Lue keskustelun säännöt.
Miksi osa isovanhemmista haluaa antaa pelkästään "tarpeellisia" lahjoja?
08.10.2013 |
Ja se tarpeellinen tarkoittaa kalsareita, sukkahousuja, villakaulureita yms. Ovatko he juuttuneet pula-ajan maailmaan, jolloin lapsi tuli iloiseksi jos sai joululahjaksi sukat ja omenan?
Mun mielestä tuntuu hullulta paketoida lahjaksi jotain sellaista arkitavaraa, jota lapselle pitää hankkia joka tapauksessa. Ei aikuinenkaan kauheasti ilahtuisi jos joulu- tai synttärilahjaksi annettaisiin vessapaperia ja hammastahnaa.
Joku kiva pyyhekumikin tai lyijykynä ilahduttaa lasta enemmän kuin ne ruutukalsarit. Rahallinen arvo ei siis ole se juttu tässä vaan se että lahja on yleensä mieluisampi jos se on jokin "ylimääräinen" mukava juttu eikä perustarvikkeita.
Kommentit (38)
Totta. Mun mielestä tuollaiset arkitavarat ovat kivoja vain, jos esim. pitkät kalsarit ovat kuvioitu lapsen lempihahmolla. On siinä eroa antaako mustat pitkikset vai turkoosit, joissa on prinsessa auroran kuvia.
Aikuisille sukkalahjat voivat olla tosi kivoja, jos niitä sattuu tarvitsemaan. Lapsi tuskin koskaan tarvitsee lahjaksi sukkia.
Mä hukutan joka vuosi lapseni lahjoihin ja nyt kun ovat vanhempia, niin tekevät listat ja ostan kalliitakin lahjoja listan mukaan. Silti, mun lapset ovat iloisia Iso-Mummin lahjoittamiin, itse tekemiinsä villasukkiin. Ovat ylensä koko joulun jalassa ja sitten niitä käytetään ahkerasti, kun tulee pakkasta.
Eli ei se, että lapset saavat melkein mitä tahansa, tarkoita sitä etteivätkö osaisi arvostaa myös halvempia ja itsetehtyjä lapsia. Eikä mun mielestä sen opettaminen ole isovanhempien osa, vaan vanhempien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 10:10"] Harva aikuinenkaan osaa olla nöyrän kiitollinen jos joulupaketusta tulee froteesukkapari.
[/quote]
Ajattelevatko ihimset tosiaankin näin? Aikusina ainaikin minun lähipiirissäni osataan olla iloisia ja kiitollisia siitä, että on ystäviä ja sukulaisia, jotka haluavat muistaa toisiaan, ja se lahja on merkki siitä välittämisestä. Se, mitä se lahja konkreettisesti on, ei ole niin merkittävää. Minä ainakin ajattelen sen niin, että lahjan antaja on oman parhaansa mukaan valinnut lahjansa, eikä tulisi mieleenkään lastenkaan lahjoista itkeä, että sukulaiset antaisivat vääriä lahjoja.
21 korjaa: tarkoitin, että lapsi tuskin koskaan tarvitsee sukkia lahjaksi omasta mielestään. Lahjahan yleensä tarkoittaa jotain kivaa ja toivottua, ei kaikista tylsintä arkivaatetta.
Minä olen kai ystäväpiirissäkin tunnettu "ikävä ihminen" joka ei hihku innosta kun lapset kaivaa krääsää lahjapaketeista. Samoin itselleni en halua mitään tingelitangelia, mielummin vaikka pyykinpesuainetta ja tistirättejä pakettiin. Tarpeelliset lahjat kunniaan!
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 10:11"]
No meidän lapset ilahtuu kyllä esim. uusista kengistä. Ne ei katsos köyhälle ole mikään itsestään selvä luksustuote että saa edes 50 €:n talvikengät jalkaan. Kuljetaan vanhoilla niin kauan, että ne on puhki ja saatetaan saada jostain jotain serkkujen vanhoja käyttökelpoisia kenkiä. Meillon yht. 6 lasta ja kaikki, myös etälapset joudutaan vaatettamaan, maksamaan harrastemaksut, kuskaamaan jne. Pienituloisille vanhemmille alkaa siinä porukassa 3 teinin vaatettaminenkin olla kova juttu. Minusta on hienoa, että meidän lapset todella osaa arvostaa niitä merkkikenkiä joita isovanhemmat hankkivat lahjaksi eivätkä nyrpistele nenäänsä niinkuin teidän rikkaiden kakarat.
[/quote]
Teinille varmasti merkkikengät voikin olla huippulahja mutta olisiko pitkät kalsarit? Ei nämä ketjussa mainitut isovanhemmat taatusti pidä teinien kalliita merkkikenkiä tarpeellisina, eivätkä sellaisia hanki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varmaan siksi että monia ällistyttää se tavaramäärä, joka lapsiperheissä on.
