Kivunlievitys synnytyksessä! Tietoa kaivataan asiaan perehtyneiltä!!!

voi jeesus että teillä on ongelmat. Mitä vitun väliä on sillä saako se kakara maitoa heti vai kolmantena päivänä tissistä? Jotain se varmaan saa vai mitä ja millään perkeleen puudutuksilla ei ole sen kanssa mitään tekemistä.

Mulla ei ole vertailukohtia, kun kerran olen vaan synnyttänyt, mutta se yksi kerta meni kyllä oikein hienosti. Synnytys oli ensi kerraksi käsittääkseni aika nopea, hengittelin ensin salissa ilokaasua ja sitten sain kohdunkaulan- ja pudendaalipuudutukset ja ne tulivat varmaan oikeaan aikaan ja lievensivät kipua silloin kun sitä kaipasin. Pidin siitä, että tunsin supistukset edelleen, tiesin tarkalleen milloin kannattaa ponnistaa ja tunsin myös kipua, mutta ei mitään sietämätöntä. Kipua oli kuitenkin sen verran että tein kyllä kaikkeni jotta se olisi mahdollisimman pian ohi, ja ponnistusvaihe kestikin 9 minuuttia. Maito nousi seuraavana päivänä, vauva sai kuitenkin pariin otteeseen lisämaitoa kun ei sokerit meinanneet pysyä ylhäällä, en vieläkään tiedä mistä johtui, oliko laiska syömään tms koska imuote oli kuitenkin hyvä jne eikä syömisen kanssa sittemmin ollut ongelmia.

[quote author="Vierailija" time="06.10.2013 klo 22:25"]

voi jeesus että teillä on ongelmat. Mitä vitun väliä on sillä saako se kakara maitoa heti vai kolmantena päivänä tissistä? Jotain se varmaan saa vai mitä ja millään perkeleen puudutuksilla ei ole sen kanssa mitään tekemistä.

[/quote]

vaikuttaa siltä että ne ongelmat on sinulla.... etkö saanut vauvana maitoa heti?

Mä en oo synnyttänyt ilman kivunlievitystä, enkä varmaan sellaiseen pystyisikään, mutta ilman lääkkeellistä kivunlievitystä synnytin mun toisen lapsen.

Esikoisen synnytyksessä halvaannuin navasta alaspäin epiduraalista, oli imetysvaikeuksia, vauvalla hoitoa vaativia ongelmia, ponnistusvaihe pitkittyi kahteen tuntiin sen takia kun en tuntenut jalkojani tai alapäätäni yms. Ja loppujen lopuksi mut piti silpoa että saatiin vauva kiskottua imukupilla ulos. Pelästyin sitä aika paljon ja aloin selvittää että mistä ongelmat mun synnytyksessä alkoivat. Oksitosiinitippa aiheutti lääkkeellisesti supistuksia ja lisäsi mun kipuja josta syystä halusin epiduraalin, joka puolestaan vähensi supistusten tehoa niin että muhun piti tiputtaa lisää oksitosiinia, joka aiheutti taas niin paljon kipuja että laitettiin lisää epiduraalia jne niin kauan että tuli tilanne jossa mä en tuntenut alakroppaani ollenkaan ja kätilö vieressä käski ponnistamaan. En osannut muuta kun kysellä että mihin päin mä ponnistan, kun ei ollut mitään tuntoa. Vauva oli väsynyt eikä jaksanut imeä, vointia seurattiin, joutui sinivalohoitoon, minä olin surkea ja masentunut ja tulin lähes hulluksi kun jouduttiin viettämään yli viikko sairaalassa.

Seuraavan kanssa pelkäsin epiduraalin haittavaikutuksia niin paljon että päätin että en halua ottaa sitä ollenkaan. Valitsin kivunlievitykseksi ammeen, joka ihmeekseni toimi tosi hyvin. Mulla oli lämmintä vettä valumassa ammeeseen koko ajan ja supistuksen tullessa painoin selkääni (mulla tuntui supistukset vaan selässä) ammeessa ollutta kulmaa vasten tai sit mies painoi mun selkää nyrkeillä. Olin miettinyt että kokeilen aquarakkuloita (kaverilla toimi tosi hyvin) tai kylmäkaulinta tai akupunktioo, mutta amme vei kivut niin hyvin että istuin siellä siihen asti kunnes tuli ponnistuksen tarve, nousin ammeesta ja ponnasin yli 4-kiloisen lapsen nopeasti maailmaan. Vesi oli pehmittänyt paikkoja, sillä ei tullut kun pieni nirhauma ja pääsin siitä nopeasti omin jaloin suihkuun.

