Lue keskustelun säännöt.
Väkisin vikojen etsiminen lapsesta pk:ssa
05.10.2013 |
Olin lapsen kasvatuskeskustelussa päiväkodissa. Lapseni on hyvin kehíttynyt taidoissaan, monessa paikassa kehuttu paljon. Sitten kun piti kertoa asioita joissa pitää kehittyä, niin käsittämättömän stoorin täti sai aikaiseksi. Ja tämä johtui vain yhdestä tapahtumasta päiväkodissa, jossapa vielä itse tädit olivat mokanneet, mutta omaa mokaansa peittäen laittoivat lapsen syntipukiksi.
Tuli todellakin olo että yhdestä pienestä tapahtumasta vedettiin johtopäätökset ja yleistettiin asioita. Ihan kuin hän olisi halunnut vääntämällää vääntää lapselle jotain ongelmaa.
En pidä omaa lastani täydellisenä jos sitä luulette. Mutta aikaisemmin palaute oli ollut positiivista, ihan yhdestä pikkuasiasta vain oli moneen kertaan huomautettu. Mutta nyt tämä tapaus josta johtopäätökset vedettiin oli tapahtunut vähän ennen tätä keskustelua niin siitä sitten kyllä tehtiin kamala numero.
Tai sitten vaan on niin että lapseni on ollut helppo, kun on kiltti ja osaa toimia ryhmässä ja osaa kaikkea. Oli jäänyt vähän vieraaksi tädille ja sitten halusi jotain sanoa ja väänsi tästä asiasta.
Sitten tämä täti puhui vielä ihan sekavia, ensin kertoi jotain jonka seuraavassa lauseessa kumosi. Tyyliin lapsi on hiljainen mutta puhelias :) Sitten ihan sekavia puhui muutenkin. Ihan kuin häntä ei olisi yhtään kiinnostanut koko keskustelu eikä hän keskittynyt koko asiaan ollenkaan.
Mitä mieltä olette?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ne vanhemmat tiedä lapsensa pottailut ja kynäotteet, syömiset ja nukkumiset ihan itse.
Mielestäni siellä päiväkodissa ei ole tajuttu ollenkaan, mikä sen vasun idea on. Siinä sovitaan ja kirjataan, mitä se päiväkoti, ne työntekijät ja tilat ja ohjelma tekevät eri tavoin, että sillä Islalla olisi siellä potentiaaliset, itselleen tarpeelliset kasvuolot.
Kyllä se on niin päin, että vanhempi tulee sinne päiväkotiin kertomaan, millainen hänen lapsensa on ja mitä opettelee tällä hetkellä, mitä tarpeita ja onko huolia. Lapsi itse havainnollistaa omalla toiminnallaan, kuka hän on ja mitä harjoittelee, jotkut jopa puhuvat ja kertovat asioistaan ihan itse. Nämä vanhempien ja lasten kommentit kirjoitetaan ylös vasuun.
Ja sitten, sitten se varhaiskasvatuksen opettaja esittelee asiakkaalle, mitä hän yliopisto-oppiensa tietämyksellä ja kunnallisen päiväkodin resursseilla suosittelee tarjottavaksi tuolle asiakkaalle näihin tarpeisiin vastaamiseksi.
Eihän hommassa muuten ole mitään järkeä. Kuka 30-40v. kiireinen huoltaja ja uraihminen saa yhtään mitään siitä, että menee puoleksi tunniksi kuuntelemaan, kun joku just kandiksi valmistunut lapseton pimu kertoo, että 2-v.taapero harjoittelee potalla käymistä tai 4-v piirtämistä kynällä. Järjetöntä resurssien hukkaa ja aivotonta toimintaa.
Opetelkaa ne omat työnkuva ne (netissä vapaasti luettavissa) ennen kuin kutsutte lasten vanhempia kuuntelemaan sepustuksianne. Tuollaiset naurettavat rustaukset ja yleispätevät teorisoinnit, mitä sieltä nykyään saa lukea ovat todella noloja. Osoittaa, miten surkessa jamassa koko puljunne on.
Nyt ikkunat auki, ja tutustumaan, millainen aikuisten oikea maailma on ja miten projekteja vedetään. Kasvatuskin on projekti.
No nyt ollaan aivan kujalla. Se opettaja on akateemisesti koulutettu varhaiskasvattaja, joka ammatissaan näkee siitä jokaisen pikku mussukasta vähän eri puolet kuin mitä kotona näkyy. Ei kotona voida tietää esim. miten se lapsi osaa toimia ryhmässä, odottaa vuoroaan, toimii ristiriitatilanteissa toisen lapsen kanssa, osaa leikkitaitoja tms. Nämä näkyvät siellä päiväkodissa hyvin selvästi. Näitä asioita sitten jutellaan siellä vasussa. Voi olla, että kotona pottailu toimii, mutta päiväkodissa ei. Se on selvästi haaste, joka pitää ratkoa. Voi olla, että se sinun mussukkasi puree ja potkii kavereitaan ja repii barbeilta päät irti hampaillaan siellä päivät pitkät ja sinä et sitä tietenkään näe. Se päiväkoti eikä opettja ei ole palvelija eikä vanhempi ole asiakaspalvelua odottava asiakas vaan kyse on kunnallisesta toiminnasta.
Kyllä se vika on siellä varhaiskasvatuksessa ja juurikin sen akateemisen, vaikka vain kandin, osaamisessa luoda rauhallinen leikkiympäristöä kaikille lapsille, jos joku aivan normaali lapsi lopettaa potalla käymisen siellä ja alkaa käyttäytyä aggressiivisesti. Silloinhan juuri se ympäristö on aiheuttanut muutoksen.
Vasuun kirjoitetaan silloin, että opettaja muuttaa käytöstään ja ympäristöä sellaiseksi, että potalla käynti ja turvallinen leikkiminen onnistuu. Ja kertoo miten muuttaa, siis millaiseksi. Sitä muutoksen toimivuutta sitten tarkkaillaan ja arvioidaan yhdessä, se vanhempi, lapsi ja opettaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ne vanhemmat tiedä lapsensa pottailut ja kynäotteet, syömiset ja nukkumiset ihan itse.
