Wilma järjestelmän ylikäyttö - mikä opettajia vaivaa

Oletko käynyt jo vanhempainillassa ja henkilökohtaisessa keskustelussa? Vanhempanvartissa tai miksi sitä nyt sanotaankin. Siellä yleensä viimeistään selviävät käytänteet. 

Tälläkin palstalla on aikaisemmin valitettu, että huonoa on, kun ope ei mitään ilmoittele tai ilmoittaa vain negatiiviset. 

Miten niin opettajia? Yhdestä puhut.

Sinuna jättäisin vaan vastaamatta, jos opettaja ei kerro mistään kovin kummoisesta. Inhottavaa vaan, jos opettaja tekee tuota siksi, että joku on niin alunperin vaatinut. Onhan niitäkin vanhempia, jotka voisivat illat istua koneella viestitellen opettajan kanssa.

Om itusita kyllä...Meidän tyttö on ekaluokalla luulisin että on kiltti oppilas ja varmaan onkin. Ei se opettaja laita muutakuin tiedotteita, ei mitään miten oppilas käyttäytynyt ym..

Siis omituista

t.8

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 17:23"]

Om itusita kyllä...Meidän tyttö on ekaluokalla luulisin että on kiltti oppilas ja varmaan onkin. Ei se opettaja laita muutakuin tiedotteita, ei mitään miten oppilas käyttäytynyt ym..

[/quote]

Kiltit oppilaat eivät saakaan mitään merkintöjä. Monien opettajien mielestä hyvä Wilma on tyhjä Wilma. Ylipäätään sillä kerrotaan eniten negatiivisia asioita koska niihin opettajat haluaisivat vanhempien puuttuvan, positiivisille ei jää aikaa. Kiltit lapset jäävät vaille palautetta (toki se näkyy numeroissa) ja hankalat lapset leimaantuvat vuodesta toiseen mahdottomiksi ja sellaisiksi joista ei ole mitään hyvää sanottavaa.

no kyllä ykkösluokalla on kyse paljosta muustakin kuin akateemisista taidoista: sellä harjoitellaan niitä sosiaalisia taitoja ja käyttäytymistä.

Ehkä ope haluaa näin ykkösluokan aluksi viestisttää kotiin siitä lapsen käytöksestä ja varsinkin jo on negatiivista viestiä niin kannattaa laittaa myös positiivista.

Jännä kyllä, teki opettaja niin tai näin niin aina se on väärin. Laittaa liian vähän viestiä wilmaan, laittaa liian paljon etc...

Meillä on kyllä vilkas ekaluokkalainen eikä mitään tietoa olla saatu henkilökohtaisella tasolla. Melkein joka viikko tulee tiedote (muistutetaan poikkeuspäivistä ja pari kertaa on kerrottu edellisen viikon kohokohdista), mutta sama viesti menee kaikille vanhemmille. 

Vanhempainilta ja vanhempainvartitkin rutistettiin elokuulle, jolloin opettaja ei takuulla vielä tuntenut näitä lapsia kovin hyvin. Pelkkää hyvää sateli roppakaupalla.

Onhan se hienoa, että sujuu hyvin, mutta jotain tietoa lapsen koulumenstyksestä haluaisin, vaikka sitten niitä hyvin sujuu - merkintöjä tai edes viikottain tietoa, mitä kaikkea ovat koulussa puuhailleet. Lapsesta saa irti yhden tunnin aiheen, muu ehtii ip- kerhon aikana jo unohtua. Lapsen koulukirjoja selaillessaolen huomannut, että lapsella on vaikeuksia kirjainten kirjoittamisessa ja esim. numerot ovat usein väärinpäin niin kuin esim. S ja J. Kiva olisi tietää, onko tämä nirmaalia vai huolestuttavaa. Meillä lapsi ei vieläkään lue eiä edes siitä ole tipahtanut mitään kommenttia.

Koen siis vahvasti, että ap:n avaus on "kaikki setelini eivät mahdu lompakkoon"-tasoinen ongelma. Olisit onnellinen, että tietoa tulee ja vanhempainillassa tai -vartissa voit ehdottaa, että opea työllistävä jokatuntinen raportointi voitaisiin typistä open harkinnan mukaan viikottaiseen raportointiin.

No onhan tuo aika outoa. Miten opettajalla on AIKAA kirjoittaa parinkymmenen oppilaan joka tunnista tuollaisia stooreja? Eihän se "Petsku" siellä luokassa yksin ole, joten jopa hoopoimpien "onhan se hyvä, eikä se nyt voi olla niin vaivalloista lukea" -tyyppien luulisi tajuavan, että tuo vie hitosti aikaa muulta opettajan työltä!

