Lue keskustelun säännöt.
Käytkö miehesi kanssa kaupassa, tai tahtoisitko käydä?
06.10.2013 |
Välillä suorastaan kadehdin pariskuntia kauppareissuilla, siinä sitä mennään ja yhdessä pohditaan otetaanko Bio Luvilia vai Omoa, ja sit yhdessä suunnitellaan päivän ruokaa...Meillä ei ikinä käydä yhdessä kaupassa, miestä ei kiinnosta yhtään tippaa! Ne harvat kerrat ku ollaan 10 vuoden aikana käyty kaupassa ovat olleet ihan sieltä ja syvältä, suurin osa tavaroista on jäänyt kauppaan kun miehellä on jo kiire ulos! Minä siis teen kaikki meidän perheen kauppaostokset, niin arkena kuin pyhänä, enkä edes halua enää miestä mukaan valittamaan ja inisemään!
Kommentit (38)
Me käydään lähes aina koko perhe kaupassa (2 ja 4v lapset). Se on myös koko perheen yhteistä aikaa ja vaihtelua lapsillekin, ettei aina vapaalla olla vaan hiekkalaatikolla tms. Ovat myös oppineet pikkuhiljaa käyttäytymään kaupassa kuten kuuluu, kun on tuttua rutiinia. Useimmiten tullaan ostoslistan kanssa, jota noudatetaan 90%sti. Toisinaan ei ole ehditty moista laatia ja sitten mietitään kaupassa, että ostetaanko lihaa vai kalaa. Joskus, kun ei vain ehdi, käydään yksin hakemassa täydennyksiä, mutta muuten aina koko porukalla. Niin me tehdään kaikki muukin porukalla: siivoukset, ulkoilut, ruuanlaitot, lomailut ym. Viikolla ehtii olla erossa ihan riittävästi töissä/hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käymme yleensä aina yhdessä, lapsista 2kpl mukana tai sitten kahdestaan. Varsinkin lasten vaateostoksia on kiva tehdä kahdestaan. Lelut ja lahjat haemme aina yhdessä.
Yksin sen sijaan tykkään kiertää lankahyllyt, kukkakaupat, askarteluliikeet. Ei mies sielläkään mutise, muta tuntuu jotenkin kiusalliselta hipeltää, miettiä ja kuluttaa aikaa, kun toinen vain nojailee ostoskärryyn.
En ole koskaan tajunnut perheitä, jotka tulee kauppaan viettämään yhteistä aikaa. Ihmeen paljon on vanhempia, jotka kuvittelee, että lapset viihtyy ruuhkaisissa kaupoissa ja kassajonossa.
Meillä on kolme lasta (nyt jo isoja) eikä me ikinä lähdetty koko perheen voimin kauppaan, kun lapset oli pieniä. Kumpi kumpi kävi ostoksilla, ja toinen teki sillä aikaa lasten kanssa jotain esim. ulkoili.
[quote author="Vierailija" time="06.10.2013 klo 13:27"]
Me käydään lähes aina koko perhe kaupassa (2 ja 4v lapset). Se on myös koko perheen yhteistä aikaa ja vaihtelua lapsillekin, ettei aina vapaalla olla vaan hiekkalaatikolla tms. Ovat myös oppineet pikkuhiljaa käyttäytymään kaupassa kuten kuuluu, kun on tuttua rutiinia. Useimmiten tullaan ostoslistan kanssa, jota noudatetaan 90%sti. Toisinaan ei ole ehditty moista laatia ja sitten mietitään kaupassa, että ostetaanko lihaa vai kalaa. Joskus, kun ei vain ehdi, käydään yksin hakemassa täydennyksiä, mutta muuten aina koko porukalla. Niin me tehdään kaikki muukin porukalla: siivoukset, ulkoilut, ruuanlaitot, lomailut ym. Viikolla ehtii olla erossa ihan riittävästi töissä/hoidossa.
[/quote]
En tajua näitä väitteitä, että kaupassakäynti tm. arkinen puuha ei olisi "parisuhdeaikaa". Sitähän se nimenomaan on. Arkea, päivästä toiseen aamusta iltaan. Parisuhteessa on mukavaa elää yhdessä vähän koko ajan, eikä vain silloin kuin on pöytään katettu kristallit ja illalle annettu otsikko LAATUAIKA.
Lpaset oppivat kulkemaan kaupoissa, pankeissa, kaduilla, kun saavat olla mukana. Se ON kivaa, kun maailmaa huomioidaan myös heidän näkökulmastaan, eikä paahdeta niska kyyryssä äkeänä ja nälkäisenä jonosta seuraavaan. Lasten kanssa voi jutella, panna merkille asioita, kuunnella heidän mietteitään.
