Lue keskustelun säännöt.
Voi ei, löysin kustumusammattini 38-vuotiaana :(
10.10.2013 |
Olenko jo liian vanha kouluttautumaan uudelleen?
Kutsumusammattini on alakoulun opettajana toimiminen.
Olen nyt tehnyt erinäisistä syistä johtuen luokanopen sijaisena tätä työtä tämän syksyn. Ja huomannut, että minulla on sydämen paloa tälle alalle. Olen tässä jopa, uskallanko sanoa, hyvä. Positiivista palautetta on tullut myös oppilailta ja vanhemmilta.
Ensimmäistä kertaa elämässäni menen joka aamu töihin iloisena ja innokkaana. Työ tuntuu mielekkäältä ja tärkeältä.
Olisikohan liian myöhäistä hakutua opettajankoulutukseen... Saisinko sitten enää pysyvää paikkaa mistään, kun valmistuisin...
Kommentit (57)
Opiskelemaan vaan! Terkuin 38-v. lääketieteen 2.vsk. opiskelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 21:12"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 20:49"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 18:38"]
Valmistuessani olisin jo yli nelikymppinen... Millainen asenne rehtoreilla mahtaa olla niin "iäkästä" työnhakijaa kohtaan? Onko pysyvän paikan saaminen mahdotonta?[/quote]Ihan hyvä ikä, kun ei ole enää sitä riskiä, että heti viran saatuasi jäisit 10 vuodeksi äitiys- ja hoitovapaille.
[/quote]
On se jännä, miten kaikkien mielestä naisen paras ominaisuus työntekijänä on se, että jos ei aio hankkia enää lapsia. Siitä viis, onko ammattitaitoinen tai innokas työssään tai osaava tai kokenut... Tärkeintä on, että ei vaan, hyvänen aika, jää äitiyslomalle!!! :(
[/quote]Onhan sillä merkitystä, onko työntekijä tekemässä työtä vai onko hän vain kustannuserä, joka ei tee työtä - joissain tapauksissa vuosiin.
Rehtoreilla on melkoinen homma etsiä joka lukuvuodelle sijaiset ja sovitella työajat kun viranhaltija tietysti haluaisi aina olla kesäkuun alusta elokuun puoliväliin "töissä".
Varaudu ap siihen, että todellakin saat kuunnella sitä valitusvirttä kaikki välitunnit muilta opettajilta. Pahimpia on noin kolmekymppiset naiset. Vanhat naisopet sentään osaa heittää huumoria ja miehet tietysti ottaa rennosti. Sen sijaan nuo nuoret naiset on sellainen valituskuoro, että meinaa pää revetä. Ne ei tiedä mitään työelämässä, kun kokemus rajoittuu nuoruuden Heseen ja aikuisiällä ovat vaan olleet opettajia. Kuvittelevat, että jossain yksityisellä maksetaan maltaita ja saa vaan juoda kahvia stressitömässä ympäristössä. Eivät lainkaan ymmärrä, mikä se paine siellä yksityisellä on yt-neuvotteluiden puristuksessa, palkat jää usein opettajia jälkeen ja lomat on ankeat.
Kannattaisi oikeasti lähteä sinne yksityiselle ja katsoa siellä rauhassa. Jostain syystä se virta on toiseen suuntaan ja ammattia vaihtaneet tuntuu tyytyväisiltä.
Mäkin olen tajunnut näin 36-vuotiaana, että miksen lähtenyt nuorena opiskelemaan sitä lapsuuteni haaveammattia. Haenkin uudestaan yliopistoon lukemaan psykologiksi. Tsemppiä ap sulle!
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 20:25"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 19:37"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 19:14"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 18:52"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 18:49"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 18:41"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 18:38"]
Valmistuessani olisin jo yli nelikymppinen... Millainen asenne rehtoreilla mahtaa olla niin "iäkästä" työnhakijaa kohtaan? Onko pysyvän paikan saaminen mahdotonta?
Aluksi täytyisi varmaan tehdä sijaisuuksia kuitenkin. Mutta jossain vaiheessa olisi mahtavaa, kun olisi oma luokka! Saisi useamman vuoden seurata lasten kehitystä. Pystyisi räätälöimään opetusta heidän mukaansa, kun heidät tuntisi hyvin.
Mulla on niin paljon ideoita tämän työn kehittämiseen, että oksat pois...! :)
[/quote]
Mun mies on luokanope ja sitä mieltä, että koulutyö pitäisi vähitellen rauhoittaa kaiken maailman kehittämisiltä.
[/quote]
Jaa. Jos sitä omassa luokassaan kokeilee itselleen uusia tapoja ohjata oppilaita oppimaan, niin miten se on sun mieheltä pois?
[/quote]
No ei mitenkään tietenkään. Oletko vähän yksinkertainen?
[/quote]
No miksi sitten laitoit tuollaisen yksinkertaisen, ketjun aiheeseen kuulumattoman kommentin, että sun miehen mielestä koulutyö pitäisi rauhoittaa kehittämisiltä?
