Anopin kanssa asuminen saman katon alla

[quote author="Vierailija" time="05.10.2013 klo 12:22"]

Hei! Olen miniä, joka on jotunut ( olosuhteiden pakosta) asumaan anoppinsa kanssa, saman katon alla. Haluaisin vaihtaa mielipiteitä sellaisten naisihmisten kanssa, jotka ovat joutuneet kokemaan saman kuin minä. Haluaisin päästä kartalle, että olenko ainoa Suomessa, joka on joutunut tälläiseen tilanteeseen...? Nimimerkki: Ö aapisen laidalla

[/quote]

Minä en ikinä muuttaisi miniän kanssa saman katon alle. Onneksi on yksi tyttö, joka on toivottanut tervetulleeksi hänen luo asumaan, jos en kykene hoitamaan itseäni. On rakentanut valmiiksi jo sellaisen talon, missä on pieni yksiö toisessa päässä. Nyt siinä asuu heidän aikuinen opiskelijansa. Mutta se on varattu minulle.

Ei ikinä miniän kanssa samaan taloon.

Kokemusta on, sekä anopin että appiukon kanssa asumisesta, ei toimi ei. He kun ovat talossa asuneet kauemmin, vuosikymmeniä, niin heillä on tavat joita eivät voi muuttaa. Asiat on tehty näin, niin ne tehdään jatkossakin näin.

 Ja tosiaan ne anopin lapset ja lastenlapset vieraili siellä kuin kotonaan, yksikin perhe joka ikinen viikonloppu yökylässä. ei toimi, en suosittele!

Minä asuin, kunnes en jaksanut enää ja muutin pois. Ei ollut mun juttu

Oletko maatilan isännän vaimo? Maatiloillakin tuo on onneksi nykyään harvinaista, mutta silloin tällöin vielä löytyy joitakin tapauksia joissa vanha pari ei omasta mielestään voi asua muualla.

Asun aika lailla ongelmitta anopin kanssa samassa talossa. En joutunut tilanteeseen vaan ihan vapaaehtoisesti tämän valitsin.

Välillä yritettiin sellaista, että kotikaupungissa lomaillessaan anoppi asuisi meillä. Se oli katastrofi. Hän lähti, mutta jos ei olisi lähtenlyt, niin minä olisin. Vuosien jälkeen välit korjaantuivat aika hyviksi, mutta pienikin juttu saatta horjuttaa kaiken. Jokaikinen anoppi-miniä suhde on varmaan vaikea, mutta minua lohduttaa se, että anopillani on laskettavissa yhden käden sormilla ihmiset, joiden kanssa välit ovat säilyneet halki vuosikymmenien. Kaikkien muiden kanssa tulee ennenpitkää välirikko, ja olen seurannut jo lukemattomia sellaisia sinä aikana, kun olen hänen poikansa kanssa elänyt. yritän ymmärtää, mutta se on vaikeaa, äärimm

isen vaikeaa, koska en tahdo hyväksyä sitä, miten hän kohtelee ihmisiä, koiden kanssa on tekemisissä. 

[quote author="Vierailija" time="05.10.2013 klo 12:57"]

Välillä yritettiin sellaista, että kotikaupungissa lomaillessaan anoppi asuisi meillä. Se oli katastrofi. Hän lähti, mutta jos ei olisi lähtenlyt, niin minä olisin. Vuosien jälkeen välit korjaantuivat aika hyviksi, mutta pienikin juttu saatta horjuttaa kaiken. Jokaikinen anoppi-miniä suhde on varmaan vaikea, mutta minua lohduttaa se, että anopillani on laskettavissa yhden käden sormilla ihmiset, joiden kanssa välit ovat säilyneet halki vuosikymmenien. Kaikkien muiden kanssa tulee ennenpitkää välirikko, ja olen seurannut jo lukemattomia sellaisia sinä aikana, kun olen hänen poikansa kanssa elänyt. yritän ymmärtää, mutta se on vaikeaa, äärimm

isen vaikeaa, koska en tahdo hyväksyä sitä, miten hän kohtelee ihmisiä, koiden kanssa on tekemisissä. 

[/quote]

Äläpäs  yleistä kymmenne vuoden kokemuksesa voi sanoa, että suhteemme ei ole vikea. Päinvastoin. Hän tulee useita kertoja vuodessa viikoksi kahdeksi ja ihan odotan niitä vierailuja. Hän on hauskaa seuraa. Hänestä on meille paljon apua. Silloin kun hän on täällä, ruoka tuoksuu, kun tulemme töistä. Hän vie lapsia harrastuksiin ja me vain nautimme palveluista.  Vastapalveluksena maksamme hänen matkansa, kun yhdessä matkustamme. Tärkein asia on se, että lapsemme ovat saaneet luoda ihanan suhteen isoäitiinsä.

Täällä pyörii kaunaisia ja katkeria eukkoja. Minulla on IHANA anoppi.

Otan osaa. Itsellä ei kokemusta, mutta olen 0-17-vuotiaana asunut kolmen sukupolven taloudessa. Meitä oli minä, 6v nuorempi siskoni, äiti, isä ja isän vanhemmat. Äidin elämä oli helvettiä ja myös me lapset saimme osamme mummun kiukusta. Jatkuvaa huutoa kuinka akka ja penikat oli tuotu hänen taloonsa lupaa kysymättä. Toistuvasti myös muistutti, että hänen  poikansa olisi saanut paremmankin vaimon kuin tuon kouluja käymättömän pöljän. Ihmiset olivat kuulemma sanoneet hänelle, ettei antaisi isän naida äitiä ja hän tyhmä ei uskonut. Siskoni sai myös huutia, koska sattui olemaan äidin näköinen.

Äitini sanoi meille, että älkää ikinä muuttako anopin kanssa saman katon alle. Saman opetuksen annan omille tytöilleni. Myös lasten näkökulmasta kolmen sukupolven talous ei ole ihanteellinen vaikka sitä 70-luvulla sellaisena pidettiin. Lapset saavat kuulemma isovanhemmilta virikkeitä. Kun isoäiti jahtaa koivuhalon kanssa niin että lapsi joutuu juoksemaan sukkasillaan keskitalvella äidin luo navettaan turvaan,  niin siinähän sitä on virikettä kerrakseen.

Mulla on mennyt ihan hienosti anopin kanssas saman katon alla, mutta meillä tilanne onkin se, että anoppi on muuttanut minun talouteeni, eikä toisinpäin. 

No minä en ole joutunut vaan ihan vapaasti valinnut tämän tilanteen. Enkä asu Suomessa. Eli en ehkä voi tarjota vertaistukea.