Oletko matkustellut paljon? Mikä siinä viehättää sinua?

Olen.

Varsinkin Aasiassa.

Viehätyin jo heti ensi reissusta paikallisesta tarjonnasta :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi suoranaista elämän hukkaan heittämistä pysyä samoilla kulmilla koko pitkän iän, nähdä samoja maisemia ja samoja ihmisiä samasta kulttuurista.

Aika vahvasti sanottu. Toiset nauttivat kotiympyröistä, anoppia ei esimerkiksi tahdo saada kotikylältä mihinkään, mutta siellä hän kyllä koluaa metsät marjojen ja sienien perässä, fiilistelee hiihtäen keväthangilla ja bongaa sudenjälkiä koiralenkillä.

Toinen tuttu taas käyttää aikansa lapsuusmaisemissa pihistelemällä rakennellen. Haalii materiaaleja ties mistä Torista tai huutokaupoista, on opetellut eri menetelmiä ja persoonallisia rakennusratkaisuja näkyy niin pihasaunassa kuin terassissakin.

Elämänsä voi täyttää muullakin kuin matkustamisella.

Toki voi, mutta on se silti elämän haaskaamista että vaikka saa vain yhden elämän, ei käytä edes osaa siitä näkemään tätä suurta ja ihmeellistä planeettaa jolle on syntynyt. Kun maailmalla on NIIN paljon tarjottavaa. Miksi valita vain mahdottoman pienen ja kapean osan siitä? En voi ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen matkustellut jonkin verran, mielellään matkustaisin paljon enemmänkin. Eniten kiinnostaa luonto ja ruoka. Suomen luontokin on ihan kaunis, mutta maailma on niin monipuolinen että haluan nähdä muutakin. Parhaita ruokia taas olen syönyt esimerkiksi Japanissa ja Italiassa. Jos Suomessa menen japanilaiseen tai italialaiseen ravintolaan niin ei se ole läheskään sama asia.

Mikä oli paras italialainen ruoka mitä söit ?

Parhaiten jäi mieleen erään ravintolan alkupalalajitelma jossa oli monenlaisia herkkuja, mm. burrataa ja jotain paprikatahnaa sekä makkaroita. Siihen varmasti vaikutti kyllä ruokien lisäksi todella tunnelmallinen miljöökin. Mutta nautin paljon myös monista pastoista.

Itsellänikin juuri alkupalat ovat olleet niitä parhaita anteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi suoranaista elämän hukkaan heittämistä pysyä samoilla kulmilla koko pitkän iän, nähdä samoja maisemia ja samoja ihmisiä samasta kulttuurista.

Aika vahvasti sanottu. Toiset nauttivat kotiympyröistä, anoppia ei esimerkiksi tahdo saada kotikylältä mihinkään, mutta siellä hän kyllä koluaa metsät marjojen ja sienien perässä, fiilistelee hiihtäen keväthangilla ja bongaa sudenjälkiä koiralenkillä.

Toinen tuttu taas käyttää aikansa lapsuusmaisemissa pihistelemällä rakennellen. Haalii materiaaleja ties mistä Torista tai huutokaupoista, on opetellut eri menetelmiä ja persoonallisia rakennusratkaisuja näkyy niin pihasaunassa kuin terassissakin.

Elämänsä voi täyttää muullakin kuin matkustamisella.

Jep, se ettei uusien paikkojen kokeminen kiinnosta, ei todellakaan ole mitään elämän hukkaan heittämistä.

Suorastaan typerä heitto häneltä, ei anna kovin laaja-alaiseen ajatteluun kykenevän ihmisen kuvaa.

Eikä vaihtoehdot ole vain uusissa paikoissa matkustelija ja kotona samassa paikassa kökkivä, moni ihminen käy aina samassa tai muutamassa eri paikassa lomailemassa, eikä ole kiinnostuneita koluamaan uusia maita ja paikkoja.

