Lue keskustelun säännöt.
Voi ei, löysin kustumusammattini 38-vuotiaana :(
10.10.2013 |
Olenko jo liian vanha kouluttautumaan uudelleen?
Kutsumusammattini on alakoulun opettajana toimiminen.
Olen nyt tehnyt erinäisistä syistä johtuen luokanopen sijaisena tätä työtä tämän syksyn. Ja huomannut, että minulla on sydämen paloa tälle alalle. Olen tässä jopa, uskallanko sanoa, hyvä. Positiivista palautetta on tullut myös oppilailta ja vanhemmilta.
Ensimmäistä kertaa elämässäni menen joka aamu töihin iloisena ja innokkaana. Työ tuntuu mielekkäältä ja tärkeältä.
Olisikohan liian myöhäistä hakutua opettajankoulutukseen... Saisinko sitten enää pysyvää paikkaa mistään, kun valmistuisin...
Kommentit (57)
Tottakai voit kouluttautua! 20 vuotta työelämää jäljellä. Opiskelemaan on vaikea päästä, mutta töitä riittää taatusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä vaan kokeilemaan onnea pääsykokeisiin!
Valmistuessani olisin jo yli nelikymppinen... Millainen asenne rehtoreilla mahtaa olla niin "iäkästä" työnhakijaa kohtaan? Onko pysyvän paikan saaminen mahdotonta?
Aluksi täytyisi varmaan tehdä sijaisuuksia kuitenkin. Mutta jossain vaiheessa olisi mahtavaa, kun olisi oma luokka! Saisi useamman vuoden seurata lasten kehitystä. Pystyisi räätälöimään opetusta heidän mukaansa, kun heidät tuntisi hyvin.
Mulla on niin paljon ideoita tämän työn kehittämiseen, että oksat pois...! :)
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 18:38"]
Valmistuessani olisin jo yli nelikymppinen... Millainen asenne rehtoreilla mahtaa olla niin "iäkästä" työnhakijaa kohtaan? Onko pysyvän paikan saaminen mahdotonta?
Aluksi täytyisi varmaan tehdä sijaisuuksia kuitenkin. Mutta jossain vaiheessa olisi mahtavaa, kun olisi oma luokka! Saisi useamman vuoden seurata lasten kehitystä. Pystyisi räätälöimään opetusta heidän mukaansa, kun heidät tuntisi hyvin.
Mulla on niin paljon ideoita tämän työn kehittämiseen, että oksat pois...! :)
[/quote]
Mun mies on luokanope ja sitä mieltä, että koulutyö pitäisi vähitellen rauhoittaa kaiken maailman kehittämisiltä.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 18:38"]
Valmistuessani olisin jo yli nelikymppinen... Millainen asenne rehtoreilla mahtaa olla niin "iäkästä" työnhakijaa kohtaan? Onko pysyvän paikan saaminen mahdotonta?
Aluksi täytyisi varmaan tehdä sijaisuuksia kuitenkin. Mutta jossain vaiheessa olisi mahtavaa, kun olisi oma luokka! Saisi useamman vuoden seurata lasten kehitystä. Pystyisi räätälöimään opetusta heidän mukaansa, kun heidät tuntisi hyvin.
Mulla on niin paljon ideoita tämän työn kehittämiseen, että oksat pois...! :)
[/quote]
Olin yhdellä kurssilla jossa oli myös opettajaopiskelijaporukkaa ja siellä oli yksi +40 v nainen. Ei sitä kukaan kieroon katsonut kurssilla ja oli kuulemma otettu hyvin vastaan koulussakin, harjoitteluita tehnyt ja näin. Joten kannustaisin sinua ap hakeutumaan opiskelemaan alaa joka sinua todella kiinnostaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lis: mielestäni tuolla alalla on vain hyötyä elämänkokemuksesta.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 18:41"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 18:38"]
Valmistuessani olisin jo yli nelikymppinen... Millainen asenne rehtoreilla mahtaa olla niin "iäkästä" työnhakijaa kohtaan? Onko pysyvän paikan saaminen mahdotonta?
Aluksi täytyisi varmaan tehdä sijaisuuksia kuitenkin. Mutta jossain vaiheessa olisi mahtavaa, kun olisi oma luokka! Saisi useamman vuoden seurata lasten kehitystä. Pystyisi räätälöimään opetusta heidän mukaansa, kun heidät tuntisi hyvin.
Mulla on niin paljon ideoita tämän työn kehittämiseen, että oksat pois...! :)
[/quote]
Mun mies on luokanope ja sitä mieltä, että koulutyö pitäisi vähitellen rauhoittaa kaiken maailman kehittämisiltä.
[/quote]
Jaa. Jos sitä omassa luokassaan kokeilee itselleen uusia tapoja ohjata oppilaita oppimaan, niin miten se on sun mieheltä pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulutyössä nyt on aina kehitettävää.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 18:49"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 18:41"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 18:38"]
Valmistuessani olisin jo yli nelikymppinen... Millainen asenne rehtoreilla mahtaa olla niin "iäkästä" työnhakijaa kohtaan? Onko pysyvän paikan saaminen mahdotonta?
