Lue keskustelun säännöt.
Voi ei, löysin kustumusammattini 38-vuotiaana :(
10.10.2013 |
Olenko jo liian vanha kouluttautumaan uudelleen?
Kutsumusammattini on alakoulun opettajana toimiminen.
Olen nyt tehnyt erinäisistä syistä johtuen luokanopen sijaisena tätä työtä tämän syksyn. Ja huomannut, että minulla on sydämen paloa tälle alalle. Olen tässä jopa, uskallanko sanoa, hyvä. Positiivista palautetta on tullut myös oppilailta ja vanhemmilta.
Ensimmäistä kertaa elämässäni menen joka aamu töihin iloisena ja innokkaana. Työ tuntuu mielekkäältä ja tärkeältä.
Olisikohan liian myöhäistä hakutua opettajankoulutukseen... Saisinko sitten enää pysyvää paikkaa mistään, kun valmistuisin...
Kommentit (57)
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 18:57"]
Viihdyt työssäsi, mutta mitkä ovat luokan tulokset? Osaatko ottaa huomioon jokaisen erilaiset oppimisvalmiudet, kykenetkö tarjoamaan kaikille riittävästi haasteita, miten on pedagogisten valintojen laita? Vai oletko niitä, jotka opettajan oppaan mukaan posottavat omiaan ja olettavat, että tämä on nyt sitä opetamista?
Sydämen palo ei auta siinä vaiheessa, kun luokka siirtyy seuraavalle opettajalle, joka huomaa oppimistulosten olevan aukkoisia.
[/quote]
No, ainakin äidinkielessä eilen selitin oppilaille jotain kielioppiasioita oikein juurta jaksaen, kun alkuviikosta valittivat, etteivät niitä viime vuodelta muista ja eivät tajua. Annoin läksyn, jossa asiaa harjoiteltiin. Tänään ekaksi useampi oppilas huusi jo pihalla aamulla, että ope ope, mä tajusin nyt ne asiat kun sä eilen opetit! Ne läksyt ei olleet yhtään vaikeita!
Ai kun tuli hyvä olo!
En todellakaan vedä tunteja opettajan oppaan mukaan kuin joskus. Kun aina ei voi kaikille tunneille keksiä pyörää uudelleen. Luulin, että niin olisi pakko tehdä. Mutta nyt syksyn kuluessa olen ymmärtänyt, että voimme käsitellä ne kirjojen asiat ihan miten vaan. Kirja onkin nyt useimmissa oppiaineissa oppilaille enemmänkin tuki, josta asioita voi kotona kerrata. Oppiminen tunneilla tapahtuu pääasiassa ihan muilla keinoin kuin oppikirjaa tankkaamalla.
Myönnän, mulla ei taatusti ole kaikkia pedagogisia keinoja hallussa. Olen syksyn mittaan lukenut alan kirjallisuutta ja saanut siis oppia uusia asioita tässä minäkin. Ja senkin myönnän, että esim. erilaisten oppimisvaikeuksien huomioon ottaminen on mulle tällä hetkellä haaste. Näihin odottaisin koulutuksen antavan työkalut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 18:46"]
Lis: mielestäni tuolla alalla on vain hyötyä elämänkokemuksesta.
[/quote]
Juuri näin ja TODELLA. Jos olisit vielä AP mies niin peukuttaisin todellakin hankkeellesi, mutta silti, anna palaa!
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 19:09"]
Mä opiskelin luokanopeksi, valmistuin kesäkuussa ja sain heti vuoden sijaisuuden kotipaikkakunnaltani, töitä todellakin on! Ikää oli valmistuessa 42 enkä edes ollut opiskeluryhmäni vanhin (okei toisiksi vanhin kyllä joo...) Itse mietin oikeasti juurikin noin, että lapset on tehtynä ja nyt 20 vuotta työelämää jäljellä, mitä haluan? Lähdin opiskelemaan enkä ole katunut. Opinnoissa asenne on se, joka ratkaisee. Hetkittäin voi olla haasteellista tehdä ryhmätöitä kaksikymppisten kanssa (elämänkokemus niin erilainen, väkisin tuli "äidillinen " suhtautuminen välillä jne ja kaipasin omanikäiseen seuraan), mutta selvisin kuitenkin. Työssähän ikä on vaan plussaa, oppilaitteni vanhemmatkaan eivät suhtaudu minuun kuin aloittelevaan opettajaan :) Ja mun ekaluokkalaisille 20 vuotta ja 40 vuotta on ihan sama, aikuinen ja vanha kuitenkin.