Mielestäni siellä päiväkodissa ei ole tajuttu ollenkaan, mikä sen vasun idea on. Siinä sovitaan ja kirjataan, mitä se päiväkoti, ne työntekijät ja tilat ja ohjelma tekevät eri tavoin, että sillä Islalla olisi siellä potentiaaliset, itselleen tarpeelliset kasvuolot.
Kyllä se on niin päin, että vanhempi tulee sinne päiväkotiin kertomaan, millainen hänen lapsensa on ja mitä opettelee tällä hetkellä, mitä tarpeita ja onko huolia. Lapsi itse havainnollistaa omalla toiminnallaan, kuka hän on ja mitä harjoittelee, jotkut jopa puhuvat ja kertovat asioistaan ihan itse. Nämä vanhempien ja lasten kommentit kirjoitetaan ylös vasuun.
Ja sitten, sitten se varhaiskasvatuksen opettaja esittelee asiakkaalle, mitä hän yliopisto-oppiensa tietämyksellä ja kunnallisen päiväkodin resursseilla suosittelee tarjottavaksi tuolle asiakkaalle näihin tarpeisiin vastaamiseksi.
Eihän hommassa muuten ole mitään järkeä. Kuka 30-40v. kiireinen huoltaja ja uraihminen saa yhtään mitään siitä, että menee puoleksi tunniksi kuuntelemaan, kun joku just kandiksi valmistunut lapseton pimu kertoo, että 2-v.taapero harjoittelee potalla käymistä tai 4-v piirtämistä kynällä. Järjetöntä resurssien hukkaa ja aivotonta toimintaa.
Opetelkaa ne omat työnkuva ne (netissä vapaasti luettavissa) ennen kuin kutsutte lasten vanhempia kuuntelemaan sepustuksianne. Tuollaiset naurettavat rustaukset ja yleispätevät teorisoinnit, mitä sieltä nykyään saa lukea ovat todella noloja. Osoittaa, miten surkessa jamassa koko puljunne on.
Nyt ikkunat auki, ja tutustumaan, millainen aikuisten oikea maailma on ja miten projekteja vedetään. Kasvatuskin on projekti.
No nyt ollaan aivan kujalla. Se opettaja on akateemisesti koulutettu varhaiskasvattaja, joka ammatissaan näkee siitä jokaisen pikku mussukasta vähän eri puolet kuin mitä kotona näkyy. Ei kotona voida tietää esim. miten se lapsi osaa toimia ryhmässä, odottaa vuoroaan, toimii ristiriitatilanteissa toisen lapsen kanssa, osaa leikkitaitoja tms. Nämä näkyvät siellä päiväkodissa hyvin selvästi. Näitä asioita sitten jutellaan siellä vasussa. Voi olla, että kotona pottailu toimii, mutta päiväkodissa ei. Se on selvästi haaste, joka pitää ratkoa. Voi olla, että se sinun mussukkasi puree ja potkii kavereitaan ja repii barbeilta päät irti hampaillaan siellä päivät pitkät ja sinä et sitä tietenkään näe. Se päiväkoti eikä opettja ei ole palvelija eikä vanhempi ole asiakaspalvelua odottava asiakas vaan kyse on kunnallisesta toiminnasta.
Kyllä se vika on siellä varhaiskasvatuksessa ja juurikin sen akateemisen, vaikka vain kandin, osaamisessa luoda rauhallinen leikkiympäristöä kaikille lapsille, jos joku aivan normaali lapsi lopettaa potalla käymisen siellä ja alkaa käyttäytyä aggressiivisesti. Silloinhan juuri se ympäristö on aiheuttanut muutoksen.
Vasuun kirjoitetaan silloin, että opettaja muuttaa käytöstään ja ympäristöä sellaiseksi, että potalla käynti ja turvallinen leikkiminen onnistuu. Ja kertoo miten muuttaa, siis millaiseksi. Sitä muutoksen toimivuutta sitten tarkkaillaan ja arvioidaan yhdessä, se vanhempi, lapsi ja opettaja.
Vasussa on kasvatuskumppanuus. Vanhempi ei sanele toiselle, vaan asioita tehdään yhdessä sen lapsen hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ne vanhemmat tiedä lapsensa pottailut ja kynäotteet, syömiset ja nukkumiset ihan itse.
Mielestäni siellä päiväkodissa ei ole tajuttu ollenkaan, mikä sen vasun idea on. Siinä sovitaan ja kirjataan, mitä se päiväkoti, ne työntekijät ja tilat ja ohjelma tekevät eri tavoin, että sillä Islalla olisi siellä potentiaaliset, itselleen tarpeelliset kasvuolot.
Kyllä se on niin päin, että vanhempi tulee sinne päiväkotiin kertomaan, millainen hänen lapsensa on ja mitä opettelee tällä hetkellä, mitä tarpeita ja onko huolia. Lapsi itse havainnollistaa omalla toiminnallaan, kuka hän on ja mitä harjoittelee, jotkut jopa puhuvat ja kertovat asioistaan ihan itse. Nämä vanhempien ja lasten kommentit kirjoitetaan ylös vasuun.
Ja sitten, sitten se varhaiskasvatuksen opettaja esittelee asiakkaalle, mitä hän yliopisto-oppiensa tietämyksellä ja kunnallisen päiväkodin resursseilla suosittelee tarjottavaksi tuolle asiakkaalle näihin tarpeisiin vastaamiseksi.
Eihän hommassa muuten ole mitään järkeä. Kuka 30-40v. kiireinen huoltaja ja uraihminen saa yhtään mitään siitä, että menee puoleksi tunniksi kuuntelemaan, kun joku just kandiksi valmistunut lapseton pimu kertoo, että 2-v.taapero harjoittelee potalla käymistä tai 4-v piirtämistä kynällä. Järjetöntä resurssien hukkaa ja aivotonta toimintaa.