Monetkaan ihmiset eivät ole kovin vaihtelunhaluisia, eikä siinä ole mitään elämän hukkaan heittämistä.

Tiedän esim. ihmisiä jotka ovat luoneet valtavan määrän taidetta, kirjoittaneet kirjoja ja opetelleet erilaisia taitoja kotona kökkiessään.

Perus milleniaali elämysmatkailija ei ole sivistynyt tai viisas, vaikka on kiertänyt maailmaa.

Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:

Olen.

Varsinkin Aasiassa.

Viehätyin jo heti ensi reissusta paikallisesta tarjonnasta :)

Oliko riittävän ”tuoretta” sinun makuusi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi suoranaista elämän hukkaan heittämistä pysyä samoilla kulmilla koko pitkän iän, nähdä samoja maisemia ja samoja ihmisiä samasta kulttuurista.

Aika vahvasti sanottu. Toiset nauttivat kotiympyröistä, anoppia ei esimerkiksi tahdo saada kotikylältä mihinkään, mutta siellä hän kyllä koluaa metsät marjojen ja sienien perässä, fiilistelee hiihtäen keväthangilla ja bongaa sudenjälkiä koiralenkillä.

Toinen tuttu taas käyttää aikansa lapsuusmaisemissa pihistelemällä rakennellen. Haalii materiaaleja ties mistä Torista tai huutokaupoista, on opetellut eri menetelmiä ja persoonallisia rakennusratkaisuja näkyy niin pihasaunassa kuin terassissakin.

Elämänsä voi täyttää muullakin kuin matkustamisella.

Jep, se ettei uusien paikkojen kokeminen kiinnosta, ei todellakaan ole mitään elämän hukkaan heittämistä.

Suorastaan typerä heitto häneltä, ei anna kovin laaja-alaiseen ajatteluun kykenevän ihmisen kuvaa.

Eikä vaihtoehdot ole vain uusissa paikoissa matkustelija ja kotona samassa paikassa kökkivä, moni ihminen käy aina samassa tai muutamassa eri paikassa lomailemassa, eikä ole kiinnostuneita koluamaan uusia maita ja paikkoja.

Monetkaan ihmiset eivät ole kovin vaihtelunhaluisia, eikä siinä ole mitään elämän hukkaan heittämistä.

Tiedän esim. ihmisiä jotka ovat luoneet valtavan määrän taidetta, kirjoittaneet kirjoja ja opetelleet erilaisia taitoja kotona kökkiessään.

Perus milleniaali elämysmatkailija ei ole sivistynyt tai viisas, vaikka on kiertänyt maailmaa.

Sori, mutta kyseessä on mielipidekysymys ja minun mielestäni todellakin on elämän hukkaan heittämistä jos jättää koko maailman näkemättä. Pahoittelut jos sinua häiritsee se että joku ajattelee näin. Muistuttaisin kuitenkin, että keskustelun otsikossa kysytään nimenomaan mikä matkustelussa viehättää SINUA, ja vastasin todenmukaisesti miksi matkustan.

Ps. Olen itse pääammatiltani taiteilija, joten en ymmärrä mitä tekemistä taiteen luomisella on tämän asian kanssa ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi suoranaista elämän hukkaan heittämistä pysyä samoilla kulmilla koko pitkän iän, nähdä samoja maisemia ja samoja ihmisiä samasta kulttuurista.

Aika vahvasti sanottu. Toiset nauttivat kotiympyröistä, anoppia ei esimerkiksi tahdo saada kotikylältä mihinkään, mutta siellä hän kyllä koluaa metsät marjojen ja sienien perässä, fiilistelee hiihtäen keväthangilla ja bongaa sudenjälkiä koiralenkillä.

Toinen tuttu taas käyttää aikansa lapsuusmaisemissa pihistelemällä rakennellen. Haalii materiaaleja ties mistä Torista tai huutokaupoista, on opetellut eri menetelmiä ja persoonallisia rakennusratkaisuja näkyy niin pihasaunassa kuin terassissakin.