[/quote]
No, mulle tuo parikymppisten kanssa työskentely ei olisi mikään ongelma. Omassa vakityöpaikassani on kaikenikäisiä työntekijöitä enkä näe syytä suhtautua vaikkapa 23-vuotiaaseen oman alansa ammattilaiseen mitenkään "äidillisesti" vaan tasavertaisena työtoverina. Enhän pidä työpaikan senioreitakaan vanhempieni korvikkeena.
Mutta muuten totta, 7-vuotias ei varmaan osaa ajatella, onko ope 28-vuotias vai 44-vuotias, vanha se on joka tapauksessa hänen näkökulmastaan. :)
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 19:17"]
15 lisää vielä: Hae tosiaan okl:ään. Mä ainakin sain sieltä tosi paljon eväitä opetukseen. Ilman niitä opintoja näkemys työhön olisi ollut kapea. Olen siis opettanut aiemminkin, mutta ehdottomasti opiskelu antoi hirveästi osaamista. Sitä osaamista ei osaa edes kaivata, jos ei siitä tiedä. Pedagogiset nyt on yksi ja sama. Opetusharjoittelut ihan jees, mutta niidenkin anti aika pieni sellaiselle, joka on opettanut aiemmin. Sen sijaan monialaiset oli pihvi. Sieltä sain eväät työhön.
[/quote]
Kiitos! Mielestäni nuo lukemani pedagogiikan kirjat ovat kyllä olleet mielenkiintoisia. Ja ihan ahmin kirjoja, joissa kerrotaan ihmisaivojen erilaisista tavoista oppia asioita optimaalisesti!
Hauska kuulla, että opiskelu ei ole vaan pakkopulla, jonka nielaisemalla saa virallisen pätevyyden, vaan että siitä oikeasti on hyötyä!
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 19:26"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 18:46"]
Lis: mielestäni tuolla alalla on vain hyötyä elämänkokemuksesta.
[/quote]
Juuri näin ja TODELLA. Jos olisit vielä AP mies niin peukuttaisin todellakin hankkeellesi, mutta silti, anna palaa!
[/quote]
Kiitos! No, mies en ole... Mutta silti haluaisin erityisesti rohkaista niin poikia kuin tyttöjäkin kiinnostumaan tieteestä ja teknologiasta ja painottaa näitä asioita opetuksessa. Mutta alanpa tutkailla tarkemmin tuota OKL:ään pyrkimistä.
Opehuoneessa minulle jo vinkattiin, että voisin suorittaa omasta alastani opettajan pedagogiset opinnot ja valmistua vuodessa aineenopeksi. Mutta kun haluaisin nimenomaan tehdä luokanopen työtä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 19:14"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 18:52"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 18:49"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 18:41"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 18:38"]
Valmistuessani olisin jo yli nelikymppinen... Millainen asenne rehtoreilla mahtaa olla niin "iäkästä" työnhakijaa kohtaan? Onko pysyvän paikan saaminen mahdotonta?
Aluksi täytyisi varmaan tehdä sijaisuuksia kuitenkin. Mutta jossain vaiheessa olisi mahtavaa, kun olisi oma luokka! Saisi useamman vuoden seurata lasten kehitystä. Pystyisi räätälöimään opetusta heidän mukaansa, kun heidät tuntisi hyvin.