Lapsi oli virkeä ja imuote oli heti hyvä, maito nousi nopeasti. Päästiin seuraavana päivänä jo kotiin ilman mitään ongelmia, olisin voinut synnyttää vaikka heti uudestaan. :)

Kätilö vastaa: Petidiiniä ei anneta jos synnytys etenee nopeasti tai oletetaan näin koska se lääke vaikuttaa paljonkin vauvan hengitykseen. PCB voisi olla hyvä vaihtoehto uudelleensynnyttäjälle, eli kohdunkaulanpuudutuksen. Epiduraalissa - kuten spinaalissakin - käytetään opiaatteja ja nämä vaikuttaa kyllä imetykseen, tai synnytysen jälkeiseen päivään. Ei niin että maito nousisi hitaammin mutta vaikuttaa todella negatiivisesti vauvan hamuamisrefleksiin eli kestää jopa vrk ennen kun sujuu hyvin. Ps - siis ei todellakaan kaikkien kohdalla ole näin - mutta on tutkittu ja olen nähnyt filmejäkin missä huomaa SUURI ero. Vauva synn jälkeen joka laitetaan rinnalle rupeaa nopeasti itse hamuilemaan, etsimään ja liikkumaan rintaa kohti verr opiaattien vaikutusten alla oleva joka ei ollenkaan reagoi näin. Tämä ei silti tietenkään tarkoita että pitäisi synnyttää ilman kivunlievitystä mutta oli vastaus kysymykseen.

[quote author="Vierailija" time="06.10.2013 klo 23:08"]

Kätilö vastaa: Petidiiniä ei anneta jos synnytys etenee nopeasti tai oletetaan näin koska se lääke vaikuttaa paljonkin vauvan hengitykseen. PCB voisi olla hyvä vaihtoehto uudelleensynnyttäjälle, eli kohdunkaulanpuudutuksen. Epiduraalissa - kuten spinaalissakin - käytetään opiaatteja ja nämä vaikuttaa kyllä imetykseen, tai synnytysen jälkeiseen päivään. Ei niin että maito nousisi hitaammin mutta vaikuttaa todella negatiivisesti vauvan hamuamisrefleksiin eli kestää jopa vrk ennen kun sujuu hyvin. Ps - siis ei todellakaan kaikkien kohdalla ole näin - mutta on tutkittu ja olen nähnyt filmejäkin missä huomaa SUURI ero. Vauva synn jälkeen joka laitetaan rinnalle rupeaa nopeasti itse hamuilemaan, etsimään ja liikkumaan rintaa kohti verr opiaattien vaikutusten alla oleva joka ei ollenkaan reagoi näin. Tämä ei silti tietenkään tarkoita että pitäisi synnyttää ilman kivunlievitystä mutta oli vastaus kysymykseen.

[/quote]

Olen saanut kaikissa synnytyksissäni joko epiduraalin tai spinaalin. Jokainen vauvani on hamunnut innokkaasti ja imenyt taitavasti. Toki myös itse olen osannut rintaa tarjota, ihan kirjojen lukemisen perusteella. Kätilö olisi tehnyt ihan jotain muuta siinä vaiheessa ainakin kahdessa synnytyksessä. Enkä ole ollenkaan varma, onko lainaamani tyyppi oikeasti kätilö. Kivunlievitys todellakin kannattaa.

Mä en vaan ymmärrä miten joku pärjää ilman kivunlievitystä. Mulla oli niin kamalat kivut, että pyörryin. Aqua rakkuloiden laittokaan ei tuntunut miltään supistusten keskellä. ilokaasu sai oksentamaan. Hengittely ja jumppapallon päällö oleminen auttoi jonkin verran, lopulta ei jalat kantaneet. Sain epiduraalin ja takvas aukeni.. hetkeksi. Kivut palasivat 15 minuutin jälkeen. Ihan sairasta se kipu, ihan kuin joku olisi hakannut kirveellä selkään ja alavatsaan. Ponnistusvaihe olikin ainoa kivuton hetki, kun keskittyi siihen työntömiseen.

