Auttakaa/neuvoja: SUKUNIMIONGELMA, mies kokee itsensä ulkopuoliseksi

Jos kumpikaan teistä ei halua ottaa toisen sukunimeä, mutta haluatte kuitenkin olla samannimisiä, on vain yksi ratkaisu: keksitte itse nimen ja muutatte kaikki nimenne. Tasapuolista jokaiselle.

Onko miehesi ajatellut kaksoisnimen ottamista. Se olisi hyvä komromissi ja nimi tulisi näin yhdistettyä perheeseen.

Meillä oli vastaava tilanne. Minä halusin pitää nimeni ja mies halusi koko perheelle saman nimen. Ei kai tuota voi ratkaista kuin yhdellä tavalla?

Jos miehesi tuntee olevansa ulkopuolinen, siihen ei sukunimen vaihtaminen auta mitään. Ulkopuolisuuden tunnetta on ruvettava ratkomaan jostain muualta hänestä. Ymmärtäisin vielä, jos hän olisi vaikkapa ihonväriltään yönmusta ja te muut lumenvalkoisia, saattaisi tulla ulkopuolinen olo. Mutta nimi, eihän se näy ulospäin eikä varmasti aiheuta kuulijoissa mitään ajatusta. Kertooko miehesi ulkopuolisuuden tunne vain huonosta itsetunnosta vai jostain ajatuksesta tosimiehestä, joka omistaa perheensä yhden nimen alla?

Kysy kumpi miehellesi on tärkeämpää: sama sukunimi koko perheellä, vai se että mies pitää  oman nimensä.

Saa ihan itse valita.

No on kyllä taas hyväosaisen valkoisen heteromiehen murheita.

No, jos ei suostu vaihtamaan nimeään eikä vaadi sinua vaihtamaan, niin hän saa luvan unohtaa maailmanluokan ongelmansa

Voi, saako se raukka nukuttua ollenkaan ongelmansa kanssa? Joku terapia saattaisi auttaa näissä suurissa päätöksissä. 

Pari faktaa:

Mies piilottaa jonkun muun tuntee "ulkopuolisuuden" taakse, esim. oman epävarmuutensa tmv. Tuollainen seikka kun eri sukunimi ei todellakaan tee kenestäkään "perheen ulkopuolista".

Jos mies oikeasti kokee olevansa teidän perheessä ulkopuolinen, se ei johdu eri sukunimestä vaan jostain ihan muusta. Kyse voi olla ties mistä, ehkä perhe-elämä ei tyydytä häntä vaan haluaa jotain muuta, ja piilottaa tunteensa "olen eriniminen" jutun taakse. Ehkä kärsii ikäkriisistä tmv. mene ja tiedä, mutta kannattaa mennä vaikka terapeutille puhumaan, se "oikea" ongelma löytynee sen avulla.

Ja sille joka 50-luvusta kertoi: tuohon aikaan ns. "eri nimiset" olivat harvinaisuus, tuolloin naisen oli pakko ottaa se miehen sukunimi. Nykyään moni tekee niin, että jos on tuollainen tilanne, niin äiti usein pitää oman nimensä ja on saman niminen lapsensa kanssa (sisaruspuolet sitten joko isänsä nimellä tai äidin nimellä). 

Joo, ratkaisu on, että mies vaihtaa asennetta. Lapset on laitettava jomman kumman nimelle, ja jos toinen on harvinainen niin siinä syytä kylliksi suosia sitä.

Olennaista tuossa on, ettet liikaa mene mukaan miehen tunteeseen. Ei ole mitään syytä miksi lasten (saati sinun) olisi oltava juuri hänen nimellään, tilanne ei ole millään lailla hänelle kohtuuton eikä vaikuta konkreettisesti mitenkään hänen elämäänsä. Joten sinun on turha tuntea syyllisyyttä asiasta (naiset herkästi tuntevat tuollaisessa tilanteessa syyllisyyttä).

Ap:n miehen on nyt tehtävä itse päätös. On kohtuutonta vaatia että kolme ihmistä vaihtaa sukunimeä koska HÄN tuntee itsensä "ulkopuoliseksi". Se jolla on ongelma, tekee itse jotain asialle. Hän voi itse muuttaa nimeään tai opetella hyväksymään erinimisyyden aiheuttaman suunnattoman kärsimyksen.

Ihmettelen myös missä tämä nimiasia tulee edes esiin? En heti keksi yhtään tilannetta, missä kaikkia meidän perheen jäseniä kutsuttaisiin julkisesti sekä etu- että sukunimillä, niin että yksi joutuisi eriarvoiseen asemaan ja silmätikuksi. Voisitko ap antaa jonkun esimerkin?

[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 11:09"]

AP vastaa:

Ensinnäkin: mieheni ei VAADI että vaihtaisin sukunimeni. Ollaanhan me tänne astikin menty ihan näillä nimillä.

Toisekseen: ei hän tunne oloaan epävarmasti vaan ulkopuoliseksi. Minustakin nämä kaksi on eri asiat! Ei tarvitse siis olla epävarma kokeakseen itseään ulkopuoliseksi.

Hän ei halua ottaa sukunimeäni, minkä kylläkin tavallaan myös ymmärrän. Koska enhän minäkään halua ottaa hänen nimeään.