Juhlahetket ovat tarpeen nekin, mutta kyllä suurin osa parisuhteesta on arkea. Kahdenkeskinen aika vaikka iltaisin on sitten erilaista yhdessäoloa, se laittaa pisteen päivälle.
Käyn yksin tai lapsen kanssa. Mies on erittäin harvoin mukana, mutta pyydän aina kertomaan mahdolliset toiveet. Nitä ei ole juuri koskaan. Ei haittaa yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ollaan lapseton pariskunta ja käydään kaupassa sekä yksin että yhdessä. ja kyllä ainakin mun mielestä se yhdessä kaupassa käyminen on sellaista arjen parisuhdeaikaa. viimeksi käytiin kattilaostoksilla muutama päivä sitten ja se oli yhdessä paljon kivempaa kuin olisi ollut yksin. parisuhde on 90% arkea joten tykkään viettää sitä arkea yhdessä aina kun aikataulujne puolesta mahdollista. usein kun voi mennä työvuorojen ja reissujen vuoksi viikkojakin niin ettei ehditä juuri näkemään niin silloin ne yhteiset kauppareissut ja pyykkikoriin muuttuu tosi kaivatuiksi asioiksi.
[quote author="Vierailija" time="06.10.2013 klo 13:44"]
En tajua näitä väitteitä, että kaupassakäynti tm. arkinen puuha ei olisi "parisuhdeaikaa". Sitähän se nimenomaan on. Arkea, päivästä toiseen aamusta iltaan. Parisuhteessa on mukavaa elää yhdessä vähän koko ajan, eikä vain silloin kuin on pöytään katettu kristallit ja illalle annettu otsikko LAATUAIKA.
Lpaset oppivat kulkemaan kaupoissa, pankeissa, kaduilla, kun saavat olla mukana. Se ON kivaa, kun maailmaa huomioidaan myös heidän näkökulmastaan, eikä paahdeta niska kyyryssä äkeänä ja nälkäisenä jonosta seuraavaan. Lasten kanssa voi jutella, panna merkille asioita, kuunnella heidän mietteitään.
Juhlahetket ovat tarpeen nekin, mutta kyllä suurin osa parisuhteesta on arkea. Kahdenkeskinen aika vaikka iltaisin on sitten erilaista yhdessäoloa, se laittaa pisteen päivälle.
[/quote]
Joo, lapset nauttii aivan käsittämättömän paljon, kun haen heidät päiväkodista klo 17.00 ja lähdemme sitten viettämään koko perheen yhteistä aikaa hehtaari-Prismaan, jossa voimme yhdessä jutella, panna merkille asioita ja kuunnella toistemme mietteitä.
Ainoa ongelma on se, että ne pahukset ovat nälkäisiä ja väsyneitä (kuten kaikki muutkin siihen aikaan kauppaan raahatut ipanat), joten he eivät ymmärrä, miten kivaa meillä on siellä yhdessä. MInä haluan katsella kaikessa rauhassa vaikka kenkiä, mutta lapset eivät ymmärrä, että se on ihaninta maailmassa, mitä voi koko perheenä tehdä.
Miksi heillä ei ole kivaa? Ovatko he maailman ainoat lapset, joilla on tuntien päiväkotirupeaman jälkeen ainoana toiveena ruoka ja lepo eikä suinkaan hassunhauska kauppareissu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän molempien mielestä on kiva käydä yhdessä kaupassa, vaikkakin arjen kiireessä useimmiten on kätevämpää ja nopeampaa että toinen vain käy. Mutta lauantaisin käydään aina yhdessä. On kivaa kulkea ja katsella tuotteita, ostetaan lähes aina jotain mitä ei olla ennen kokeiltu, keksitään lennossa ruokalajeja riippuen siitä mitä kaupassa on tarjolla. On hauskaa kehitellä ruokalajia vaikka mustekalan ympärille, suunnitella siinä katsellessaan mitä ruokaan laitetaan.
Me kuljemme työmatkat pääsääntöisin yhdessä, joten on luontevaa jatkaa töiden jälkeen samaa matkaa suoraan kauppaan. Matkalla ideoidaan, että mitä tekisi mieli syödä - välillä mennään listan mukaan ja välillä taas ei.
