Miten toimia yhdessä vanhempana, kun rakastaa vielä exää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oisin eron jälkeen halunnut edelleen olla perhe ja tehdä asioita yhdessä, mutta mies katkaisi välit. Meillä ei ole puheyhteyttä. En voi asialle mitään ja nyt olen jo tottunut enkä itsekään enää kaipaa häntä. Eli aika auttaa.

Miksi halusit olla edelleen perhe? Oliko kummallakaan enää tunteita toista kohtaan?

Lasten takia. Ajatus rikkinäisestä perheestä oli kamala ja toinen lapsi oireili. Mulla oli tunteita, toisella en usko olleen. Halusi kokonaan eroon ja itsekin lopulta sopeuduin. Jotkut asiat on tarkoitettu tapahtuviksi.

Olisiko mitään, että lastenvalvojalla sovite tapaamiset? Sitten mies joko pitää kiinni sovitusta tai ei pidä, mutta ap ei enää puutu asiaan eikä lähde esiliinaksi. Kaksivuotias voi hyvin olla isänsä kanssa kaksin tai kolmin uuden naisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuorottain olette lapsen kanssa. Ei teidän tarvitse kolmisteen olla.

Sitä minäkin yritän miehelle ehdottaa ja siksi tuntuu pahalta, kun mies aina sanoo vähän ohimennen, että en ajattele lapsen parasta tai jotenkin suuttuu, että lapsellekin olisi parempi nähdä kuinka voimme olla yhdessä ja olla ystäviä. Mutta minusta vaan ei ole siihen vielä.

Hän itse ei taida ajatella lapsen parasta jos on nähnyt 10 krt. tänä vuonna. Heijastaa sinuun pettymyksen itsestään.

Minulle jäi aloituksesta todella hämmentynyt olo... Siis mies ei halua nähdä lasta? Mutta ehdottelee kuitenkin että näkisitte kaikki yhdessä? Onko siis ongelma se, ettei mies halua viettää aikaa lapsen kanssa KAHDEN?

Ehkä hän on epävarma sen suhteen, miten pärjää lapsen kanssa yksinään? Kaveerata nyt ei tarvitse eikä kannata, mutta voisitteko nähdä alkuun vaikka niin, että menette leikkipuistoon, sinä otat vaikka kirjan mukaan ja istut syrjempänä lukemassa ja mies leikittää muksua, ovat periaatteessa kahdestaan mutta olet kuitenkin paikalla auttamassa jos tarve tulee. Ehkä siitä pikkuhiljaa mies saa itsevarmuutta ja kohta uskoo pärjäävänsä lapsen kanssa jo ihan oikeasti kahdestaan..?

Kumma kun et kykene näkevän minkään laista kolikon kääntöpuolta. Mies on voinut kärsiä masennuksesta joka on todella yleinen uusille isille. Tai sitten tunneside lapseen syntynyt vasta myöhemmin. Hän myös voi ajatella ettei ihmiselle joka on KYMMENEN kertaa vuodessa nähnyt lapsen olisi LAPSENKANNALTA vielä hyväksi olla kaksin tämän kanssa. En itsekkään ole jättänyt lapsiani niin harvoin nähneelle. Kummastuttaa miten täällä ajetaan lapsen etua siten ettei oikeasti ajatella sitä lasta yhtään. Pikku lapsi yksin ventovieraalle koska omat tunteet estävät tutustuttamasta vieraantuneeseen vanhempaan uudestaan. Oli se sitte miehen oma päätös viaraantua taikka ei.[/quote]

Sitä "ventovierasta" isää voi nähdä myös vähän kerrassaan kodin lähellä, kotipihalla esimerkiksi.

Vierailija kirjoitti:

Kumma kun et kykene näkevän minkään laista kolikon kääntöpuolta. Mies on voinut kärsiä masennuksesta joka on todella yleinen uusille isille. Tai sitten tunneside lapseen syntynyt vasta myöhemmin. Hän myös voi ajatella ettei ihmiselle joka on KYMMENEN kertaa vuodessa nähnyt lapsen olisi LAPSENKANNALTA vielä hyväksi olla kaksin tämän kanssa. En itsekkään ole jättänyt lapsiani niin harvoin nähneelle. Kummastuttaa miten täällä ajetaan lapsen etua siten ettei oikeasti ajatella sitä lasta yhtään. Pikku lapsi yksin ventovieraalle koska omat tunteet estävät tutustuttamasta vieraantuneeseen vanhempaan uudestaan. Oli se sitte miehen oma päätös viaraantua taikka ei.

Sitä "ventovierasta" isää voi nähdä myös vähän kerrassaan kodin lähellä, kotipihalla esimerkiksi.