Opetelkaa ne omat työnkuva ne (netissä vapaasti luettavissa) ennen kuin kutsutte lasten vanhempia kuuntelemaan sepustuksianne. Tuollaiset naurettavat rustaukset ja yleispätevät teorisoinnit, mitä sieltä nykyään saa lukea ovat todella noloja. Osoittaa, miten surkessa jamassa koko puljunne on.
Nyt ikkunat auki, ja tutustumaan, millainen aikuisten oikea maailma on ja miten projekteja vedetään. Kasvatuskin on projekti.
Ei ne vanhemmat tiedä aina. Muuten vasuissa ei keskusteltaisi pitäskö yli 1,5v lapsen saada muutakin ravintoa kun maaten pullomaitoa niinkuin vauva ja se 2v pitäs opettaa potalle .
Eikä 3v ole ymmärtämätön pieni jota ei saa kasvattaa ja rajoittaa. Tässä työssä näkee koko kirjon mitä tulee vanhempien ymmärrykseen lapsista. Isla ei opi itsekseen kotona tahi hoidossa.
Minä ainakin haluan kirjattavaksi Vasuun, että lapseni kasvaa pienessä ryhmässä, joka on laillisten määräysten mukainen. Haluan ryhmässä olevan koko hoitopäivän ajan koulutettu ja pätevä opettaja, joka kykenee kertomaan ja näyttämään, mitä siellä kasvatuksessa on minäkin päivänä opittu, miten ja miksi. Ja varsinkin, kuka ja millaisella kompetenssilla on näitä oppeja tarjonnut. En hyväksy, että joku huonosti käyttäytyvä lapsi saa opettajan huomion aina ja sivistyneeseen käytökseen kotikasvatettu oma lapseni joutuu siitä kurittomasta johtuen tyytymään jonkun hoitajan tai sijaisen ohjattavaksi. Laki sanoo, että lapsellani on oikeus akateemisen opettajan palveluun koko ajan, joten niin tapahtukoon myös. En maksa huonosta palvelusta vaan vaadin lapselleni sitä, mihin hänellä on oikeus. Ei ole minun ongelmani, miten ne muut hoidetaan tai mitä heidän vanhempiensa kanssa on sovittu. Sehän on henkilökunnan ongelma ja työnantajan ratkaistavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ne vanhemmat tiedä lapsensa pottailut ja kynäotteet, syömiset ja nukkumiset ihan itse.
Mielestäni siellä päiväkodissa ei ole tajuttu ollenkaan, mikä sen vasun idea on. Siinä sovitaan ja kirjataan, mitä se päiväkoti, ne työntekijät ja tilat ja ohjelma tekevät eri tavoin, että sillä Islalla olisi siellä potentiaaliset, itselleen tarpeelliset kasvuolot.
Kyllä se on niin päin, että vanhempi tulee sinne päiväkotiin kertomaan, millainen hänen lapsensa on ja mitä opettelee tällä hetkellä, mitä tarpeita ja onko huolia. Lapsi itse havainnollistaa omalla toiminnallaan, kuka hän on ja mitä harjoittelee, jotkut jopa puhuvat ja kertovat asioistaan ihan itse. Nämä vanhempien ja lasten kommentit kirjoitetaan ylös vasuun.
Ja sitten, sitten se varhaiskasvatuksen opettaja esittelee asiakkaalle, mitä hän yliopisto-oppiensa tietämyksellä ja kunnallisen päiväkodin resursseilla suosittelee tarjottavaksi tuolle asiakkaalle näihin tarpeisiin vastaamiseksi.
Eihän hommassa muuten ole mitään järkeä. Kuka 30-40v. kiireinen huoltaja ja uraihminen saa yhtään mitään siitä, että menee puoleksi tunniksi kuuntelemaan, kun joku just kandiksi valmistunut lapseton pimu kertoo, että 2-v.taapero harjoittelee potalla käymistä tai 4-v piirtämistä kynällä. Järjetöntä resurssien hukkaa ja aivotonta toimintaa.
Opetelkaa ne omat työnkuva ne (netissä vapaasti luettavissa) ennen kuin kutsutte lasten vanhempia kuuntelemaan sepustuksianne. Tuollaiset naurettavat rustaukset ja yleispätevät teorisoinnit, mitä sieltä nykyään saa lukea ovat todella noloja. Osoittaa, miten surkessa jamassa koko puljunne on.
Nyt ikkunat auki, ja tutustumaan, millainen aikuisten oikea maailma on ja miten projekteja vedetään. Kasvatuskin on projekti.
Ei ne vanhemmat tiedä aina. Muuten vasuissa ei keskusteltaisi pitäskö yli 1,5v lapsen saada muutakin ravintoa kun maaten pullomaitoa niinkuin vauva ja se 2v pitäs opettaa potalle .
Eikä 3v ole ymmärtämätön pieni jota ei saa kasvattaa ja rajoittaa. Tässä työssä näkee koko kirjon mitä tulee vanhempien ymmärrykseen lapsista. Isla ei opi itsekseen kotona tahi hoidossa.
No siksihän te siitä palkkaa saatte, että kasvatatte ne lapset. Jos jollekin vanhemmalle tarvitsee sanoa, että ostakaa potta kotiin ja harjoitelkaa, niin ei se tarkoita, että koko ryhmän kaikille vanhemmille pitää puhua kuin idiooteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ne vanhemmat tiedä lapsensa pottailut ja kynäotteet, syömiset ja nukkumiset ihan itse.
Mielestäni siellä päiväkodissa ei ole tajuttu ollenkaan, mikä sen vasun idea on. Siinä sovitaan ja kirjataan, mitä se päiväkoti, ne työntekijät ja tilat ja ohjelma tekevät eri tavoin, että sillä Islalla olisi siellä potentiaaliset, itselleen tarpeelliset kasvuolot.
Kyllä se on niin päin, että vanhempi tulee sinne päiväkotiin kertomaan, millainen hänen lapsensa on ja mitä opettelee tällä hetkellä, mitä tarpeita ja onko huolia. Lapsi itse havainnollistaa omalla toiminnallaan, kuka hän on ja mitä harjoittelee, jotkut jopa puhuvat ja kertovat asioistaan ihan itse. Nämä vanhempien ja lasten kommentit kirjoitetaan ylös vasuun.