Mulla on niin paljon ideoita tämän työn kehittämiseen, että oksat pois...! :)
[/quote]
Mun mies on luokanope ja sitä mieltä, että koulutyö pitäisi vähitellen rauhoittaa kaiken maailman kehittämisiltä.
[/quote]
Jaa. Jos sitä omassa luokassaan kokeilee itselleen uusia tapoja ohjata oppilaita oppimaan, niin miten se on sun mieheltä pois?
[/quote]
No ei mitenkään tietenkään. Oletko vähän yksinkertainen?
[/quote]
No miksi sitten laitoit tuollaisen yksinkertaisen, ketjun aiheeseen kuulumattoman kommentin, että sun miehen mielestä koulutyö pitäisi rauhoittaa kehittämisiltä?
Maailma menee eteenpäin ja olisi hyvä, jos koulu menisi sen mukana. Tarkoitushan on valmistaa oppilaita heidän tulevaisuuttaan varten. Minulla oli mielikuva, että koulu on paikalleen jämähtänyt paikka, missä tankataan ulkoa oravan poikasten määrää ja ope pitää kalvosulkeisia.
Nyt olen tajunnut, että voin luokassa keksiä ihan mitä vaan, millä oppilaat saisi innostumaan opiskelemisesta ja maailmasta noin yleensä. Millä voin yrittää kehittää heidän opiskelutaitojaan, auttaa heitä siten lisäämään tietojaan ja taitojaan ja kehittämään luovuuttaan.
Mun ei ole pakko pistää oppilaita tankkaamaan bilsankirjaa ulkoa, kuten meillä ala-asteella tehtiin. Tai istumaan koko päivää pulpetissaan. Voin opettaa asioita vaikka tanssin tai liikunnan ja leikkien avulla. Ja siten kehittää opettamista, omalla kohdallani.
[/quote]
Sinulla taitaa olla aika vanhanaikainen käsitys opettamisesta, jos jotenkin oletat, että pitää istua koko päivä pulpetissa. Ja ihan yhtä oito on ajatuksesi siitä, että tanssi, liikunta ja leikki riittävät opetusmetodeiksi.
Juuri siksi opettajiksi ei pitäisi ottaa niitä, jotka haluavat opettaa vaan niitä, jotka osaavat.
Veikkaan, että monialaisista juuri hyötyisit. Osa on sielläkin puppua, mutta sieltä tulee kivoja "leikkaa-liimaa" -juttuja lisää opetusrepertuaariisi. Sen lisäksi keskustelut seminaareissa antaa ajattelemista ja monia selviä asioita lähtien kokeiden tarkastuksesta tulee tarkasteltua monipuolisemmin.
Hae ihmeessä. Jo ihan senkin takia, että epäpätevänä et voi ikuisesti roikkua vaan olet aina reksin armoilla vuosi kerrallaan. Sinusta tulee varmasti erinomainen opettaja. Monet nuoret marisee ja kitisee, kun eivät muusta työstä tiedä. Sen sijaan vanhemmalla iällä valmistuneet on paljon tyytyväisempiä työhönsä, kun tietävät, ettei se työ missään herkkua ole ja ovat todella uhranneet uravalintansa eteen.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 19:30"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 19:17"]
15 lisää vielä: Hae tosiaan okl:ään. Mä ainakin sain sieltä tosi paljon eväitä opetukseen. Ilman niitä opintoja näkemys työhön olisi ollut kapea. Olen siis opettanut aiemminkin, mutta ehdottomasti opiskelu antoi hirveästi osaamista. Sitä osaamista ei osaa edes kaivata, jos ei siitä tiedä. Pedagogiset nyt on yksi ja sama. Opetusharjoittelut ihan jees, mutta niidenkin anti aika pieni sellaiselle, joka on opettanut aiemmin. Sen sijaan monialaiset oli pihvi. Sieltä sain eväät työhön.
[/quote]
Kiitos! Mielestäni nuo lukemani pedagogiikan kirjat ovat kyllä olleet mielenkiintoisia. Ja ihan ahmin kirjoja, joissa kerrotaan ihmisaivojen erilaisista tavoista oppia asioita optimaalisesti!
