Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vihdoin unelmatyössäni, mutta työyhteisö on aivan painajaismainen
08.10.2013 |
Aloitin pari kuukautta sitten työurani unelma-alallani päiväkodissa lastenhoitajana. Nautin itse työstä suuresti, lapset ovat ihania, vanhemmat mukavia, mutta muu työyhteisö suoraan painajaisesta. Lörpöttelevät minkä kerkeävät ja puhuvat pahaa toisistaan selän takana, sama aikaa esittävät kuitenkin toisilleen, että kaikki on hyvin, eivätkä voi suoraan puhua toisilleen, jos joku mättää.
Olen tähän saakka työskennellyt miesvaltaisella alalla, jolla tienasin paremmin, mutta joka ei kuitenkaan ollut omaa unelma-alaani. Olin aivan järkyttynyt siitä, mikä muutos oli siirtyä työyhteisöstä toiseen. Ei huvita pätkääkään itseäkään tutustua sen syvemmin kuin on pakko kyseisiin ihmisiin, kun jo ensimmäisen viikon aikana huomasin, miten he puhuvat toisistaan selän takana. Todella inhottava tilanne. Onko tällaista kaikkialla naisvaltaisilla aloilla vai onko minulla toivoa paremmassa?
Kommentit (31)
On toivoa paremmasta. Vähitellen kun tutustut ihmisiin, niin sivukorvalla alkaa muotoutua ennakkokäsityksiä siitä, että missä voisi kannattaa tai missä ei ainakaan kannata työskennellä. Sitten on jatkossa helpompi arvioida, että minne kannattaa hakea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On! Jalat alle ja äkkiä! Pahenee kuule entisestään. Itse en tiedä mitä rupean hoitovapaan jälkeen tekemään, mutta katkerien juoruakkojen sekaan en enää mene.
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 20:22"]
On! Jalat alle ja äkkiä! Pahenee kuule entisestään. Itse en tiedä mitä rupean hoitovapaan jälkeen tekemään, mutta katkerien juoruakkojen sekaan en enää mene.
[/quote]
Miten musta tuntuu, että olet meidän työpaikalta hoitovapaalla? :)
Ap
kyllä tuo naisvaltasilla aloilla on aika normaalia... en tiedä kuuluuko se naisen luonteen piirteisiin tuo selän takana puhuminen
Itseasiassa myös useimmat miesvaltaiset työyhteisöt toimivat juuri noin. Juorut ei siiellä vaan päädy sun korviin, koska naisena olet juoruringin ulkopuolella.
Juorut luovat me-henkeä ja toiseutta. Me juoruamme "niistä toisista". Yhteisöä ei ole, jos jotakuta ei suljeta sen ulkopuolelle. Siksi samaa paskaa on joka pulella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesvaltaisilla aloilla on aivan samoin, mutta naiset eivät siellä asiaa huomaa. Ihan samoin naisvaltaisten alojen miehet eivät huomaa sitä taustavallankäyttöä, joka juorujen myötä työpaikalla velloon: heistä siellä on vain kivaa.
Enemmän kyse on ap:n kyvystä tulla toimeen naisten kanssa kuin siitä, että työpaikalla on painajaismaista. Hän on siellä töissä, hänkin on vastuussa työilmapiiristä eikä sitä paranna se, että "ei ne miehet koskaan".
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 20:18"]
Kyllä itselläni on sellainen huomio että tuo selän takana juoruilu on nimenomaan naistyöyhteisöjen ongelma.
[/quote]
Nainen on naiselle susi.
t. mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmapiiri riippuu työpaikasta, ei alasta tai työntekijöiden sukupuolesta. Olen opettaja, ja voin kertoa, että naisvaltaisella työpaikallani on mahtava yhteishenki. Aikaisemmin olin koulussa, jossa oli ihan toisenlainen henki. Ja miesrehtori. Vaihda ap paikkaa, alallahan on töitä vaikka kuinka.
