Miten toimia yhdessä vanhempana, kun rakastaa vielä exää?

Onko kellään kokemuksia? Miten itse olette hoitaneet yhteisvanhemmuutta pienten lasten kanssa, jos toisella tunteet vielä vahvoina mukana?

Vuorottain olette lapsen kanssa. Ei teidän tarvitse kolmisteen olla.

Erotat lapsen edun ja elämän omista haluistasi.

Vierailija kirjoitti:

Erotat lapsen edun ja elämän omista haluistasi.

Eli pitäisi tavata lapsen isää myös? Pitäisi vaan yrittää kestää ja viettää aikaa yhdessä ja odottaa, että ne tunteet hiljalleen katoavat? Voiko niin tapahtua? Pelkään, että alan vaan kaivata entistä enemmän. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vuorottain olette lapsen kanssa. Ei teidän tarvitse kolmisteen olla.

Sitä minäkin yritän miehelle ehdottaa ja siksi tuntuu pahalta, kun mies aina sanoo vähän ohimennen, että en ajattele lapsen parasta tai jotenkin suuttuu, että lapsellekin olisi parempi nähdä kuinka voimme olla yhdessä ja olla ystäviä. Mutta minusta vaan ei ole siihen vielä.

Omat tunteet sivuun ja lapsi etusijalle. Älä enee puhu tunteistasi lapsen isälle.

Vierailija kirjoitti:

Omat tunteet sivuun ja lapsi etusijalle. Älä enee puhu tunteistasi lapsen isälle.

Annatko saman neuvon myös avioliitossa oleville, jotka haluaisivat erota? Lasten takia pysyttävä yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Omat tunteet sivuun ja lapsi etusijalle. Älä enee puhu tunteistasi lapsen isälle.

Miksei tunteista saa puhua?

Sinä vastaat omasta äitiydestäsi, mies taas tavastaan olla isä. Se tarkottaa tässä kohtaa sitä, että ette vietä aikaa kolmisin ja lapsen vaihtokin kannattaa tehdä ulkopuolisen henkilön välittämänä. Kyllä näitä lapsiensa elämästä häipänneitä isejä tai äitejä riittää, riippumatta siitä minkä ikäsistä lapsista on kyse ja kuinka monta vuotta on yhteiseloa takana. Keskity nyt vaan itseesi, äitiyteesi ja tulevaisuuteesi lapsen kanssa, niin jossain kohtaa loppuu ne tunteet sitä miestä kohtaan. Hän elää jo uutta vaihetta elämässään johon sinä et kuulu. Aika näyttää kuuluuko siihen yhteinen lapsenne. Sen valinnan tekee mies itse, ilman sun läsnäoloa.

Älä missään nimessä rupea kaveeraamaan ex-miehen kanssa, jos sinulla vielä tunteita. Miehellehän tämä sopisi hyvin, kun pääsee samalla huonosta omatunnosta. Älä anna hänen syyllistää. Jos ottaa lapsen luokseen, niin vaihtotilanteessa näette pikaisesti ja asiallisesti muutaman sanan vaihdat.

Tämä kolmistaan tapaaminen ja muu yhteydenpito on epäreilua aloittajalle. Hänellä on vielä tunteita ja miehen tapaaminen nostaa vanhat haavat esiin. Ehkä turhia toiveitakin.

Miehellä ei ole tunteita aloittajaa kohtaan ja hänellä on jo uusi kumppani. Miehen on helppoa sanoa, että hyvin voidaan pitää yhteyttä enemmän kuin lapsen asioissa jne. Ei ne tapaamiset ja juttelut miehestä tunnu pahalta. Päinvastoin, miehelle on helppoa kun ei tarvitse yksin ottaa vastuuta lapsen kanssa olemisesta ja keksiä lapsen kanssa tekemistä.

Aloittajalla ei ole mitään velvollisuutta olla miehen kanssa. Mies voi tavata lasta yksin tai sitten uuden kumppaninsa kanssa.