Hauska kuulla, että opiskelu ei ole vaan pakkopulla, jonka nielaisemalla saa virallisen pätevyyden, vaan että siitä oikeasti on hyötyä!
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 19:37"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 19:14"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 18:52"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 18:49"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 18:41"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 18:38"]
Valmistuessani olisin jo yli nelikymppinen... Millainen asenne rehtoreilla mahtaa olla niin "iäkästä" työnhakijaa kohtaan? Onko pysyvän paikan saaminen mahdotonta?
Aluksi täytyisi varmaan tehdä sijaisuuksia kuitenkin. Mutta jossain vaiheessa olisi mahtavaa, kun olisi oma luokka! Saisi useamman vuoden seurata lasten kehitystä. Pystyisi räätälöimään opetusta heidän mukaansa, kun heidät tuntisi hyvin.
Mulla on niin paljon ideoita tämän työn kehittämiseen, että oksat pois...! :)
[/quote]
Mun mies on luokanope ja sitä mieltä, että koulutyö pitäisi vähitellen rauhoittaa kaiken maailman kehittämisiltä.
[/quote]
Jaa. Jos sitä omassa luokassaan kokeilee itselleen uusia tapoja ohjata oppilaita oppimaan, niin miten se on sun mieheltä pois?
[/quote]
No ei mitenkään tietenkään. Oletko vähän yksinkertainen?
[/quote]
No miksi sitten laitoit tuollaisen yksinkertaisen, ketjun aiheeseen kuulumattoman kommentin, että sun miehen mielestä koulutyö pitäisi rauhoittaa kehittämisiltä?
Maailma menee eteenpäin ja olisi hyvä, jos koulu menisi sen mukana. Tarkoitushan on valmistaa oppilaita heidän tulevaisuuttaan varten. Minulla oli mielikuva, että koulu on paikalleen jämähtänyt paikka, missä tankataan ulkoa oravan poikasten määrää ja ope pitää kalvosulkeisia.
Nyt olen tajunnut, että voin luokassa keksiä ihan mitä vaan, millä oppilaat saisi innostumaan opiskelemisesta ja maailmasta noin yleensä. Millä voin yrittää kehittää heidän opiskelutaitojaan, auttaa heitä siten lisäämään tietojaan ja taitojaan ja kehittämään luovuuttaan.
Mun ei ole pakko pistää oppilaita tankkaamaan bilsankirjaa ulkoa, kuten meillä ala-asteella tehtiin. Tai istumaan koko päivää pulpetissaan. Voin opettaa asioita vaikka tanssin tai liikunnan ja leikkien avulla. Ja siten kehittää opettamista, omalla kohdallani.
[/quote]
Sinulla taitaa olla aika vanhanaikainen käsitys opettamisesta, jos jotenkin oletat, että pitää istua koko päivä pulpetissa. Ja ihan yhtä oito on ajatuksesi siitä, että tanssi, liikunta ja leikki riittävät opetusmetodeiksi.
Juuri siksi opettajiksi ei pitäisi ottaa niitä, jotka haluavat opettaa vaan niitä, jotka osaavat.
[/quote]
Kyllä, mulla oli vanhanaikainen käsitys opettamisesta. Se on nyt korjattu. Ei ole enää.
Tanssi, liikunta ja leikki ei riitä opetusmetodeiksi pelkästään. Mutta niillä voi täydentää ja vahvistaa jo opittua. Olemme esim. harjoitelleet äidinkielen kielioppia tanssin välityksellä. Asiat on toki käsitelty muuten ensin. Ja muitakin harjoituksia on. Mutta lapset muistaa taatusti ikuisesti kielioppiasian, jonka ovat tanssineet joskus.
