Vihdoin unelmatyössäni, mutta työyhteisö on aivan painajaismainen

Joko et ota kantaa mihinkään tai alat vähin äänin ehtimään toisesta paikasta töitä :)

Komppaan 23., omalla naisvaltaiseella työpaikallani en koe samanlaista juoruilua ja selkäänpuukotusta. Se on aika paljon myös työnantajasta kiinni mitä antaa työaikana tehdä. Varsinkin lastenhoitotyössä on järkyttävää antaa työntekijöiden puhua paskaa työaikana, talossa on paljon pieniä korvia kuuntelemassa. Lapset myös vaistoavat työympäristön klikit. Keskustele työnantajan kanssa ja katsele samalla muita työpaikkoja.

Ystäväni oli 1,5v työpaikkakiusattuna ennenkuin tilanne laukesi. Vaikka asiaa oli puitu monta kertaa, tilanne loppui kun kiusaaja irtisanottiin muutaman muun kanssa säästösyistä.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 13:03"]

[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 20:24"]

[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 20:22"]

On! Jalat alle ja äkkiä! Pahenee kuule entisestään. Itse en tiedä mitä rupean hoitovapaan jälkeen tekemään, mutta katkerien juoruakkojen sekaan en enää mene.

[/quote]

Miten musta tuntuu, että olet meidän työpaikalta hoitovapaalla? :)

Ap

[/quote]

Höhöö, itsekin heti kanamaisesti utelemassa ja kärkkymässä henkilöllisyyden paljastamista. Ei erityisen tyylikästä.

AP:n tapauksessa pata kattiloita soimaa :D

[/quote]

Johan oli roimaa ylitulkintaa. Sulta taisi jäädä hymynaama huomaamatta.

Joo ei kaikki työyhteisöt ole samanlaisia. Itse olin nuorena sijaisopettajana ja tutustuin liki kaikkiin kaupunkimme koulujen opettajanhuoneisiin eli työyhteisöihin. Osassa kouluja oli kylmäkiskoinen, välinpitämätön suhtautuminen, mikä toki on ymmärrettävää, ettei jokaista sijaisplanttua jakset ottaa niin avosylin vastaan. Mutta toisenlaisiakin oli monta. Oli sellaisia, missä oltiin kiitollisia, että joku tuli sijaiseksi ja kehuttiin, että viikko meni hyvin. Ja oli sellaisia, missä toiset opettajat jutteli ystävällisesti ja kyseli miten on mennyt ja tarjosi apua, jos tarvin.

Työpaikoissa on siis eroja. Voi toki yritää puhua esimiehen kanssa ilmapiiristä. Mutta jos hänellä ei vaikuta olevan kiinnostusta asiaan, niin ei siinä auta kuin työpaikan vaihto parempaan. Itse en suosittele sinulle, että myrkytät mielesi huonossa työilmapiirissä. Se syö sinulta energiaa ja siinä muuttuu helposti itsekin kyyniseksi ja kylmäksi.

Esimies ei välttämättä hänkään pysty ihmeisiin. On työpaikkoja, joissa on samat naamat pyörineet vuosikymmeniä ja muokanneet kulttuurin ja ilmapiirin sellaiseksi, että sen voisi muuttaa vain vaihtamalla miltei kaikki työntekijät.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 13:17"]

Mä olen aina ihmetellyt sitä kauheeta pahan puhumista. Niin on olevinaan työnohjaukset ja "jokainen on yhtä arvokas" -tsemppaukset. Arvostetaan erilaisuutta ja luodaan työilmapiiriä, pidetään kaikkea Parempi työilmapiiri -laatukokouksia. Puhutaan yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Sitten kuitenkin jostain puhutaan selän takana pahaa ja kaikki valuu kuin vesi hanhen selästä. Mä en ymmärrä.  Jokainen pitää itseään muka niin sallivana ja hyvänä tyyppinä ja sit ne kuitenkin jossain vaiheessa: "älä nyt kerro kellekään, mutta arvaa mitä Jutta meni tekemään...."
Ihme kaksinaamaista touhua.

[/quote]

No ihmiset nyt vaan on sellaisia, ehkä sitä ei tarvitsisi eikä kannattaisi ottaa niin vakavasti. Onko siitä selän takana puhumisesta oikeasti jotain harmia? Tietysti varsinainen kiusaaminen jos sellaista on, on ongelma mutta kaikenlaiset höpinät muista ihmisistä nyt ei varsinaisesti ole kiusaamista. Ja tosiaan sitä suoraa kommunikaatiota voi itse yrittää tuoda lisää sinne työyhteisöön jos siellä ei osata keskustella...