Muistan kun olin parikymppinen nuori opiskelijanainen ja näin sen säkkipaljouden joka serkkulasten perheisiin meni jouluna ja syntymäpäivänä. Satojen eurojen (no tuolloin oli vielä markat kyseessä, mutta siis joo) edestä legoja, yhtä kalliita pleikkareita, vaatteet oli aina kallist merkkiä ja urheiluvarusteet ym
Se näytti itsekkkäältä elämänmenolta, tuntui pahalta, vain oma kersa eikä mitään muuta maailmassa.
Nyt olen itsekin äiti ja ymmmärrän vähän paremmin että on todella vaikea olla menemättä mukana laumassa. Joillekin se on helppoa jos asuvat kaukana kaikesta maalla ja kukaan ei ostele.
Meillä on juuri tuollaiset isovanhemmat jotka antavat villasukat jouluna. Vaikka mielestäni emme kuulu niihin kaikista pahimpiin materialisteihin. Tyyliin jouluna täytetään pari toivetta ja syntymäpäivänä yksi, tietysti jos toive on joku muutaman euron juttu, syntymäpäivänä, niin saa niitä olla kaksikin.
Ymmärrän jollain tapaa isovanhempia eikä haittaa tai kiusaa minua, että lapset eivät saa kalliita lahjoja.
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 10:19"]
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 10:11"]
No meidän lapset ilahtuu kyllä esim. uusista kengistä. Ne ei katsos köyhälle ole mikään itsestään selvä luksustuote että saa edes 50 €:n talvikengät jalkaan. Kuljetaan vanhoilla niin kauan, että ne on puhki ja saatetaan saada jostain jotain serkkujen vanhoja käyttökelpoisia kenkiä. Meillon yht. 6 lasta ja kaikki, myös etälapset joudutaan vaatettamaan, maksamaan harrastemaksut, kuskaamaan jne. Pienituloisille vanhemmille alkaa siinä porukassa 3 teinin vaatettaminenkin olla kova juttu. Minusta on hienoa, että meidän lapset todella osaa arvostaa niitä merkkikenkiä joita isovanhemmat hankkivat lahjaksi eivätkä nyrpistele nenäänsä niinkuin teidän rikkaiden kakarat.
[/quote]
Teinille varmasti merkkikengät voikin olla huippulahja mutta olisiko pitkät kalsarit? Ei nämä ketjussa mainitut isovanhemmat taatusti pidä teinien kalliita merkkikenkiä tarpeellisina, eivätkä sellaisia hanki.
[/quote]
No ei. Täytyy myöntää. Sen sijaan mummon neulomista villasukista kaikki on kiitollisia :) Mutta ei toki ole ainoa lahja isovanhemmilta jouluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ärsyttää kun tuntuu että puolet lasten ja nuorten lahjoista on nykyään rahaa tai lahjakortteja. Siis tietysti kaunis ajatus että lapsi/nuori itse saa päättää mitä lahjaksi itselleen hankkii, mutta siinäpä se - se onkin sitten vain lapsen itselleen hankkima lahja jonka joku muu on kustantanut, ei varsinaisesti lahja toiselta. Haluan opettaa omia lapsiani arvostamaan saamiaan lahjoja. Toivon että he kasvavat ymmärtämään, että isomummun villasukissa ja lapasissa konkreettista lämmittävää vaikutusta vielä tärkeämpää on, että ne on rakkaudella tehty. Joku (meidän tapauksessa isomummuni) on halunnut nähdä vaivaa lapsieni eteen ja valmistanut heille itse lahjan. Se on arvokasta. Tietenkään tätä ei vielä voi selittää Joulupukki-vaihetta elävälle lapselle, mutta toivon että käsittävät sen aikanaan.
Voinhan heille sitten vaikka itse ostella sitä krääsää joka menettää kiinnostavuutensa parissa kuukaudessa - siinä vaiheessa kun rakkaudella kudottu villasukka edelleen lämmittää jalkaa kireimmillä talvipakkasilla.
Muutenkin nykyajan materialistisen elämäntavan keskellä tuntuu harmittavan usein etteivät lapset ja nuoret arvosta mitään. Miksi arvostaisivat, jos vanhemmatkaan eivät?
