Väkisin vikojen etsiminen lapsesta pk:ssa

Ystäväni on lto ja hän on kertonut, että kasvatuskeskustelut ovat ahdistavimpia hetkiä koko työvuodessa. Osa vanhemmista on todella hankalia - ja yleensä hankalimpia kuulemma ovat kasvatusalan ammattilaiset. :)

Päiväkodissa saatetaan nähdä ilmiselvästi jonkun lapsen ongelma ja otetaan se vanhempien kanssa esille niin hienovaraisesti kuin mahdollista. Mutta lapsi jää apua vaille, koska opettaja/lastentarhanopettaja/kasvatustieteen tohtori -äiti järjestelmällisesti kieltäytyy ottamasta apua vastaan. Näiden "munlapsessaeiolemitäänvikaa"-mammojen asenteen hedelmät näkyvät lapsissa sitten 5, 10 tai 20 vuoden kuluttua, valitettavasti.

[quote author="Vierailija" time="05.10.2013 klo 19:37"]

[quote author="Vierailija" time="05.10.2013 klo 19:25"]

Nyt kuulostaa siltä, että aloittajalle (kuten myös monelle vastaajalle) on vain vaikea myöntää mahdollisia puutteita omassa jälkikasvussa. Siitähän tällainen reaktio nimenomaan kielii. En siis väitä tätien olevan juuri tässä tilanteessa oikeassa - ethän edes kerro mistä on kyse.

Suosittelisin kyllä suhtautumaan jatkossa avoimin mielin pk:n ja koulun työntekijöiden havaintoihin lapsesta. Jos ihan oikeita pulmia on, niin niihin pitää hankkia apua! Ja jos taas kyse on ohimenevistä arjen tilanteista, niin ei niistä tarvitse hernettä nenään vetää. Kai nyt itsekin tiedätte, etteivät lapsenne ole täydellisiä, kuten ette itsekään. 

Tällainen höllääminen helpottaa teitä itseänne ja ennen muuta lapsianne. Pahinta lapsen kannalta on se, jos vanhemmat kieltäytyvät uskomasta mihinkään ongelmiin ja jättävät lapsensa vaille hänen tarvitsemaansa apua ja tukea.

t. Kahden "normaalin" ja yhden "erityislapsen" äiti

[/quote]

Minusta vielä pahempi asia on se, että päiväkodissa tai eskarissa löydetään lapsesta vika, jota ei edes ole olemassa, mutta josta päiväkodin väki sinnikkäästi pitää kiinni.

[/quote]

Mikä tässä on pahaa? Eihän tuossa muuta ongelmaa ole kuin tilapäinen rahanmeno lausuntojen hankkimisen yhteydessä. Vai ylpeytesi loukkaamisestako tässä on kyse? Siitä, että elto kehtasi epäillä tuollaista, vaikka oikeasti lapsesi on suorastaan erinomainen?

p.s. Lapsen erinomaisuus (esim. erityislahjakkuus) ja erityisen tuen tarve eivät sulje toisiaan pois. Nimim. kokemusta on :)

24

En ollutkaan nro 24 vaan 23.

OLen aina kasvatuskeskustelussa haastanut puhekumppanini osaamisen ja ryhtynyt tivaamaan sitäm, millä kompetenssilla hän nostaa asioita esille. Olen myös asettanut kertomansa oikeisiin mittasuhteisiin ja kysynyt, onko hoitajan omissa kehityskeskusteluissa osattu kiinnittää huomiota siihen, että hänen ammattitaidossaan on vakavia puutteita, koska hän ei kykene näkemään asioita kuin yhdellä tavalla.

Ne hoitajat on siellä töissä, niiltä on lupa vaatia osaamista.

Tähän eI voi ottaa kantaa ellet kerro konkreettisemmin mitä tapahtui. 

Nuo pk-keskustelut on niin ärsyttäviä. Odotan niin että lapset menee kouluun eikä tarvitse enää hölistä hoitajien kanssa.

