Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

onko lapsi yhdistänyt vai erottanut?

18.07.2006 |

meillä on nyt esikoispoika 10kk.alussa kaikki oli niiiin ihanaa,mies tosi tosi huomaavainen isyysloman ajan ja muutenkin.mutta,mutta nyt koko kevään ja kesän on ollut ylä-ja alamäkeä.seksiä ollaan harrastettu ties koska viimeksi.oon illalla tosi poikki niinkuin varmaan moni muukin äiti ja jatkuva univelka painaa päälle.tuntuu että miehen kanssa raahustetaan päivästä toiseen.poika saa paljon rakkautta ja huomiota mutta toisiamme ei juurikaan huomioida.en halua erota eikä miehenikään.poikaa en haluaisi kiikuttaa yökyläilemään vaan tahtoisin että me opittas elämään tätä arkea yhdessä iloineen ja suruineen.puhuminen on kanssa niin ja näin,välillä paremmin nyt on taas olluhiljasta muutamapäivä,taisin tiuskia tekemättömistä töistä.yhdessä ollaan oltu 10-v,ja nyt tosiaan eka vaavi.onko tää aina näin himskatin vaikeeta?

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
19.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä ainakin alku on ollut aika himskatin vaikeata... Poika on nyt 4kk ikäinen ja aivan ihana hymyvesseli. Nukkuu jo täydet yöunet ja on muutenkin erittäin helppo lapsi. Joten tästä päätellen kaiken pitäisi olla ihan ok... Miksi sitten olen niin pirun väsynyt! Koko elämä on jonkinlaista valveunta... Olemme mieheni kanssa erittäin onnellisia vanhempia, mutta olemmeko onnellisia puoisoita... En edes muista milloin mieheni olisi koskettanut minua niin, että olisin tuntenut jotain. En muista milloin olisimme viimeksi keskustelleet keskenämme. Viimeksi eilen katsoin miestäni ja mietin, tunnenko enää koko ihmistä. Niin ihana kuin pieni ihmiselämän alku onkin, niin voimia ja huomiota vaatii niin, että siitä ei yksinkertaisesti enää riitä puolisolle. Osa syy tähän on varmasti myös se, etten ole vielä kertaakaan käynyt yksin missään. Mieheni on todella paljon poissa kotoa, joten lapsenhoitovastuu jakautuu 95/5%... Ainakin meidän perheessä aikuisten irtiotto arjesta tekisi enemmän kuin hyvää!!! Sen jälkeen yhteinen perhe-elämäkin voisi onnistua paremmin...

Vierailija
2/6 |
22.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vauva on vasta 7-viikkoinen, ja kyllä meillä riittää hellyyttä sekä vauvalle että toisillemme, sehän on aivan erilaista. Olemme tosin opiskelijoita molemmat, eli meillä on näin kesällä aikaa olla kaikessa rauhassa kotona. En kyllä tätä yksin jaksaisikaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
22.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

että pikkulapsiaika on parisuhteen kannalta huonointa aikaa. Noin tutkimusten valossa. Ei erota, yritetään kaikki pinnistellä ja odotella auvoisempia aikoja :)

Vierailija
4/6 |
23.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

joka päivä vähintään 10. Siinä on kova tavoite, mutta silloin tulee kuin vahingossa parannettua maailmaa ja parisuhdetta. Ota aloite omiin käsiisi, äläkä odota. Alku on hämmentävää ja rankkaa myös miehellesi.

Vierailija
5/6 |
24.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Terve,



meillä lapsi 1 v. 4 kk ja täytyy sanoa, että seksuaaliset halut miestä kohtaan ovat aika täysin kadonneet viimeisen vuoden aikana. Tosin meillä on valvottu hirveästi ja asunnon kanssa on ollut hirveitä ongelmia. Emme kuitenkaan halua erota, joten odottelemme parempia aikoja. Kyllä lapsi toisaalta yhdistääkin, se on tehnyt meistä perheen, mitä kumpikin halusimme.



Voimia!

Vierailija
6/6 |
25.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muistan vielä ensimmäisen lapsen kanssa kun 3kk ensimmäisen kuukauden aikana huomasin että tunsin oloni jotenkin " petetyksi" kun yhdenvertainen hoitaminen miehen kanssa ja tasa-arvo ei toteutunutkaan täysin vauvan hoidossa (ei varsinkaan kun täysimetin ja mies oli päivät töissä). Tuon uuden perheenjäsenen vastuu tuntui isolta, mutta tuon lapsen saaminen kasvatti ainakin minua ja vastuu tuntui parisuhteessa yhdistävänä tekijänä.



Nyt meillä on kolme lasta ja nuorinkin jo yli 1v. Lapset ovat ehdottomasti yhdistävä tekijä ja olemme tyytyväisiä arkeen (vaikka kotityöt välillä rassaa). Parisuhteelle on vauva-aikoina aina vähemmän aikaa, mutta kunhan synnytyksestä olen kuntoutunut (ensimmäisen kanssa meni kyllä pitkään), niin seksiä on sentään ollut- se tuntuukin hyvin yhdistävältä tekijältä. Meillä on se mitä olemme toivoneetkin!