Parempi, että aloittaja ottaa mieheen etäisyyttä, lapsen etuun se ei vaikuta. Yhteydenpito lapsen asioissa voi jatkua silti.

Aloittajan etäisyyden otto ei myöskään vaikuta siihen miten mies järjestää lapsen tapaamisen ilman aloittajan läsnäoloa. Se on miehen asia kuinka sen hoitaa.

Mies ei saa painostaa, manipuloida tai ehdollistaa lapsen tapaamista liittymään yhteiseen yhdessäoloon tms.

jotenkin tulee mieleen, että isä ei ole valmis tapaamaan lastanne koska huono omatunto ja syyllisyys sekä teidän välillänne olevat keskeneräiset, selvittämättömät asiat ja draama.

Arvosta itseäsi. olet käynyt läpi kovan tien. Kunnioita pientä perhettäsi! Älä väkisin tyrkytä lastasi ex-miehellesi, kuin jotain roskasäkkiä.

aktiivisuuden pitää tulla isältä. Hän on jo hylännyt teidät. On hänen tehtävänsä tehdä aloite tavata lastasi. On hänen tehtävänsä osoittaa että hän on sen arvoinen, että lapsesi voi tutustua häneen ja alkaa pitää häntä isänään, ilman että isä taas hylkää hänet.

Hänen pitää nyt ANSAITA luottamuksenne uudestaan.

Mitä enemmän anelet häntä olemaan isä lapsellesi, sitä enemmän se tuntuu hänestä ikävältä velvollisuudelta ja sinä ja lapsesi ahdistavilta riippakiviltä hänen elämässään.

Supista yhteydenpito mieheesi minimiin. Älä soittele hänelle itkuisia puheluita ja käytä häntä terapeuttina. Puhu hänelle vain kun on välttämätöntä ja silloinkin hoida asiat neutraalisti ja asiallisesti.

Älä tyrkytä lastasi miehelle. Miksi haluat lapsellesi isän, joka kenties hylkää hänet taas? joka ei edes ole kiinnostunut isyydestä?

Ole sinä nyt vuorostasi asiassa passiivinen ja etäinen. Ehkä hän jossain vaiheessa aktivoituu ja haluaa olla tiiviisti mukana lapsesi elämässä.

Ajattele asia niin, että sinun ei pidä anella ketään olemaan mukana lapsesi elämässä vaan sinä annat sen merkittävän kunnian vain sellaiselle henkilölle, joka on sen arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat tunteet sivuun ja lapsi etusijalle. Älä enee puhu tunteistasi lapsen isälle.

Annatko saman neuvon myös avioliitossa oleville, jotka haluaisivat erota? Lasten takia pysyttävä yhdessä?

Kyllä ERON JÄLKEEN. Ne omat epäonnistumisen tunteet sivuun ja keskity lapsen asioihin. Se että toinen avautuu jatkuvasti omista negatiivisista tunteistaan toistakohtaan ERON JÄLKEEN on lapselle haitallista. Se työntää toista vanhempaa kauemmas lapsestaan ja yhteishuoltajuudesta tulee joissain tapauksissa mahdotonta. Se että tilanne on epämiellyttävä itselle ei ole tekosyy jättää lapselle hyödyllisiä asioita tekemättä. Se ex ei ole kuin harvoissa tapauksissa läpensä paha vaikka suhde päätyikin eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat tunteet sivuun ja lapsi etusijalle. Älä enee puhu tunteistasi lapsen isälle.

Annatko saman neuvon myös avioliitossa oleville, jotka haluaisivat erota? Lasten takia pysyttävä yhdessä?

Kyllä ERON JÄLKEEN. Ne omat epäonnistumisen tunteet sivuun ja keskity lapsen asioihin. Se että toinen avautuu jatkuvasti omista negatiivisista tunteistaan toistakohtaan ERON JÄLKEEN on lapselle haitallista. Se työntää toista vanhempaa kauemmas lapsestaan ja yhteishuoltajuudesta tulee joissain tapauksissa mahdotonta. Se että tilanne on epämiellyttävä itselle ei ole tekosyy jättää lapselle hyödyllisiä asioita tekemättä. Se ex ei ole kuin harvoissa tapauksissa läpensä paha vaikka suhde päätyikin eroon.

