Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusperheen rahat, kun toinen tienaa paremmin.
09.10.2013 |
Hei!
Tilanne on sellainen, että minulla on kaksi lasta, jotka asuvat luonamme. Miehen lapsi asuu toisessa maassa, joten häntä tapaamme harvoin.
Mies puhuu ystävilleni meistä perheenä, mutta...
Onko se perhe-elämää, jos toinen kitkuttaa kuukaudesta toiseen ja rahat riittävät juuri ja juuri ja toisen pankkitili pullistelee tuhansista euroista?
Meillä on yhteinen asuntolaina, jonka maksamme puoliksi. Mies on maksanut viime aikoina sähkölaskut, koska rahani ovat tiukoilla. Meillä kotityöt teen pääasiassa minä, pesen pyykit (mies laittaa ne joskus kuivumaan), teen ruuan. Mies hoitaa pihahommia, joita ei ole paljon.
Ruuat ostamme noin puoliksi. MUTTA mies syö enemmän kuin me kolme yhteensä.
Tuntuu, että omat rahani menevät tosiaan lainaan ja ruokaan. Toki lasten harrastuksiinkin, jotka maksan itse.
Silloin kuin olimme muutamassa yhteen toivoin, että olisimme tehneet pelisäännöt raha-asoista selviksi. Miehen mukaan raha ei tule olemaan ongelma...harmittaa, että en ollut tiukka tässä kohdssa ja tilanne on nyt tämmöinen.
Onko teillä mitään ehdotuksia tilanteen korjaamiseksi? Olemme puhuneet asiasta, mutta lopulta mikään ei muutu ja hermostun tasaisin väliajoin, koska pidän tilannetta epäoikeudenmukaisena. Eikö ole muuta keinoa kuin erota?
Ja ettei kukaan nyt ala huutelemaan typeryyksiä, niin ilman muuta maksan lasteni kulut itse. Perhe me emme kuitenkaan tällä systeemillä missään nimessä ole.
Ehkä kuvaava esimerkki on sellainen, että minun syyskenkäni on loppuun kulutetut, pohjassa on reikä, josta tulee vesi läpi sadepäivinä. Luulisi, että tämmöisessä tilanteessa tarjoaisi edes rahaa lainaksi, että voisin hankkia uudet ja maksaa myöhemmin takaisin vaikka osissa, jos ei kerran voi niitä ostaa.
Te ette usko, miten rikki minä olen. Koen, että tulin paremmin toimeen, kun asuimme yhdessä, minä ja lapset. Ruokaan ei mennyt näin tolkuttomasti ja siitä riitti useammaksi päiväksi.
Kommentit (76)
Jotenkin ap:n viesteistä kyllä kaikuu tyytymättömyys liittoonsa muutenkin. Jos nuo rikkinäiset kengät nyt ovat kynnyskysymys tässä, niin niitä saa ihan pilkkahintaan kirpputoreiltakin. Ei tarvitse kymmeniä euroja niihin upottaa.
Olen samaa mieltä sen aiemmin kommentoineen kanssa, että kannattaa muuttaa halvempaan asuntoon, jos kerran ap:n talous ei isompaa kestä. Perhe tai ei, niin ketään ei voi pakottaa kustantamaan toisen miehen lasten elintasoa. Kyllä se on ihan vanhempien oma tehtävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
43 - ei kai tässä kukaan pakota kustantamaan toisen miehen lasten elintasoa? Eiköhän se mies suhteeseen mennessää tiennyt näistä toisen miehen lapsista?
Noh. Mun mielestä huoli pidetään kaikista jotka saman katon alla asuu, niin taloudellisesti kuin henkisesti. Oli kaikki keskenään sukua tai ei ja tuli ne rahat sitten kenen tahansa pussista - jokainen aikuinen pystyy itse kyllä valitsemaan kenen kanssa asuu. (Ja heko heko, turha alkaa nyt viisastella jostain kämppisjärjestelyistä kun sellaisista ei nyt ollut puhe.) Mies oli meidän yhteiselon alussa vahvasti sun-rahat-mun-rahat-linjalla, ja komppasin koska en halunnut vaikuttaa loiselta kun mies perinteiseen tapaan tienasi mua paremmin. Sitten jäi mies työttömäksi ja elettiin käytännössä mun rahoilla, ja mies pikkuhiljaa käsitti että viisainta on olla tekemättä moisia jakoja. Nykyään on vaan Meidän rahat, ja yhdessä mietitään mitä niillä tehdään. Siis kumpikin saa käyttää rahaa myös ihan itseensä, järkevyyden rajoissa tietenkin.
Miehellä myös lapsia edellisestä suhteesta, ja jos asuisivat meillä niin pitäisin selviönä että heidän elatuksensa kuuluu myös minulle.
