Miten vanhempanne/appivanhempanne

Kyllähän tuo pullan vieminen työpaikalle voi olla ihan kiva tapa, en tosin tiedä tekikö meillä isovanhemmat näin.

Taisivat olla aluksi todella järkyttyneitä ja kauhuissaan, kun heidän ainoa tytär pamahtaa vahingossa paksuksi itseään reilusti vanhemmalle miehelle (olin 24 ja mies 45). Ensijärkytyksestä toivuttuaan alkoi se hössötys ja nyt lastenlapset (5v, 2v ja kolmatta odotan) ovat heille kaikki kaikessa ja tuo yllätyksenä tullut, vain pikkuisen isääni nuorempi vävykin on jo hyväksi havaittu:D

Appivanhempia minulla ei valitettavasti ollut, sillä he olivat jo edesmenneet raskaaksi tullessani ja naimisiin mennessämme.

Olivat iloisia :) Olin 18v kun ensimmäisen lapsen sain, äiti oli puhelimessa hetken hiljaa ja sitten olikin jo iloinen :) Toisella kertaa, kun tulin raskaaksi, olivat niin, että kiva ja ihanaa, tuttu juttu :D Sitten ,kun ultran jälkeen soitin, että äiti, täältä tuleekin kaksi, äiti meinasi pökertyä :D Nyt on vain iloinen, kun on 3 lapsenlasta, joiden kanssa jaksaa touhuta, kun ikää vasta 50v :)

  Miehen vanhemmat ovat myös olleet aina iloisia ja onnellisia :)

Kyllä siinä rääväsuinen härski mieskin heltyy, kun pääsee ukiksi. Näin kävi työkaverille. Ja suuri täytekakku ilmesty kahvipöytään. Ja parin vuoden päästä taas. En olisi uskonut, että siitäkin miehestä löytyy niin puhmeä puhetapa, kun hän kertoo llapsenlastensa touhuista.

Vanhemapani ilahtuivat ensimmäisestä lapsenlapsesta, vaikka lapsi tulikin veljelleni ja tulevalle vaimolleen hiukan yllättäen, mutta kaikki lopulta meni hyvin. Mieheni äiti kuoli ennenkuin yhtään lastenlasta oli syntynyt, ja isänsä tunteista en tiedä. Kai ne ilahdutti, vaikka hänen iltatähtensä (mieheni) oli vain hiukan vanhempi, ja leski-isällä oli kädet täynnä työn ja pikkupojan kasvatuksessa itsellään. Mieheni oli yllätyslapsi, sisarensa ja veljensä oli aikuistumisen kynnyksellä...

Vanhempani alkoivat hössöttänään. Ukki luonnollisesti osti pelastusliivit "markkinoiden parhaat ja kaikissa testeissä kirkkaasti läpi päässeet". Mummo kutoi villasukkia,lapasia,villapukuja niin paljon että niillä olisi jo kokonaisen päiväkodillisen vauvoja pukenut :) Eli positiivista ja kaikille kerrotaan vieläki että tässä on tämä ukin/mummon kulta!

Oi.. näitä on ihana lukea :) Millä viikoilla olette kertoneet?

Täällä rv 7+2, vanhemmille eikä appivanhemmille olla vielä kerrottu :) Molemmille tämä on ensimmäinen lapsenlapsi <3

Minun vanhempani olivat maanviljeilijöitä, ja aikanaan kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi minä olin 12 v. Totta kai siinä oli mukana vähän liikutuksen kyyneleitä, onhan pienet vauvat ihania :)

Omien appivanhempieni ensimmäinen lapsenlapsi oli mun ex-kälyni esikoinen. Oi hyvänen aika sitä hössötystä mitä anopilla oli; se soitteli joka päivä odotusaikana tyttärelleen "miten voit"-puheluita ja muutti tyttärensä luokse asumaan ensimmäiseksi puoleksi vuodeksi kun ihan normaali vauva oli syntynyt. Pyrki muuttamaan meillekin sitten kun meille syntyi esikoinen mutta sanoin että en halua. (siitäkös riemu repesi, mutta se on eri juttu se)

Mun vanhemmat eivät kai tykänneet ajatuksesta aluksi, mutta sitten alkoivatkin jo omimaan ensimmäistä lastenlastaan ja olivat erittäin ylpeitä.

Appivanhemmat olivat varmaan myös kauhuissaan ekaksi, mä olin 20 ja mies 21, kun tulin raskaaksi, mutta nopeasti saivat kerättyä itsensä ja kuuluttivat koko maailmalle kuinka ihanaa on tulla isovanhemmiksi.