Ja sitten, sitten se varhaiskasvatuksen opettaja esittelee asiakkaalle, mitä hän yliopisto-oppiensa tietämyksellä ja kunnallisen päiväkodin resursseilla suosittelee tarjottavaksi tuolle asiakkaalle näihin tarpeisiin vastaamiseksi.
Eihän hommassa muuten ole mitään järkeä. Kuka 30-40v. kiireinen huoltaja ja uraihminen saa yhtään mitään siitä, että menee puoleksi tunniksi kuuntelemaan, kun joku just kandiksi valmistunut lapseton pimu kertoo, että 2-v.taapero harjoittelee potalla käymistä tai 4-v piirtämistä kynällä. Järjetöntä resurssien hukkaa ja aivotonta toimintaa.
Opetelkaa ne omat työnkuva ne (netissä vapaasti luettavissa) ennen kuin kutsutte lasten vanhempia kuuntelemaan sepustuksianne. Tuollaiset naurettavat rustaukset ja yleispätevät teorisoinnit, mitä sieltä nykyään saa lukea ovat todella noloja. Osoittaa, miten surkessa jamassa koko puljunne on.
Nyt ikkunat auki, ja tutustumaan, millainen aikuisten oikea maailma on ja miten projekteja vedetään. Kasvatuskin on projekti.
No nyt ollaan aivan kujalla. Se opettaja on akateemisesti koulutettu varhaiskasvattaja, joka ammatissaan näkee siitä jokaisen pikku mussukasta vähän eri puolet kuin mitä kotona näkyy. Ei kotona voida tietää esim. miten se lapsi osaa toimia ryhmässä, odottaa vuoroaan, toimii ristiriitatilanteissa toisen lapsen kanssa, osaa leikkitaitoja tms. Nämä näkyvät siellä päiväkodissa hyvin selvästi. Näitä asioita sitten jutellaan siellä vasussa. Voi olla, että kotona pottailu toimii, mutta päiväkodissa ei. Se on selvästi haaste, joka pitää ratkoa. Voi olla, että se sinun mussukkasi puree ja potkii kavereitaan ja repii barbeilta päät irti hampaillaan siellä päivät pitkät ja sinä et sitä tietenkään näe. Se päiväkoti eikä opettja ei ole palvelija eikä vanhempi ole asiakaspalvelua odottava asiakas vaan kyse on kunnallisesta toiminnasta.
Hmmm, ai että kotona ei muka tiedetä, miten lapsi toimii ryhmässä, miten osaa odottaa vuoroaan, millaiset leikkitaidot omaa jne? ??? :D
Ai niin, ei ne nykyvanhemmat ehkä tiedäkään näitä, jotka tuuppaa vauvataaperonsa päiväkotiin 10kk ikäisinä olemaan klo 7-17 viitenä päivänä viikossa. Eipä siinä arkisin muuta ehdi, kun klo 19 on viimeistään päikkyikäisten mentävä nukkumaan. Viikonloput kuluu kännykkää/tablettia näpytellessä....
Omat lapseni kasvatin kotona eskari-ikäiseksi asti. He harrastivat joukkueurheilua, muskaria, ja muutenkin näkivät ikätovereitaan joka päivä puistossa. Todellakin tiesin, miten he toimivat ryhmässä ja ratkovat riitoja :D koska vietin aikaa heidän kanssaan muuallakin, kuin neljän seinän sisällä kotona...
Vierailija kirjoitti:
Nyt kuulostaa siltä, että aloittajalle (kuten myös monelle vastaajalle) on vain vaikea myöntää mahdollisia puutteita omassa jälkikasvussa. Siitähän tällainen reaktio nimenomaan kielii. En siis väitä tätien olevan juuri tässä tilanteessa oikeassa - ethän edes kerro mistä on kyse.
Suosittelisin kyllä suhtautumaan jatkossa avoimin mielin pk:n ja koulun työntekijöiden havaintoihin lapsesta. Jos ihan oikeita pulmia on, niin niihin pitää hankkia apua! Ja jos taas kyse on ohimenevistä arjen tilanteista, niin ei niistä tarvitse hernettä nenään vetää. Kai nyt itsekin tiedätte, etteivät lapsenne ole täydellisiä, kuten ette itsekään.
Tällainen höllääminen helpottaa teitä itseänne ja ennen muuta lapsianne. Pahinta lapsen kannalta on se, jos vanhemmat kieltäytyvät uskomasta mihinkään ongelmiin ja jättävät lapsensa vaille hänen tarvitsemaansa apua ja tukea.
t. Kahden "normaalin" ja yhden "erityislapsen" äiti
Minulla on myös kaksi 'normaalia' ja yksi erityinen lapsi, nyt jo aikuisia, mutta negatiivisia puolia ei pidä kaivamalla kaivaa esille. Oma kokemus normaalin lapsen kanssa päiväkodin keskusteluista oli juuri tällainen, että lastentarhanopettaja tuntui pitävän ongelmien kaivamista esille ammattitaitonsa mittarina. Muutenkaan negatiivisia puolia ei pidä korostaa liikaa, vaan nähdä lapsi mieluummin positiivisten asioiden kautta. Toki jos todellisia ongelmia on, niin on hyvä ohjata eteenpäin saamaan apua, mutta se ei koske näitä etsimällä etsittyjä ongelmi, joihin aloituksessa viitataan.
Erityislapsen terapeutista minulla on myös negatiivnen kokemus. Hänelle oli todella tärkeää päästä luettelemaan kaikki mahdolliset lapsen cp-vammaan liittyvät seikat lapsemme ominaisuuksina ,vaikka kyseistä ongelmaa lapsella ei edes ollut sen vertaa, että tavallinen ihminen olisi sitä huomannut tai ehkei sitä ollut lainkaan. Tällaisellä käytöksellä on erittäin negatiivinen vaikutus vanhempiin ja varmasti myös lapseenkin. Miehelleni terapeutn puheet olivat järkytys ja hän koki, että lapsen kehitys taantuu, vaikka todellisuudessa lapsi kehittyi koko ajan oman tahtiinsa. Terapautti sai aikaan sen, että pyrin estämään tilanteet, joissa mies jäi yksin altiiksi terapeutin puheille.