Vanhempaintapaamiset ne on vuosittain koulussakin!

Niin mua ei ainakaan vittuakaan kiinnosta, mitä mun kersa tekee päiväkodissa. Siellä ne epäpätevät ämmät vaan luulee tietävänsä lapsista jotain. Jokainen äiti tietää saman kuin päiväkodin ämmät.

Koulussa opettajat on kokemukseni mukaan järkevämpiä vanhempaintapaamisissa. Päiväkodeissa on ihan ihme lässytystä ja huonojen puolien kaivamista. Opettajat yrittävät enemmän etsiä positiivisia puolia. Mistähän ihmeestä tämä johtuu?

Onkohan lapsesi samassa pk:ssa  ja ryhmässä meidän lapsemme kanssa? :)

Me olemme nyt pari vuotta painineet melko sekopäisen lto:n kanssa. Täti ei osaa pysyä totuudessa (aiemmin kertomassaan), tai hänellä on niitä liian monta. En enää suostu mihinkään palaveriin ilman lisäkorvia, turinoita todistamassa on ollut esim. päiväkodinjohtaja ja naapuriryhmän lto.

Ja siis ongelma on meilläkin lapsen haukkuminen; samalla kun kehutaan lapsen taitoja tai ominaisuuksia, kerrotaan kuinka nuo samat asiat tekevät kaikesta niin hankalaa, ellei mahdotonta. Pidän tuota lasta päiväkodissa mahdollisimman vähän, ja odotan aikaa jolloin hän siirtyy eskariin.

Ja ei, meilläkään tämä lapsi ei ole täydellinen, siitä emme päiväkodin kanssa "väännä".

Päiväkodin kasvattajat on tosiaankin siellä töissä ja niiltä on lupa (ja jopa velvollisuus) vaatia ammattitaitoa. Ammattitaitovaatimuksiin kuuluu myös mahdollisimman toimivan kasvatuskumppanuus-suhteen luominen vanhempien (myös niiden joita ei "vittuakaan kiinnosta") kanssa.

Totta on, että tällä hetkellä päiväkodeista löytyy vielä niitäkin, jotka eivät ole ihan kartalla. Marjatta Kalliala on tuonut ansiokkaasti näitä epäkohtia esille. Haastakka hoitajat, kuunnelkaa, kyseenalaistakaa mutta muistakaa, että ne oikeasti (useimmat) tekee sitä työtä, koska välittää niistä pienistä ihmisistä.

t. lstentarhanopettaja

Tuo kakkonen se on varmaan kaikkien päiväkodissa työskentelevien ihmisten 'märkä päiväuni'.Hyökkäys on paras puolustus, sanoo vanha sanonta, mutta että noin avoimesti ja heti kättelyssä osoittaa, ettei luota hoitajien ammattitaitoon pätkääkään, kertoo aika paljon kirjoittajasta. Mitä pelkäät? Että lastasi ei kehutakaan maasta taivaaseen, vaan tämä maailman napa osoittautuu aivan tavalliseksi tenavaksi hyvine ja huonoine ominaisuuksineen.

Hyökkäätkö esimiehesi kimppuun samalla tavalla? Vai oletko itse esimiesasemassa ja pidät kehityskeskusteluja? Hyökkäävätkö alaisesi samalla tavalla kimppuusi? Jos näin on, niin olisin aika huolissani omasta ammattitaidostani, vieläkin enmmän kuin päiväkodin henkilökunnan taidoista. Oliko sinun äitisi ja isäsi muuten kasvatustieteen ammattilaisia, ehkä ainakin toinen jopa alasta väitellyt?

En ole päiväkotihenkilökuntaa, mutta mulla nousi karvat totaalisesti pystyyn, kun luin kirjoituksesi. Ihmisiä et ole näköjään oppinut koskaan kunnioittamaan. Opettelepa, suosittelen.