Ensi synnytys pelottaa, sillä en luota kivunlievityksiin. Ja toi kipu ilman mitään apua oli todella kamalaa ja pelottavaa. :(

25:lle - minähän nimenomaan kirjoitin että tämä ei todellakaan koske kaikkia.

Leuan rentouttaminen ja "laulaminen".. uskokaa tai älkää mutta se tepsii. :)  (Leuan rentoutuessa samalla rentoutat lantionseudun lihakset).  Niin ja liikkumista voinnin mukaan unohtamatta.. Noilla konsteilla + ilokaasun hengittämisellä (pitää osata ajoitus) olen neljä 4,5 kiloista lasta synnyttänyt :)

Tämä on aina niin hauskaa, kun ihmiset tulevat mainostamaan omia kokemuksiaan, että "ei ainakaan minulla puudute vaikuttanut vauvan imuun" jne. Kun on aina yksittäistapauksia, poikkeuksia sääntöön!

Minä voin kertoa oman kokemukseni. Esikoiseni synnytys sujui ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Avautumisvaiheen aikana liikuin, hytkyttelin itseäni ja yritin hengitellä rauhassa. Välillä käytin lämmintä kaurapussia. Minulla auttoi parhaiten seisominen etukumarassa niin, että pystyin nojaamaan johonkin ylävartalollani ja samalla keinuttelin lantiota sivusuunnassa. Pahinta oli paikallaan makaaminen, sairaalaan saapuessa kun jouduin käyrällä olemaan. Sitten pääsi ammeeseen ja lämmin vesi helpotti heti, vedessä sai myös hyvän asennon. Supistukset olivat kyllä kivuliaita eikä niiden välitkään olleet kivuttomia.

Minulla auttoi kuitenkin parhaiten se kun tiesin, että kipu on oikeasti vain pään sisällä. En missään vaiheessa ajatellut, että "eiiiii mä en kestä" vaan yritin keskittää ajatukset juuri siihen hetkeen ja hengitykseen ja toisaalta mietin, että jokainen supistus vie eteenpäin. Supistusten aikana laskin numeroita mielessäni, sain jotain ajateltavaa ja samalla tiesin aina, missä vaiheessa supistusta mennään. Yhden supistuksen aikana ehdin laskea noin numeroon 30 asti ja siinä numero kahdenkymmenen kohdalla tuntui aina pahimmalta, mutta ajatus siitä, että supistus on kohta loppumassa, helpotti. Kehotan siis muistamaan, että kipu on pään sisällä ja suhtautuminen siihen oikein auttaa paljon.

Ponnistusvaiheessa en olisi edes tarvinut mitään puudutteita, siinä vaiheessahan pahin on jo ohi! Ponnistusvaiheessa supistusten välit olivat kivuttomat ja silloin minut valtasi mieletön hyvänolontunne, kehon omat puudutusmekanismin ovat kyllä mahtavat! Tunsin selvästi, milloin ja miten pitää ponnistaa, joten se oli helppoa. Avautumisvaiheen kivut olivat paljon pahemmat, ponnistusvaiheessa kipu on enemmän kiristävää ja paineen tunnetta, mutta siinä vaiheessa onkin se ihana, kun saa itse tehdä jotain! Siinä vaiheessa kun vauvan pää työntyi ulos, tunsin muutaman sekunnin ajan kovaa kipua (häpyhuuleen tuli repeämä ja se kyllä sattui uskomattoman paljon, mutta onneksi kesti vain hetken), mutta muuten ponnistusvaiheen kipu oli kyllä paljon helpommin siedettävissä kuin avautumisvaiheen.

Ja vauva oli reipas, hamuili rintaa pian, imi rohkeasti ja maitokin nousi heti seuraavana päivänä.

Kannustan siis aloittajaa todella perehtymään lääkkeettömään kivunlievitykseen, siinä on paljon mahdollisuuksia! Ammetta suosittelen lämpimästi :)

Mäkin rentoutin leuan aina kun tuli supistus, kai se auttoi, tai sit se vaan sai mut ajatteleen jotain muuta kun supistusta. :D Mutta mä pääsin supistusten yli ihan sillä että keskityin rentouttaan leukaa aina kun tuli supistus ja sit painoin selkää miehen nyrkkejä vasten. Ja otin voimaa aina siitä että supistusten välit oli ainakin mulla ihan täsin kivuttomia.