Nyt olen kyllä ihan hämmentynyt. JOKAINEN tekee itse omat päätöksensä. Vaikka toinen vanhempi tekisi mitä, niin se on sen toisen vanhemman vastuulla etääntyykö vai ei. Tuo on tuota tyypillisintä syyllistämistä. Jos oikeasti vanhempi haluaa olla lapsensa kanssa, niin menee vaikka oikeuteen taistellakseen oikeuksista, ei tätä "no toi lähi on niin vaikea ja haukkuu, niin en mä vaan jaksa taistella enää". Silloin pitää vaan katsoa peiliin.

Ap ei sanonut että exänsä paha missään kohtaa vai menikö multa jotain ohi? Ap musta yrittää aika paljonkin et asiat saadaan hoitoon ja exä se näyttää tekevän asiasta hankalia. Ei lapsi siitä mitään kärsi ettei vanhemmat toisiaan nää kunhan kumpikaan ei hauku toista lapselle ja siitä en usko tässä olevan kyse. Olisiko lapselle sitten sinusta hyvä esittää että kaikki hyvin ja ollaan kavereita vaikka niin ei ole? Oikein tyypillistä suomalaista p askaa. Hautaa omat tunteet ja kärsi.

Älä kuuntele ap. Ei sinun tarvitse olla miehen kanssa tekemisissä. Selität lapselle hänen tasoisesti asiasta jos kyselee. Paranna itsesi ja kun voit paremmin niin kuka ties voitte exäsi kanssa olla kavereita ja sitten viettää aikaa myös kolmisin mutta se ei ole mikään pakko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat tunteet sivuun ja lapsi etusijalle. Älä enee puhu tunteistasi lapsen isälle.

Annatko saman neuvon myös avioliitossa oleville, jotka haluaisivat erota? Lasten takia pysyttävä yhdessä?

Kyllä ERON JÄLKEEN. Ne omat epäonnistumisen tunteet sivuun ja keskity lapsen asioihin. Se että toinen avautuu jatkuvasti omista negatiivisista tunteistaan toistakohtaan ERON JÄLKEEN on lapselle haitallista. Se työntää toista vanhempaa kauemmas lapsestaan ja yhteishuoltajuudesta tulee joissain tapauksissa mahdotonta. Se että tilanne on epämiellyttävä itselle ei ole tekosyy jättää lapselle hyödyllisiä asioita tekemättä. Se ex ei ole kuin harvoissa tapauksissa läpensä paha vaikka suhde päätyikin eroon.

Nyt olen kyllä ihan hämmentynyt. JOKAINEN tekee itse omat päätöksensä. Vaikka toinen vanhempi tekisi mitä, niin se on sen toisen vanhemman vastuulla etääntyykö vai ei. Tuo on tuota tyypillisintä syyllistämistä. Jos oikeasti vanhempi haluaa olla lapsensa kanssa, niin menee vaikka oikeuteen taistellakseen oikeuksista, ei tätä "no toi lähi on niin vaikea ja haukkuu, niin en mä vaan jaksa taistella enää". Silloin pitää vaan katsoa peiliin.

Ap ei sanonut että exänsä paha missään kohtaa vai menikö multa jotain ohi? Ap musta yrittää aika paljonkin et asiat saadaan hoitoon ja exä se näyttää tekevän asiasta hankalia. Ei lapsi siitä mitään kärsi ettei vanhemmat toisiaan nää kunhan kumpikaan ei hauku toista lapselle ja siitä en usko tässä olevan kyse. Olisiko lapselle sitten sinusta hyvä esittää että kaikki hyvin ja ollaan kavereita vaikka niin ei ole? Oikein tyypillistä suomalaista p askaa. Hautaa omat tunteet ja kärsi.