Ei kai kukaan heistä mitään kakkuja työpaikalle vienyt, mutta paljon työkaverit olivat meidän odotuksessa mukana, vaikka mä en tunnekaan heitä eivätkä he meitä kuin anopin puheista.

Meillä isovanhemmat sekosivat onnesta - he kai olivat jo pitkään odotelleet ja toivoneet lapsenlapsia. Erityisesti isäni omaksui välittömästi ukin roolin, ja hänestä ja kaikista lapsenlapsista tulikin todella läheisiä ja rakkaita toisilleen.

Esikoisemme synnyttyä isäni toimitti jättilmäisen suklaarasian synnytyssairaalaan (vaikka mielestäni minä siinä sen työn jpuduin tekemään).

[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 11:30"]

Meillä isovanhemmat sekosivat onnesta - he kai olivat jo pitkään odotelleet ja toivoneet lapsenlapsia. Erityisesti isäni omaksui välittömästi ukin roolin, ja hänestä ja kaikista lapsenlapsista tulikin todella läheisiä ja rakkaita toisilleen.

Esikoisemme synnyttyä isäni toimitti jättilmäisen suklaarasian synnytyssairaalaan (vaikka mielestäni minä siinä sen työn jpuduin tekemään).

[/quote]

Ilmeisesti suklaarasia meni kätilöille/hoitajille? Kun tekstistä ei käynyt ilmi. =)

[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 10:26"]

Kyllä siinä rääväsuinen härski mieskin heltyy, kun pääsee ukiksi. Näin kävi työkaverille. Ja suuri täytekakku ilmesty kahvipöytään. Ja parin vuoden päästä taas. En olisi uskonut, että siitäkin miehestä löytyy niin puhmeä puhetapa, kun hän kertoo llapsenlastensa touhuista.

[/quote]

Tää on muuten totta, töissä niin rääväsuiset sovinistisikaniskasiatkin muuttuvat suorastaan hellusiksi kun tulevat itse isäksi TAI kun tulevat isovanhemmaksi. Saati jos työpaikalle tulee jonkun työntekijän pieni lapsi :)

Laittakaas lisää näitä tarinoita:)

Siitä on niin kauan, etten kauhean tarkkaan muista, minun vanhempani saivat ekan lapsenlapsen jo yli 30 vuotta sitten, mutta muistaakseni isä esim. ei mennyt veljentyttären ristiäisiin, koska halusi mennä johonkin omaan urheilukilpailuunsa. Tyttö taisi olla pettymys, poika ehkä olisi saanut "armon".

Miehen vanhempienkin eka lapsenlapsi syntyi jo liki 30 vuotta sitten, miehen siskon poika. En ollut vielä ns. maisemissa.

Jännästi ap lähtee nyt oletuksesta, että av-mammojen oma piltti on ollut suvun eka lapsenlapsi...

Omat vanhempani tuntuivat olevan ihan sekaisin onnesta kun esikoisen odotuksesta kerrottiin. Miehen vanhemmat sen sijaan taisivat alkuun vähän järkyttyä, olimme olleet yhdessä vuoden kun tulin raskaaksi. Tottuivat kuitenkin ajatukseen :) Tai ainakin minulle jäi mielikuva, että järkytystä oli ilmassa, sillä onnitteluja ei silloin tullut vaan hölmistynyttä hiljaisuutta ja kyselyä, että "...mitä sanoitkaan?" :D

Oma isäni sekosi ihan tyystin. Positiivisessä mielessä. Isänä oli hyvin etäinen ja tiukka mutta isoisänä erinomainen. Hänellä riittää aikaa lapsenlapsille ja puuhastelee kaikenlaista. Opetteli muun muassa isoisänä vaipan vaihdonkin. Raskaana ollessani kun näki minut kauppakassia kantamassa niin lähes juoksi ottamaan sitä pois kädestäni. Äitini innokkaana käsityöihmisenä värkkäsi kaikenlaista siitä hetkestä alkaen kun kerroimme lapsen tulosta.

Miehen vanhemmat olivat myös tosi innoissaan koska heillekin silloin ensimmäinen lapsenlapsi. He asuvat kauempana joten pääsääntöisesti soittelimme ja kyläillessä heillä oli aina pientä tuliaista valmiiksi pienokaiselle. Miestä olivat vannottaneet soittamaan vaikka keskellä yötä heti kun lapsi syntynyt.

Ei mitään erityistä. Anoppi oli saanut päästeltyä höyryt pihalle kahdella tyttärenpojalla ennen meidän tyttöjä. Tytöt eivät olleet mitään poikiin verrattuna.

Rauhalliset onnittelut ja sitten siirryttiin keskustelemaan siitä, pitäisikö korjata aita. Ja hyvä niin, lapsia on syntynyt maailman sivu.