Mä suosittelen synnytysvalmennusta! Sieltä saatiin vaikka mitä vinkkejä siitä mitä muuta kivunlievitystä on kun selkäydinpuudutteet.

Minulle lämpöpussi selässä oli hyvä. Muuta en sitten tarvinnutkaan sen 5 h aikana. Isoin vaikutus tuohon "onnistumiseen" oli varmaan sillä että supistusten alkupuolella olin liikkeellä ja sellaisessa seurassa etten voinut keskittyä kipuun. Näin ikävä olotila ei kestänyt noin 5 h pidempään. Toinen tekijä oli se että kammoan neuloja jos niitä työnnetään minuun, ilokaasua olisin voinut kokeillakin mutta kun ekana tarjottiin aquarakkuloita ajattelin olla ilman vielä jonkin aikaa. Niin ja oksentaminen vie myös supistuksesta sen kivun pois, ja oksentelin paljon koko ajan. Ponnistaminen ei minusta ollut kipeää kun etenin omien tuntemusten mukaan enkä työntänyt väkisin. 

Mä suosittelen ap:lle lämpimästi Tiina Kaitaniemen kirjaa Luonnollinen lapsuus. Siinä kerrotaan aika paljon synnytyksen eri kivunlievitysmenetelmien harvinaisemmistakin sivuvaikutuskista.

Mulla itselläni on ollut yksi synnytys, jossa sain paljon kaikkea lääketieteellistä kivunlievitystä ja muutakin hoitoa. Vauva oli väsynyt ja hänelle imeminen oli alkuun hankalaa. Maitoa multa kuitenkin alkoi tulla käsittääkseni ihan ok. Paita kostui maidosta jo vuorokautta ennen vauvan syntymää jolloin olin saanut käynnistyslääkkeitä. Oli raskasta olla tilanteessa, jossa vauvaa oli pakko ruokkia myös pullosta ja pumpata maitoa sairaalan ohjeistuksen mukaan kun ehdottomasti halusin imetyksen käyntiin. Tässä kuitenkin onnistuin ja koen, että sain imetyksessä toisin kuin synnytyksessä olla kuitenkin aktiivinen ja itse työskennellä tavoitteen eteen enkä vain olla määräiltävänä.

Synnytyksestä on jäänyt jonkinlainen trauma, jota olen nyt toisen raskauden aikana työstänyt monellakin tavalla. Nyt mulla on toisen vauvan syntymä ihan lähellä ja toiveeni on todellakin käyttää kivunlievitystä mutta lääkkeettömiä menetelmiä tällä kertaa. En nyt vielä niistä sen kummemmin hehkuta kun en tiedä miten tosi tilanne menee, toimivatko lainkaan tai tuleeko jotakin isoja yllätyksiä, komplikaatioita tms ja tarvitaanko lääketieteellisiä kivunlievitysmenetelmiä joskushan ne ovat paikallaan mutta itse ajattelen, ettei niiden pitäisi olla ensisijaisia ja erityisesti sellaiset ketjut ovat kurjia että kun tehdään yksi lääketieteellinen toimenpide seuraa siitä helposti monta muuta, jotka olisi parhaassa tapauksessa kaikki vältetty jollain ei lääketiteellisellä menetelmällä alunperin. Ainakin mulla on nyt raskausaikana ollut positiiviset kokemukset lääkkeettömistä menetelmistä, joita olen käyttänyt esimerkiksi nyt loppuraskaudessa hieman kivuliaisiin harjoitussupistuksiin.

Sinänsä uskoisin, että noihin imetyksen alkumetreihin voi paljon vaikuttaa myös sillä, että hankkii tietoa imetyksestä. Olen varma, että joku tulee tänne antamaan alapeukutuksia mutta voisi olla järkevää hankkia esimerkiksi homeopaattisia lääkkeitä ja imetysteetä imetyksen alun tueksi. Ja ihokontakti vauvan kanssa on tietenkin kaikkein parasta.

