Lue keskustelun säännöt.
Lapsen käytös parani kun todella hermostuin
06.10.2013 |
Meidän 5-vuotiamme käytös on ollut hankalaa oikeastaan aina aamuisin arkena (ts. kun on aikataulu).
Viime viikolla minulla meni täysin hermot. Oli yritetty palkita tarroilla, kehua hyvistä hetkistä, olla rauhallisia, olla vihaisia, neuvotella, perustella, käskeä jne. (Ja kaikkea oli kokeiltu pidemmän aikaa.) Silti poika ei mielellään syönyt, ei pukenut, ei käynyt vessassa, vaan kiljui ja teki kaikkensa että vaatteiden laitto hänelle olisi vaikeaa. Uniajat olivat kunnossa ja päiväkodissa kivaa.
Viime viikolla meni sitten minulla ihan täysin hermot ja itkin ääneen että ei tästä tule mitään. Poika hämmentyi ihan täysin, tuli halaamaan minua ja siitä lähtien aamut ovat sujuneet hyvin. USKOMATONTA! Olin aina ennen sanonut että meidän poika nyt vaan on niitä aamuhitaita ihmisiä joille ruoka ei maistu heti herättyä. Nyt maistuu.
Poika on itsekin huomannut kuinka kivaa aamuisin on kun hommat sujuvat kunnolla. Aikaa on vaikka mihin, kun perushommiin ei mene kuin 10 min.
Olisi pitänyt romahtaa aiemmin. ;)
Kommentit (4)
Hienoa, että sujuu hyvin, mutta...
Pakko lisätä, että lapsi kiukkuaa, kun kokee olonsa turvalliseksi ja tietää, että vanhemmt kestää sen. Olisi hyvä, että et korostaisi romahdustasi lapselle vaan selittäisit, että itkeminen ja paha mieli kuuluvat myös aikuisuuteen eikä se tarkoita sitä, että lapsi joutuu ottamaan vastuun perheen jaksamisesta. Enemmänkin nyt kehut ja kannustat ja korostat sitä, miten kivaa on, kun arki sujuu mutta että jos lasta harmittaa ja kiukuttaa, niin hän saa sen osoittaa ja sinä kestät sen. Ja myöskin kestät.
Minusta on ok, että vanhemmat näyttävät, kun eivät jaksa mutta se ei saa olla "kiristyskeino" hyvään käytöseen. Tajuatko mitä tarkoitan? Saa itkeä ja sanoa, että nyt en jaksa tätä vääntöä mutta ei saa sanoa, että äiti voi romahtaa, jos et ole kiltisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hyvä että joku toimi. :)
Jotkut lapset tarvitsevat jämäkämpiä otteita tai dramaattisempia reaktioita että uskovat. Esikoiseni on tällainen. Jos hänelle ei joskus kunnolla huuda hän tekee kaiken omaehtoisesti ja koko perheen elämä on yhtä helvettiä. Kuopus taas uskoo vähemmällä ja tavallinen kasvatus riittää.
[quote author="Vierailija" time="06.10.2013 klo 07:50"]
Hienoa, että sujuu hyvin, mutta...
Pakko lisätä, että lapsi kiukkuaa, kun kokee olonsa turvalliseksi ja tietää, että vanhemmt kestää sen. Olisi hyvä, että et korostaisi romahdustasi lapselle vaan selittäisit, että itkeminen ja paha mieli kuuluvat myös aikuisuuteen eikä se tarkoita sitä, että lapsi joutuu ottamaan vastuun perheen jaksamisesta. Enemmänkin nyt kehut ja kannustat ja korostat sitä, miten kivaa on, kun arki sujuu mutta että jos lasta harmittaa ja kiukuttaa, niin hän saa sen osoittaa ja sinä kestät sen. Ja myöskin kestät.
[/quote]
Eli se on hyvä jos lapsi kiukuttelee ja karjuu vuosi toisensa jälkeen, kun sehän tarkoittaa että on turvallista. Jos äiti kerran itkee, niin lapsi luulee joutuvansa ottaa vastuun perheestä ja tämä on kiristystä.
Minä uskon että ap:n lapsi ei enää edes muista äitin itkua, vaan on iloinen niistä hyvistä aamuista.
Yleensä olen kyllä sitä mieltä, että lapsen edessä ei romahdeta, vaan vanhemmat ovat niitä kallioita, jotka kestää kaiken lapselta tulevan... Mutta ehkä se on ollut sit paikallaan! :D