Jos joka paikkaan palkataan vaan niitä, jotka jo osaavat kaiken täydellisesti, meillä loppuu työntekijät viimeistään siinä vaiheessa, kun ne osaajat siirtyy autuaammille työmaille.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 19:58"]
Veikkaan, että monialaisista juuri hyötyisit. Osa on sielläkin puppua, mutta sieltä tulee kivoja "leikkaa-liimaa" -juttuja lisää opetusrepertuaariisi. Sen lisäksi keskustelut seminaareissa antaa ajattelemista ja monia selviä asioita lähtien kokeiden tarkastuksesta tulee tarkasteltua monipuolisemmin.
Hae ihmeessä. Jo ihan senkin takia, että epäpätevänä et voi ikuisesti roikkua vaan olet aina reksin armoilla vuosi kerrallaan. Sinusta tulee varmasti erinomainen opettaja. Monet nuoret marisee ja kitisee, kun eivät muusta työstä tiedä. Sen sijaan vanhemmalla iällä valmistuneet on paljon tyytyväisempiä työhönsä, kun tietävät, ettei se työ missään herkkua ole ja ovat todella uhranneet uravalintansa eteen.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 19:30"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 19:17"]
15 lisää vielä: Hae tosiaan okl:ään. Mä ainakin sain sieltä tosi paljon eväitä opetukseen. Ilman niitä opintoja näkemys työhön olisi ollut kapea. Olen siis opettanut aiemminkin, mutta ehdottomasti opiskelu antoi hirveästi osaamista. Sitä osaamista ei osaa edes kaivata, jos ei siitä tiedä. Pedagogiset nyt on yksi ja sama. Opetusharjoittelut ihan jees, mutta niidenkin anti aika pieni sellaiselle, joka on opettanut aiemmin. Sen sijaan monialaiset oli pihvi. Sieltä sain eväät työhön.
[/quote]
Kiitos! Mielestäni nuo lukemani pedagogiikan kirjat ovat kyllä olleet mielenkiintoisia. Ja ihan ahmin kirjoja, joissa kerrotaan ihmisaivojen erilaisista tavoista oppia asioita optimaalisesti!
Hauska kuulla, että opiskelu ei ole vaan pakkopulla, jonka nielaisemalla saa virallisen pätevyyden, vaan että siitä oikeasti on hyötyä!
[/quote]
[/quote]
No todellakin tiedän, ettei se työ kaikkialla muuallakaan ole ongelmatonta. Olen huomannut opehuoneessa joillakin sen asenteen, että muualla pääsisi varmaan helpommalla, jotkut jopa ovat jatkuvasti hakemassa kaikkia mahdollisia muita työpaikkoja. Eivätkä ymmärrä, että joka hommassa on omat haasteensa ja vaikeutensa. Niin opettajan työssäkin.
Mä olisin oikein tyytyväinen omassa pikku luokassa kehittelemässä oppilaiden kanssa uusia tapoja opetella matikkaa legojen avulla... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 18:38"]
Valmistuessani olisin jo yli nelikymppinen... Millainen asenne rehtoreilla mahtaa olla niin "iäkästä" työnhakijaa kohtaan? Onko pysyvän paikan saaminen mahdotonta?[/quote]Ihan hyvä ikä, kun ei ole enää sitä riskiä, että heti viran saatuasi jäisit 10 vuodeksi äitiys- ja hoitovapaille.
Työn todellisuus paljastuu vasta kun otat vastuullesi useaksi kuukaudeksi yhden luokan. Sijaisena ei tarvitse mitään isompeja keissejä hoidella, sen kun pitää oppilaat jossain ruodussa päivän pari ja antaa läksyt. Kyllä se kutsumusammatin viehätys karisee kun vanhemmat alkaa sulle soitella viikonloppuina ja illat pitkät. Älä hae, kadut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm... ehkä sijaisena jaksat tanssittaa joka asiassa. Mutta levotonta tulee jos joka tunnille on joku piirustus, draama, tanssitus, korien heittelyä kertotaulujen tahtiin, bilsat puskien juurella jne. Ei sitä jaksa oppilaat etkä sinä, siis pidemmän päälle. Silloin tällöin kyllä tietysti, mutta ei se koulun todellisuus oikeasti aivan tuota ole. Kun pitää muutaman tunnin silloin tällöin, sitä jaksaakin kovasti satsata ja panostaa. Kuitenkin olen sitä mieltä, että oppilaita ei tarvitse myöskään opettaa siihen,että kirjan ja pulpetin äärellä tehty työ on tylsää ja passivoivaa. Kyllä se on sitä miten maailma nyt vain toimii ja siihen on paras pitkäjänteisesti oppia. Vai miten teillä nykyisessä työpaikassa, tanssitteko te tiimipalaverit läpi ja onko esim. yritysten asiat ja kirjanpito hoidettu sählypelin avulla? Opetus ei ole vain leikkiä, pelejä, ihquja ideoita...