Mutta ei meilläkään aina näin ole ollut, ennen muinoin kun ajoimme työmatkat molemmat omilla autoillamme minä olin se virallinen ostostentekijä. Nykyinen mallimme on kyllä paljon parempi ja mukavampi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käy juuri koskaan mieheni kanssa ruokakaupassa, mies käy siellä yksin. En tosiaankaan halua mennä yhdessä, inhoan ruokakauppoja. Joskus lomareissuilla käydään yhdessä ja lisäksi joululahjaostoksilla, kun en suostu yksin menemään :)
Silloin kun oli vaan yksi lapsi ja asuttiin keskustassa, kaytiin aina kaikilla ostoksilla yhdessa, ja oli tosi hauskaa. Nykyaan kun lapsia on useampi ja kaupassa pitaa kayda autolla tai bussilla, ei yleensa enaa kayda koko porukalla. Ja kylla, kaipaan niita yhteisia kauppareissuja, mutta ei ne tosiaan enaa talla porukalla ja lasten autoon pakkaamisella jne. ole mitaan rentoa kivaa yhteista tekemista. Nykyaan ma kayn isommat ostokset (jotka suunnittelen enimmakseen kaupassa), kun laitan ruoankin, ja mies kay sitten pienemmilla taydennysostoksilla jos tarvitaan jotain tiettya.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei käy mieheni kaupassa. Olen yllättynyt, että vastaavia miehiä on tämän ketjun perusteella paljon. Tuntuu, että kaupoissa on nykyisin paljon miehiä, etenkin yksin lasten kanssa. Minäkään en enää viitsi edes pyytää miestäni mukaan, koska Se sitten huokailee ja kiirehtii. Mielummin käyn sitten yksin rauhassa. Se olisi kivaa, jos mies joskus voisi hoitaa kauppaostokset itsenäisesti. Toistaiseksi ei ole onnistunut, kun pari kertaa on kokeiltu. Viimeksi toi mm hevottomsn kalliin kilon painoisen kylmäsavustetun lohifileen, kun piti tuoda tarjouksessa olevaa lohta grillsttavakdi.
Me käydään miehen kanssa kaupassa keskimäärin kerran viikossa, toisen reissun teen yleensä yksin. Lisäksi mies saattaa käydä keskellä viikkoa hakemassa jotain, jos arvelee jonkun tuotteen olevan lopussa tai jos hänelle iskee joku mielihalu.
Minusta on kiva käydä yhdessä kaupassa. Yleensä me otetaan vanhat, tutut tuotteet, mutta joskus etsitään jotain erikoisempaa varsinkin juustohyllyltä. Tavaraa on niin monta kassillista, että minä nostelen tavarat kärrystä hihnalle ja maksan, mies pakkaa. Lisäksi on kiva, ettei yksin tarvitse kanniskella painavia kasseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ikinä.
Hehtaari-Prisma on kolmen ja viiden välillä tupaten pullollaan ydinperheitä viettämässä yhteistä arkea, hellanlettas. Pikkupoika nojailee laatikoihin, poimii räkänäppeihinsä tomaatteja ja heittelee niitä toiselle puolen laatikkotiskiä äitinsä käskyttämisestä huolimatta. Toisella puolen tomaatteja nainen neuvoo miehelleen kädestä pitäen, millaisia tomaatteja pitää ottaa. Parisuhdeaikaa viettävät miehet raahautuu pitkin käytäviä nojaten kyynärpäitään ostoskärryn tankoon samalla kun tarmokas av-mamma marssii edellä, maha pystyssä, ja perää mieheltä mielipidettä siitä, ostetaanko Rainbow'n vai Atrian fileesuikaleita, miehelle on ihan sama.
Varmaan on niitäkin pariskuntia, joilla on oikeasti hauskaa siellä yhteisessä arjessaan, jonka jostain syystä on oltava Prismassa pujottelu eikä siivous, ruoanlaitto tai pihan hoito. Enemmän siellä kuitenkin näkee pariskuntia kyrpiintymässä toisiinsa siitä, että toinen ostaa ylikypsiä tomaatteja, tuostakin sille pitää sanoa, ei se mitään osaa tehdä ite/tuostakin se akka nalkuttaa, en osaa edes tomaatteja ostaa. Ei kiitos.
Suomalainen mies on kaikinpuolin järkyttävän avuton kaupoissa !
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen mies on kaikinpuolin järkyttävän avuton kaupoissa !
Eivät kaikki. Meillä mies hoitaa yleensä ruokaostokset ja on myös hyvä kokki. Kaupassa käydään kerran viikossa, ostoslistaa tehdään pitkin viikkoa.
Ei onnistuisi, sillä mies niuhottaa ruokamenoista, ja kun hän osallistuu, niin meillä syödään pitkäs liemes 3 päivää hernekeittoa. Parempi, että minä ostan ja maksan, niin saadaan kunnon ruokaa. Arvostan ruuan ravintoarvoa enemmän kuin rahaa...