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 13:56"]
Mitä enemmän luen näitä vastauksia, niin sen suuremmin tajuan, ettei minulla, kahden lapsen yh:lla ole mitään asiaa parisuhdemarkkinoille. Jos mies haluaa muuttaa yhteen lapsellisen ihmisen kanssa, niin sehän tarkottaisi meidän tapauksessa sitä, että me kaikki 4 asusimme kaksiossa, sen suurempaan minulla ei olisi varaa. ap
[/quote]
Miksi sinulla PITÄISI olla mahdollisuus asua asunnossa, johon sinulla ei ole varaa? Joku naisellinen etuoikeus vai?
Mieti miten hassulta kuulostaisi, jos mies huokailisi "vai niin, pitääkö minun tästedes tyytyä vain sellaiseen asuntoon ja autoon johon minulla on varaa, miten minä itsenäinen nykymies olen tällaiseen ajautunut" :D
Sehän nimenomaan ON sitä itsenäistä nykynaista, että ei odota miehen maksavan elämäänsä. Ja kyllä, tylsätkin asiat (sähkö, asuminen) ovat sitä elämistä, vaikkei niiden maksamisesta saa samaa hyvää oloa kuin shoppailusta.
Taas sen huomaa, kuinka erilaisia perheet ovat.
Meidän uusperheessä menot menee puoliksi, se maksaa laskut, kumpi kerkeää. Se käy kaupassa, kumpi käy. Vuokra maksetaan n. puoliksi. Menot menee puoliksi. Mies maksaa jopa minun esikoiseni sekä kahden yhteisen lapsemme menoja napisematta. Haluaa itse maksaa, tosin esikoiseni pitääkin miestäni isänään ja mieheni kutsuu ylpeänä esikoistani omakseen :)
Sinun kannattaa nyt vain puhua, ettei tuollainen onnistu. Jos ei mene jakeluun, yhtä huonoilla rahoilla olet yksinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä raha-asiat ja tilit yhteisiä. Mies hyväpalkkaisessa työssä, minä kotona lasten kanssa. Lisätarvetta rahalle ei ole. Talo on puoliksi nimissäni. Mies kantaa huolta, kuinka turvata tulevaisuuteni. Arvostaa kotiäitiyttä korkealle, osoittaa päivittäin ihailunsa tekemästäni "työstä" lasten ja kodin suhteen. Perhe-elämä ja parisuhde onnellisia, riitoja tai pahaa mieltä hyvin harvoin. Jos mieheni menettäisi työpaikkansa tai tulot eivät riittäisi elämiseen, miettisimme tilanteen uusiksi. En pelkää työntekoa, mutta jos taloudellista tarvetta ei sille ole, valintamme on tarjota onnellinen kotielämä lapsille. Miehelleni tämä on itsestään selvyys.
Ja lisättäköön vielä, että mies säästää omissa menoissaan (vastoin tahtoani) ostaakseen kalliimpia lahjoja mulle ja lapsille. Hän on muutenkin todella epäitsekäs ja huolehtivainen, eilenkin tarjosi sateenvarjoa tienpenkareella makaavalle humalaiselle, ettei mies kastuisi ja saisi kylmää. Nyt mies on myös ehdottanut adoptiota, sillä maailmassa on paljon lapsia vailla rakastavaa kotia. Kultakimpale koko ihminen <3
Olemme ydinperhe, mutta lapsuudenkotini uusperheessä meni samalla kaavalla: äiti kotona lasten kanssa, isä (tai isäpuoli) töissä ja kaikki raha-asiat yhteiset, sekä kaikilla perheenjäsenillä sama elintaso ja sama kohtelu. Heillä takana kohta 30 onnellista vuotta. Kertaakaan en ole kuullut yhtäkään kinaa rahasta.
Ovatkohan nämä miehet (puolisoni ja isäpuoleni) poikkeuksellisia...Yhä suurempi syy olla kiitollinen. Taidanpa soittaa saman tien isäpuolelleni, joka kasvatti ja elätti mut rakkaudella.
Minäkin ymmärrän sen, että mies haluaa laittaa itse ansaitsemansa rahat itseensä. Silloin tosin miehen ei pidä mennä hankkimaan lapsia eikä ottamaan yh-äitiä puolisoksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä isä on aina tienannut enemmän kuin äiti ja molemmilla ollut ns. omat rahat. Jos toisella välillä ollut tiukkaa, niin isä maksanut laskuja enemmän ja päinvastoin. Toisaalta, jos äiti huolehtii enemmän lapsista ja kodista (meidän isä ei tehnyt juuri mitään kotitöitä), niin silloin sen paremmin tienaavan kuuluu auttaa.