Tuo mieshän on ehdottanut vaikka mitä mutta ap laittanut jatkuvasti omat tunteensa esteeksi ja syyksi miksei onnistu. Apn pitää lopettaa omien tunteidensa esille tuonti jotta tuo mies uskaltaa lapsensa kanssa enemmän aikaa viettää.

Vierailija kirjoitti:

Minulle jäi aloituksesta todella hämmentynyt olo... Siis mies ei halua nähdä lasta? Mutta ehdottelee kuitenkin että näkisitte kaikki yhdessä? Onko siis ongelma se, ettei mies halua viettää aikaa lapsen kanssa KAHDEN?

Ehkä hän on epävarma sen suhteen, miten pärjää lapsen kanssa yksinään? Kaveerata nyt ei tarvitse eikä kannata, mutta voisitteko nähdä alkuun vaikka niin, että menette leikkipuistoon, sinä otat vaikka kirjan mukaan ja istut syrjempänä lukemassa ja mies leikittää muksua, ovat periaatteessa kahdestaan mutta olet kuitenkin paikalla auttamassa jos tarve tulee. Ehkä siitä pikkuhiljaa mies saa itsevarmuutta ja kohta uskoo pärjäävänsä lapsen kanssa jo ihan oikeasti kahdestaan..?

Ap tässä. En oikeasti usko, että ei haluaisi nähdä enkä oikein ole varma olisiko syy siinäkään, ettei osaisi lapsen kanssa olla kahden.

Oma ideani on ollut juuri tuo mitä ehdotin. Olen sanonut miehelle, että koska on nähnyt lapsiamme niin harvoin, että pitäisi tavallaan taas antaa lapsen tottua isäänsä: tapaamisia pitäisi järjestää säännöllisesti ja mielestäni ns. Usein näin alkuun. Ehdotin miehelle, että alussa tapaisi lasta luonani ja näin onkin tapahtunut: mies käy luonani tapaamassa lasta ja minä olen silloin olohuoneessa tai teen muita juttuja. Mutta.. se ei voi jatkua loputtomiin ja mies ei tapaamisia suostu sopimaan. Hänellä todella epäsäännölliset työajat, mutta viikonloput vapaana ja olenkin sanonut, että hänen pitäisi yrittää ehdottaa milloin sopisi, kun en minä voi olla koko ajan kyselemässä hänen peräänsä; hän itse tietää aikataulunsa parhaiten.

Mutta mies ei vaan sano mitään mihinkään. Arkena kuulemma töiden jälkeen väsynyt ja viikonloput pitäisi saada omaa aikaa, keikoilla käyntiä ja kavereiden kanssa juhlimista.

Ja sitten tämä tällainen tilanne vaan jatkuu eikä etene mihinkään. Olen ehdottanut, jos mies tapaisi lasta oman mumminsa luona (me olemme hänen mumminsa kanssa läheisiä ja tapaamme usein), niin paikalla olisi lapselle tuttu aikuinen ja mies saisi rauhassa olla lapsen kanssa, mutta tätäkään asiaa ei saada sovittua, kun mies ei suostu keskustelemaan. Meille kyllä tulisi tai sitten niin, että me lapsen kanssa kävisimme hänen luonaan.

Lastenvalvojaa olen myös ehdottanut, mutta lies ei vastaa siihen mitenkään ja viimeksi, kun meille ajan varasin mies ei saapunut paikalla. Tuntuu, että ainoa, joka edes jossain määrin toimii on se, että minä en valita ja vaan hiljaa hyväksyn sen, että mies tulee välillä leikkimään perhettä kanssamme, mutta se on minulle liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma kun et kykene näkevän minkään laista kolikon kääntöpuolta. Mies on voinut kärsiä masennuksesta joka on todella yleinen uusille isille. Tai sitten tunneside lapseen syntynyt vasta myöhemmin. Hän myös voi ajatella ettei ihmiselle joka on KYMMENEN kertaa vuodessa nähnyt lapsen olisi LAPSENKANNALTA vielä hyväksi olla kaksin tämän kanssa. En itsekkään ole jättänyt lapsiani niin harvoin nähneelle. Kummastuttaa miten täällä ajetaan lapsen etua siten ettei oikeasti ajatella sitä lasta yhtään. Pikku lapsi yksin ventovieraalle koska omat tunteet estävät tutustuttamasta vieraantuneeseen vanhempaan uudestaan. Oli se sitte miehen oma päätös viaraantua taikka ei.

Sitä "ventovierasta" isää voi nähdä myös vähän kerrassaan kodin lähellä, kotipihalla esimerkiksi.