Maailma menee eteenpäin ja olisi hyvä, jos koulu menisi sen mukana. Tarkoitushan on valmistaa oppilaita heidän tulevaisuuttaan varten. Minulla oli mielikuva, että koulu on paikalleen jämähtänyt paikka, missä tankataan ulkoa oravan poikasten määrää ja ope pitää kalvosulkeisia.
Nyt olen tajunnut, että voin luokassa keksiä ihan mitä vaan, millä oppilaat saisi innostumaan opiskelemisesta ja maailmasta noin yleensä. Millä voin yrittää kehittää heidän opiskelutaitojaan, auttaa heitä siten lisäämään tietojaan ja taitojaan ja kehittämään luovuuttaan.
Mun ei ole pakko pistää oppilaita tankkaamaan bilsankirjaa ulkoa, kuten meillä ala-asteella tehtiin. Tai istumaan koko päivää pulpetissaan. Voin opettaa asioita vaikka tanssin tai liikunnan ja leikkien avulla. Ja siten kehittää opettamista, omalla kohdallani.
[/quote]
Sinulla taitaa olla aika vanhanaikainen käsitys opettamisesta, jos jotenkin oletat, että pitää istua koko päivä pulpetissa. Ja ihan yhtä oito on ajatuksesi siitä, että tanssi, liikunta ja leikki riittävät opetusmetodeiksi.
Juuri siksi opettajiksi ei pitäisi ottaa niitä, jotka haluavat opettaa vaan niitä, jotka osaavat.
[/quote]
Kyllä, mulla oli vanhanaikainen käsitys opettamisesta. Se on nyt korjattu. Ei ole enää.
Tanssi, liikunta ja leikki ei riitä opetusmetodeiksi pelkästään. Mutta niillä voi täydentää ja vahvistaa jo opittua. Olemme esim. harjoitelleet äidinkielen kielioppia tanssin välityksellä. Asiat on toki käsitelty muuten ensin. Ja muitakin harjoituksia on. Mutta lapset muistaa taatusti ikuisesti kielioppiasian, jonka ovat tanssineet joskus.
Jos joka paikkaan palkataan vaan niitä, jotka jo osaavat kaiken täydellisesti, meillä loppuu työntekijät viimeistään siinä vaiheessa, kun ne osaajat siirtyy autuaammille työmaille.
[/quote]
Lapset eivät muista tanssimaansa kielioppia yhtään sen paremmin kuin muistaisivat tanssimansa varaosaluettelon, jos käytät tanssia enemmän kuin kerran! Kannattaa muistaa, että opettajan tehtävänä on opettaa ihan koko kurssi eikä vain sitä, minkä ehtii. Jos yhteen asiaan käytetään monta tuntia ja monia metodeja, ollaan lopulta tilanteessa, jossa osa jää oppimatta ja se kostautuu seuraavana vuonna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieno homma, että rakastat opentyötä myös sitä puoli vuotta tehtyäsi! Ehdottomasti kannattaa hakea koulutukseenkin tuolla innostuksella!
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 18:53"]
Kuullostaa hienolta :)
[/quote]
Kuulostaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olisin vain tyytyväinen, jos lastani opettaisi jo vähän elämää nähnyt ope aikä vasta valmistunut kaksikymppinen.
Ap, mene ihmeessä opiskelemaan! Äitini opiskeli uuteen ammattiin ja valmistui 46vuotiaana. Hänet laitettiin tiiminvetäjäksi alle 2vuotta valmistumisesta. (Isompi pomo luuli että on ainakin parikymmentä vuotta alan hommia tehnyt.)Eli siitä iästä voi olla myös hyötyä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai, anna mennä vaan. Sulla on vielä enemmän työvuosia jäljellä kuin mitä olet elänyt! Sillä eläkeikä tulee nousemaan vielä reilusti seuraavien parin vuosikymmenen aikana..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs tuttu lto päivitti tutkintonsa luokanopettajan tutkinnoksi reilusti yli nelikymppisenä. Taisi saada heti vakipaikan. Näppärästi ja nopeasti.
Mäkin oon keksinyt vaikka mitä ammatteja, joista pitäisin mutta oon vähän myöhään liikenteessä. Iältäni oon "vasta" 34, mutta nyt kun on 260 000€ lainaa ja kolme lasta elätettävänä, niin on aika vaikeaa lähteä opiskelemaan vuosikausiksi. Töitten ohella opiskelemisesta ei tule mitään. Kokeilin sitä mutta ei onnistu kokopäivätyön, lasten- ja kodinhoidon ohella.
Harmittaa, kun en silloin aikanaan pohtinut tarkemmin mitä haluan tehdä työkseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 10:01"]
Mäkin oon keksinyt vaikka mitä ammatteja, joista pitäisin mutta oon vähän myöhään liikenteessä. Iältäni oon "vasta" 34, mutta nyt kun on 260 000€ lainaa ja kolme lasta elätettävänä, niin on aika vaikeaa lähteä opiskelemaan vuosikausiksi. Töitten ohella opiskelemisesta ei tule mitään. Kokeilin sitä mutta ei onnistu kokopäivätyön, lasten- ja kodinhoidon ohella.