Älä kuuntele ap. Ei sinun tarvitse olla miehen kanssa tekemisissä. Selität lapselle hänen tasoisesti asiasta jos kyselee. Paranna itsesi ja kun voit paremmin niin kuka ties voitte exäsi kanssa olla kavereita ja sitten viettää aikaa myös kolmisin mutta se ei ole mikään pakko

Apn aloituksessa :Mies sanoo, että ihan hyvin voidaan jutella muutenkin (kuin lapsen asioista) ja voimme ihan hyvin viettää aikaa kolmisin, hän voisi tulla meille ja me hänen luokseen, että ainahan meillä on todella kivaa yhdessä. Hän loukkaantuu ja vetäytyy, jos sanon, että minusta se ei ole hyvä idea, koska sydämeni ei kestä nähdä häntä tai mitään tällaista kolmisin oloa vielä. Hän lakkaa yrittämästä sopia tapaamisia ja jättää kaiken minulle, jos sanon, että hänen näkemisensä tekee minulle pahaa, koska tunteeni häntä kohtaan ovat liian suuria (hänellä ei mitään tunteita enää minua kohtaan, sanonut niin viimeksi keväällä).

Mun mielestä tuo mies antaa aplle tilaa eikä mitään hankaloita asioita.

Mä oisin eron jälkeen halunnut edelleen olla perhe ja tehdä asioita yhdessä, mutta mies katkaisi välit. Meillä ei ole puheyhteyttä. En voi asialle mitään ja nyt olen jo tottunut enkä itsekään enää kaipaa häntä. Eli aika auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat tunteet sivuun ja lapsi etusijalle. Älä enee puhu tunteistasi lapsen isälle.

Annatko saman neuvon myös avioliitossa oleville, jotka haluaisivat erota? Lasten takia pysyttävä yhdessä?

Kyllä ERON JÄLKEEN. Ne omat epäonnistumisen tunteet sivuun ja keskity lapsen asioihin. Se että toinen avautuu jatkuvasti omista negatiivisista tunteistaan toistakohtaan ERON JÄLKEEN on lapselle haitallista. Se työntää toista vanhempaa kauemmas lapsestaan ja yhteishuoltajuudesta tulee joissain tapauksissa mahdotonta. Se että tilanne on epämiellyttävä itselle ei ole tekosyy jättää lapselle hyödyllisiä asioita tekemättä. Se ex ei ole kuin harvoissa tapauksissa läpensä paha vaikka suhde päätyikin eroon.

Nyt olen kyllä ihan hämmentynyt. JOKAINEN tekee itse omat päätöksensä. Vaikka toinen vanhempi tekisi mitä, niin se on sen toisen vanhemman vastuulla etääntyykö vai ei. Tuo on tuota tyypillisintä syyllistämistä. Jos oikeasti vanhempi haluaa olla lapsensa kanssa, niin menee vaikka oikeuteen taistellakseen oikeuksista, ei tätä "no toi lähi on niin vaikea ja haukkuu, niin en mä vaan jaksa taistella enää". Silloin pitää vaan katsoa peiliin.

Ap ei sanonut että exänsä paha missään kohtaa vai menikö multa jotain ohi? Ap musta yrittää aika paljonkin et asiat saadaan hoitoon ja exä se näyttää tekevän asiasta hankalia. Ei lapsi siitä mitään kärsi ettei vanhemmat toisiaan nää kunhan kumpikaan ei hauku toista lapselle ja siitä en usko tässä olevan kyse. Olisiko lapselle sitten sinusta hyvä esittää että kaikki hyvin ja ollaan kavereita vaikka niin ei ole? Oikein tyypillistä suomalaista p askaa. Hautaa omat tunteet ja kärsi.