Tuo mieshän on ehdottanut vaikka mitä mutta ap laittanut jatkuvasti omat tunteensa esteeksi ja syyksi miksei onnistu. Apn pitää lopettaa omien tunteidensa esille tuonti jotta tuo mies uskaltaa lapsensa kanssa enemmän aikaa viettää.

Vähän hämmentää, että miten mies ehdottanut vaikka ja mitä? Mies ei ole sanonut muuta kuin, että voimme jutella muutakin kuin lapsesta ja viettää yhdessä aikaa, johon minä olen ilmaissut omat tunteeni. Miksi minun pitäisi kärvistellä oman pahan oloni kanssa, mutta mies saa mennä ja tulla miten haluaa, koska häntä pelottaa? Jos ei aikuinen mies kestä omien toimiensa seurauksia niin turha siitä on syyttää minua tai pistää lasta kärsimään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat tunteet sivuun ja lapsi etusijalle. Älä enee puhu tunteistasi lapsen isälle.

Annatko saman neuvon myös avioliitossa oleville, jotka haluaisivat erota? Lasten takia pysyttävä yhdessä?

Kyllä ERON JÄLKEEN. Ne omat epäonnistumisen tunteet sivuun ja keskity lapsen asioihin. Se että toinen avautuu jatkuvasti omista negatiivisista tunteistaan toistakohtaan ERON JÄLKEEN on lapselle haitallista. Se työntää toista vanhempaa kauemmas lapsestaan ja yhteishuoltajuudesta tulee joissain tapauksissa mahdotonta. Se että tilanne on epämiellyttävä itselle ei ole tekosyy jättää lapselle hyödyllisiä asioita tekemättä. Se ex ei ole kuin harvoissa tapauksissa läpensä paha vaikka suhde päätyikin eroon.

Nyt olen kyllä ihan hämmentynyt. JOKAINEN tekee itse omat päätöksensä. Vaikka toinen vanhempi tekisi mitä, niin se on sen toisen vanhemman vastuulla etääntyykö vai ei. Tuo on tuota tyypillisintä syyllistämistä. Jos oikeasti vanhempi haluaa olla lapsensa kanssa, niin menee vaikka oikeuteen taistellakseen oikeuksista, ei tätä "no toi lähi on niin vaikea ja haukkuu, niin en mä vaan jaksa taistella enää". Silloin pitää vaan katsoa peiliin.

Ap ei sanonut että exänsä paha missään kohtaa vai menikö multa jotain ohi? Ap musta yrittää aika paljonkin et asiat saadaan hoitoon ja exä se näyttää tekevän asiasta hankalia. Ei lapsi siitä mitään kärsi ettei vanhemmat toisiaan nää kunhan kumpikaan ei hauku toista lapselle ja siitä en usko tässä olevan kyse. Olisiko lapselle sitten sinusta hyvä esittää että kaikki hyvin ja ollaan kavereita vaikka niin ei ole? Oikein tyypillistä suomalaista p askaa. Hautaa omat tunteet ja kärsi.

Älä kuuntele ap. Ei sinun tarvitse olla miehen kanssa tekemisissä. Selität lapselle hänen tasoisesti asiasta jos kyselee. Paranna itsesi ja kun voit paremmin niin kuka ties voitte exäsi kanssa olla kavereita ja sitten viettää aikaa myös kolmisin mutta se ei ole mikään pakko

Apn aloituksessa :Mies sanoo, että ihan hyvin voidaan jutella muutenkin (kuin lapsen asioista) ja voimme ihan hyvin viettää aikaa kolmisin, hän voisi tulla meille ja me hänen luokseen, että ainahan meillä on todella kivaa yhdessä. Hän loukkaantuu ja vetäytyy, jos sanon, että minusta se ei ole hyvä idea, koska sydämeni ei kestä nähdä häntä tai mitään tällaista kolmisin oloa vielä. Hän lakkaa yrittämästä sopia tapaamisia ja jättää kaiken minulle, jos sanon, että hänen näkemisensä tekee minulle pahaa, koska tunteeni häntä kohtaan ovat liian suuria (hänellä ei mitään tunteita enää minua kohtaan, sanonut niin viimeksi keväällä).

Mun mielestä tuo mies antaa aplle tilaa eikä mitään hankaloita asioita.

Luetaanko samaa tekstiä? Mies jätti, otti uuden tilalle ja lakkasi näkemästä lasta (nähnyt vuoden sisään alle 10 kertaa kuten ap sanoo) eikä maksanut elareita ja nyt haluaisi jutella mukavia ja viettää aikaa perheenä jonka on jo kerran hylännyt ja kun ap rehellisesti sanoo ettei sellaiseen kykene kun tuntuu liian pahalta, niin mies lakkaa sopimasta tapaamisia ja kaikki tämä sinusta tilan antamista?