Positiivisuudella päästään varmasti paljon parempiin tuloksiin kuin sillä, että kerrotaan ihmiselle ja tämän läheisille kaikki pienetkin puutteet ja ongelmat, joita hänellä on. Aiheuttaako lasten itsetunnon lyttäys mielenterveysongelmia? Mitä vaikeampi tilanne lapsella on, sitä tärkeämpää on korostaa positiivisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ne vanhemmat tiedä lapsensa pottailut ja kynäotteet, syömiset ja nukkumiset ihan itse.
Mielestäni siellä päiväkodissa ei ole tajuttu ollenkaan, mikä sen vasun idea on. Siinä sovitaan ja kirjataan, mitä se päiväkoti, ne työntekijät ja tilat ja ohjelma tekevät eri tavoin, että sillä Islalla olisi siellä potentiaaliset, itselleen tarpeelliset kasvuolot.
Kyllä se on niin päin, että vanhempi tulee sinne päiväkotiin kertomaan, millainen hänen lapsensa on ja mitä opettelee tällä hetkellä, mitä tarpeita ja onko huolia. Lapsi itse havainnollistaa omalla toiminnallaan, kuka hän on ja mitä harjoittelee, jotkut jopa puhuvat ja kertovat asioistaan ihan itse. Nämä vanhempien ja lasten kommentit kirjoitetaan ylös vasuun.
Ja sitten, sitten se varhaiskasvatuksen opettaja esittelee asiakkaalle, mitä hän yliopisto-oppiensa tietämyksellä ja kunnallisen päiväkodin resursseilla suosittelee tarjottavaksi tuolle asiakkaalle näihin tarpeisiin vastaamiseksi.
Eihän hommassa muuten ole mitään järkeä. Kuka 30-40v. kiireinen huoltaja ja uraihminen saa yhtään mitään siitä, että menee puoleksi tunniksi kuuntelemaan, kun joku just kandiksi valmistunut lapseton pimu kertoo, että 2-v.taapero harjoittelee potalla käymistä tai 4-v piirtämistä kynällä. Järjetöntä resurssien hukkaa ja aivotonta toimintaa.
Opetelkaa ne omat työnkuva ne (netissä vapaasti luettavissa) ennen kuin kutsutte lasten vanhempia kuuntelemaan sepustuksianne. Tuollaiset naurettavat rustaukset ja yleispätevät teorisoinnit, mitä sieltä nykyään saa lukea ovat todella noloja. Osoittaa, miten surkessa jamassa koko puljunne on.
Nyt ikkunat auki, ja tutustumaan, millainen aikuisten oikea maailma on ja miten projekteja vedetään. Kasvatuskin on projekti.
Vasun täyttäminen on lakisääteistä. Ikävä kyllä niitä samoja asioita ja sanoja joutuu vaan pyörittelemään vuodesta toiseen, teorialla ja ilman. Lapseton just valmistunut kandipimu tai kandipoju ei ole keksinyt eikä kehitellyt vasukeskustelupohjia. En ymmärrä, mitä tekemistä henkilökunnan lapsettomuudella on vasu-keskustelujen kanssa.
Jos syöpälääkäri ei ole itse sairastanut syöpää, sinä et arvosta hänen koulutustaan ja ammattitaitoaan?
Lapsettomuushoitoja tekevät pitäisi olla lapsettomia, poliisit vankilaolot kokeneita, palomiehet oman kotinsa tulipalossa menetteneitä jne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ne vanhemmat tiedä lapsensa pottailut ja kynäotteet, syömiset ja nukkumiset ihan itse.
Mielestäni siellä päiväkodissa ei ole tajuttu ollenkaan, mikä sen vasun idea on. Siinä sovitaan ja kirjataan, mitä se päiväkoti, ne työntekijät ja tilat ja ohjelma tekevät eri tavoin, että sillä Islalla olisi siellä potentiaaliset, itselleen tarpeelliset kasvuolot.
Kyllä se on niin päin, että vanhempi tulee sinne päiväkotiin kertomaan, millainen hänen lapsensa on ja mitä opettelee tällä hetkellä, mitä tarpeita ja onko huolia. Lapsi itse havainnollistaa omalla toiminnallaan, kuka hän on ja mitä harjoittelee, jotkut jopa puhuvat ja kertovat asioistaan ihan itse. Nämä vanhempien ja lasten kommentit kirjoitetaan ylös vasuun.
Ja sitten, sitten se varhaiskasvatuksen opettaja esittelee asiakkaalle, mitä hän yliopisto-oppiensa tietämyksellä ja kunnallisen päiväkodin resursseilla suosittelee tarjottavaksi tuolle asiakkaalle näihin tarpeisiin vastaamiseksi.
Eihän hommassa muuten ole mitään järkeä. Kuka 30-40v. kiireinen huoltaja ja uraihminen saa yhtään mitään siitä, että menee puoleksi tunniksi kuuntelemaan, kun joku just kandiksi valmistunut lapseton pimu kertoo, että 2-v.taapero harjoittelee potalla käymistä tai 4-v piirtämistä kynällä. Järjetöntä resurssien hukkaa ja aivotonta toimintaa.
Opetelkaa ne omat työnkuva ne (netissä vapaasti luettavissa) ennen kuin kutsutte lasten vanhempia kuuntelemaan sepustuksianne. Tuollaiset naurettavat rustaukset ja yleispätevät teorisoinnit, mitä sieltä nykyään saa lukea ovat todella noloja. Osoittaa, miten surkessa jamassa koko puljunne on.
Nyt ikkunat auki, ja tutustumaan, millainen aikuisten oikea maailma on ja miten projekteja vedetään. Kasvatuskin on projekti.