Itse en ainakaan tykkäisi, jos puolisollani olisivat rikkinäiset kengät, jos minulla olisi varaa ostaa uudet! Jotkut kalliit meikit, voiteet jne. olisi eri asia.
Ja silloin kun isä vielä opiskeli yliopistossa ja äiti kävi töissä, niin äiti maksoi silloin heidän elämisensä ja teki vielä kotityöt päälle!
Ja nytkin, kun vanhemmat ovat olleet melkein 10 vuotta asumuserossa (edelleen naimisissa), isä vieläkin kustantaa osittain äidin menoja, saattaa käydä kaupassa hänelle jne. Toisaalta isä on maksajan roolin ottanut jo silloin aikoinaan, kun alkoi tienata huimasti enemmän.
Perhe on sellainen, jossa jokainen maksaa, auttaa ja tekee varojensa/kykyjensä mukaan. Ainakin itselleni tulisi paha mieli, jos minä illalliseksi söisin pihviä ja puoliso söisi samaan aikaan haluttoman näköisenä nuudelikeittoa. Onhan ne lapsetkin yhteiset ja yleensä äidille jää suurin osa lasten kasvatuksesta. Meillä se ainakin meni niin, että jos isältä lupaa kysyi johonkin, niin sieltä tuli vaan, että "kysy äidiltä." :D
Lastesi isä osallistuu lastesi kuluihin, joten sitä kautta saat aika lailla rahaa, jolla maksaa asuminen, vaatteet jne.
Miksi sinun perheessäsi pitäisi olla 2 miestä, jotka maksavat menosi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä vaikea tilanne. Meilläkin uusperhe. Kotonamme asuu minun lapseni 13v, miehen lapset (2) ovat jo aikuisia. Mies tukee lapsiaan kumpaistakin 100 euron kuukausirahalla edelleen. Omani saa 40 euroa kuukausirahaa.
Meillä mies tienaa myös enemmän nykyään. On ollut tilanteita jolloin minä olen ollut se tienaava osapuoli. Koskaan meillä ei ole ollut rahasta kiistaa. Se maksaa ja ostaa jolla on rahaa, eli meillä kaikki on yhteistä.
Tosin asumme edelleen vuokralla. Puhetta on ollut osakkeen/mökin ostamisesta, saas nähdä miten sitten kävisi, kun emme ole edes aviossa ja itse en halua enää avioon.
Olet menettänyt yh-lisän muuttamalla yhteen. SIlloinhan teidät ajatellaan perheeksi.
Minun tilanteeni:
asuin yksin kahden lapseni kanssa: asumiskulut yhtiövastike ja laina, sähkö jne. neliöstä. Muutimme yhteen Ostimme ison talon, jotta miehen lapset (3 kpl) mahtuvat meille, kun käyvät joka 2 vkloppu meillä. OIi pakko olla omat huoneet, koska eivät olisi muuten tulleet. Niinpä ostimme yli puolet kalliimmat talon. Otin siis enemmän lainaa. Maksoin sähköä lämmityskuluina enemmän, koska piti asua isommassa talossa. Lainaa maksoimme suht saman verran per nuppi, kun omassani. Niinpä asumiseni oli kalliimpaa miehen kanssa omakotitalossa. Lisäksi minulle tuli työmatkakustannukset: auto ja bensat. Lisäksi menetin yh-lisäni. Lisäksi ruokalaskuni kasvoivat, koska todellakin mies syö yksinään enemmän kuin me kolme pientä naista. Ja siihen päälle vieläkustannettavaksi miehen lasten viikonloppuruoat, jotka eivät olleet mitään puurolinjaa, koska monesti vklppuosin vielä mässätään ja lapsia tekee mieli hemmotella.
Elämäni maksoi paljon enemmän kuin itsekseni lasten kanssa. Ei ollut varaa samalla tavalla matkustaa tms. Miehellä oli paljon enemmän rahaa kuin minulla. Ei tajunnut pätkääkään, että koen, että asumiseni ja elämiseni paljon kalliimpaa.
Erottiin. Oma tupa, oma lupa. Kitupiikin kanssa en enää koskaan muuta yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osta ruokaa niin vähän kerrallaan, ettei siitä riitä miehen ahmittavaksi. Teet kerralla vain neljä annosta. Teet ruuaksi puuroa, silakoita, tms. mistä mies ei niin tykkää. Ja sitten kun valittaa ruuan määrästä ja laadusta, niin vastaat iloisena, että munkin mielestä mun rahat riitti vähän niukkaan ruokaan, menepä ostamaan reippaalla kädellä lisää! :-)
Sellaiselle naiselle, joka tosiaan haluaa mieheltään rahaa on yksi aika osuva termi. Alkaa h-kirjaimella ja loppuu a-kirjaimeen. Välissä on kolme kirjainta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menee ehkä vähän ohi aiheen, mutta eikö ole (naisen kannalta) vähän vaarallista, jos maksaa asuntolainasta osuutena alle puolet, sillä jos tulee ero, niin miehen on aina mahdollista näyttää, että asuntoa ei ole maksettu tasan, eikä toisella ole näin oikeutta puoleen asunnosta. Vai onko näin? Tiedän, että pienellä palkalla on kova homma maksaa lainalyhennyksiä varsinki pääkaupunkiseudulla.