Jos mies haluaisi antaa tilaa niin ei edes ehdottelisi noin itsekkäitä juttuja kun oma elämänsä rullaa ja on uudessa suhteessa ja sitten vetäytyy kun ap näyttää että häneen sattuu miehen käytös. Antakoot tilaa sopimalla asiat niin kuin aikuinen

-sama

Kumma kun et kykene näkevän minkään laista kolikon kääntöpuolta. Mies on voinut kärsiä masennuksesta joka on todella yleinen uusille isille. Tai sitten tunneside lapseen syntynyt vasta myöhemmin. Hän myös voi ajatella ettei ihmiselle joka on KYMMENEN kertaa vuodessa nähnyt lapsen olisi LAPSENKANNALTA vielä hyväksi olla kaksin tämän kanssa. En itsekkään ole jättänyt lapsiani niin harvoin nähneelle. Kummastuttaa miten täällä ajetaan lapsen etua siten ettei oikeasti ajatella sitä lasta yhtään. Pikku lapsi yksin ventovieraalle koska omat tunteet estävät tutustuttamasta vieraantuneeseen vanhempaan uudestaan. Oli se sitte miehen oma päätös viaraantua taikka ei.

Tiedän, että mies kärsi keskivaikeasta masennuksesta. Minulla todettiin pitkittynyt synnytyksenjälkeinen masennus, joka sai vuosia kehittyä vaikeaksi masennukseksi (koska olin tyhmä ja kuvittelin, että minä ansaitsinkin kaiken sen p*skan mitä mieheltä vuosia kestin, en sitä avaa enempää) ja lopulta tänä keväänä itsetuhoisuudeksi. Miksi vain miehen masennus olisi tekosyy jättää asiat hoitamatta? Minä hain apua ja edelleen yritän tukea miehen isyyttä, mutta ei kaikki ole minun vastuullani.

Sanoin toisessa postissa, että alkuun olenkin sanonut, että miehen pitäisi tavata lasta kanssani, että lapsi tottuu ja sitten muualla, mutta mies ei saa itse lisään sovittua. Hänestä voisimme vaan tavata perheenä ja vain silloin, kun minä hoidan tapaamisen järjestämisen.

Minä en yritä estää miestä ja lasta tutustumassa uudelleen. Olen yrittänyt tukea sitä kuukausia, mutta edes videopuheluihin mies ei suostu.

Olen sanonut miehelle, että voimme viettää aikaa perheenä, kunhan minun tunteeni ovat poissa, mutta siihen asti haluan olla mahdollisimman vähän tekemisissä. Minä ajattelen lapseni parasta koko ajan ja ei varmasti ole lapselle hyväksi äiti, joka itkee vuosia isän perään ja tilanne aina jännittynyt. Parempihan se on, että saa rauhassa parantua ja palata takaisin vahvempana. Ap

Tää on ihan selvä juttu ap. Sä olet yrittänyt parhaasi ja se riittää. Anna isälle nyt omaa aikaa ja rauhaa, älä yritä järjestää hänen ja lapsen asioita. Unohda ne yhteistapaamiset. Isä ottaa yhteyttä ja järjestää aikaa sitten kun hän tarpeeksi haluaa lapsen kanssa aikaa viettää. Ihan älytöntä tuollainen jatkuva joustaminen.

Aikuinen ihminen kun on, kyllä kai hänen täytyy opetella ottamaan vastuuta. Jos ei halua tai osaa, niin ei se ole sinun harteillasi. Hän ei ole sinun lapsesi. Vastaa niihin viesteihin tai puheluihin että tästä lähin isä voi hakea lapsen ja viettää aikaa ilman äitiä paikalla ja asiasta et sen enempää neuvottele etkä lähde avaamaan syitä. Ota etäisyyttä itse mieheen niin pääset eteenpäin elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat tunteet sivuun ja lapsi etusijalle. Älä enee puhu tunteistasi lapsen isälle.

Annatko saman neuvon myös avioliitossa oleville, jotka haluaisivat erota? Lasten takia pysyttävä yhdessä?

Kyllä ERON JÄLKEEN. Ne omat epäonnistumisen tunteet sivuun ja keskity lapsen asioihin. Se että toinen avautuu jatkuvasti omista negatiivisista tunteistaan toistakohtaan ERON JÄLKEEN on lapselle haitallista. Se työntää toista vanhempaa kauemmas lapsestaan ja yhteishuoltajuudesta tulee joissain tapauksissa mahdotonta. Se että tilanne on epämiellyttävä itselle ei ole tekosyy jättää lapselle hyödyllisiä asioita tekemättä. Se ex ei ole kuin harvoissa tapauksissa läpensä paha vaikka suhde päätyikin eroon.

Nyt haiskahtaa katkeralta..

Kjajqj