#32:n tekstiin haluaisin kommentoida: Olen samaa mieltä hänen kanssaan, ja mulla samat kokemukset: mulle annettiin kivunlievitystä eikä vauva osannut imeä. Vauva oli myös varmasti imukuppisynnytyksen jäljeltä aika kipeä, silläkin voi olla osuutta asiaan.

Mutta se varsinainen kommentti: vaikka imetyksen alku tuntuisikin kiviseltä, ei silti kannata heittää pyyhettä kehään, vaan kokeilla kaikkia eri juttuja! Ihokontakti on tärkeää, koska se herättelee vauvaa kiinnostumaan imemisestä SEKÄ nostaa maitoa. Kannattaa myös syödä, juoda ja pumpata maitoa. Ja ottaa lapsi usein rinnalle. Vauvaa voi riisua ja esim. kutitella jaloista, jos nukahtaa rinnalle. Meidän kohdalla myöskään annettu lisämaito (luovutettua äidinmaitoa) ei osoittautunut katastrofiksi imetyksen kannalta.

Vauva alkoi "toimimaan" normaalisti, kun pääsimme kotiin, hän alkoi siis herätä itse syömään ja imemään nukahtamatta koko ajan. Sairaalassa vauva ei herännyt itse lainkaan eikä itkenyt nälkäänsä. Me vielä jouduttiin olemaan sairaalassa 4 yötä. Joten sairalakin voi vaikuttaa vauvaan!

Mulla on kolme muksua ja jos tekisin neljännen niin ehdottomasti ilokaasu ja ei mitään muuta. Eka synnytys lähti pieleen epiduraalin yrityksestä (pistettiin siis, mutta lääkettä ei tullut kanavaan, vain päänsärky pieleen menneestä yrityksestä). Tässä synnytyksessä sain 1000mg buranaa päänsärkyyn, siinä kivunlievitys ja liikkua ei saanut, mikä oli yhtä h..vettiä. Toka synnytys meni ilokaasulla, paras synntykseni. Kolmannessa sain ilokaasua ja lopuksi suostuin spinaaliin ja sitten meni päin p:tä, koska supistuksista lähti teho ja niitä tuli niin tiheään, että en kehinnyt yhtään mukaan. Olivat siis paitsi tiheitä niin lyhyitä eli siis täysin virattomia. Jouduin ponnistamaan supistusten sekamelskassa ja supistukset lähinnä haittasi ponnistamista. Pelkillä supistuksilla lapsi ei olisi syntynyt, koska niissä ei ollut mitään tehoa. Tällä perusteella pelkkä ilokaasu ja ei mitään puudutuksia, koska silloin mentiin aina pieleen. Tämä siis mulla, tiedän toisilla olleen hyviä kokemuksia epiduraalista. Mulla auttaa parhaiten, kun saa olla kontillaan ja naukkailla sitä ilokaasua supistuksiin. Se on kait tutkittu, että leikatuilla voi olla vaikeuksia sen maidon nousun kanssa, koska eivät ole saaneet sitä synnytyksen oksitosiinia, mutta jos sulla on ollut ne supistukset, vaikka sä et niitä tuntisi niin kivuliaina lääkityksen vuoksi, niin se oksitosiini sulla on kuitenkin erittynyt.  

Käytössä oli ilokaasu, tuli vain paha olo. Epiduraali ja sitten puudutettiin kohdunkaula, en muista mikä se on. avustettiin imukupilla kun pitkittyi ponnistusvaihe ja sydänäänet heikkeni. virkosi nopeasti ja heti alkoi imeä oikealla otteella. Oli melkein koko ajan ihokontaktissa ja maito nousi nopeasti. Ja sitä tuli paljon. Olimme siis perhehuoneessa ja pahojen repeämien ja vuodon takia olin vuodelevossa pari päivää. siinä vauveli nukkui paljaalla rinnalla koko ajan. Kerrankin oli kuulemma käynyt hoitaja katsomassa kun vauvan kanssa oltiin nukahdettu syötön aikana. Minä tissit paljaana kuorsasin puoliksi istuen ja vauva vaippasillaan tuhisi tissillä. :D

Lääkitys ei sinänsä vaikuta maidonnousuun. Mutta maidonnousuun vaikuttaa se , jaksaako vauva imeä vai ei . Ja opiaatit vaikuttavat vauvan vireyteen. Petidiniä en siis ottaisi. Puudutusta ilman en taas uskaltaisi synnyttää enää koskaan , yhden luomukokemuksen jälkeen.