Elämänsä voi täyttää muullakin kuin matkustamisella.

Toki voi, mutta on se silti elämän haaskaamista että vaikka saa vain yhden elämän, ei käytä edes osaa siitä näkemään tätä suurta ja ihmeellistä planeettaa jolle on syntynyt. Kun maailmalla on NIIN paljon tarjottavaa. Miksi valita vain mahdottoman pienen ja kapean osan siitä? En voi ymmärtää.

Varmaan itsekin ymmärrät, että joka vuotinen matkustaminen on tulevien polvien elämän haaskausta. Tämä suuri ihmeellinen planeetta ei vain kestä sitä, että miljardit ihmiset lentelevät ristiin rastiin.

Toki soisin jokaiselle mahdollisuuden edes muutaman kerran elämässään käydä jossain kauempana, mutta jos jokaisella lomalla pitää päästä lentämään... Se ei ole pelkästään vastuutonta vaan itse inflatoi omia tulevia reissujaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi suoranaista elämän hukkaan heittämistä pysyä samoilla kulmilla koko pitkän iän, nähdä samoja maisemia ja samoja ihmisiä samasta kulttuurista.

Aika vahvasti sanottu. Toiset nauttivat kotiympyröistä, anoppia ei esimerkiksi tahdo saada kotikylältä mihinkään, mutta siellä hän kyllä koluaa metsät marjojen ja sienien perässä, fiilistelee hiihtäen keväthangilla ja bongaa sudenjälkiä koiralenkillä.

Toinen tuttu taas käyttää aikansa lapsuusmaisemissa pihistelemällä rakennellen. Haalii materiaaleja ties mistä Torista tai huutokaupoista, on opetellut eri menetelmiä ja persoonallisia rakennusratkaisuja näkyy niin pihasaunassa kuin terassissakin.

Elämänsä voi täyttää muullakin kuin matkustamisella.

Jep, se ettei uusien paikkojen kokeminen kiinnosta, ei todellakaan ole mitään elämän hukkaan heittämistä.

Suorastaan typerä heitto häneltä, ei anna kovin laaja-alaiseen ajatteluun kykenevän ihmisen kuvaa.

Eikä vaihtoehdot ole vain uusissa paikoissa matkustelija ja kotona samassa paikassa kökkivä, moni ihminen käy aina samassa tai muutamassa eri paikassa lomailemassa, eikä ole kiinnostuneita koluamaan uusia maita ja paikkoja.

Monetkaan ihmiset eivät ole kovin vaihtelunhaluisia, eikä siinä ole mitään elämän hukkaan heittämistä.

Tiedän esim. ihmisiä jotka ovat luoneet valtavan määrän taidetta, kirjoittaneet kirjoja ja opetelleet erilaisia taitoja kotona kökkiessään.

Perus milleniaali elämysmatkailija ei ole sivistynyt tai viisas, vaikka on kiertänyt maailmaa.

Sori, mutta kyseessä on mielipidekysymys ja minun mielestäni todellakin on elämän hukkaan heittämistä jos jättää koko maailman näkemättä. Pahoittelut jos sinua häiritsee se että joku ajattelee näin. Muistuttaisin kuitenkin, että keskustelun otsikossa kysytään nimenomaan mikä matkustelussa viehättää SINUA, ja vastasin todenmukaisesti miksi matkustan.

Ps. Olen itse pääammatiltani taiteilija, joten en ymmärrä mitä tekemistä taiteen luomisella on tämän asian kanssa ;)

Sitä tekemistä, että se oli esimerkki siitä miten yhdessä paikassa elävä ihminen ei heitä elämää hukkaan vaan luo ihan konkreettisestikin jotain.

Se nyt ei yllätä ettet ymmärrä, kun et tunnu ymmärtävän muutenkaan ja ajatusmaailmasi vaikuttaa harvinaisen suppealta.