Tiedän kyllä tuon alkuinnostuksen tunteen. Itekin olin yhtä optimistinen ja touhua täynnä kun valmistuin, puhkuin intoa ja ideoita. Valitettavasti todellisuus hyydyttää ja on sitä, että olet välkät valvonnassa (=mitään ei ehdi laittaa valmiiksi tuntia ajatellen), tunnista puolet menee jonkun kiusaamisen tai tappelun selvittämiseen kun just oli kiva suunnitelma millä piti ilahduttaa oppilaita, roikut iltapäivät koneen tai luurin ääressä, istut oppilashuoltoasioissa ja pidät vanhempainvartteja, suunnitteet jotain koko koulun projektia tai pakollista teemapäivää, joulujuhlaa, sumplit koulukyydityksiä, jälki-istuntoja, unohduksia.... Korjaat kokeet, aineet ja pähkäilet todistukset. Kun muutaman vuoden yrität pyörittää kaikkea ja tehdä joka tunnista spesiaalikivan, huomaat että ei jaksa eikä kannata.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 20:56"]
Työn todellisuus paljastuu vasta kun otat vastuullesi useaksi kuukaudeksi yhden luokan. Sijaisena ei tarvitse mitään isompeja keissejä hoidella, sen kun pitää oppilaat jossain ruodussa päivän pari ja antaa läksyt. Kyllä se kutsumusammatin viehätys karisee kun vanhemmat alkaa sulle soitella viikonloppuina ja illat pitkät. Älä hae, kadut.
[/quote]
Kuule, muissakin hommissa kuin opettajana saa iltaisin ja viikonloppuisin vastailla asiakkaiden soittoihin. Ei se ole mikään opettajien yksinoikeus. En tiedä, millaisissa töissä itse olet ollut, mutta kyllä mulla on joka työssä saanut työpuheluihin vastailla vaikka heinäkuun lauantaina klo 18.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 20:49"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 18:38"]
Valmistuessani olisin jo yli nelikymppinen... Millainen asenne rehtoreilla mahtaa olla niin "iäkästä" työnhakijaa kohtaan? Onko pysyvän paikan saaminen mahdotonta?[/quote]Ihan hyvä ikä, kun ei ole enää sitä riskiä, että heti viran saatuasi jäisit 10 vuodeksi äitiys- ja hoitovapaille.
[/quote]
On se jännä, miten kaikkien mielestä naisen paras ominaisuus työntekijänä on se, että jos ei aio hankkia enää lapsia. Siitä viis, onko ammattitaitoinen tai innokas työssään tai osaava tai kokenut... Tärkeintä on, että ei vaan, hyvänen aika, jää äitiyslomalle!!! :(
Onnea matkaan, ap!
Aloita nyt vaikka kasvatustieteen perusopinnot verkossa tai jos niitä järjestetään jossain sun lähellä. Ehdit saada ne valmiiksi jo ennen kevään yliopistohakua ja ne hyväksiluetaan suoraan tutkintoon.
Ikäviä ovat ne opettajat, joilla on "omia" opetussuunnitelmia. Olisi reilua, että mentäisiin yleisten ohjeiden mukaan. Näin se olisi tasapuolista kaikille. Ei ole mukavaa, jos joku opettaja alkaa itse sooloilla!