Tuollaista ei ole läheskään kaikkialla. Suurin osa naisvaltaisistakin työpaikoista on ihan kivoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kyllä tilanne on miesvaltaisilla aloilla aivan sama - miehille. Sinä vain et ole naisena huomannut sitä, koska ainoaa/harvoja naisia miehet kohtelevat hyvin, samoin kuin niitä ainokaisia miehiä naistyöpaikoilla.
Eli riski huonolle työpaikkailmapiirille on iso, jos työyhteisössä ei ole kuin yhtä sukupuolta. Tuota on ihan tutkittukin.
http://www.ahjo.fi/portal/suomi/ahjo_verkkolehti/?a=getArticle&issueId=76&articleId=1023
"Käsitys siitä, että kiusaaminen on akkamaista touhua naisvaltaisilla työpaikoilla, ei pidä paikkaansa. Miehet kokevat yhtä lailla kiusaamista, mutta ehkä paksunahkaisina nielevät kohtalonsa.
– Edelleen on ehkä niin, että joillakin miesvaltaisilla työpaikoilla edellytetään siedettävän ronskia huumoria ja karskia sanankäyttöä miettimättä, että joku kokee sen loukkaavaksi tai ahdistavaksi. Jos ei kestä, tulkitaan huumorintajuttomaksi.
Viimeisimmässä Työterveyslaitoksen tutkimuksessa vuonna 2009 miehet ilmoittivat naisia harvemmin kokeneensa työpaikallaan kiusaamista.
– Kiusaamisen kohteeksi joutuminen herättää usein häpeää, ja se tulkitaan jopa heikkoudeksi. Kannattaa miettiä, johtuuko miesten esiin tuoma vähäisempi kiusaamisen kokemus tästä vai puhutaanko asiat miesten keskuudessa selviksi suoremmin kuin naisten."
En ole ikinä ollut töissä noin naisvaltaisella alalla ja olen ihan tuttu myös miesvaltaisen alan selkäänpuukotusilmapiirin kanssa, mutta sukupuolesta riippumatta peräänkuuluttaisin myös jokaisen omaa vastuuta ilmapiiristä. Ehkei se ole ihan helppoa ihan ensimmäisellä työviikolla, mutta ei se mahdotontakaan ole.
En ole mikään yli-ihminen tai suuri ihmisystävä, ja paljonkin kanssaihmiset ärsyttävät, mutta teen kyllä aktiivisesti töitä ollakseni menemättä mukaan sellaiseen laumahaukkumiseen jossa itselläni ei ole mitään omaa pahaa sanottavaa. Ja kokemukseni on, että kun niissä tilanteissa kerron ääneen ettei minulla ole mitään ongelmaa ko. tyyppien kanssa tai jopa että olen niiden kanssa samaa mieltä syystä että XXX, ei siitä ole myöskään seurannut mitään sosiaalisesti ikävää itselleni. Kaikki eivät ehkä jaksa olla yhtä aktiivisia, mutta ei se että minä jaksan ole myöskään johtanut siihen etteivätkö ihmiset silti tykkäisi minusta ja hakeutuisi seuraani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahimmat juoruilijat ja juonittelijat on miehia.
Ehkä nykyään on fiksuuden mittari, kun osaa hymyillä edessä ja haukkua takana. Meidän työyhteisö on kyllä mestari tuossa lajissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 20:24"]
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 20:22"]
On! Jalat alle ja äkkiä! Pahenee kuule entisestään. Itse en tiedä mitä rupean hoitovapaan jälkeen tekemään, mutta katkerien juoruakkojen sekaan en enää mene.
[/quote]
Miten musta tuntuu, että olet meidän työpaikalta hoitovapaalla? :)
Ap
[/quote]
Höhöö, itsekin heti kanamaisesti utelemassa ja kärkkymässä henkilöllisyyden paljastamista. Ei erityisen tyylikästä.