En usko, että puudutteilla on mitään merkitystä imetyksen kanssa. Olen synnyttänyt 4 kertaa.  1 kerran olen saanut epiduraalin, 2 kertaa spinaalin ja 1 kerran en mitään. Jokaisella kerralla imetys lähtenyt yhtä hyvin käyntiin. Jopa sillä kerralla missä sain epiduraalin ja vauva syntyi keskosena, imetys onnistui silloinkin. Mutta synnytys oli vain aivan helvettiä ilman puudutusta, ainakin minulla kun ponnistuksen tarvetta ei tullut ja tuntui, että maha repeää. Joten sitä vaihtoehtoa en suisittele kenellekään. 

En tiedä onko ap:n synnytys jo takana mutta kirjoitan nyt kuitenkin.

Olen tämän ketjun 32 ja mun toinen synnytys on nyt takana. Tästä synnytyksestä voi sanoa, että se oli todella voimaannuttava kokemus. Tässä synnytyksessä ei ollut lainkaan ns. lääketieteellistä kivunlievitystä. Kipua koin mutta mielestäni en enempää kuin ensimmäisessäkään synnytyksessä ja vallankin ponnistusvaihe oli helpompi tässä synnytyksessä kuin ensimmäisessä vaikka nyt ei ollutkaan lääketieteellistä kivunlievitystä mukana. Sinänsä rohkaisuksi kaikille, että usein toinen synnytys on helpompi kuin ensimmäinen, näin minulle vakuuttelivat useat kätilöt sairaalassa. Ensimmäinen lapsi on jo tehnyt elimistössä niin paljon työtä, että tämän vuoksi toinen synnytys on yleensä helpompi.

Mutta tällä kertaa paradoksaalisesti kivunlievitystä oli paljon laajemmin ja monipuolisemmin tarjolla kuin viimeksi kun sain oksitosiinit, epiduraalit yms. Kun vedet olivat menneet ja supistukset alkoivat laitoin tens-laitteen, josta en luopunut koko synnytyksen aikana. Olin jo yhtenä päivänä aikaisemmin kun luulin synnytysten alkavan supistuksilla käyttänyt tätä laitetta. Tens toimi mulla tosi hyvin ja oli nimenomaan synnytystä varten suunniteltu malli. Se auttoi hyvin kestämään supistuksia. Käytin synnytyksessä myös jumppapalloa ja säkkituolia. Säkkituolilla olin sekä sängyn päällä että maassa ja tällöin pystyin jopa nukkumaan supistusten välejä. Lisäksi roikuin puolison ja doulan kaulassa ja olin välillä pystyasennossa, aluksi myös keinutuolissa. Liikkuminen oli tälläkin kertaa piuhojen ja vauvan sydänäänten seurannan vuoksi jonkin verran rajoitettua. Onneksi en kuitenkaan joutunut olemaan sängyllä makaamassa kyljellään tai selällään kuin rajallisia hetkiä, jotka olivat kivuliaita mutta tällä kertaa minua ei koko synnytystä makuutettu paikallaan kuten viimeksi. Äänenkäyttö oli tosi tärkeällä sijalla ja tässä olivat tärkeänä tukena puoliso ja doula kun oma aani meinasi mennä huudoksi ja kimitykseksi auttoi kun he pysyivät matalalla taajuudella. Lisäksi yritin rentouttaa kasvojani muun muassa hieromalla itse niitä tai niin, että puoliso tai doula hieroi päänahkaa (usein nämä kaikki yhtäaikaa). Tuntui paljon paremmalta ja tuosta sai paljon enemmän voimaa kuin ensimmäisen synnytyksen kiroilustani ja huutamisesta. Sain myös lähes jatkuvaa hierontaa puolisolta ja doulalta. Lisäksi sain akupunktiota ja vesien menon jälkeen kun ei mua enää päästetty sairaalasta pois aloin myös ottaa homeopaattista lääkitystä synnytyksen vauhdittamiseen. Myöhemmin doula antoi vielä lisää näitä lääkkeitä esimerkiksi reisien kipuun ja imetyksen alun tukemiseen. Lisäksi mulla oli lämpimiä kaurapusseja ja lämpöpullo käytössä ja niistäkin oli aika iso apu. Ponnistusvaiheessa, joka oli lyhyt, synnytin synnytysjakkaralta, joka tuntui mulle luontevalta ja sopivalta menetelmältä. Puoliso oli takana tukemassa ja doula edessä niin, että veti kantoliinasta, joka oli mun selän takana. Oli ihana tunne kun ponnistusvaiheeseen lopulta pääsi kun mulla oli tunne ponnistamisen tarpeesta jo vähän turhan aikaisin synnytyksessä mukana.