[quote author="Vierailija" time="05.10.2013 klo 10:18"]

Olin lapsen kasvatuskeskustelussa päiväkodissa. Lapseni on hyvin kehíttynyt taidoissaan, monessa paikassa kehuttu paljon. Sitten kun piti kertoa asioita joissa pitää kehittyä, niin käsittämättömän stoorin täti sai aikaiseksi. Ja tämä johtui vain yhdestä tapahtumasta päiväkodissa, jossapa vielä itse tädit olivat mokanneet, mutta omaa mokaansa peittäen laittoivat lapsen syntipukiksi.

Tuli todellakin olo että yhdestä pienestä tapahtumasta vedettiin johtopäätökset ja yleistettiin asioita. Ihan kuin hän olisi halunnut vääntämällää vääntää lapselle jotain ongelmaa.

En pidä omaa lastani täydellisenä jos sitä luulette. Mutta aikaisemmin palaute oli ollut positiivista, ihan yhdestä pikkuasiasta vain oli moneen kertaan huomautettu. Mutta nyt tämä tapaus josta johtopäätökset vedettiin oli tapahtunut vähän ennen tätä keskustelua niin siitä sitten kyllä tehtiin kamala numero.

Tai sitten vaan on niin että lapseni on ollut helppo, kun on kiltti ja osaa toimia ryhmässä ja osaa kaikkea. Oli jäänyt vähän vieraaksi tädille ja sitten halusi jotain sanoa ja väänsi tästä asiasta.

Sitten tämä täti puhui vielä ihan sekavia, ensin kertoi jotain jonka seuraavassa lauseessa kumosi. Tyyliin lapsi on hiljainen mutta puhelias :) Sitten ihan sekavia puhui muutenkin. Ihan kuin häntä ei olisi yhtään kiinnostanut koko keskustelu eikä hän keskittynyt koko asiaan ollenkaan.

Mitä mieltä olette?

[/quote]

Positiivisien asioiden kuuleminen on aina mukavaa mutta niitä toisaalta kuulee ihan lapsenhakutilanteissakin. Ainakin meillä näin.

Minulle tuli sellainen tunne kirjoituksestasi että se YKSI asia josta jauhettiin oli kuitenkin merkittävä asia. Ehkä niin merkittävä että sitä kannattaa seurata, lapsella voi olla vaikka joku viivästymä kehityksessä?

Mutta komppaan jotain edellistä, ei kirjoituksestasi saa selville onko se yksi jauhettu asia turhasta vai pitäisikö sitä lähteä vaikkapa soittamaan neuvolaan ja kohta saatte lähetteen lisätutkintaan. Koska niinkin voi käydä: huolimatta siitä että lapsi on fiksu ja ihana ja osaa toimia. Nämä asiat kun ei liity välttämättä siihen että lapsi saattaa tuon yhden asian takia aikanaa esikoulussakin olla kypsymätön kouluun.

Äitinä itse toimisin siis eri tavoin.

Huh huh, tällaista keskustelua aiheesta (ja tuollaisella tyylillä) vuosikymmen sitten. Nämä oli niitä keskusteluja, joilla varhaiskasvatus uudistusta pantiin tulille, rakennettiin pohjaa uudelle laille ja ammattiryhmien väliselle kilpailuttamiselle.

Jo silloin moni ymmärsi (vielä useampi ei ymmärtänyt), mitä tästä kaikesta tulee seuraamaan. Lapset kun kuitenkin ovat lapsia, fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti, sitä tosiasiaa ei voi muuttaa.

Missähän he ovat, jotka älysivät jättää alan jo tuolloin, ensimmäisten joukossa? Kuinkahan moni nuori pelastui, eikä hakenutkaan opiskelemaan lähihoitajaksi tai sosionomiksi? Kuinkahan moni vakakandiksi opiskelemaan lähtenyt pettyi todellisuuteen, on itkenyt tilanteensa ja työnsä vuoksi, koska ei voi siellä hyvin? Kuinkahan moni lapsi on rikottu viimeisen 10 vuoden aikana?