Aluksi täytyisi varmaan tehdä sijaisuuksia kuitenkin. Mutta jossain vaiheessa olisi mahtavaa, kun olisi oma luokka! Saisi useamman vuoden seurata lasten kehitystä. Pystyisi räätälöimään opetusta heidän mukaansa, kun heidät tuntisi hyvin.
Mulla on niin paljon ideoita tämän työn kehittämiseen, että oksat pois...! :)
[/quote]
Mun mies on luokanope ja sitä mieltä, että koulutyö pitäisi vähitellen rauhoittaa kaiken maailman kehittämisiltä.
[/quote]
Jaa. Jos sitä omassa luokassaan kokeilee itselleen uusia tapoja ohjata oppilaita oppimaan, niin miten se on sun mieheltä pois?
[/quote]
No ei mitenkään tietenkään. Oletko vähän yksinkertainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 18:45"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 18:38"]
Valmistuessani olisin jo yli nelikymppinen... Millainen asenne rehtoreilla mahtaa olla niin "iäkästä" työnhakijaa kohtaan? Onko pysyvän paikan saaminen mahdotonta?
Aluksi täytyisi varmaan tehdä sijaisuuksia kuitenkin. Mutta jossain vaiheessa olisi mahtavaa, kun olisi oma luokka! Saisi useamman vuoden seurata lasten kehitystä. Pystyisi räätälöimään opetusta heidän mukaansa, kun heidät tuntisi hyvin.
Mulla on niin paljon ideoita tämän työn kehittämiseen, että oksat pois...! :)
[/quote]
Olin yhdellä kurssilla jossa oli myös opettajaopiskelijaporukkaa ja siellä oli yksi +40 v nainen. Ei sitä kukaan kieroon katsonut kurssilla ja oli kuulemma otettu hyvin vastaan koulussakin, harjoitteluita tehnyt ja näin. Joten kannustaisin sinua ap hakeutumaan opiskelemaan alaa joka sinua todella kiinnostaa!
[/quote]
Kiitos! Ja muillekin kiitoksia rohkaisusta! Ehkä se ikä ei kaikilla aloilla olekaan este.
Olen ihan ällistynyt itse asiassa, kuinka hyvin viihdyn opettajan työssä. Lukion jälkeen olin aivan varma siitä, että mitä muuta tahansa, mutta EI opettajaksi. Olenkin tehnyt töitä kahdellakin eri alalla. Ja uskoisin, että myös muilta aloilta tulleestä työkokemuksesta, matkustelusta, yms. voisi olla hyötyä opettajan työssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, minä tajusin vuosi sitten, 34 vuotiaana, mitä oikeasti haluan tehdä. Päästäkseni unelmieni opiskelupaikkaan mun olisi pitänyt muuttaa aivan toiselle puolelle suomea. Lisäksi haluamani koulutusohjelma on lakkautettu tänä keväänä. Että se siitä, olen jumissa nykyisessä ammatissani kai lopun ikääni.
Mulle ainakin rehtorit on suoraan sanoneet, että omat lapset on plussa opettajan työssä. Itse opiskelin luokanopeksi 36-39 -vuotiaana. Sain vakityön paljon nopeammin (vuosi valmistumisesta) kuin nuoret kurssikaverit ja vielä samaisesta yliopistokaupungista. Toki pohjalta on aloitettava, mutta elämänkokemus ja muu työkokemus on sentään jotain verrattuna nuorempiin ja niitä arvostetaan melkein enemmän kuin monella muulla alalla.
Ikä ei tosiaan ole ongelma. Mun opiskelukavereissa oli yksi melkein viisikymppinen ja ainakin kolme yli 40-vuotiasta. Yli 30-vuotiaita oli pilvin pimein jo. Ainoa, jossa iästä oli haittaa, oli liikunta. Välillä mentiin sen verran lujaa, että keski-ikääntyvällä sauvakävelijällä oli vaikeuksia. Onneksi armoa saa ja kurssit menee läpi, kun vaan on paikalla ja yrittää edes. Ikää antaa kykyä nauraa itselleen ja sille, ettei välttämättä ihan pärjää 19-vuotiaille juoksukilpailussa vaan on aina viimeinen. Toisaalta ikä antoi monissa aineissa paljon etua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskele! Koskaan ei ole liian vanha.
Viihdyt työssäsi, mutta mitkä ovat luokan tulokset? Osaatko ottaa huomioon jokaisen erilaiset oppimisvalmiudet, kykenetkö tarjoamaan kaikille riittävästi haasteita, miten on pedagogisten valintojen laita? Vai oletko niitä, jotka opettajan oppaan mukaan posottavat omiaan ja olettavat, että tämä on nyt sitä opetamista?