No nyt ollaan aivan kujalla. Se opettaja on akateemisesti koulutettu varhaiskasvattaja, joka ammatissaan näkee siitä jokaisen pikku mussukasta vähän eri puolet kuin mitä kotona näkyy. Ei kotona voida tietää esim. miten se lapsi osaa toimia ryhmässä, odottaa vuoroaan, toimii ristiriitatilanteissa toisen lapsen kanssa, osaa leikkitaitoja tms. Nämä näkyvät siellä päiväkodissa hyvin selvästi. Näitä asioita sitten jutellaan siellä vasussa. Voi olla, että kotona pottailu toimii, mutta päiväkodissa ei. Se on selvästi haaste, joka pitää ratkoa. Voi olla, että se sinun mussukkasi puree ja potkii kavereitaan ja repii barbeilta päät irti hampaillaan siellä päivät pitkät ja sinä et sitä tietenkään näe. Se päiväkoti eikä opettja ei ole palvelija eikä vanhempi ole asiakaspalvelua odottava asiakas vaan kyse on kunnallisesta toiminnasta.
Hmmm, ai että kotona ei muka tiedetä, miten lapsi toimii ryhmässä, miten osaa odottaa vuoroaan, millaiset leikkitaidot omaa jne? ??? :D
Ai niin, ei ne nykyvanhemmat ehkä tiedäkään näitä, jotka tuuppaa vauvataaperonsa päiväkotiin 10kk ikäisinä olemaan klo 7-17 viitenä päivänä viikossa. Eipä siinä arkisin muuta ehdi, kun klo 19 on viimeistään päikkyikäisten mentävä nukkumaan. Viikonloput kuluu kännykkää/tablettia näpytellessä....Omat lapseni kasvatin kotona eskari-ikäiseksi asti. He harrastivat joukkueurheilua, muskaria, ja muutenkin näkivät ikätovereitaan joka päivä puistossa. Todellakin tiesin, miten he toimivat ryhmässä ja ratkovat riitoja :D koska vietin aikaa heidän kanssaan muuallakin, kuin neljän seinän sisällä kotona...
Juuri näin!
On huolestuttavaa viedä lapsi päiväkotiin, kun aloituksen jälkeen leikit ovat muuttuneet todella paljon. Aloitti 4-vuotiaana nyt elokuussa. Kotona vauva, mutta isosiskona tarvitsee jo omaakin ryhmää ja ammattilaisten ohjaamaa kasvatusta. Hänellä on oma leikkihuone kotona, jossa pieni keittiö, kauppa, puuhamaa ja taidealue. Nyt leikit ovat muuttuneet huutamiseksi ja komenteluksi, lyö nukkeja ja antaa niille sanan parin määräyksiä. Ennen nuket istuivat pöydässä kahvikutsuilla yhdessä lapsen kanssa, maistelivat kakkuja ja puhuivat kauniista asioista. Nyt lapsi seisoo vieressä kädet lanteilla ja komentaa, ottaa mukin ja survaisee nuken suuhun. Saattaa napata lautasen ja huutaa, "sinä oletkin jo syönyt, nyt vessaan" ja riuhtoo nuken ylös kädestä. Olen koittanut mennä mukaan leikkiin ja pehmentää tilannetta, mutta lapsi on aivan hengästynyt ja sydän hakkaa, ei pääse ulos siitä tunnetilasta. Leikkii tuota kamalaa leikkiä uudestaan ja uudestaan. Välillä käy vessassa ja taas jatkuu. Olen koittanut, että nukutetaan vauvojamme yhdessä, minä omaani ja hän vauvanukkeaan. Itku meinasi tulla, kun lapsi paiskasi oman vauvanukkensa sänkyyn ja karjui, "pää tyynyyn!" Ennen silitteli ja suukotteli, kuten mekin häntä nukkumaan peitellessä. Nyt painoi nukkea käsillä ympäri vartaloa ja päätä ja komensi, "hiljaa nyt, nyt nukutaan."
Miten tällaisen huolen uskaltaa päiväkodissa sanoa? Siellä aina kerrotaan hakiessa, että kiva päivä on ollut, piirrellyt ja leikkinyt kotileikkiä, syönyt hyvin ja nukahtaa omia aikojaan. Retkistä kerrotaan ja seuraavan päivän ohjelmasta. En ole uskaltanut vielä oikein tutustua muihin vanhempiin, olen melko ujo ja tämä päiväkotimaailma on minulle vieras. Huolestuttaa, millaista siellä oikein on päivällä. Onko jollakin tähän vinkkejä, mistä on kysymys.
Parisuhde meillä on kunnossa ja esikoinen on aina harrastanut isän kanssa asioita uintia, musiikkia, käy voimistelemassa ja isovanhempien hevostallilla hoitamassa poneja, kun on siellä kerran kuussa viikonlopun. Raskauden alettua isä ottikin enemmän roolia tyttären kanssa, kävivät retkillä ja telttailemassakin kahdestaan kesällä. Mieskin sanoo, että lapsi on nyt levoton, ei keskity ja hermostuu helposti. On ennen tykännyt musiikin kuuntelusta, soittamisesta ja laulamisesta, mutta nyt saattaa laittaa stereon täysille, huutaa ja hyppii ympäriinsä. Oli lyönyt isäänsä, kun tämä pysäytti. Itki sitten ja pyysi anteeksi, muttei osaa sanoa, mistä johtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ne vanhemmat tiedä lapsensa pottailut ja kynäotteet, syömiset ja nukkumiset ihan itse.
Mielestäni siellä päiväkodissa ei ole tajuttu ollenkaan, mikä sen vasun idea on. Siinä sovitaan ja kirjataan, mitä se päiväkoti, ne työntekijät ja tilat ja ohjelma tekevät eri tavoin, että sillä Islalla olisi siellä potentiaaliset, itselleen tarpeelliset kasvuolot.
Kyllä se on niin päin, että vanhempi tulee sinne päiväkotiin kertomaan, millainen hänen lapsensa on ja mitä opettelee tällä hetkellä, mitä tarpeita ja onko huolia. Lapsi itse havainnollistaa omalla toiminnallaan, kuka hän on ja mitä harjoittelee, jotkut jopa puhuvat ja kertovat asioistaan ihan itse. Nämä vanhempien ja lasten kommentit kirjoitetaan ylös vasuun.