Älä kuuntele ap. Ei sinun tarvitse olla miehen kanssa tekemisissä. Selität lapselle hänen tasoisesti asiasta jos kyselee. Paranna itsesi ja kun voit paremmin niin kuka ties voitte exäsi kanssa olla kavereita ja sitten viettää aikaa myös kolmisin mutta se ei ole mikään pakko

Apn aloituksessa :Mies sanoo, että ihan hyvin voidaan jutella muutenkin (kuin lapsen asioista) ja voimme ihan hyvin viettää aikaa kolmisin, hän voisi tulla meille ja me hänen luokseen, että ainahan meillä on todella kivaa yhdessä. Hän loukkaantuu ja vetäytyy, jos sanon, että minusta se ei ole hyvä idea, koska sydämeni ei kestä nähdä häntä tai mitään tällaista kolmisin oloa vielä. Hän lakkaa yrittämästä sopia tapaamisia ja jättää kaiken minulle, jos sanon, että hänen näkemisensä tekee minulle pahaa, koska tunteeni häntä kohtaan ovat liian suuria (hänellä ei mitään tunteita enää minua kohtaan, sanonut niin viimeksi keväällä).

Mun mielestä tuo mies antaa aplle tilaa eikä mitään hankaloita asioita.

Luetaanko samaa tekstiä? Mies jätti, otti uuden tilalle ja lakkasi näkemästä lasta (nähnyt vuoden sisään alle 10 kertaa kuten ap sanoo) eikä maksanut elareita ja nyt haluaisi jutella mukavia ja viettää aikaa perheenä jonka on jo kerran hylännyt ja kun ap rehellisesti sanoo ettei sellaiseen kykene kun tuntuu liian pahalta, niin mies lakkaa sopimasta tapaamisia ja kaikki tämä sinusta tilan antamista?

Jos mies haluaisi antaa tilaa niin ei edes ehdottelisi noin itsekkäitä juttuja kun oma elämänsä rullaa ja on uudessa suhteessa ja sitten vetäytyy kun ap näyttää että häneen sattuu miehen käytös. Antakoot tilaa sopimalla asiat niin kuin aikuinen

-sama

Vierailija kirjoitti:

Mä oisin eron jälkeen halunnut edelleen olla perhe ja tehdä asioita yhdessä, mutta mies katkaisi välit. Meillä ei ole puheyhteyttä. En voi asialle mitään ja nyt olen jo tottunut enkä itsekään enää kaipaa häntä. Eli aika auttaa.

Miksi halusit olla edelleen perhe? Oliko kummallakaan enää tunteita toista kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat tunteet sivuun ja lapsi etusijalle. Älä enee puhu tunteistasi lapsen isälle.

Annatko saman neuvon myös avioliitossa oleville, jotka haluaisivat erota? Lasten takia pysyttävä yhdessä?

Kyllä ERON JÄLKEEN. Ne omat epäonnistumisen tunteet sivuun ja keskity lapsen asioihin. Se että toinen avautuu jatkuvasti omista negatiivisista tunteistaan toistakohtaan ERON JÄLKEEN on lapselle haitallista. Se työntää toista vanhempaa kauemmas lapsestaan ja yhteishuoltajuudesta tulee joissain tapauksissa mahdotonta. Se että tilanne on epämiellyttävä itselle ei ole tekosyy jättää lapselle hyödyllisiä asioita tekemättä. Se ex ei ole kuin harvoissa tapauksissa läpensä paha vaikka suhde päätyikin eroon.

Nyt olen kyllä ihan hämmentynyt. JOKAINEN tekee itse omat päätöksensä. Vaikka toinen vanhempi tekisi mitä, niin se on sen toisen vanhemman vastuulla etääntyykö vai ei. Tuo on tuota tyypillisintä syyllistämistä. Jos oikeasti vanhempi haluaa olla lapsensa kanssa, niin menee vaikka oikeuteen taistellakseen oikeuksista, ei tätä "no toi lähi on niin vaikea ja haukkuu, niin en mä vaan jaksa taistella enää". Silloin pitää vaan katsoa peiliin.