Hoitakaa sitten vinku iitat ja urpot itse lapsenne...

Turha tänne vinkua!

Vierailija kirjoitti:

Huh huh, tällaista keskustelua aiheesta (ja tuollaisella tyylillä) vuosikymmen sitten. Nämä oli niitä keskusteluja, joilla varhaiskasvatus uudistusta pantiin tulille, rakennettiin pohjaa uudelle laille ja ammattiryhmien väliselle kilpailuttamiselle.

Jo silloin moni ymmärsi (vielä useampi ei ymmärtänyt), mitä tästä kaikesta tulee seuraamaan. Lapset kun kuitenkin ovat lapsia, fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti, sitä tosiasiaa ei voi muuttaa.

Missähän he ovat, jotka älysivät jättää alan jo tuolloin, ensimmäisten joukossa? Kuinkahan moni nuori pelastui, eikä hakenutkaan opiskelemaan lähihoitajaksi tai sosionomiksi? Kuinkahan moni vakakandiksi opiskelemaan lähtenyt pettyi todellisuuteen, on itkenyt tilanteensa ja työnsä vuoksi, koska ei voi siellä hyvin? Kuinkahan moni lapsi on rikottu viimeisen 10 vuoden aikana?

Niin vasukeskusteluissa käydään läpi missä mennään ja asetetaan tavoitteet tulevalle vuodelle. Se voi olla Islalla, että päästäisin pottailussa eteenpäin tai Aadalla, että kynäotetta saataisiin nätimmäksi. Ei ne sen kummempia ole tai lapsia rikkovampia. Ihme demonisointia kyllä halutaan sinne vakaan rakentaa.

Eiköhän ne vanhemmat tiedä lapsensa pottailut ja kynäotteet, syömiset ja nukkumiset ihan itse.

Mielestäni siellä päiväkodissa ei ole tajuttu ollenkaan, mikä sen vasun idea on. Siinä sovitaan ja kirjataan, mitä se päiväkoti, ne työntekijät ja tilat ja ohjelma tekevät eri tavoin, että sillä Islalla olisi siellä potentiaaliset, itselleen tarpeelliset kasvuolot.

Kyllä se on niin päin, että vanhempi tulee sinne päiväkotiin kertomaan, millainen hänen lapsensa on ja mitä opettelee tällä hetkellä, mitä tarpeita ja onko huolia. Lapsi itse havainnollistaa omalla toiminnallaan, kuka hän on ja mitä harjoittelee, jotkut jopa puhuvat ja kertovat asioistaan ihan itse. Nämä vanhempien ja lasten kommentit kirjoitetaan ylös vasuun.

Ja sitten, sitten se varhaiskasvatuksen opettaja esittelee asiakkaalle, mitä hän yliopisto-oppiensa tietämyksellä ja kunnallisen päiväkodin resursseilla suosittelee tarjottavaksi tuolle asiakkaalle näihin tarpeisiin vastaamiseksi.

Eihän hommassa muuten ole mitään järkeä. Kuka 30-40v. kiireinen huoltaja ja uraihminen saa yhtään mitään siitä, että menee puoleksi tunniksi kuuntelemaan, kun joku just kandiksi valmistunut lapseton pimu kertoo, että 2-v.taapero harjoittelee potalla käymistä tai 4-v piirtämistä kynällä. Järjetöntä resurssien hukkaa ja aivotonta toimintaa.

Opetelkaa ne omat työnkuva ne (netissä vapaasti luettavissa) ennen kuin kutsutte lasten vanhempia kuuntelemaan sepustuksianne. Tuollaiset naurettavat rustaukset ja yleispätevät teorisoinnit, mitä sieltä nykyään saa lukea ovat todella noloja. Osoittaa, miten surkessa jamassa koko puljunne on.

Nyt ikkunat auki, ja tutustumaan, millainen aikuisten oikea maailma on ja miten projekteja vedetään. Kasvatuskin on projekti.

