Kuinka pian synnytyksen jälkeen pääsit liikkeelle?

Heti pääsin joka kerta. Tosin osastolle ei ole annettu joka kerta kävellä. On sairaaloissa nämä käytännöt. :D Synnytykset alakautta 25-, 30-, 35- ja 39-vuotiaana. Kunto on ollut hyvä joka kerta.Olen pitkähkö ja aina liikuntaa harrastanut.

 Haluaisin ohi aiheen vieläpä todeta, että synnytyksen aikana en olemyöskään  taantunut aivottoman järjettömäksi olennoksi, toisin kuin monissa neuvoloissa annateaan ymmärtää.

[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 16:28"]

Mä en ymmärrä laiskoja äitejä jotka tekee synnytyksestä tekosyyn olla liikkumatta. Mä tein koko ponnistusvaiheen ajan jalkakyykkyjä, ponnistin kyykyssä ja hyödynsin sen asennon jumpaten. Repeämiä tuli, no, ne kuuluu asiaan kun vauvoja jumpataan ulos vartalosta. Tikkien ajaksi jouduin menemään selimakuulle, vaikka vihaan kaikkea lepäämistä ja laiskottelua YLI KAIKEN! Onneksi kätilö suostui siihen että makaan tikkauksen ajan painonnostopenkillä ja sain samalla vahvistaa käsivarsien lihaksia painoja nostellen. Siitä nousin nopeasti suunnittelemaan koreografiaa zumbaan jonka vedin puolentoista tunnin päästä synnytyksestä.

[/quote]

Synnytyssalista leikkaussaliin, pari päivää teholla, viikko sen jälkeen niin heikossa kunnossa, etten kävelemään juuri pystynyt. Vuoto yli 6 litraa.

Joten toisille synnytyksen jälkeinen liikkumattomuus ei ole tekosyy. Ihme, että edes olen elossa.

Heti alatiesynnytyksen jälkeen pystyin kävelemään ja istumaan, mutta istuminen oli toki hiukan epämukavaa ja särkylääkkeitä söin muutaman päivän. Pieni repeämä, tikkejä 5, ei juurikaan verenvuotoa. Ikä 35v.

Jos istukka ei irtoa, joudutaan sektioon, on paljon vuotoa tai tulee pahat repeämät niin eiköhän siihen vaikuta ihan muut asiat kuin synnyttäjän ikä. Eikä minun mielestäni ole mikään erityinen ylpeilyn aihe että on heti jalkeilla synnytyksen jälkeen. Monet ovat, mutta sitten on niitä äitejä joilla kaikki ei ole mennyt ihan oppikirjan mukaan eikä silloin ole kyse mistään laiskuudesta tai tekosyistä.

No en minä kyllä sektioon joutunut. Istukka irroteltiin käsin ja kaapimalla. Se ei vain yksikertaisesti syntynyt normaalisti minkään lääkecoktailin, tai muidenkaan jippojen jälkeen. Tosiaan sitä kolmisen tuntia yritettiin. Lopulta spinaalipuudutis ja sektiosaliin kaavittavaksi.

Mutta joo ymmärrän siis pointtisi.

[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 19:49"]

Heti alatiesynnytyksen jälkeen pystyin kävelemään ja istumaan, mutta istuminen oli toki hiukan epämukavaa ja särkylääkkeitä söin muutaman päivän. Pieni repeämä, tikkejä 5, ei juurikaan verenvuotoa. Ikä 35v.

Jos istukka ei irtoa, joudutaan sektioon, on paljon vuotoa tai tulee pahat repeämät niin eiköhän siihen vaikuta ihan muut asiat kuin synnyttäjän ikä. Eikä minun mielestäni ole mikään erityinen ylpeilyn aihe että on heti jalkeilla synnytyksen jälkeen. Monet ovat, mutta sitten on niitä äitejä joilla kaikki ei ole mennyt ihan oppikirjan mukaan eikä silloin ole kyse mistään laiskuudesta tai tekosyistä.

[/quote]

Ei kai kukaan ottanut tätä tosissaan!!!

[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 19:24"]

[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 16:28"]

Mä en ymmärrä laiskoja äitejä jotka tekee synnytyksestä tekosyyn olla liikkumatta. Mä tein koko ponnistusvaiheen ajan jalkakyykkyjä, ponnistin kyykyssä ja hyödynsin sen asennon jumpaten. Repeämiä tuli, no, ne kuuluu asiaan kun vauvoja jumpataan ulos vartalosta. Tikkien ajaksi jouduin menemään selimakuulle, vaikka vihaan kaikkea lepäämistä ja laiskottelua YLI KAIKEN! Onneksi kätilö suostui siihen että makaan tikkauksen ajan painonnostopenkillä ja sain samalla vahvistaa käsivarsien lihaksia painoja nostellen. Siitä nousin nopeasti suunnittelemaan koreografiaa zumbaan jonka vedin puolentoista tunnin päästä synnytyksestä.

[/quote]

Synnytyssalista leikkaussaliin, pari päivää teholla, viikko sen jälkeen niin heikossa kunnossa, etten kävelemään juuri pystynyt. Vuoto yli 6 litraa.

Joten toisille synnytyksen jälkeinen liikkumattomuus ei ole tekosyy. Ihme, että edes olen elossa.

[/quote]

Täysin sama tilanne oli kuin aloittajalla, tosin olin 24 v.

Synnytin kun olin 25 ja 29. Isot lapset, alakautta normaalisti, ei repeämiä. Molemmilla kerroilla pienen levon jälkeen kävin suihkussa, suihkuhuone oli siis synnytyssalin vieressä, kävelin suihkun jälkeen katsomaan kun mieheni kylvetti vauvan, ja yön lepäsin synnytyspuolella odotushuoneessa vai miksi sitä kutsutaan.

[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 19:15"]

[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 17:32"]

29, imukuppi, eppari ja 1-2 asteen repeämiä. Pääsin heti synnytyksestä pesulle, mutta osastolle pyörätuolissa. Synnytys oli piiiitkä, eikä ongelma ollut parikymmentä tikkiä vaan sairaalloinen voimattomuus.

Eka päivät en pystynyt edes hakemaan ruokaa tai hoitamaan vaipanvaihtoja, ja meni monta viikkoa ennenkuin pystyin kävelemään esim. 100 metriä. En tiedä mistä johtui, verta en menettänyt kummoisestikaan. Hengästyin, pyörtyilin jne.

Mitä ihmettä esim. ikä tähän vaikuttaa? Mä näkisin että jos ei pysy pystyssä synnytyksen jälkeen, se on ollut pitkä ja raskas, tai on mennyt verta. En usko että esim. itse olisin 23-vuotiaana päässyt yhtään vähemmällä, yhtä hyvässä kunnossa olin silloin, kuin olen nytkin liikunnan ansiosta.

[/quote]

Keuhkoveritulppa?

[/quote]

Niin, liekö. Ei se varmaan normaalia ollut, katselin kun muut naiset kävellä köpöttelivät, olivat ilmeisesti alapäästä kipeitä, mutta oma ongelmani oli se ihan järjetön uupumus ja hengästyminen. Yritin siitä puhua, että saisiko esim. hb-mittauksen mutta eivät mitanneet, kun kuulemma sille ei kuitenkaan sairaalassa tehdä mitään kun suurempia vuotoja ei ollut ollut.

Onko veritulpan riski sitten suurentunut synnytyksen jälkeen?

Olin ihan muutaman askeleen jälkeen pitkään niin hengästynyt ja väsynyt, että piti istua.