Ja sitten, sitten se varhaiskasvatuksen opettaja esittelee asiakkaalle, mitä hän yliopisto-oppiensa tietämyksellä ja kunnallisen päiväkodin resursseilla suosittelee tarjottavaksi tuolle asiakkaalle näihin tarpeisiin vastaamiseksi.
Eihän hommassa muuten ole mitään järkeä. Kuka 30-40v. kiireinen huoltaja ja uraihminen saa yhtään mitään siitä, että menee puoleksi tunniksi kuuntelemaan, kun joku just kandiksi valmistunut lapseton pimu kertoo, että 2-v.taapero harjoittelee potalla käymistä tai 4-v piirtämistä kynällä. Järjetöntä resurssien hukkaa ja aivotonta toimintaa.
Opetelkaa ne omat työnkuva ne (netissä vapaasti luettavissa) ennen kuin kutsutte lasten vanhempia kuuntelemaan sepustuksianne. Tuollaiset naurettavat rustaukset ja yleispätevät teorisoinnit, mitä sieltä nykyään saa lukea ovat todella noloja. Osoittaa, miten surkessa jamassa koko puljunne on.
Nyt ikkunat auki, ja tutustumaan, millainen aikuisten oikea maailma on ja miten projekteja vedetään. Kasvatuskin on projekti.
No nyt ollaan aivan kujalla. Se opettaja on akateemisesti koulutettu varhaiskasvattaja, joka ammatissaan näkee siitä jokaisen pikku mussukasta vähän eri puolet kuin mitä kotona näkyy. Ei kotona voida tietää esim. miten se lapsi osaa toimia ryhmässä, odottaa vuoroaan, toimii ristiriitatilanteissa toisen lapsen kanssa, osaa leikkitaitoja tms. Nämä näkyvät siellä päiväkodissa hyvin selvästi. Näitä asioita sitten jutellaan siellä vasussa. Voi olla, että kotona pottailu toimii, mutta päiväkodissa ei. Se on selvästi haaste, joka pitää ratkoa. Voi olla, että se sinun mussukkasi puree ja potkii kavereitaan ja repii barbeilta päät irti hampaillaan siellä päivät pitkät ja sinä et sitä tietenkään näe. Se päiväkoti eikä opettja ei ole palvelija eikä vanhempi ole asiakaspalvelua odottava asiakas vaan kyse on kunnallisesta toiminnasta.
Hmmm, ai että kotona ei muka tiedetä, miten lapsi toimii ryhmässä, miten osaa odottaa vuoroaan, millaiset leikkitaidot omaa jne? ??? :D
Ai niin, ei ne nykyvanhemmat ehkä tiedäkään näitä, jotka tuuppaa vauvataaperonsa päiväkotiin 10kk ikäisinä olemaan klo 7-17 viitenä päivänä viikossa. Eipä siinä arkisin muuta ehdi, kun klo 19 on viimeistään päikkyikäisten mentävä nukkumaan. Viikonloput kuluu kännykkää/tablettia näpytellessä....Omat lapseni kasvatin kotona eskari-ikäiseksi asti. He harrastivat joukkueurheilua, muskaria, ja muutenkin näkivät ikätovereitaan joka päivä puistossa. Todellakin tiesin, miten he toimivat ryhmässä ja ratkovat riitoja :D koska vietin aikaa heidän kanssaan muuallakin, kuin neljän seinän sisällä kotona...
Juuri näin!
On huolestuttavaa viedä lapsi päiväkotiin, kun aloituksen jälkeen leikit ovat muuttuneet todella paljon. Aloitti 4-vuotiaana nyt elokuussa. Kotona vauva, mutta isosiskona tarvitsee jo omaakin ryhmää ja ammattilaisten ohjaamaa kasvatusta. Hänellä on oma leikkihuone kotona, jossa pieni keittiö, kauppa, puuhamaa ja taidealue. Nyt leikit ovat muuttuneet huutamiseksi ja komenteluksi, lyö nukkeja ja antaa niille sanan parin määräyksiä. Ennen nuket istuivat pöydässä kahvikutsuilla yhdessä lapsen kanssa, maistelivat kakkuja ja puhuivat kauniista asioista. Nyt lapsi seisoo vieressä kädet lanteilla ja komentaa, ottaa mukin ja survaisee nuken suuhun. Saattaa napata lautasen ja huutaa, "sinä oletkin jo syönyt, nyt vessaan" ja riuhtoo nuken ylös kädestä. Olen koittanut mennä mukaan leikkiin ja pehmentää tilannetta, mutta lapsi on aivan hengästynyt ja sydän hakkaa, ei pääse ulos siitä tunnetilasta. Leikkii tuota kamalaa leikkiä uudestaan ja uudestaan. Välillä käy vessassa ja taas jatkuu. Olen koittanut, että nukutetaan vauvojamme yhdessä, minä omaani ja hän vauvanukkeaan. Itku meinasi tulla, kun lapsi paiskasi oman vauvanukkensa sänkyyn ja karjui, "pää tyynyyn!" Ennen silitteli ja suukotteli, kuten mekin häntä nukkumaan peitellessä. Nyt painoi nukkea käsillä ympäri vartaloa ja päätä ja komensi, "hiljaa nyt, nyt nukutaan."
Miten tällaisen huolen uskaltaa päiväkodissa sanoa? Siellä aina kerrotaan hakiessa, että kiva päivä on ollut, piirrellyt ja leikkinyt kotileikkiä, syönyt hyvin ja nukahtaa omia aikojaan. Retkistä kerrotaan ja seuraavan päivän ohjelmasta. En ole uskaltanut vielä oikein tutustua muihin vanhempiin, olen melko ujo ja tämä päiväkotimaailma on minulle vieras. Huolestuttaa, millaista siellä oikein on päivällä. Onko jollakin tähän vinkkejä, mistä on kysymys.