Hän kokee, että olisimme yhdessä enemmän perhe, jos meillä olisi sama nimi. Hän olisi tyytyväinen siihen, että otan kaksiosaisen nimen. Mutta se ei poista tuota lasten sukunimiongelmaa. Lapset ovat taas sanoneet, että jos minä otan isänsä sukunimen, niin toki hekin haluavat sitten ottaa sen.

[/quote]

Niin, ei vaadi, että vaihdat sukunimesi, mutta olisi tyytyväinen ainoastaan siihen, että sinä vaihdat sukunimesi. Juuh, selvä.

[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 12:35"]

Ihmettelen myös missä tämä nimiasia tulee edes esiin? En heti keksi yhtään tilannetta, missä kaikkia meidän perheen jäseniä kutsuttaisiin julkisesti sekä etu- että sukunimillä, niin että yksi joutuisi eriarvoiseen asemaan ja silmätikuksi. Voisitko ap antaa jonkun esimerkin?

[/quote]

Tätä minäkin ihmettelen. Mulla on eri sukunimi kuin lapsilla ja miehellä, eikä asia ole koskaan tullut esiin esim. pk:ssa, matkustaessa, lasten harrastuksissa, virallisia papereita täytettäessä tms. Esikoinen on tosin vasta 5v. Mutta missä näin voi siis käydä?

Miehesi voisi ottaa kaksiosaisen nimen.

Yhdistetty sukunimi miehelle. Saa pitää omansa plus liittyy perheeseen, kun myös teidän muiden nimi löytyy sukunimestään. Omaasi ei kannata vaihtaa, koska se sinulle tärkeä. Tai sitten pidättäydytte nykyisessä tilanteessa.

Ongelma on tosiaan miehen, ei sinun, ja suosittelen, ettet mene mukaan hänen marttyyriongelmaansa.

On selvää, että se, jolla on harvinainen sukunimi, pitää oman nimensä ja lapset saavat myös sen sukunimen. Tusinanimen omaaja saa sitten itse päättää, mitä haluaa tehdä omalle nimelleen.

Esim. omalle miehelleni oli aivan sama, mitä minä teen sukunimeni suhteen, hän itse ei suostunut vaihtamaan omaa tusinanimeään, koska oli oman sukunsa ainoa miespuolinen jäsen ja tiesi isälleen olevan tärkeää, että hän ns. jatkaa sukua. Toisaalta mies oli sitä mieltä, että tulevat lapset voivat olla myös minun sukunimelläni, se ei ollut hänelle tärkeää (vaikka isälleen ehkä olisi ollut). Omani ei ollut aivan yhtä tyypillinen mutta kyllä meitäkin reilu 1000 Suomeen mahtuu, en pitänyt sukunimestäni, joten otin sitten miehen nimen itselleni. Olen tottunut uuteen nimeeni, mutta nyt vähän ärsyttää, kun samannimisiä löytyy Suomesta useampia. Olen saanut sähköpostiini toisen samannimisen lentoliput, yhtiövastikkeet ja nyt viimeisimpänä gynegologin ajanvarausvahvistuksen. Kaikki muuten eri puolilta Suomea! Tätä ei aina tajuta, kun mietitään sukunimen vaihtoa. 

Ap:n tapauksessa mies voi itse muuttaa tilannettaan. Hän voi halutessaan ottaa muun perheen sukunimen, hän voi ottaa yhdistelmänimen tai sitten hän voi muuttaa asennettaan ja sopeutua tilanteeseen. Ei ole edes kovin harvinainen tuo tilanne. Tuttavapiirissäni löytyy useita samanlaisia tilanteita, joissa miehellä on eri sukunimi kuin äidillä ja lapsilla. Eivätkä ne miehet näytä kärsineen kovasti siitä. 

Missään nimessä ei ap:n kannata mennä mukaan ongelmaan. Mitä ihmettä saavutetaan sillä, että koko muu perhe vaihtaa tusinanimeen vain, jotta yksi perheen jäsenistä on onnellinen? Johan todettiin, että lapset eivät halua sukunimeään vaihtaa ja ap:kin ottaisi sen yhdistelmänimen vähän haluttomasti. Jo tämän pitäisi kertoa miehelle, että vain hänellä on ongelma ja vain hän itse kykenee sen ratkaisemaan.

Miehelle kaksiosainen nimi, niin kuuluu kerhoon. Ongelma ratkaistu, ei kestä kiittää

Suosittelisin näyttämään tämän keskustelun miehellesi. Toivottavasti hän saisi vähän perspektiiviä ongelmaansa. "Ottakaa mut kerhoon, mut mä sitte päätän sen kerhon säännöt."

Tunteeko mies itsensä ulkopuoliseksi myös silloin, kun olette kotonanne neljän seinän sisällä? Oletan että ei. Ja sitten ihmettelen, että miten se tilanne ratkaisevasti muuttuu, kun astutte ovesta ulos?

Siksi mielestäni voi perusteelusti epäillä, ettei ongelma ole nimessä vaan jossain muussa.

Ja toisekseen, jos ei halua ratkaista ongelmaa, niin on turha valittaakaan.

AP kirjoittaa:

Kiitos vastauksistanne! Tätä tukea tavallaan ehkä olinkin vailla. Monta vuotta olen pääni pitänyt, mutta nyt on juuri jotenkin alkanut "säälittää", kuten joku totesikin. Siis on tullut vähän sellainen velvollisuudentunto pikku-hiljaa.

Jatkan siis samalla linjalla kuin tähänkin asti. Kiitos etenkin asiallisesti ja monelta kantilta/monesta näkökulmasta vastanneille!