Tsemppiä alkuperäiselle! Kuulostaa kurjalta, että kotityötaakkasi on niin epätasaisesti jakautunut.
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 16:15"]
Menee ehkä vähän ohi aiheen, mutta eikö ole (naisen kannalta) vähän vaarallista, jos maksaa asuntolainasta osuutena alle puolet, sillä jos tulee ero, niin miehen on aina mahdollista näyttää, että asuntoa ei ole maksettu tasan, eikä toisella ole näin oikeutta puoleen asunnosta. Vai onko näin? Tiedän, että pienellä palkalla on kova homma maksaa lainalyhennyksiä varsinki pääkaupunkiseudulla.
Tsemppiä alkuperäiselle! Kuulostaa kurjalta, että kotityötaakkasi on niin epätasaisesti jakautunut.
[/quote]
Avioehdottomassa avioliitossa ei mitään merkitystä sillä, kuka maksanut, kaikki menee tasan.
Sä asut tällä hetkellä liian kalliisti. Tää on munkin veikkaukseni. Sulla ei ole varaa nykyisiin asumiskustannuksiin. Muuttakaa koko porukalla pienempään tai halvempaan kämppään, niin ei tarvi erota.
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 16:15"]
Menee ehkä vähän ohi aiheen, mutta eikö ole (naisen kannalta) vähän vaarallista, jos maksaa asuntolainasta osuutena alle puolet, sillä jos tulee ero, niin miehen on aina mahdollista näyttää, että asuntoa ei ole maksettu tasan, eikä toisella ole näin oikeutta puoleen asunnosta. Vai onko näin?
[/quote]
Miksi pitäisi olla oikeus puoleen asunnosta? Jos on maksanut siitä 30 prosenttia, niin on oikeus 30 prosenttiin asunnosta.
Mieshän on selvästi asuntosijoittaja ja saa vielä lämpimäiset päälle.
Ystävätkin keskenään lainaavat ja ostavat toisilleen, monesti pienistätuloistaan.Lähimmäisten rakkaus ei saa olla rahassa mitattavaa. Miehet kyllä monesti ovat liitoissaan maksajan roolissa, mutta luulisi olevan kunniakysymys, ettei avopuolison tai vaimon tarvitse resuissa liikkua.
Kaikki raha käytetään yhdessä. Mies tienaa enemmän. On sinun, minun ja meidän lapsia. Enemmän varmasti menee luonamme asuviin lapsiin, kuin etävanhempien luona asuviin. Mutta kaikkia tuemme.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 15:03"]
Huh huh!
Meillä KAIKKI RAHAT ovat YHTEISIÄ! En oo ikinä ymmärtänyt "sun" ja "mun" rahat periaatetta! Itse en katselisi tuollaista miestä. Kun kerta yhdessä ollaan, niin kyllä talouskin yhdessä jaetaan!
[/quote]
22 vastaa:
No se on helppo sanoa noin kun kummatkin käyvät säännöllisesti töissä ja tienaavat edes suht saman verran. Mutta jos toinen tekee hommia esim. 6 kk vuodessa ja silloinkin vain sellaisia hommia jotka sattuvat kelpaamaan, haluaa pitää 3 kk palkatonta kesälomaa jne niin voisi sinullakin muuttua ääni kellossa.
Meillä vaimo tekee näin, jonka seurauksena minulla ei ole rahaa mihinkään ylimääräiseen edes 50000 €/vuosi bruttotuloilla. Kaikki raha kuluu perheen elättämiseen ja minä yksin mm. maksan omakotitalon asuntolainaa. Autona on tonnin pommi, matkusteluun ei ole varaa kotimaassa sen paremmin kuin ulkomaillakaan, uusia vaatteita tulee ostettua itselle vain kun vanhat kuluvat puhki jne. Kyllä tässä vähän kaipaisi "sun rahat ja mun rahat" periaatetta, samoin avioehdon hankkiminen on käynyt mielessä. Kyllä minullekin sopisi "rusinoiden noukkiminen pullasta" samaan aikaan kun toinen maksaisi minulle omakotitalon puolikkaan.