Toki on ok kokea, että oma elämä tuntuisi menevän hukkaan jos olisi paikallaan, mutta kannattaa ilmaista se selkeämmin jos haluaa välttää vaikuttamasta siltä, että ajattelee näiden omien kokemusten koskevan yleisesti ihmisten elämiä. :)

Eli ”koen, että elämäni menisi hukkaan jos olisin paikallaan..” kuulostaa jo paremmalta, sillä toisen ihmisen puolestahan sinä et voi määritellä meneekö elämä hukkaan vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi suoranaista elämän hukkaan heittämistä pysyä samoilla kulmilla koko pitkän iän, nähdä samoja maisemia ja samoja ihmisiä samasta kulttuurista.

Aika vahvasti sanottu. Toiset nauttivat kotiympyröistä, anoppia ei esimerkiksi tahdo saada kotikylältä mihinkään, mutta siellä hän kyllä koluaa metsät marjojen ja sienien perässä, fiilistelee hiihtäen keväthangilla ja bongaa sudenjälkiä koiralenkillä.

Toinen tuttu taas käyttää aikansa lapsuusmaisemissa pihistelemällä rakennellen. Haalii materiaaleja ties mistä Torista tai huutokaupoista, on opetellut eri menetelmiä ja persoonallisia rakennusratkaisuja näkyy niin pihasaunassa kuin terassissakin.

Elämänsä voi täyttää muullakin kuin matkustamisella.

Toki voi, mutta on se silti elämän haaskaamista että vaikka saa vain yhden elämän, ei käytä edes osaa siitä näkemään tätä suurta ja ihmeellistä planeettaa jolle on syntynyt. Kun maailmalla on NIIN paljon tarjottavaa. Miksi valita vain mahdottoman pienen ja kapean osan siitä? En voi ymmärtää.

Varmaan itsekin ymmärrät, että joka vuotinen matkustaminen on tulevien polvien elämän haaskausta. Tämä suuri ihmeellinen planeetta ei vain kestä sitä, että miljardit ihmiset lentelevät ristiin rastiin.

Toki soisin jokaiselle mahdollisuuden edes muutaman kerran elämässään käydä jossain kauempana, mutta jos jokaisella lomalla pitää päästä lentämään... Se ei ole pelkästään vastuutonta vaan itse inflatoi omia tulevia reissujaan.

Tämä. Omassa kuplassani lentomatkailu alkaa olla jo tosi noloa, ja runsasta matkustelua pidetään typerien touhuna (25-35v akateemisesti koulutettuja naisia joille ympäristöarvot tärkeitä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi suoranaista elämän hukkaan heittämistä pysyä samoilla kulmilla koko pitkän iän, nähdä samoja maisemia ja samoja ihmisiä samasta kulttuurista.

Aika vahvasti sanottu. Toiset nauttivat kotiympyröistä, anoppia ei esimerkiksi tahdo saada kotikylältä mihinkään, mutta siellä hän kyllä koluaa metsät marjojen ja sienien perässä, fiilistelee hiihtäen keväthangilla ja bongaa sudenjälkiä koiralenkillä.

Toinen tuttu taas käyttää aikansa lapsuusmaisemissa pihistelemällä rakennellen. Haalii materiaaleja ties mistä Torista tai huutokaupoista, on opetellut eri menetelmiä ja persoonallisia rakennusratkaisuja näkyy niin pihasaunassa kuin terassissakin.

Elämänsä voi täyttää muullakin kuin matkustamisella.

Toki voi, mutta on se silti elämän haaskaamista että vaikka saa vain yhden elämän, ei käytä edes osaa siitä näkemään tätä suurta ja ihmeellistä planeettaa jolle on syntynyt. Kun maailmalla on NIIN paljon tarjottavaa. Miksi valita vain mahdottoman pienen ja kapean osan siitä? En voi ymmärtää.

Varmaan itsekin ymmärrät, että joka vuotinen matkustaminen on tulevien polvien elämän haaskausta. Tämä suuri ihmeellinen planeetta ei vain kestä sitä, että miljardit ihmiset lentelevät ristiin rastiin.