AP:n tapauksessa pata kattiloita soimaa :D
Olen viisikymppinen insinööri ja ollut muutamassa työpaikassa ainoa nainen. Naiset ovat miesvaltaisella alalla sokeita miesten ihailijoita, tai toisaalta heitä pidetään vähän sivussa. Mutta kyllä vaan insinöörimiehet ovat taitavia juoruamaan ja puhumaan paskaa muista. Mulla vei tosin 20 vuotta itseltänikin tajuta asia, nuorena en tajunnut. Heillä on hyvä ryhmähenki, mutta kyllä he osaavat haukkua sen, joka ei ole paikalla, siinä missä naisetkin.
Hyvä esimerkki insinööripomoni, joka haukkuu yhtä yhteistyökumppania joka päivä kahvipöydässä. Nyt sitten puhelimessa olin vieressä kun suositteli asiakkaalle, että tämä henkilö on hyvä projektinjohtaja, suosittelisin että otetaan hänet. Melko kaksinaamaista? Tämä on vai yksi esimerkki, tällaista on insinöörialoilla paljon. Elämä opetti tämän näkemään.
Nuorena olin vielä naiivi ja luulin toisin. Sen lisäksi naiset, jotka ovat kovia jätkiä, ovat juorukelloina kaikista pahimpia. He haukkuvat kaikki naiselliset naiset kirosanoin, mutta kun he juoruiluunsa lisäävät kirosanat, he ovat omasta mielestään parempia ihmisiä.
Joo, lähihoitajat ovat työssämme sitä lajia, jotka puhuvat suoraan selän takana.
Mä olen aina ihmetellyt sitä kauheeta pahan puhumista. Niin on olevinaan työnohjaukset ja "jokainen on yhtä arvokas" -tsemppaukset. Arvostetaan erilaisuutta ja luodaan työilmapiiriä, pidetään kaikkea Parempi työilmapiiri -laatukokouksia. Puhutaan yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Sitten kuitenkin jostain puhutaan selän takana pahaa ja kaikki valuu kuin vesi hanhen selästä. Mä en ymmärrä. Jokainen pitää itseään muka niin sallivana ja hyvänä tyyppinä ja sit ne kuitenkin jossain vaiheessa: "älä nyt kerro kellekään, mutta arvaa mitä Jutta meni tekemään...."
Ihme kaksinaamaista touhua.
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 20:34"]
Enemmän kyse on ap:n kyvystä tulla toimeen naisten kanssa kuin siitä, että työpaikalla on painajaismaista.
[/quote]
"Kiva" kun sait asian heti käännettyä ap:n syyksi. Minä olen mennyt jokaiseen uuteen työpaikkaani iloisella mielellä, valmiina tutustumaan kaikkiin ihmisiin, mutta vastaanotto on joskus todella nuiva. Joissain paikoissa on selkeät klikit, ja uusia katsotaan heti arvostellen; "otetaanko tuo meidän porukkaan mukaan vai ei?"
Nyt vanhempana osaan ottaa tuollaiset tilanteet helpommin vastaan, vaikkeivat ne sitli mukavia olekaan. Nuorena saattoi olla pitkään hämmentynyt ja epätoivoinen, kun ei tajunnut, mitä pahaa oli mukamas tehnyt.
Ap:n kuvaamia ongelmia esiintyy millä tahansa alalla, mutta ei suinkaan kaikilla työpaikoilla. Usein ei tarvita kuin yksi henkilö, joka alkaa myrkyttää ilmapiiriä ja myötäilijät lähtevät toimimaan samoin. Toisenlaisiakin työpaikkoja on ja kun ap:n alalla on vieläpä hyvin töitä, en jäisi tuohon työpaikkaan kärvistelemää. Toki ei kannata heti vaihtaa paikkaa ja olisi hyvä, jos pystyisi ennakolta selvittämään, missä työpaikassa meininki on toinen. Verkostoidu omalla alueellasi muihin oman alasi ihmisiin ja kuulostele missä talossa mahdolisesti viihtyisit paremmin. Sitten jäät odottelemaan, koska siellä vapautuu paikka. Siihen asti keskityt työhösi nykyisessä paikassasi ja nautit työn sisällöstä.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä itselläni on sellainen huomio että tuo selän takana juoruilu on nimenomaan naistyöyhteisöjen ongelma.