Lue keskustelun säännöt.
3v. sanoi:Äiti,miksi sä puhut mulle rumasti
09.10.2013 |
Täällä kärvitselen itseinhon,ahdistuksen ja masennuksen kanssa. Taas tuli aamulla tiuskittua lapselle kun hyöri ja pyöri eikä kuunnellut kun puettiin päälle. Lapsi sitten kysyi:Äiti, miksi sä puhut mulle rumasti? Tilanteessa en sanonut varsinaisesti rumasti mutta äänensävy oli ikävä, kireä ja ärtynyt.
Olen väsynyt siihen että joutuu toistamaan kaiken vähjintään kolmesti ennen kuin menee ohjeet jakeluun jos silloinkaan. Koitan olla kärsivällisempi, mutta aina kuitenkin jossain vaiheessa palaa pinna. Sitten kyllä jutellaan tilanteesta ja pyydän anteeksi, mutta jää kuitenkin itsellekin paha mieli. Koitan hyvitellä koko perheelle väsymystäni mutta olo on tosi "paska äiti". Mies ei siedä yhtään sitä että tiuskin hänelle tai lapselle. Hän tekee asiasta vielä isomman kuin se onkaan ja syyllistää siitä kun olen väsynyt.
Toivoisin ihan käytännön tukea arkitilanteisiin ettei tuntuisi aina siltä kuin kaikki mun niskoilla, kiire päiväkotiin jne. Juuri tuollaisissa kiire tilanteissa tulee niitä kiukkuja minulle kuin lapsellekin. Mies ei pidä juuri lainkaan kuria tai vaadi lapselta mitään. Miehellä on ihailtavan tasainen ja rauhallinen luonne, itse aina ollut pirskahtelevampi, mutta nyt itseäkin häiritsee se että ärryn helposti. Syön mielialalääkkettä josta ei tunnu olevan mitään apua.
Kommentit (10)
Yksi keino on valmistaa lasta etukäteen: kohta puetaan housut ja pusero, missähän ne on? Tietysti olet jo iltaisin varannut vaatteet tuolille odottamaan!! Hetken päästä on aamiainen jne.......sitten sanot nyt aamiaiselle ja jos ei tule niin hae ihan rauhallisesti ja sano, että saa kolme suukkoa aina jos ei heti tule:) Sitten pussailet ja kaikilla on mukava aamu myös itselläsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herää vähän aikaisemmin, laita musiikkin soimaan, halaile ja pue lapsi sängyssä ja aamupalalla. Muista rutiinit myös viikonloppuisin. Järjestä kaikki illalla valmiiksi ja päätä, etta aamut on posiitiivinen asia!
Noi pussailujutut kuullostaa ihanalta! Tulee pelkästä lukemisesta hymy huulille (: Kuka voisi senjälkeen enää kiukutella tai mököttää?
Vähän lapsen iästä riippuen voisi kokeilla tarroilla palkitsemista. Ensin käytte kaupassa yhdessä, että lapsi saa valita upeita häntä kiinnostavia tarroja ja vihkon, johon niitä voi liimata. Sitten sovitte mistä hyvästä niitä saa, esim. reippaasta pukeutumisesta, kun on kiltisti hampaiden pesulla tms. Ihan pienellä lapsella tarrat eivät oikein toimi, kun ei ymmärrä syy-seuraussuhdetta, mutta esim. 2 v. voi toimia hyvin. Meillä tarrat ovat tuoneet helpotusta kahden lapsen kohdalla erilaisiin "ongelmatilanteisiin".
Itsekin olen lasten syntymien jälkeen kärsinyt masennuksesta, ja minulla oireilee nimenomaan niin että pinna on tosi kireällä ja sitten tulee tiuskittua lapsille ja sitten masentaa taas lisää kun olen niin huono äiti... Itselläni auttoi paljon oman ajan järjestäminen. Kun olin illan ystävän kanssa shoppailemassa ja ravintolassa syömässä tai vaikka pilateksessa, jaksoi taas olla vähemmän kiukkuinen äiti. Muista ap huolehtia omasta jaksamisesta, niin koko perheellä menee paremmin! Tsemppiä!
Jaahas. Väsynyt nainen tekee kaiken, on ärtyisä, mies ärtyy ärtymisestä (muttei suinkaan omasta leväperäisyydestään), nainen saa vielä syyllistykset ärtyisyyden päälle, yrittää venyä, syö lääkkeitäkin.
Oletko miettinyt että ehkä mielialalääkitys ei toimi koska vika ei ole mielialassasi vaan teidän tilanteessanne? Puolet ja puolet -työnjako viimeistään nyt kun lapsi on tarhassa eikä ole kotonaoloa tai kotihoidontukia joihin vedota!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 12:51"]
Yksi keino on valmistaa lasta etukäteen: kohta puetaan housut ja pusero, missähän ne on? Tietysti olet jo iltaisin varannut vaatteet tuolille odottamaan!! Hetken päästä on aamiainen jne.......sitten sanot nyt aamiaiselle ja jos ei tule niin hae ihan rauhallisesti ja sano, että saa kolme suukkoa aina jos ei heti tule:) Sitten pussailet ja kaikilla on mukava aamu myös itselläsi!