Vierailija kirjoitti:

Nuo pk-keskustelut on niin ärsyttäviä. Odotan niin että lapset menee kouluun eikä tarvitse enää hölistä hoitajien kanssa.

Sitten tulet hölisemään koulussa joka vuosi.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ne vanhemmat tiedä lapsensa pottailut ja kynäotteet, syömiset ja nukkumiset ihan itse.

Mielestäni siellä päiväkodissa ei ole tajuttu ollenkaan, mikä sen vasun idea on. Siinä sovitaan ja kirjataan, mitä se päiväkoti, ne työntekijät ja tilat ja ohjelma tekevät eri tavoin, että sillä Islalla olisi siellä potentiaaliset, itselleen tarpeelliset kasvuolot.

Kyllä se on niin päin, että vanhempi tulee sinne päiväkotiin kertomaan, millainen hänen lapsensa on ja mitä opettelee tällä hetkellä, mitä tarpeita ja onko huolia. Lapsi itse havainnollistaa omalla toiminnallaan, kuka hän on ja mitä harjoittelee, jotkut jopa puhuvat ja kertovat asioistaan ihan itse. Nämä vanhempien ja lasten kommentit kirjoitetaan ylös vasuun.

Ja sitten, sitten se varhaiskasvatuksen opettaja esittelee asiakkaalle, mitä hän yliopisto-oppiensa tietämyksellä ja kunnallisen päiväkodin resursseilla suosittelee tarjottavaksi tuolle asiakkaalle näihin tarpeisiin vastaamiseksi.

Eihän hommassa muuten ole mitään järkeä. Kuka 30-40v. kiireinen huoltaja ja uraihminen saa yhtään mitään siitä, että menee puoleksi tunniksi kuuntelemaan, kun joku just kandiksi valmistunut lapseton pimu kertoo, että 2-v.taapero harjoittelee potalla käymistä tai 4-v piirtämistä kynällä. Järjetöntä resurssien hukkaa ja aivotonta toimintaa.

Opetelkaa ne omat työnkuva ne (netissä vapaasti luettavissa) ennen kuin kutsutte lasten vanhempia kuuntelemaan sepustuksianne. Tuollaiset naurettavat rustaukset ja yleispätevät teorisoinnit, mitä sieltä nykyään saa lukea ovat todella noloja. Osoittaa, miten surkessa jamassa koko puljunne on.

Nyt ikkunat auki, ja tutustumaan, millainen aikuisten oikea maailma on ja miten projekteja vedetään. Kasvatuskin on projekti.

No nyt ollaan aivan kujalla. Se opettaja on akateemisesti koulutettu varhaiskasvattaja, joka ammatissaan näkee siitä jokaisen pikku mussukasta vähän eri puolet kuin mitä kotona näkyy. Ei kotona voida tietää esim. miten se lapsi osaa toimia ryhmässä, odottaa vuoroaan, toimii ristiriitatilanteissa toisen lapsen kanssa, osaa leikkitaitoja tms. Nämä näkyvät siellä päiväkodissa hyvin selvästi. Näitä asioita sitten jutellaan siellä vasussa. Voi olla, että kotona pottailu toimii, mutta päiväkodissa ei. Se on selvästi haaste, joka pitää ratkoa. Voi olla, että se sinun mussukkasi puree ja potkii kavereitaan ja repii barbeilta päät irti hampaillaan siellä päivät pitkät ja sinä et sitä tietenkään näe. Se päiväkoti eikä opettja ei ole palvelija eikä vanhempi ole asiakaspalvelua odottava asiakas vaan kyse on kunnallisesta toiminnasta.

Mulla ei ole lapsia, mutta kiinnostaa, mikä näissä keskusteluissa on tarkoitus? Harjoitellaanko siinä työelämän kehityskeskusteluja jo lapsena? Mun mielestä liian aikasin, ehkä vasta yläasteella olis järkevämpää.