Lue keskustelun säännöt.
Apua tunteiden hallintaan.
06.11.2013 |
Ajattelin täältäkin kysäistä.. tietäisikö kukaan mitä lääkettä voisin uskaltaa lääkäriltä akysyä, jolla saisi läheisyyden/seuran kaipuun poistettua/vähennettyä. Olen kuullut, että joillakin mielialalääkkeillä saattaisi myös kyseinen asia hoitua.Elän omasta mielestä ihan hyvää elämää ja tekemistä riittää. Ikää alkaa kohta olla 40 mittarissa ja en ole koskaan saanut oikein muodostettua suhdetta. Tämänikäiselle miehelle muutenkin jos ei ole kokemuksia suhteista, niin mahdoton löytää naista seuraksi.Treffeillä olen käynyt aikaisemmin suhteellisen aktiivisesti ja olen omasta mielestä aika avoin ja sosiaalinen persoona. Tosin en omista kovinkaan kummoista ulkonäköä ja olen siitä suoraankin saanut kritiikkiä. Esim. ei kukaan nainen voi rakastaa rumaa miestä tai saisin heti paremman ovat treffikumppanit todenneet.Voisihan se olla mielenkiintoista löytää nainen joka kestäisi seuraani ja olisi jopa onnellinen. Mutta käytännössä en usko moista tapahtuvan. Kokemusta on kuitenkin n. 100 treffitapaamista vuosien varsilta.Ihmisellä nyt on kuitenkin myös tunteensa ja omat oikkunsa. Jostain syystä viime viikkoina ollut raastavan voimakas tarve saada halata ja koskettaa kauniimpaa sukupuolta. Voisin puhua melkein pakkomielteen omaisista ajatuksista toisinaan. Mutta voihan se olla, että nämä tunteet ja tuntemukset menevät ohi myös itsekseen ajan kanssa. Aikaisemmin ei tosin ole ihan tälläistä sisältä raastavaa tunnetta ollut
Kommentit (2)
On kyllä surullista nähdä tuo viestisi mutta joudun sanomaan tämän sinulle mikä on totuus/fakta. Kaikki ihmiset ovat erilaisia, syntyvät erinäköisinä ja omaavat erilaiset luonteet. Sinun ei kuitenkaan kuuluisi luopua toivosta ja uskosta vaikka on ollut pitkä aika. Jos ihminen ottaa toisen ihmisen vain ulkonäön perusteella, niin silloin on kyllä aivan naurettavaa ja osittain julmaa. Pitäisi kuulua valita toisen sydämen ja luonteen perusteella. Onhan se ulkonäkökin tärkeää, mutta ei se mikään ykkös pääasia ole, vaan se millainen sydän ja millianen luonne ihmisellä on. Uskon vielä että löydät kyllä sinulle sopivan naisen (ja alemmalle henkilölle sopivan miehen) kuvan vain olet malttina ja sinulla on kärsivällisyyttä.
Ne jotka ovat hylänneet sinua ulkonäön perusteella eivät saa varmaan parempaakaan. Ihminen jolla on hyvä ulkonäkö, siltä puuttuu aina jotain toista kuten hyvä luonne ja hyvä sydän. Hyvällä ulkonäöllä johtaa myös kumppanin pettämiseen, kun muut ovat myös ''ihastuneita''. Toki yksilöitä on ja poikkeuksia löytyy eli riippuu ihan millainen ihminen on luonteeltaan!
Itselleni on tärkeää millainen luonne ja millainen sydän ihmisellä on, eikä miltä näyttää ulkonäöltään... Älä vaan menetä uskoasi, vaikka helpolta se kuulostaa toisen suusta.
Yksinäisyys on kyllä paha asia, ei minullakaan mitään hyviä ystäviä ole, lähinnä sellaisia ohimeneviä tuttavia, joita nähdään kadulla tai joskus mennään kahville. Ei oikeastaan ollut koskaan mitään ihmistä jota voisin kutsua ''ystäväksi''. Olen kuitenkin oppinut että asiat voidaan ihan yhtä hyvin tehdä itsekin, yksin lähden shoppailemaan, tekemään asioita jotta aika kuluisi ja päivä menisi nopeammin.
Jos sinulla on tuttavia joille voisit soittaa ja pyytää kahville, olisi kyllä hyvä juttu, esim varmasti töissä niitä löytyy. :) Tsemmpiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa kamalan surullista luettavaa :( Että haluaisit lääkkeellä eroon luonnollisesta ihmisseuran ja läheisyyden tarpeesta :( Tosin, onhan fakta että monet käyttää esim. alkoholia tuollaisten tunteiden kestämiseen, eräänlainen lääke sekin. Ja ihan varmasti masennuslääkkeitä käytetään paljonkin myös tuohon ongelmaan, yksinäisyydestä johtuvaan tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden tunteeseen. Jotkut niistä vie jopa seksihalut useilta, mikä voi yksinäiselle olla plussa. Eli on totta, että voi olla että jokin masennuslääke voisi tehdä olosi helpommaksi, koska yksinäisyys on selvästi aiheuttanut sinulle masennuksen kaltaisen tilan... Mutta kauhealta luovuttamiselta se jotenkin tuntuu, luopua uskosta ja toivosta toisen löytämisen suhteen ja alkaa hoitaa yksinäisyyttä lääkkeellä.
Olen muuten itse aika samassa tilanteessa, paitsi että olen 39 v nainen. Minulla ei ole yhtään ystävää, eikä ole ollut 8 vuoteen edes seksiä. Seurustellut en ole koskaan. Olen ruma ja tylsäkin kuulemma, eikä kukaan minua siksi huoli. Mutta toisaalta mielialani puolesta tilanteeni on positiivisempi, koska olen sopeutunut aika hyvin tilanteeseeni. Kyllä, joskus yksinäisinä juhlapyhinä varsinkin on surullinen ja yksinäinen olo, mutta pääosin en muista koko asiaa että olen niin kauhean yksin. Koiran olen ottanut seurakseni ja se tuntuu pääosin riittävän. Mutta joo, kyllä minäkin vielä haaveilen, että jos joku ihmeellinen mies löytyisi joka minut huolisi, mutta enpä enää jaksa edes etsiä. Ei minulle olisi kauhistus, vaikken enää tapaisi ketään enkä saisi edes seksiä koskaan.