Meillä pahimmat juoruilijat ja selkäänpuukottajat ovat miehiä. näin itse olen todennut kun vertailen työpaikkojani. Olen naisvaltaisella alalla, mutta nykyisessä työyhteisössä on eniten miehiä.

Minulla sama tilanne kuin sinulla ap, en tosin ole lastenhoito-alalla. Toinen puoli on se, että sinulla lienee mahdollisuus vaihtaa paikkaa, koska kysyntää varmasti tekijöille riittää. Omalla kohdallani alani on harvinaisempi, että uuden työpaikan löytäminen on todella hankalaa ja todennäköisesti edellyttää muuttamista. 

Olen ollut työyhteisössäni nyt 1½ vuotta ja tilanne ei ole missään nimessä muuttunut paremmaksi, päin vastoin. Kärsin tilanteesta niin, että pelkään mielenterveyteni puolesta.

Jokainen tarvitsee työyhteisötaitoja!

Työyhteisötaidot ovat yhtä tärkeitä kuin esimiestaidot. Toimivaa työyhteisöä ei synny, ellei jokainen ymmärrä vastuutaan ja valtaansa työyhteisössä. Miten käyttää valtaa viisaasti?

Työyhteisötaidot -koulutus antaa käytännön vinkkejä niin esimiehille kuin alaisillekin, miten asioihin ja työyhteisön ilmapiiriin voi vaikuttaa tehokkaasti ja rakentavasti. Työyhteisötaidot ovat ammatillista pääomaa. Menestyvässä organisaatiossa työyhteisötaitoihin panostetaan!

Työyhteisötaidot- koulutus sopii erityisen hyvin organisaatioille, joissa perinteisestä johtamiskulttuurista kiihdytellään kohti valmentavaa, osallistavaa johtajuutta.

Tutustu: http://valmennustalovirta.fi/tyoyhteisotaidot/

Vierailija kirjoitti:

Aloitin pari kuukautta sitten työurani unelma-alallani päiväkodissa lastenhoitajana. Nautin itse työstä suuresti, lapset ovat ihania, vanhemmat mukavia, mutta muu työyhteisö suoraan painajaisesta. Lörpöttelevät minkä kerkeävät ja puhuvat pahaa toisistaan selän takana, sama aikaa esittävät kuitenkin toisilleen, että kaikki on hyvin, eivätkä voi suoraan puhua toisilleen, jos joku mättää.

Olen tähän saakka työskennellyt miesvaltaisella alalla, jolla tienasin paremmin, mutta joka ei kuitenkaan ollut omaa unelma-alaani. Olin aivan järkyttynyt siitä, mikä muutos oli siirtyä työyhteisöstä toiseen. Ei huvita pätkääkään itseäkään tutustua sen syvemmin kuin on pakko kyseisiin ihmisiin, kun jo ensimmäisen viikon aikana huomasin, miten he puhuvat toisistaan selän takana. Todella inhottava tilanne. Onko tällaista kaikkialla naisvaltaisilla aloilla vai onko minulla toivoa paremmassa?

Aloituksesi voisi olla omani, tänään.. 

Mulle kävi aikoinaan sama tilanne. Muutin unelmatyön perässä Helsingistä pieneen n. 50 000 ihmisen kaupunkiin. Työpaikka ei ollut terve ja kun vuoden työsopimus loppui lähdin kovaa karkuun. Opettelin kaikenlaiset selviytymistavat, maantiepyöräilyn, juoksemisen, kehopainotreenit, tiukat rajat yksityisen ja yleisen persoonan välillä töissä ja vapaa-ajalla ja työtavat muuttu kans sellaisiksi et ne kestää myrkylliset ihmiset.

Kummallisesti oma kiinnostus omaa unelma-alaa kohtaan oli se tekijä joka sai mut altistumaan työpaikan myrkylliselle ilmastolle. Nyt sitten tämä kiinnostus on vapaa-ajalla ja työ on sit työtä. Mut työpaikoissa on massiivisia eroja! Sama duuni toisella pienellä paikkakunnalla onki aivan mahtavaa.. Et jos ei saa elämäntarkoitustaan vallankäytöstä muita kohtaan, niin suosittelen etsimään sellaisen työyhteisön jossa vaalitaan kaikessa hiljaisuudessa vähän korkeampia arvoja, esimerkiksi aitoa empatiaa ja samaistumista toiseen. On kivaa kun hymyilyttää :) Eikä energia mene ylimääräiseen hölynpölyyn.