Just nyt on semmonen olo, että pitäisi ehdottomasti saada olla yksin. >:(
En tiedä mikä ahdistaa, mutta nyt jotenkin olen siinä pisteessä, että pitäisi saada olla täysin yksin ja omassa rauhassa. Tukehdun tähän oloon, siltä tuntuu. Ja lapsi joutuu olemaan tällaisen äidin kanssa kahdestaan, säälin lasta. Eikä tietystikään ole ketään, jolla saisin lapsen edes pariksi tunniksi! Miten voikin olla näin epäsosiaalinen olo aina välillä?? Ensiviikonloppu, jolloin lapsi menee isälleen, tuntuu olevan niin kaukana tulevaisuudessa, että ihan oikeasti mietin, että miten pärjään ja jaksan sinne asti. Tuleva syyslomakin kauhistuttaa, miten helvetissä mun pää kestää olla koko viikko kotona lapsen kanssa? Nyt on niin loppuunimetty olo, että haluaisin olla vähintään kaksi viikkoa AIVAN TÄYSIN YKSIN.
T. Huono äiti.