Harmittaa, kun en silloin aikanaan pohtinut tarkemmin mitä haluan tehdä työkseni.
[/quote]
Miksei onnistu? Kyllä minulta vain onnistuu. =)
Minä täydensin tutkintoni aineenopettajaksi kokopäivätyön ohella. Siinä ei kyllä mitään muuta enää ehtinyt, mutta koska olin lapseton sinkku, niin se kyllä onnistui hyvin.
Mutta eihän mullakaan tuossa aika niihin opiskeluihin kulunut, vaan töihin. Eli ajattelisin, että ap:n innolla ja kokemuksella ne opiskelut eivät paljon rassaa, moni kurssi tulee hoidettua ihan sillä, että lukee kirjan ja menee tenttiin. Tai tekee esseen, mikä käy helposti työkokemuksen ansiosta. Siksi voi olla, että jotain osa-aikatyötä ehtii ihan hyvin tehdä siinä samalla, niin ei tulot jää ihan vain opintotukeen.
En tajua, miksi pulpetissa istumista ja asioiden tietopohjaista opiskelua pidetään nykyisin niin pahana ja tuomittavana asiana. Pitkäjänteisyys ja periksiantamattomuus ovat ominaisuuksia, jotka kehittyvät vain harjoittelun kautta. Miksi lapset pitäisi päästää aina aidan matalimmasta kohdasta tekemällä pelkkiä kivoja juttuja? Leikkiminen ja laulaminen opetuksen kulmakivenä kuulostaa juuri tältä, lepsuilulta. Uskokaa tai älkää, myös työelämässä tarvitaan raudanlujaa tietopohjaa usealla alalla.
Tuntuu, että näillä opetuksen uudistajilla menee lapsi pesuveden mukana, ja uudistuksilla pelataan lähinnä niiden oppilaiden pussiin, jotka ovat levottomia, äänekkäitä ja eivät jaksaisi opiskella. He saavat äänensä parhaiten kuulumaan. Tiedonhaluiset työmyyrät, joista Suomen tuleva menestys kuitenkin riippuu, jäävät sivuun kun opetusta kehitetään vastaamaan laiskojen, sosiaalisten ja vähemmän älykkäiden oppilaiden tarpeita.
Toivottavasti ap:sta ei tule minun lasteni opettajaa.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 21:22"]
Ikäviä ovat ne opettajat, joilla on "omia" opetussuunnitelmia. Olisi reilua, että mentäisiin yleisten ohjeiden mukaan. Näin se olisi tasapuolista kaikille. Ei ole mukavaa, jos joku opettaja alkaa itse sooloilla!
Miehelläni oli matikanopettaja, jolla oli oma vaihtoehtoinen matematiikkansa, jota sitten pakotti opiskelemaan. Ihan koululaisille outoja juttuja. Niistä oli harmia vaan, kun olisi ne tärkeätkin asiat pitänyt oppia.
Toinen ärsyttävä sooloilija oli se lehdessä esiintynyt ope, joka antaa oppilaille vähemmän läksyjä, jos oppilas on hidas. Tällöinhän tämä oppilas saa vähemmän harjoittelua kuin nopea. Mitä järkeä tuossakin on. Hidashan se oppia kaipaisi lisää.
[/quote]
No tuota... Matikkaa, englantia (tai mikä onkin se eka vieras kieli) ja äidinkieltä pitäneekin opetella ne sisällöt, mitä kirjoissa keskimäärin on, että pärjäisi sitten jatkossa yläkoulussa. Mutta senkin voi miettiä, miten ne opetellaan. Jossain lukuaineissa (biologia, maantieto, historia) ja taideaineissa ei liene niin tärkeää, onko joka ikinen kirjassa esiintyvä pönthiittinen nyt perusteellisesti käyty läpi. Noin periaatteessa. Tärkeintä on luoda hyvät yleistiedot ja yleiskäsitys aineesta.
Käsi sydämelle, kuinka paljon muistit vaikka alakoulun historiasta enää yläkoulussa? Minä en juuri muuta kuin Champollionin ja Rosettan kiven. Ja historia oli sentään mun lempiaine...
Noista ei läksyistä erilaisille oppijoille... Tuohan on juuri keino eriyttää opetusta saman luokan sisällä ja ottaa oppilaiden eroavuudet huomioon. On vaan hyväksyttävä, että kaikki ei pysty olemaan joka aineessa kympin oppilaita. Jos jonkun on jo tosi vaivan takana saada vaikka 7, niin sitten kannattaa tehdä siitä "vahva" 7 ja antaa hänelle vähän vähemmän tehtävää kuin sille luokan välkylle. Niin, että se heikko oppilas tekee sitten hyvin edes ne muutamat tehtävät.
Jos tehtävät on jollekulle hyvin vaikeita ja niitä on vielä paljon, sen ihmisen käsittelykyky ylittyy ja pahassa tapauksessa ei tee sitten sitä vähääkään, kun taakka on liian iso.