Toki soisin jokaiselle mahdollisuuden edes muutaman kerran elämässään käydä jossain kauempana, mutta jos jokaisella lomalla pitää päästä lentämään... Se ei ole pelkästään vastuutonta vaan itse inflatoi omia tulevia reissujaan.

Tämän ymmärrän ja allekirjoitan täysin. Matkustaminen on ilmaston kannalta pitkälti vahingollista. Mutta on mahdollista matkustaa ympäristöystävällisemmin. Omalla kohdallani matkustaminen tarkoittaa pitkän ajan matkustamista - en lentele viikon reissuille pitkin vuotta vaan lähden 1-2kk matkaan kun lähden, ja yleensä tällaisiin matkoihin sisältyy vain 2 lentoa (meno ja paluu), sillä paikan päällä kuljen junien, bussien ja veneiden avulla. Viime vuonna kiersin kaakkois-Aasiaa juurikin näin.

Lisäksi matkustaminen on ainoa ns. ilmastosyntini, olen zero waste-aatteella elävä vegaani, pääkulkuvälineeni on pyörä ja hiilijalanjälkeni jää matkustamisesta huolimatta pienemmäksi kuin keskivertoihmisellä. Suurin ilmastotekoni on lapsettomaksi jääminen - voisin oikeastaan lennellä sinne tänne pitkin vuotta eikä se siltikään yltäisi samalle tasolle kuin ihmisillä, jotka hankkivat lapsia :)

Tutustuu ihmisiin ja monet travellaajat on kivaa ja mielenkiintoista sakkia.

Tylsistyn samoihin ympyröihin nopeasti, kaipaan jotain uutta ja erilaista, edes hetkeksi. Siihen lääkkeeksi sopii uusi kulttuuri, ruoka, ihmiset maisema you name it.

Olen myös kulinarisi joka suuntaan ja nautin ravintolassa syömisestä. Suomessa en vaan raaski, koska täällä hinta/laatusuhde on persiillään. Kova hinta ei tarkoita hyvää ruokaa. Ja viini ravintoloissa on ihan turhan kallis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi suoranaista elämän hukkaan heittämistä pysyä samoilla kulmilla koko pitkän iän, nähdä samoja maisemia ja samoja ihmisiä samasta kulttuurista.

Aika vahvasti sanottu. Toiset nauttivat kotiympyröistä, anoppia ei esimerkiksi tahdo saada kotikylältä mihinkään, mutta siellä hän kyllä koluaa metsät marjojen ja sienien perässä, fiilistelee hiihtäen keväthangilla ja bongaa sudenjälkiä koiralenkillä.

Toinen tuttu taas käyttää aikansa lapsuusmaisemissa pihistelemällä rakennellen. Haalii materiaaleja ties mistä Torista tai huutokaupoista, on opetellut eri menetelmiä ja persoonallisia rakennusratkaisuja näkyy niin pihasaunassa kuin terassissakin.

Elämänsä voi täyttää muullakin kuin matkustamisella.

Jep, se ettei uusien paikkojen kokeminen kiinnosta, ei todellakaan ole mitään elämän hukkaan heittämistä.

Suorastaan typerä heitto häneltä, ei anna kovin laaja-alaiseen ajatteluun kykenevän ihmisen kuvaa.

Eikä vaihtoehdot ole vain uusissa paikoissa matkustelija ja kotona samassa paikassa kökkivä, moni ihminen käy aina samassa tai muutamassa eri paikassa lomailemassa, eikä ole kiinnostuneita koluamaan uusia maita ja paikkoja.

Monetkaan ihmiset eivät ole kovin vaihtelunhaluisia, eikä siinä ole mitään elämän hukkaan heittämistä.

Tiedän esim. ihmisiä jotka ovat luoneet valtavan määrän taidetta, kirjoittaneet kirjoja ja opetelleet erilaisia taitoja kotona kökkiessään.