Ja sitä paitsi .... koska nuo tunnit tuppaavat olemaan aika samanlaisia pitkin viikkoa, niin kyllä: kyllä se jo vanhemmallekin käy työstä lukea parikymmentä monotonisesti toistuvaa "tunti meni kivasti blaatiblaatiblaa" -kirjausta.

Itselläni alkaa olla ryytymispiste lähellä esikoisen Hyvä-merkintöjen kanssa. Alakoulussa niitä ei - onneksi annettu kuin oikeasti poikkeuksellisesta osallistumisesta tunnilla. Mutta nyt yläkoulussa opettajat näkyvät ajattelevan, että Hyvä-merkintä annetaan, jos oppilaat ovat muistaneet tuoda kirjat mukanaan ja vaivautuneet ajoissa luokkaan...

Eli niitä on sitten ja paljon.

Olen itse toimittaja ja tiedotusopista valmistunut maisteriksi. Mediatutkimuksessa yksi vakiintunut peruskäsite on informaatiotulva. Kun merkitykseltään vähäistä informaatiota on paljon, tärkeäkin tieto uppoaa sen joukkoon piiloon ja vastaanottaja turtuu, eikä enää edes yritä löytää joukosta itseään koskevaa informaatiota....

"tunnin häiriköimisestä haluan raportoida vanhemmille melkein aina, koska useimmiten asialla on oppilas, jonka käytökselle pitäisi todellakin myös kotona tehdä jotakin"

9-v lapseni ei aina osaa käyttäytyä tunnilla oikein ja siis häiritsee muita. Mä olen kyllästynyt tähän koulun ja opettajien penäämiseen asiaan liittyen, multa kysellään mitä tehdään ja levitellään käsiä. Mä oon sadat kerrat sanonut että 

a) mä olen puhunut lapseni kanssa käyttäytymisestä joka ikisen kerran kun koulussa on ollut jotain

b) mä olen kehunut lastani kun jokin asia on mennyt hyvin

c) mä olen laittanut palkintoja, rangaistuksia, uhannut, itkenyt, kiristänyt, raivonnut, puhunut kauniisti

-MITÄ MUUTA MÄ VOIN TEHDÄ?? 

Lisäksi mua suorastaan ärsyttää, että multa kysellään ratkaisua asiaan ja todetaan ettei koululla ole resursseja muuhun. Ja kun mä sitten sanon että no, ei kai tässä ole muuta vaihtoehtoa kuin laittaa lapsi erityiskouluun, niin vastaus on heti että ei se ole ratkaisu. No mikä sitten on?! Mistä helvetistä mä voin tietää, mitä lapselle pitää tehdä että se viisastuis ja käyttäytyis kunnolla kun puhe ei kerran tehoa. Fyysistä väkivaltaako mun pitäis alkaa käyttämään? 

Niin että voisko ne arvon opettajat nyt sitten kertoa, MITÄ mun pitää tehdä häiriköivälle lapselleni?! 

Ps. Mulle on tullut hyvin vahvasti sellainen kuva, että nykyaikana kukaan ammattikasvattajista ei enää tiedä sellaisen olemassa olosta, kuin uhmaikä. Lapsen pitäisi olla tasainen ja enkeli 24/7, myötäillä joka asiassa ja olla erottumatonta massaa. Omia mielipiteitä ja sitä uhmaikää ei hyväksytä, ei edes tajuta että sellainenkin kausi on olemassa. Ei aina ole kyse mistään sen kummemmasta, kuin ikään liittyvästä asiasta. 

13, hmmm.... 9-vuotias ei ole enää uhmäiässä, eikä murrosiässäkään. Niihin ei ihan kannata nyt sinunkaan vedota, jos yhdeksänvuotiaasi toistuvasti häiriköi tunnilla. Et nyt sano, miten hän häiriköi, mutta noin yleisellä tasolla näin.

Mutta... Ymmärrän turhautumisesi, kyllä se päävastuu ratkoa opetusta haittaavat ongelmat luokassa on kumminkin opettajalla, ei äiti voi kotoa käsin ihan hirmusti asiaan vaikuttaa (vaikka tiettyjä perusasioita tietysti kuuluukin hänen nuijia jälkikasvunsa kaaliin). Moni nuori opettaja tulee alalle aika vihreänä, vailla kokemusta tai edes perustietoa oppimishäiriöistä, lastenneurologisista ja -psykiatrisista häiriöistä. Kun luokilla kuitenkin ON nykyään yhä enemmän ja enemmän ihan erityisoppilaitakin integroituina, siinä on tavallinen luokanopettaja helisemässä. Kunnat joutuvat nykyään maksamaan erityisopetuksensa itse, joten erityisluokille on todella vaikea päästä - ja siitä seuraa sitä, että tavallisetkin luokat alkavat olla aika levottomia paikkoja.