Sydämen palo ei auta siinä vaiheessa, kun luokka siirtyy seuraavalle opettajalle, joka huomaa oppimistulosten olevan aukkoisia.
Totta kai voit - kunhan läpäiset tiukahkon seulan opintoihin päästäksesi.
Ainakin aineenopekoulutuksessa (yläasteelle ja lukioon opettajaksi pätevöitymiseksi) oli aikoinaan hyvin eri ikäistä väkeä. Vanhemmat viisikymppisiä, ja kaipa hekin töitä löysivät.
Mä opiskelin luokanopeksi, valmistuin kesäkuussa ja sain heti vuoden sijaisuuden kotipaikkakunnaltani, töitä todellakin on! Ikää oli valmistuessa 42 enkä edes ollut opiskeluryhmäni vanhin (okei toisiksi vanhin kyllä joo...) Itse mietin oikeasti juurikin noin, että lapset on tehtynä ja nyt 20 vuotta työelämää jäljellä, mitä haluan? Lähdin opiskelemaan enkä ole katunut. Opinnoissa asenne on se, joka ratkaisee. Hetkittäin voi olla haasteellista tehdä ryhmätöitä kaksikymppisten kanssa (elämänkokemus niin erilainen, väkisin tuli "äidillinen " suhtautuminen välillä jne ja kaipasin omanikäiseen seuraan), mutta selvisin kuitenkin. Työssähän ikä on vaan plussaa, oppilaitteni vanhemmatkaan eivät suhtaudu minuun kuin aloittelevaan opettajaan :) Ja mun ekaluokkalaisille 20 vuotta ja 40 vuotta on ihan sama, aikuinen ja vanha kuitenkin.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 18:52"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 18:49"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 18:41"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 18:38"]
Valmistuessani olisin jo yli nelikymppinen... Millainen asenne rehtoreilla mahtaa olla niin "iäkästä" työnhakijaa kohtaan? Onko pysyvän paikan saaminen mahdotonta?
Aluksi täytyisi varmaan tehdä sijaisuuksia kuitenkin. Mutta jossain vaiheessa olisi mahtavaa, kun olisi oma luokka! Saisi useamman vuoden seurata lasten kehitystä. Pystyisi räätälöimään opetusta heidän mukaansa, kun heidät tuntisi hyvin.
Mulla on niin paljon ideoita tämän työn kehittämiseen, että oksat pois...! :)
[/quote]
Mun mies on luokanope ja sitä mieltä, että koulutyö pitäisi vähitellen rauhoittaa kaiken maailman kehittämisiltä.
[/quote]
Jaa. Jos sitä omassa luokassaan kokeilee itselleen uusia tapoja ohjata oppilaita oppimaan, niin miten se on sun mieheltä pois?
[/quote]
No ei mitenkään tietenkään. Oletko vähän yksinkertainen?
[/quote]
No miksi sitten laitoit tuollaisen yksinkertaisen, ketjun aiheeseen kuulumattoman kommentin, että sun miehen mielestä koulutyö pitäisi rauhoittaa kehittämisiltä?
Maailma menee eteenpäin ja olisi hyvä, jos koulu menisi sen mukana. Tarkoitushan on valmistaa oppilaita heidän tulevaisuuttaan varten. Minulla oli mielikuva, että koulu on paikalleen jämähtänyt paikka, missä tankataan ulkoa oravan poikasten määrää ja ope pitää kalvosulkeisia.
Nyt olen tajunnut, että voin luokassa keksiä ihan mitä vaan, millä oppilaat saisi innostumaan opiskelemisesta ja maailmasta noin yleensä. Millä voin yrittää kehittää heidän opiskelutaitojaan, auttaa heitä siten lisäämään tietojaan ja taitojaan ja kehittämään luovuuttaan.
Mun ei ole pakko pistää oppilaita tankkaamaan bilsankirjaa ulkoa, kuten meillä ala-asteella tehtiin. Tai istumaan koko päivää pulpetissaan. Voin opettaa asioita vaikka tanssin tai liikunnan ja leikkien avulla. Ja siten kehittää opettamista, omalla kohdallani.
15 lisää vielä: Hae tosiaan okl:ään. Mä ainakin sain sieltä tosi paljon eväitä opetukseen. Ilman niitä opintoja näkemys työhön olisi ollut kapea. Olen siis opettanut aiemminkin, mutta ehdottomasti opiskelu antoi hirveästi osaamista. Sitä osaamista ei osaa edes kaivata, jos ei siitä tiedä. Pedagogiset nyt on yksi ja sama. Opetusharjoittelut ihan jees, mutta niidenkin anti aika pieni sellaiselle, joka on opettanut aiemmin. Sen sijaan monialaiset oli pihvi. Sieltä sain eväät työhön.
Kutsumusammattini, jopa... :) Nyt joku leukailee, että ei voi olla ope, jos tekee krijoitusvihreitä. :)