Harrastuksia kilpailuhenkiselle (& taiteelliselle) tytölle (6v)?
Mitkä harrastukset voisivat sopia tytölle, joka on erittäin kilpailuhenkinen? Itse en kilpaurheilusta perusta, mutta lapsella tuntuu olevan kilpailu verissä, joten kilpailulliset harrastukset voisivat nyt sopiakin. On myös taiteellinen ja käy jo kuvataidekerhossa.
Koronan vuoksi olisi plussaa, jos ei tarvitsisi olla nyt sisätiloissa ja/tai isoissa ryhmissä, jotta harrastusta ei tarvitse heti keskeyttää, jos tautitilanne pahenee.
Asutaan ison kaupungin kupeessa, joten harrastusmahdollisuuksia on hyvin.
Kommentit (22)
Cheerleadingissä tulee aika paljon vammoja. Ei toki ihan pienille mutta teineille kyllä. T. lääkäri
Onko porukkatoiminta kivaa vai haluaako kilpailla yksilönä? Porukalla on kiva harrastaa sellaista, jossa kaveritkin käy ja myös kuskaukset helpompia, jos kavereiden vanhemmat voi jakaa vuoroja. Eli futis, säbä, koris, lentis, pesis, voimistelu, luistelu varmaan ne yleiset. Etelässä varmaan myös ringetteä, maahockeytä ym. tarjolla. Jos on niin kova kilpailija, että haluaa voitot itselle eikä joukkueelle, niin sitten vaikka tosiaan yksilönä voimistelu, taitoluistelu, tennis, golf, itsepuolustus lajit, jousiammunta, ratsastus ym.
Vierailija kirjoitti:
Cheerleadingissä tulee aika paljon vammoja. Ei toki ihan pienille mutta teineille kyllä. T. lääkäri
Missä tahansa lajissa on riskinsä mutta siksi joukkueet harjoittelevat matolla jotta treenaaminen on turvallista. Lajin turvallisuuteen panostetaan jatkuvasti jotta urheilijat kykenevät pitkäaikaiseen lajitaustaan.
Vuosi lisää ja taistelulajeihin,. Voi kilpailla ja esim. karaten liikesarjat kuin hidasta tanssia.
En oikeastaan haluaisi lapselle lajia, jossa alhainen paino ja ulkonäkö ovat kovin keskeisiä. Eli vaikka cheerleading on varmasti kiva harrastus, en kovin innokkaasti ole lasta sinne laittamassa, samasta syystä en ole erityisen innoissani esim. voimistelusta tai kilpatanssista.
En osaa sanoa sopisiko lapselle paremmin joukkue vai yksilölaji. Koronan kannalta toki nyt olisi helpointa harrastaa yksilölajia, mutta toisaalta uskon, että joukkue voisi tuon luontoista lasta kasvattaa paremmin, kun on joukkue ympärillä, jonka kanssa yhdessä hävitään tai voitetaan, eikä voi aina yksin sooloilla. (Meillä toinen lapsi eri luontoinen ja hänen uskon olevan luonnostaan ryhmätyöhenkisempi, joten sitä ei niin paljoa tarvitse harjoittelemalla harjoitella.) Mutta toisaalta voihan tuon lapsen vahvuus olla juuri se "minä yksin ja itte!" -henki, jolla yksilölaji voisi ollakin se juttu. Ei kai se selviä kuin kokeilemalla.
Nuo ringette, maahockey tai edes pesis eivät tulleetkaan mieleeni, täytyypä selvittää voiko niitä harrastaa täällä. Ratsastus varmasti lasta kiinnostaisi, mutta onko se hirveän kallista? Ampumalajeja en tuolle lapselle uskalla vielä antaa, on sen verran vielä tempperamenttinen ja pieni, että huonona päivänä lentäisi pyssy ja nuolet molemmat:D
t. ap
Joku soitin? Vähän on mitään varsinaisia kilpailuja, mutta esiintymään pääsee senkin edestä. Ja onhan siinä tietty kilpailuhenkisyys kun joku osaa soittaa kappaleen X muttei itse osaa.
Suosittelen yleisurheilua. Aloittaa voi harrasteryhmästä ja nousta sitten kilparyhmään. Kilparyhmässäkin tekevät eri lajeja pitkään. Oma laji valitaan yleensä vasta n.15 vuotiaana. Eikä myöskään tarvitse harjoitella itsekseen vaan yleensä harjoitellaan ryhmässä.
Tyttöni aloitti 10 vuotiaana ja pääsi suoraan kilparyhmään. Sieltä sai myös parhaat kaverit.
Nyt tyttö on 18 vuotta ja on pikajuoksija.
Ratsastuksen hinta riippuu ihan siitä, missä asutte ja mille tasolle tähdätään. Rahaa siihen saa kulumaan niin paljon kuin haluaa.
Klassista musiikkia ehdottaisin. Tarjoaa kilpailuhenkiselle ja sinnikkäälle lapselle loputtomasti haastetta, mutta toisaalta orkesterissa oppii, että kukaan ei kuulosta yksin niin hyvältä kuin yhdessä. Ja taiteelliselle ihmiselle musiikki antaa hurjasti elämyksiä.
Teline-/välinevoimistelu, tanssi
Musiikki, laulu
Näytelmäkerho
Luova kirjoittaminen
Vierailija kirjoitti:
Klassista musiikkia ehdottaisin. Tarjoaa kilpailuhenkiselle ja sinnikkäälle lapselle loputtomasti haastetta, mutta toisaalta orkesterissa oppii, että kukaan ei kuulosta yksin niin hyvältä kuin yhdessä. Ja taiteelliselle ihmiselle musiikki antaa hurjasti elämyksiä.
Tämä oli hyvä näkökulma, jota en ollut tullut ajatelleeksi. Muskarissa kävi pienempänä, täytyypä etsiä sopivaa jatkoa vaikka ensi vuodelle, jos tälle syksylle ei enää ehdi.
Kiitos muillekin vastanneille, täällä on paljon hyviä ideoita!
Kuusivuotiaana (ja 7-vuotiaana myös) minun lapseni ovat koettaneet useita eri lajeja ja soittimia. Joten sikäli hieman vierastan useiden ketjuun kommentoineiden ajatuskulkua, että kuusivuotiaana valittaisiin harrastus kilpauraan tähdäten.
Kilpacheerleading on monipuolinen laji jossa pääsee kehittymään ja sopii jokaiselle yksilölle. Löytyy harrastetasoa josta pääsee etenemään kilpajoukkueeseen ja siitä vielä edustustasolle. Suosittelen lämpimästi sillä laji vie mennessään ja tuo lapselle monia onnistumisen tunteita. Yhdessä opitaan toimimaan sillä on joukkuelaji jossa pitää puhaltaa yhteen hiileen että taitavat stuntit ja pyramidit luonnistuvat. Lajiin kuuluu myös akrobaattinen osuus joissa tuttuja elementtejä telinevoimistelusta.