Perus milleniaali elämysmatkailija ei ole sivistynyt tai viisas, vaikka on kiertänyt maailmaa.

Sori, mutta kyseessä on mielipidekysymys ja minun mielestäni todellakin on elämän hukkaan heittämistä jos jättää koko maailman näkemättä. Pahoittelut jos sinua häiritsee se että joku ajattelee näin. Muistuttaisin kuitenkin, että keskustelun otsikossa kysytään nimenomaan mikä matkustelussa viehättää SINUA, ja vastasin todenmukaisesti miksi matkustan.

Ps. Olen itse pääammatiltani taiteilija, joten en ymmärrä mitä tekemistä taiteen luomisella on tämän asian kanssa ;)

Sitä tekemistä, että se oli esimerkki siitä miten yhdessä paikassa elävä ihminen ei heitä elämää hukkaan vaan luo ihan konkreettisestikin jotain.

Se nyt ei yllätä ettet ymmärrä, kun et tunnu ymmärtävän muutenkaan ja ajatusmaailmasi vaikuttaa harvinaisen suppealta.

Toki on ok kokea, että oma elämä tuntuisi menevän hukkaan jos olisi paikallaan, mutta kannattaa ilmaista se selkeämmin jos haluaa välttää vaikuttamasta siltä, että ajattelee näiden omien kokemusten koskevan yleisesti ihmisten elämiä. :)

Eli ”koen, että elämäni menisi hukkaan jos olisin paikallaan..” kuulostaa jo paremmalta, sillä toisen ihmisen puolestahan sinä et voi määritellä meneekö elämä hukkaan vai ei.

Koko pointtini oli, ettei täydy valita noiden asioiden väliltä. Voi luoda sydämensä kyllyydestä, ja nähdä mitä maailmalla on tarjottavana. Jos valitsee vain yhden, menettää elämästään suuren suuren osan - eli heittää jotain hukkaan.

Lähteminen ja matkalla olo. Liike. Ne ovat tärkeimmät. Reppu selkään, laukku olalle ja tielle. Mieli irtoaa arjesta samalla sekunnilla.

Olen aika perusmatkailija, välillä kaupunkilomia, kesällä lähikohteita ja talvella viikoksi tai kahdeksi lämpimään. 

Ensisijaisesti haluan pois kotoa ja normaaleista ympyröistä. Lämpölomilla haluan rentoutua, harrastaa liikuntaa ja viettää aikaa perheen kanssa.

Matkoilla kiinnostaa myös arkkitehtuuri, museot, paikallinen ruoka ja ihan vaan kaupungin fiilis. Haluan istua Pariisissa kahvilan terassilla siemailemassa viiniä ja lenkkeillä New Yorkissa ja miettiä minkälaista olisi asua tässä kaupungissa. 

Mulla on matkailuissa muutama sellainen elämys, joka on jäänyt pysyvästi mieleen.

Ensimmäisen kerran Suomen tunturien näkeminen. Tuhat kilsaa moottoripyöräillen sorateitä ja sitten tunturimaisema. Kaunista.

Ensimmäisen kerran Alpit. Lumiset jylhät huiput ja alhaalla viereisessä laaksossa perinpohjainen ukonilma alhaalla roikkuvine mustine pilvineen ja salamoineen. 

Jerusalem ja 2000 vuotta vanha oliivipuu, jonka alla apostolit olivat istuneet auringolta suojassa. 

Pitkä jokiuoma ja sen päässä Niagara. 

Ajo läpi erämaiden ja metsän ja  PIM! Grand Canyon. Aivan uskomaton paikka.

Nuorempana tuli reissattua paljon Välimeren rantalomakohteisiin, sitten vanhempana kaupunki- ja luontokohteet alkoivat kiinnostaa enemmän. Nuorena en kaivannut muuta kun varmaa aurinkoa ja rantalomaa. Nyt sellainen ei kiinnosta pätkääkään.