Miehelläni oli matikanopettaja, jolla oli oma vaihtoehtoinen matematiikkansa, jota sitten pakotti opiskelemaan. Ihan koululaisille outoja juttuja. Niistä oli harmia vaan, kun olisi ne tärkeätkin asiat pitänyt oppia.
Toinen ärsyttävä sooloilija oli se lehdessä esiintynyt ope, joka antaa oppilaille vähemmän läksyjä, jos oppilas on hidas. Tällöinhän tämä oppilas saa vähemmän harjoittelua kuin nopea. Mitä järkeä tuossakin on. Hidashan se oppia kaipaisi lisää.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 21:19"]
Onnea matkaan, ap!
Aloita nyt vaikka kasvatustieteen perusopinnot verkossa tai jos niitä järjestetään jossain sun lähellä. Ehdit saada ne valmiiksi jo ennen kevään yliopistohakua ja ne hyväksiluetaan suoraan tutkintoon.
[/quote]
Hyvä neuvo! Kiitos! Sen teen.
Minun äitini aloitti nykyisen työnsä kun siskoni syntyi, äitini oli tuolloin 39v. Hänellä oli siis alalle koulutus hankittu jo ajat sitten (tai lähinnä tuota alaa sivuava koulutus), joten hän pystyi aloittamaan saman tien. Pisti oman yrityksen pystyyn ja nyt 15 vuotta myöhemmin tekee edelleen samoja hommia. Nauttii suuresti, kun voi tehdä töitä kotona jne.
Rohkeasti vaan ap!
Mun äiti opiskeli työn ohessa ns. poikkeuskoulutuksella luokanopeksi varmaan joskus ton ikäisenä. Siis se teki töitä luokanopena mutta ei saanut virkaa ilman pätevyyttä eli oli aina kesäkuukaudet palkatta. Sillä oli taustalla yliopistotutkinto luonnontieteistä. Se jäi 64v eläkkeelle, joten ehtihän tuo tehdä vielä 20v töitä ihan virassa.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 18:55"]
Mulle ainakin rehtorit on suoraan sanoneet, että omat lapset on plussa opettajan työssä. Itse opiskelin luokanopeksi 36-39 -vuotiaana. Sain vakityön paljon nopeammin (vuosi valmistumisesta) kuin nuoret kurssikaverit ja vielä samaisesta yliopistokaupungista. Toki pohjalta on aloitettava, mutta elämänkokemus ja muu työkokemus on sentään jotain verrattuna nuorempiin ja niitä arvostetaan melkein enemmän kuin monella muulla alalla.
Ikä ei tosiaan ole ongelma. Mun opiskelukavereissa oli yksi melkein viisikymppinen ja ainakin kolme yli 40-vuotiasta. Yli 30-vuotiaita oli pilvin pimein jo. Ainoa, jossa iästä oli haittaa, oli liikunta. Välillä mentiin sen verran lujaa, että keski-ikääntyvällä sauvakävelijällä oli vaikeuksia. Onneksi armoa saa ja kurssit menee läpi, kun vaan on paikalla ja yrittää edes. Ikää antaa kykyä nauraa itselleen ja sille, ettei välttämättä ihan pärjää 19-vuotiaille juoksukilpailussa vaan on aina viimeinen. Toisaalta ikä antoi monissa aineissa paljon etua.
[/quote]
Olen myös miettinyt, että miten liikuntatunnilla opetan jotain kuperkeikkoja lapsille, mahdanko sellaiseen enää taipua. :) Ihan kamalaa, kun tajusin, että siitä on varmaan 20 vuotta aikaa, kun viimeksi olen heittänyt kuperkeikan! :O Pitäisi varmaan opetella uudelleen.
Mutta pari viikkoa sitten kuulin, että opetushallitus määrittelee liikunnan opetusohjelman uusiksi, siitä tulee paljon vapaampi, ei ole enää pakko olla esim. telinevoimistelua.