Mistä te nyt vedätte tähän ne kalliit krääsälahjat? Ei aloituksessa sellaisten perään haikailtu vaan puhuttiin esim. pyyhekumista niitten ei-niin-ilahduttavien perussukkahousujen ja -kalsarien sijaan. Siis kyse oli siitä että ns. välttämättömyyshyödykkeet ei ehkä ole kauhean kivoja lasten lahjoina nykypäivänä, jolloin kaikilla yleensä on jo ne perusalusvaatteet, joita talvisäässä tarvitaan. Eikä kukaan myöskään tainnut nyrpistää rakkaudella tehtyjen käsitöiden päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 10:27"]
Mistä te nyt vedätte tähän ne kalliit krääsälahjat? Ei aloituksessa sellaisten perään haikailtu vaan puhuttiin esim. pyyhekumista niitten ei-niin-ilahduttavien perussukkahousujen ja -kalsarien sijaan. Siis kyse oli siitä että ns. välttämättömyyshyödykkeet ei ehkä ole kauhean kivoja lasten lahjoina nykypäivänä, jolloin kaikilla yleensä on jo ne perusalusvaatteet, joita talvisäässä tarvitaan. Eikä kukaan myöskään tainnut nyrpistää rakkaudella tehtyjen käsitöiden päälle.
[/quote]
Siis yleensähän toivotaan kalliita satasten legopaketteja ja niitä ei nähdä krääsänä kuten ei urheiluvaatteita, vaan tarpeellisena.
Nämä eivät ole niin helppoja juttuja. Mikä on kohtuus. Eikö riitä se yksi satasen legopaketti jonka vanhemmat ostavat ja isovanhemmilta ne kalsarit? Kyllähän uudet on kivat jos kaikki muut serkkujen vanhoja.
Legopakettaja saa vitosellakin. Sellaisia mun lapset on toivoneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä se lapsi sillä pyyhekumilla sen enempää tekee kuin pitkillä kalsareilla? Koulustahan niitä kumeja saa ja jos ei niin pakko sille on sellainen kuitenkin hankkia.
Voi, sain n.10 vuotiaana isotädiltäni itsetehdyn palasaippuan ja paketissa oli pieni lappu. "Hyvää joulua! Muistele aina minua,kun käytät tätä saippuaa". Isotätini kuoli syöpään kuukautta myöhemmin. Ihanin lahja ikinä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä. Minusta vaate tai käyttötavara ei ole mikään lahja. Ehkä se on sukupolvien välistä ajattelueroa.
Mutta jokin kertakäyttöninen muoviroina on sitten hyvä lahja, vai mitä ajat takaa. Mielestäni laadukas vaate tai käyttötavara on nimenomaan hyvä lahja. Kaatopaikat ovat pullollaan sitä muuta "lahjatavaraa". Kertakäyttökulttuurista on päästävä eroon.
Lapsi tarvitsee niitä virikkeitä ja kehittävää tekemistä, eli ei lelutkaan ole mikään lahja vaan vanhempien kustantama välttämättömyys?
Perutetaan koko joulu....
Tässä ketjussa nyt rinnastetaan hyvä ja laadukas, tarpeellinen vaate vs.
kertakäyttöinen muoviroina eli krääsä.
Mihin ovat unohtuneet hyvät lelut, joilla joillakin kyllä leikitään tosi pitkään? Lautapelit? Kirjat?
Eikä kaikki lapset saa niitä lelukasoja, jolloin kyllä jokainen lelupaketti saa oman arvonsa.
Meillä toimii jako hyvin
-äitini ostaa lapsille lahjaksi vaatetta
-isäni kirjan
- me vanhemmat fillarin, kännykän, pleikan yms. mikä nyt kulloinkin on tarpeellista
-tädit ja sedät: sitä kivaa pientä krääsää ja roinaa kuten leluja esim. legoja
-miehen vanhemmat, yllätys joka vuosi vaikka kysyvät toiveita, voi olla ne kalsarit tai sitten ässäarpa
Ja kaikki on tyytyväisiä kun mitään emme odota ennakkoon!
Älkää nyt vielä aloittako... jouluun on monta kuukautta aikaa.
Lahja on lahja, ja sen määrittelee lahjan antaja. Antakaa te nirsot vanhemmat lapsenne iloita myös niistä hyötylahjoista, teiltä ne sen happamen naaman näyttämisen oppii, ei siitä suloisesta villasukkaparista mikä paperist kääriytyi... lapsi osaa iloita myös niistä sukista!
Meillä on vielä mälsempää: pappa antaa meille vanhemmille setelin ja sanoo että tuossa on jouluksi. Lapsi ei edes saa papan laittamaa pakettia tai me vanhemmatkaan emme tiedä millaisia lahjoja pappa haluaisi lapselle antaa... Hän on vissiin lukenut palstaa, kun niin kovin pelkää antavansa väärän lahjan.
Saa nähdä arvostaako teini sitten kun saa pankkikirjan, jossa on papan aiempien vuosien joulu- ja synttärilahjat :)