Olen vähentänyt matkailua radikaalisti, jo ennen koronaa. Vanhemmalla iällä lentomatkustaminen tuntuu tympeätä ja vaivalloiselta. Lisäksi kaikki kohteet ovat (tai olivat ennen koronaa) jo tupaten täynnä turisteja. Jonottaminen ja nähtävyyksien suorittaminen ei tunnu lomalta.

Mutta lukuisia hienoja hetkiä on tullut useammalla mantereella koettua. Hankala valita ja yksilöidä parhaita. Ei harmita, vaikka en enää pääsisikään matkustamaan ulkomaille. Maailmaa oli hyvä koluta silloin, kun siellä eivät olleet kaikki muutkin. Tunnistan myös tämän kaksinaismoralismin itsessäni. Eli massaturismi on tympeää, mutta minä olen juuri yksi niistä turisteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi suoranaista elämän hukkaan heittämistä pysyä samoilla kulmilla koko pitkän iän, nähdä samoja maisemia ja samoja ihmisiä samasta kulttuurista.

Aika vahvasti sanottu. Toiset nauttivat kotiympyröistä, anoppia ei esimerkiksi tahdo saada kotikylältä mihinkään, mutta siellä hän kyllä koluaa metsät marjojen ja sienien perässä, fiilistelee hiihtäen keväthangilla ja bongaa sudenjälkiä koiralenkillä.

Toinen tuttu taas käyttää aikansa lapsuusmaisemissa pihistelemällä rakennellen. Haalii materiaaleja ties mistä Torista tai huutokaupoista, on opetellut eri menetelmiä ja persoonallisia rakennusratkaisuja näkyy niin pihasaunassa kuin terassissakin.

Elämänsä voi täyttää muullakin kuin matkustamisella.

Jep, se ettei uusien paikkojen kokeminen kiinnosta, ei todellakaan ole mitään elämän hukkaan heittämistä.

Suorastaan typerä heitto häneltä, ei anna kovin laaja-alaiseen ajatteluun kykenevän ihmisen kuvaa.

Eikä vaihtoehdot ole vain uusissa paikoissa matkustelija ja kotona samassa paikassa kökkivä, moni ihminen käy aina samassa tai muutamassa eri paikassa lomailemassa, eikä ole kiinnostuneita koluamaan uusia maita ja paikkoja.

Monetkaan ihmiset eivät ole kovin vaihtelunhaluisia, eikä siinä ole mitään elämän hukkaan heittämistä.

Tiedän esim. ihmisiä jotka ovat luoneet valtavan määrän taidetta, kirjoittaneet kirjoja ja opetelleet erilaisia taitoja kotona kökkiessään.

Perus milleniaali elämysmatkailija ei ole sivistynyt tai viisas, vaikka on kiertänyt maailmaa.

Sori, mutta kyseessä on mielipidekysymys ja minun mielestäni todellakin on elämän hukkaan heittämistä jos jättää koko maailman näkemättä. Pahoittelut jos sinua häiritsee se että joku ajattelee näin. Muistuttaisin kuitenkin, että keskustelun otsikossa kysytään nimenomaan mikä matkustelussa viehättää SINUA, ja vastasin todenmukaisesti miksi matkustan.

Ps. Olen itse pääammatiltani taiteilija, joten en ymmärrä mitä tekemistä taiteen luomisella on tämän asian kanssa ;)

Sitä tekemistä, että se oli esimerkki siitä miten yhdessä paikassa elävä ihminen ei heitä elämää hukkaan vaan luo ihan konkreettisestikin jotain.

Se nyt ei yllätä ettet ymmärrä, kun et tunnu ymmärtävän muutenkaan ja ajatusmaailmasi vaikuttaa harvinaisen suppealta.