Mitä siinä kuitenkaan ÄITI osaa sanoa, jos opettajalla on itselläänkin sormi suussa...?

Oletteko pitäneet palaveria opettajan ja erityisopettajan kanssa, olisiko mitään tehtävissä, esim. niin, että ne ongelmallisimmat tunnit lapsesi olisi klinikkaopetuksessa erityisopettajan luona? Tämä nyt vaan esimerkkinä, konsteja löytyy kyllä, jos on halua ja kykyä niitä etsiä.

-13, itse yhden nt-lapsen ja yhden as-lapsen äiti-

On pidetty palaveria vaikka kenen kanssa, mutta niitten anti on aina sama; kerrotaan mitkä kaikki asiat on huonosti, sen jälkeen todetaan että koululla ei ole resursseja lapseeni ja sitten kysytään multa että mitäs nyt sitten tehdään? Joka kerran mä ehdotan siirtoa toiseen kouluun jossa on resursseja, ja ihan yhtä monta kertaa he sanovat ettei tässä nyt siitä ole kyse, ettei lapseni paikka ole erityiskoulussa. No mistäs helvetistä mä sitten tiedän, mitä nyt tehdään?? Olen sanonut myös sen, ettei mulla ole vastauksia, mutta eipä siitä sitten sen enempää. Tilanne polkee paikallaan, mä oon väsynyt koko tilanteeseen eikä mulla enää oikeasti enää riitä sympatiaa koulunkaan suuntaan. Lapsellani saattaa mennä välillä päivä hyvin, sitten yhdellä tunnilla puhua pälpättää tunnilla tms. Mitään väkivaltaa tms hänellä ei ole. 

Mutta tässä ketjussa nyt ei ollut tarkoitus puida tätä asiaa. Tulipa vaan mieleen kysyä tuohon yhteen kommenttiin liittyen, että mitäköhän mä oikein voin kotona lapselleni tehdä, kun puhe ei mene perille? 

14(niin siis sinä olit tietysti 14, ja minä 13, ehe...)/16: joo tämä on ohista, mutta silti kommentoin, jos siedät vähän kentän laidalta viisastelua ;-)

Olen aivan samaa mieltä - jos kyse on yliaktiivisesti pärpätyksestä opettajan opetuksen päälle, sinä et todellakaan pysty asialle tekemään kotoa käsin mitään. Ei tuollainen lapsi MUISTA siinä tilanteessa, mitä kotona on opetettu luokassa olemisesta!

Lähinnä tulee mieleen, että onko tuossa taustalla jotain keskittymishäiriötä tai vaikkapa aistiyliherkkyyttä, jonka vuoksi lapsesi ei kykene keskittymään - onko tutkittu? Aistiyliherkkyyskin voi oirehtia hassusti tuolla tavalla: jos lapsi saa liikaa "in-put:ia" ympäristöstä yhtä aikaa monesta eri lähteestä, hänellä tapahtuu ikäänkyin "system-override" eli aistijärjestelmä ylikuormittuu ja hän saattaa suistua pölöttämään älyttömiä tai liehumaan luokassa vain, koska ei enää saa mistään itse tolkkua.

Siihen ei vaan - on sitten kyse keskittymishäiriöstä tai aistiyliherkkyydestä - tosiaan kasvatuksella voi pureutua, pitäisi pystyä vaikuttamaan ryhmäkokoon ja vaikkapa työpisteen rauhallisuuteen. Keväällä täällä av-palstallakin päiviteltiin sitä pulpettia, johon joku alakoululainen oli pantu istumaan, jossa oli pulpetin reunoilla sermit yli päänkorkeuden.... näytti villiltä ja ahdistavalta, mutta saattaa olla ainoa keino rauhoittaa aistiyliherkän oppilaan näköpiiriä niin, että hän kykenee keskittymään esim. tekemään tehtäviä tai lukemaan.

Ja tosiaan tuo klinikkaopetuskin voisi auttaa, jos tuota luokassa hälisemistä on systemaattisesti tietyssä tai tietyissä oppiaineissa.