Ap ei sanonut että exänsä paha missään kohtaa vai menikö multa jotain ohi? Ap musta yrittää aika paljonkin et asiat saadaan hoitoon ja exä se näyttää tekevän asiasta hankalia. Ei lapsi siitä mitään kärsi ettei vanhemmat toisiaan nää kunhan kumpikaan ei hauku toista lapselle ja siitä en usko tässä olevan kyse. Olisiko lapselle sitten sinusta hyvä esittää että kaikki hyvin ja ollaan kavereita vaikka niin ei ole? Oikein tyypillistä suomalaista p askaa. Hautaa omat tunteet ja kärsi.

Älä kuuntele ap. Ei sinun tarvitse olla miehen kanssa tekemisissä. Selität lapselle hänen tasoisesti asiasta jos kyselee. Paranna itsesi ja kun voit paremmin niin kuka ties voitte exäsi kanssa olla kavereita ja sitten viettää aikaa myös kolmisin mutta se ei ole mikään pakko

Apn aloituksessa :Mies sanoo, että ihan hyvin voidaan jutella muutenkin (kuin lapsen asioista) ja voimme ihan hyvin viettää aikaa kolmisin, hän voisi tulla meille ja me hänen luokseen, että ainahan meillä on todella kivaa yhdessä. Hän loukkaantuu ja vetäytyy, jos sanon, että minusta se ei ole hyvä idea, koska sydämeni ei kestä nähdä häntä tai mitään tällaista kolmisin oloa vielä. Hän lakkaa yrittämästä sopia tapaamisia ja jättää kaiken minulle, jos sanon, että hänen näkemisensä tekee minulle pahaa, koska tunteeni häntä kohtaan ovat liian suuria (hänellä ei mitään tunteita enää minua kohtaan, sanonut niin viimeksi keväällä).

Mun mielestä tuo mies antaa aplle tilaa eikä mitään hankaloita asioita.

Luetaanko samaa tekstiä? Mies jätti, otti uuden tilalle ja lakkasi näkemästä lasta (nähnyt vuoden sisään alle 10 kertaa kuten ap sanoo) eikä maksanut elareita ja nyt haluaisi jutella mukavia ja viettää aikaa perheenä jonka on jo kerran hylännyt ja kun ap rehellisesti sanoo ettei sellaiseen kykene kun tuntuu liian pahalta, niin mies lakkaa sopimasta tapaamisia ja kaikki tämä sinusta tilan antamista?

Jos mies haluaisi antaa tilaa niin ei edes ehdottelisi noin itsekkäitä juttuja kun oma elämänsä rullaa ja on uudessa suhteessa ja sitten vetäytyy kun ap näyttää että häneen sattuu miehen käytös. Antakoot tilaa sopimalla asiat niin kuin aikuinen

-sama

Kumma kun et kykene näkevän minkään laista kolikon kääntöpuolta. Mies on voinut kärsiä masennuksesta joka on todella yleinen uusille isille. Tai sitten tunneside lapseen syntynyt vasta myöhemmin. Hän myös voi ajatella ettei ihmiselle joka on KYMMENEN kertaa vuodessa nähnyt lapsen olisi LAPSENKANNALTA vielä hyväksi olla kaksin tämän kanssa. En itsekkään ole jättänyt lapsiani niin harvoin nähneelle. Kummastuttaa miten täällä ajetaan lapsen etua siten ettei oikeasti ajatella sitä lasta yhtään. Pikku lapsi yksin ventovieraalle koska omat tunteet estävät tutustuttamasta vieraantuneeseen vanhempaan uudestaan. Oli se sitte miehen oma päätös viaraantua taikka ei.

Eron jälkeen ei olla enää perhe. Vaan kummatkin hoitaa vuorollaan lasta. Omat vihan ja rakkauden tunteet pitää laittaa sivuun ja miettiä vain lapsen parasta. Miehelläsi on uusi. Hän on onnellinen sen kanssa. Hänen pitäisi silti tavata lasta vanhasta liitosta.