Toki on ok kokea, että oma elämä tuntuisi menevän hukkaan jos olisi paikallaan, mutta kannattaa ilmaista se selkeämmin jos haluaa välttää vaikuttamasta siltä, että ajattelee näiden omien kokemusten koskevan yleisesti ihmisten elämiä. :)

Eli ”koen, että elämäni menisi hukkaan jos olisin paikallaan..” kuulostaa jo paremmalta, sillä toisen ihmisen puolestahan sinä et voi määritellä meneekö elämä hukkaan vai ei.

Koko pointtini oli, ettei täydy valita noiden asioiden väliltä. Voi luoda sydämensä kyllyydestä, ja nähdä mitä maailmalla on tarjottavana. Jos valitsee vain yhden, menettää elämästään suuren suuren osan - eli heittää jotain hukkaan.

Minun pointtini taas oli ihan vaan se, ettei ihminen heitä välttämättä mitään hukkaan, vaikka olisi samassa paikassa koko elämänsä.

Itseäni ei esimerkiksi kiinnosta ollenkaan käydä Perussa eikä kokea Machu Picchua, vaikken olekaan yhdessä paikassa kökkijä.

Maailmassa on paljon paikkoja joita minua ei kiinnosta nähdä eikä kokea ollenkaan, eikä siinä heitä mitään hukkaan kun ei kiinnosta.

Tuskin niillä yhdessä paikassa kökkijöilläkään kiinnostaa, kai ne tekisivät jotain jos kiinnostaisi.

Ehkä vähän vierastan tuollaista ”elämä hukkaan”-retoriikkaa ylipäätään, äärimmäisen harvalle ihmiselle tuo on edes mikään valintakysymys.

Nuorempana kai kohtalaisesti, tosin vaan Euroopassa. Tai siis ainakin silloin moni piti paljon matkailleena, nyt ei varmaan enää. Kiehtoo/i uusien paikkojen näkeminen, mutta into on laantunut pikkuhiljaa, ensin aloin miettimään ilmastoasioita, nyt tietytsi korona on lisännyt miettimistä kun matkustavien ihmisten myötähän se on levinnyt niin nopeasti ja laajalti. Mietin onko joka ikinen paikka tosiaan poakko nähdä itse, etenkin kun nykyisin on niin hienoja dokumentteja, kuvia jne. Toki, elämys paikan päällä on aina eri, mutta onpa reissuillani käynyt niinkin että se hieno näköala oli sumun peittämä, historiallinen rakennus paketoituna julkisivuremontin takia ja jossain helleaallon takia niin kuuma ettei tehnyt mieli kierrellä jne. eli juttuja joita on odotettu on jäänyt näkemättä/kokematta.

Olen kyllä edelleen sitä mieltä että matkailu usein avartaa, mutta myös sitä että joskus mennään kohtuuttomuuksiin. Enkä nyt puhu rahasta, vaan ympäristöstä. Joo joo, yksi ihminen on pisara meressä, mutta tosiasia on se, että länsimainen elintaso on se jota aika lailla koko planeetan väki ihannoi ja siihen kuuluu usein nykyisin myös runsas matkustelu. Ei voi olettaa, että miljardit aasialaiset hillitsisivät kulutustaan jos länsimaissa joissa jo on saavutettu se korkeampi elintaso ei olla valmiita tinkimään mistään. Miksi heidän pitäisi, kun emme mekään? Tämän takia minusta jokaisen olisi hyvä miettiä omia valintojaan, myös sen matkailun suhteen. Enkä siis sano että matkustaminen pitäisi lopettaa, mutta kun mietin millä tasolla se oli omassa nuoruudessa 80-90-luvuilla niin olisiko se nyt niin kamalaa mennä vähän taaksepäin tässä asiassa?

Vierailija kirjoitti:

Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:

Olen.

Varsinkin Aasiassa.

Viehätyin jo heti ensi reissusta paikallisesta tarjonnasta :)

Oliko riittävän ”tuoretta” sinun makuusi?

Kyllä, yhdessä paikassa jopa liiankin, jäi kokeilematta...

Se jännitys, saako koronan. Etenkin lentokoneessa jännittää.