en olisi voinut ikinä uskoa että vanhemmalla sisarellani oli asiat vielä huonommin. Ikäeroa meillä on reilusti, joten emme viettäneet lapsuutta tiiviisti yhdessä.
Lapsuuden kodissa phuminen negatiivisista asioista oli täysin kiellettyä, lapset eivät koskaan saaneet puhua omista kokemuksistaan kenellekään, se on ollut perheen sisäinen asia ja osa vanhempien kunnioitusta, mistään ongelmista ei edes sisaret puhuneet keskenään.
Lapset myös kasvatettiin eri arvoisiin asemiin, puheissa silti jatkuvasti painotettiin taas-arvoa lasten välillä, jokainen saa samaa kohtelua oli verrattu suoraan siihen kuinka jokainen saa lahjan jouluna ja syntymäpäivänä....
Osa sisaruksista ei tehnyt lainkaan kotitöitä, he saivat itse valita mitä söivät. Vanhemmat sisaret söivät mitä annettiin, usein pakotettiin syömään. Kotitöitä piti tehdä paljon ja hoitaa nuorempia sisaria.
Ikinä ei kehuttu mistään, vaikka teki parhaansa ja hoito kotityönsä tunnollisesti ja huolehti pienemmistään.
Nuoremmat saivat kehuja aivan kaikesta, asioista mistä ei voisi edes vertailla, luontaisista kyvyistä :ulkonäkö, lauluääni, taidoista joita osasivat..
Nuoremmat sisaret ovat jo aikuisia mutta eivät edelleenkään osaa edes laittaa ruokaa tai huolehtia kodista, pelkkä pyykinpesu on mahdoton urakka, äiti käy mielellään apuna, sillä onhan narsistille ehdottomasti tärkeää olla tarpeellinen.
Kaltoinkohtelu yltyi myös omiin lapsiini, hyvin vakavasti, kun tämä tuli ilmi katkaisin välit äitiini kokonaan.