Sinun kohdallasi ainakaan ei sellaisella jatkuvalla "taas se Petsku hälisi" -viestityksellä ole mitään funktiota. Asiasta on neuvoteltu, sinä tiedät tilanteen ja jatkuva saman viestin toisto ainoastaan ryydyttää kaikkia. Jotain muutakin pitää tehdä, opettaja ei selviä ratkaisuvelvollisuudestaan sillä, että toistaa yhtä ja samaa wilmassa...

-13-

ope rukka, tuolla menolla on sairauseläkkeellä burn outin takia parin vuoden päästä ja perheensä varmaan kärsii myös tuollaisesta neuroottisesta työn suorittamisesta. PAITSI, jos lapsesi on poikkeus joukossa, häirikkö, jonka käytökseen toivotaan muutosta(?)

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 19:21"]

On pidetty palaveria vaikka kenen kanssa, mutta niitten anti on aina sama; kerrotaan mitkä kaikki asiat on huonosti, sen jälkeen todetaan että koululla ei ole resursseja lapseeni ja sitten kysytään multa että mitäs nyt sitten tehdään? Joka kerran mä ehdotan siirtoa toiseen kouluun jossa on resursseja, ja ihan yhtä monta kertaa he sanovat ettei tässä nyt siitä ole kyse, ettei lapseni paikka ole erityiskoulussa. No mistäs helvetistä mä sitten tiedän, mitä nyt tehdään?? Olen sanonut myös sen, ettei mulla ole vastauksia, mutta eipä siitä sitten sen enempää. Tilanne polkee paikallaan, mä oon väsynyt koko tilanteeseen eikä mulla enää oikeasti enää riitä sympatiaa koulunkaan suuntaan. Lapsellani saattaa mennä välillä päivä hyvin, sitten yhdellä tunnilla puhua pälpättää tunnilla tms. Mitään väkivaltaa tms hänellä ei ole. 

Mutta tässä ketjussa nyt ei ollut tarkoitus puida tätä asiaa. Tulipa vaan mieleen kysyä tuohon yhteen kommenttiin liittyen, että mitäköhän mä oikein voin kotona lapselleni tehdä, kun puhe ei mene perille? 

[/quote]

Kiitos sinulle, meillä on samanlainen 9-vuotias. Ja sama kokemus koulun "kädettömyydestä". Vaikka minä puhun aamuin, iltapäivisin ja illoin siitä kuinka koulussa saa ja kuinka ei saa käyttäytyä, niin en kertakaikkiaan pysty vaikuttamaan siihen mitä siellä koulussa tapahtuu. Eikö opettaja todella voi puuttua häiritsemiseen itse? Onko ainoa seuraus se, että laitetaan kotiin Wilma-viesti? Siellä paikan päällähän siihen on puututtava, tavalla tai toisella.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 18:37"] 

Jännä kyllä, teki opettaja niin tai näin niin aina se on väärin. Laittaa liian vähän viestiä wilmaan, laittaa liian paljon etc...

[/quote]

No onko se nyt niin jännä, kun vanhempiakin on joka junaan? Toinen kaipaa paljon tietoa ja kommenttia, toiselle riittää todistus kahdesti vuodessa... Ei opettajakaan voi miellyttää täysin jokaista ja joku keskitie oman persoonan ja odotusten kanssa on vaan valittava. Tsemppiä opettajille, suurin osa yrittää parhaansa ja osaa hommansa.

20, olet oikeassa. Sen takia tuntuukin hurjalta, jos joku ihan vaan muutamaa tiedonhaluisinta vanhempaa miellyttääkseen käyttää selvästi PALJON aikaa wilmaviestittelyyn. Erittäin vaikea keksiä mitään, mihin tuosta olisi hyötyä, oikeasti.

13

14: Tutkituta lapsesi mahdollisen ADHD:n varalta. Monille sopiva lääkitys löytyy ja kaikki sählääminen jää pois.

Opettaja ei voi laittaa lastasi tutkimuksiin, joissa selvitetään häiriköinnin syytä. Huoltajana sinä voit!

13, mä laitan yläkoulun opena kiittävää palautetta kun siltä tuntuu. Enkä rupea katsomaan, että ai toi on saanut tänään kiitosta jo joltain toiselta opettajalta, enpä mä siis enää kehukaan, ettei oppilaan äiti tylsisty tai huku informaatiotulvaan...

Oletan, että oli huoltaja toimittaja tai tavallinen tallaaja, hän kuitenkin ilahtuu tiedosta, että hyvin pyyhkii. Ja jos vanhempaa jo kyllästyttää, olen melko varma, että lasta itseään ei kuitenkaan harmita saada itsestään positiivista palautetta silloin kun sen ansaitsee.