Sekä minä että vauva olemme olleet paljon virkeämpiä heti synnytyksen jälkeen kuin esikoisen synnyttyä. Esikoinen oli tosin pienempi ja syntyi vähän aikaisemmin (täysiaikainen hänkin kuitenkin), joka voi hänen osaltaan vaikuttaa asiaan. Tämä toinen lapsi osasi heti syödä rintaa kun esikoisella oli paljon enemmän opettelemista eli oma kokemukseni kyllä jollain lailla vahvistaisi sitä, että keskimääräisesti lääkityksellä ja puudutuksella voisi olla vaikutusta vauvan imemiseen synnytyksen jälkeen.

Doulalla oli myös amme mukana mutta siihen en vauvan sydänäänten seurannan ja mahdollisen infektioriskin vuoksi päässyt.

Muutaman kerran synnytyksen aikana oli tilanteita, että mä uskoin, etten selviä eikä voimat riitä mutta sitten yleensä muutin asentoa tai tuli jotain muuta uutta, joka vei ajatukset eteenpäin. Ajattelin myös sitä, että tulen varmasti voimaan paljon paremmin lähipäivinä jollen pyydä kipulääkitystä ja näinhän se lopulta olikin. Se että henkilökunta uskoi minuun ja toiveisiini oli myös tärkeällä sijalla onnistuneessa synnytyskokemuksessa.

Mä sanoisin itse, että parasta kivunlievityksen kannalta synnytyksessä on käydä hyvä raskaanaolevien joogakurssi tai muuten perehtyä äänenkäyttöön ja liikkumiseen huolella ja ottaa doula mukaan synnytykseen tai sitten perehdyttää puoliso tosi hyvin synnytyksen tukemiseen. Tämä ei tarkoita, ettei itse tarvitsisi tehdä töitä synnytyksessä kuitenkaan.

Mä luin paljon ennen mun (7kk) pojan syntymää jostain sivulta kaikista noista lääkkeistä sun muista, niin niiden vaikutuksista(siellä oli sillälailla laitettu että: ensin lääkkeen nimi, sit hyödyt ja haittavaikutukset itseen ja lapseen.) niin siel oli kyllä aikalailla haittoja, joten itse päätin olla ottamatta mitään, ja meninkin luomuna, jos olisinkin halunnut jotain en olis saanut koska mulla tapahtui justiin toi "syöksysynnytys" ja oon tyytyväinen kyllä siihen että tuli luomuna, ja aion vastaisuudessakin synnyttää luomuna. Sain ehkä kaks henkäystä ilokaasua, mutta se ei paljoo auttanu :D ..mut kun jokainen ihminen on erilainen niin en oikein voi sanoa mitään, et mitä sulle suosittelisin. Kun sain esikoisen mä otin pelkästään epiduraalin, ja mulla kävi sillälailla et supistukset loppu kesken ja antoivat sit sitä oksitosiinia jolla yleensä kai?(jos käynnistetään niin annetaan sitä.) No jokatapauksessa, sit ne alko uudestaan ja kun aloin ponnistaa siinki tuli jotain pientä ongelmaa, meinasivat ottaa pihdeillä mut eivät onneksi ottaneetkaan, ja sit kun olin synnyttänyt just nämä VAIKUTUKSET tuli: todella paha huippaus ja maidon hitaasti nousu ymsyms.. (ja nää kaikki oli siellä sivuilla josta luin haittavaikutuksista. JA, mulle ei siis sairaalassa kerrottu että ne on haittavaikutuksia kaikki! ite luin niinku monta vuotta jälk. päin asiasta!) Et kantsii aina miettiä. Mut jokaisen oma asia :) Anteeks näin pitkä teksti, mut oli pakko jakaa, jos tästä ees saa mitään selkoa.