[/quote]
Ei noi toimi kaikille. Mulla on 4v lapsipuoli, johon ei tehoa mitkään esivalmistelut. Hänelle voi alkaa vaikka puoli tuntia ennen sanoa viiden minuutin välein, että kohta tehdään asia x. Silti mitään ei tapahdu ja kun se asia x lopulta pitäisi tehdä, on siirtyminen hyvin hyvin hankalaa.
Ihminen pystyy vaikuttamaan tosi paljon omaan mielialaansa, ja varsinkin käyttäytymiseensä. Se lähtee tiedostamisesta, siitä että itse huomaat oman äänensävysi ja mielialasi. Ala tietoisesti puhumaan rauhallisesti, matalalla äänellä, selkeästi. Kun tunnet että pinna kiristyy, pysähdy. Ihan kirjaimellisesti lopeta kaikki mitä olet tekemässä, seiso ja hengitä syvään, rauhoita vatsalihakset, rentouta kurkku. Älä puhu mitään ennen kuin olet varma että voit sanoa sen rauhallisesti. Harjoittelemalla opit, ja siitä tulee luonnollista. Ja rauhallisuus tarttuu, muutkin oppivat käyttäytymään rauhallisemmin kun yksi ei kilju ja tohota ympäriinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 13:50"]
Ihminen pystyy vaikuttamaan tosi paljon omaan mielialaansa, ja varsinkin käyttäytymiseensä. Se lähtee tiedostamisesta, siitä että itse huomaat oman äänensävysi ja mielialasi. Ala tietoisesti puhumaan rauhallisesti, matalalla äänellä, selkeästi. Kun tunnet että pinna kiristyy, pysähdy. Ihan kirjaimellisesti lopeta kaikki mitä olet tekemässä, seiso ja hengitä syvään, rauhoita vatsalihakset, rentouta kurkku. Älä puhu mitään ennen kuin olet varma että voit sanoa sen rauhallisesti. Harjoittelemalla opit, ja siitä tulee luonnollista. Ja rauhallisuus tarttuu, muutkin oppivat käyttäytymään rauhallisemmin kun yksi ei kilju ja tohota ympäriinsä.
[/quote]
kiitos tämä oli hyvä. Olen erittäin kiltti ja mukava ihminen. Nuorin lapseni saa minut jostain syystä käsittämättömiin raivoihin. En ymmärrä syytä. Olen tietoisesti yrittänyt muuttaa käytöstäni. Välillä onnistuu - välillä ei. Kiitän ja kehun lasta. Kiitän ihan mitättömistäkin asioista (Raisa Gacciatoren oppien mukaan): hienosti istuit paikallasi, tai hienosti tottelit heti minua ja pesit kädet/tulit pöytään jnejne. Pienin askelin minä pääsen ehkä eteenpäin. Eniten tässä v...aa varmasti mieheni, joka vanhoilla päivillä ainokaisen saatuaan, ei osaa oikein tehdä mitään. Edes neuvosta, pyynnöstä, käskystä.
Mutta minä muutun ja muutan käytöstäni. Siihen pystyn.
Lapsi on kohta viisi ja minulla on nyt vasta ensimmäistä kertaa omaa aikaa.
Paljon on tullutkin kommentteja ja neuvoja. Itsekin tiuskahtelen ihan liikaa lapsille, juuri nuo kiireet (tai kiireen tuntu) tilanteet on niitä kriittisimpiä, tai ne kun vauva huutaa ja haluaisi siksi hoitaa jonkun asian nopeasti ja päästä vauvaa lohduttamaan (ja itkee ja huutaa siis paljon, joten koko ajan ei voi olla vain sitä varten,vaikka pienemmän tarpeet tietysti ensisijaisia onkin). Välillä itsehillintä onnistuu paremmin, välillä huonommin.
Mutta sitä halusin ap:lle sanoa. Että paljon olet tehnyt hyvin kun lapsi uskaltaa tuollaisen asian sanoa, tuoda suoraan esille mitä ajattelee. Äiditkin saa olla inhimillisiä, ja tärkeää on että asioita voidaan sitten avoimesti käsitellä, pyytää ja antaa anteeksi jne.
älä huoli, mulla vähän samanmoinen tilanne, ja lapsi 1v. On esikoinen , mies on itse rauhallisuus. Minä olen lapsen kanssa käytännössä katsoen aina kaksistaan, vaikka lapsen kanssa on ihanaa olla kotona, olen myös vähän stressaantunut, kaipaisin vähän omaa aikaa ja joskus vapaapäivän. olen hermostunut ja välillä ärtynyt ja tulee morkkis. ja paska äiti fiilis. yritän hillitä itseäni, aina se ei onnistu. Tsemppiä sulle! onko sulla harrastusta tai jotain, niin pääsisit yksin joskus ulos rentoutumaan jne. ?