Parisuhde meillä on kunnossa ja esikoinen on aina harrastanut isän kanssa asioita uintia, musiikkia, käy voimistelemassa ja isovanhempien hevostallilla hoitamassa poneja, kun on siellä kerran kuussa viikonlopun. Raskauden alettua isä ottikin enemmän roolia tyttären kanssa, kävivät retkillä ja telttailemassakin kahdestaan kesällä. Mieskin sanoo, että lapsi on nyt levoton, ei keskity ja hermostuu helposti. On ennen tykännyt musiikin kuuntelusta, soittamisesta ja laulamisesta, mutta nyt saattaa laittaa stereon täysille, huutaa ja hyppii ympäriinsä. Oli lyönyt isäänsä, kun tämä pysäytti. Itki sitten ja pyysi anteeksi, muttei osaa sanoa, mistä johtuu.
Kysy päiväkodissa, miten ruokailu ja lepohetket siirtymisineen oikeasti sujuvat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ne vanhemmat tiedä lapsensa pottailut ja kynäotteet, syömiset ja nukkumiset ihan itse.
Mielestäni siellä päiväkodissa ei ole tajuttu ollenkaan, mikä sen vasun idea on. Siinä sovitaan ja kirjataan, mitä se päiväkoti, ne työntekijät ja tilat ja ohjelma tekevät eri tavoin, että sillä Islalla olisi siellä potentiaaliset, itselleen tarpeelliset kasvuolot.
Kyllä se on niin päin, että vanhempi tulee sinne päiväkotiin kertomaan, millainen hänen lapsensa on ja mitä opettelee tällä hetkellä, mitä tarpeita ja onko huolia. Lapsi itse havainnollistaa omalla toiminnallaan, kuka hän on ja mitä harjoittelee, jotkut jopa puhuvat ja kertovat asioistaan ihan itse. Nämä vanhempien ja lasten kommentit kirjoitetaan ylös vasuun.
Ja sitten, sitten se varhaiskasvatuksen opettaja esittelee asiakkaalle, mitä hän yliopisto-oppiensa tietämyksellä ja kunnallisen päiväkodin resursseilla suosittelee tarjottavaksi tuolle asiakkaalle näihin tarpeisiin vastaamiseksi.
Eihän hommassa muuten ole mitään järkeä. Kuka 30-40v. kiireinen huoltaja ja uraihminen saa yhtään mitään siitä, että menee puoleksi tunniksi kuuntelemaan, kun joku just kandiksi valmistunut lapseton pimu kertoo, että 2-v.taapero harjoittelee potalla käymistä tai 4-v piirtämistä kynällä. Järjetöntä resurssien hukkaa ja aivotonta toimintaa.
Opetelkaa ne omat työnkuva ne (netissä vapaasti luettavissa) ennen kuin kutsutte lasten vanhempia kuuntelemaan sepustuksianne. Tuollaiset naurettavat rustaukset ja yleispätevät teorisoinnit, mitä sieltä nykyään saa lukea ovat todella noloja. Osoittaa, miten surkessa jamassa koko puljunne on.
Nyt ikkunat auki, ja tutustumaan, millainen aikuisten oikea maailma on ja miten projekteja vedetään. Kasvatuskin on projekti.
No nyt ollaan aivan kujalla. Se opettaja on akateemisesti koulutettu varhaiskasvattaja, joka ammatissaan näkee siitä jokaisen pikku mussukasta vähän eri puolet kuin mitä kotona näkyy. Ei kotona voida tietää esim. miten se lapsi osaa toimia ryhmässä, odottaa vuoroaan, toimii ristiriitatilanteissa toisen lapsen kanssa, osaa leikkitaitoja tms. Nämä näkyvät siellä päiväkodissa hyvin selvästi. Näitä asioita sitten jutellaan siellä vasussa. Voi olla, että kotona pottailu toimii, mutta päiväkodissa ei. Se on selvästi haaste, joka pitää ratkoa. Voi olla, että se sinun mussukkasi puree ja potkii kavereitaan ja repii barbeilta päät irti hampaillaan siellä päivät pitkät ja sinä et sitä tietenkään näe. Se päiväkoti eikä opettja ei ole palvelija eikä vanhempi ole asiakaspalvelua odottava asiakas vaan kyse on kunnallisesta toiminnasta.
Hmmm, ai että kotona ei muka tiedetä, miten lapsi toimii ryhmässä, miten osaa odottaa vuoroaan, millaiset leikkitaidot omaa jne? ??? :D
Ai niin, ei ne nykyvanhemmat ehkä tiedäkään näitä, jotka tuuppaa vauvataaperonsa päiväkotiin 10kk ikäisinä olemaan klo 7-17 viitenä päivänä viikossa. Eipä siinä arkisin muuta ehdi, kun klo 19 on viimeistään päikkyikäisten mentävä nukkumaan. Viikonloput kuluu kännykkää/tablettia näpytellessä....Omat lapseni kasvatin kotona eskari-ikäiseksi asti. He harrastivat joukkueurheilua, muskaria, ja muutenkin näkivät ikätovereitaan joka päivä puistossa. Todellakin tiesin, miten he toimivat ryhmässä ja ratkovat riitoja :D koska vietin aikaa heidän kanssaan muuallakin, kuin neljän seinän sisällä kotona...
Juuri näin!
On huolestuttavaa viedä lapsi päiväkotiin, kun aloituksen jälkeen leikit ovat muuttuneet todella paljon. Aloitti 4-vuotiaana nyt elokuussa. Kotona vauva, mutta isosiskona tarvitsee jo omaakin ryhmää ja ammattilaisten ohjaamaa kasvatusta. Hänellä on oma leikkihuone kotona, jossa pieni keittiö, kauppa, puuhamaa ja taidealue. Nyt leikit ovat muuttuneet huutamiseksi ja komenteluksi, lyö nukkeja ja antaa niille sanan parin määräyksiä. Ennen nuket istuivat pöydässä kahvikutsuilla yhdessä lapsen kanssa, maistelivat kakkuja ja puhuivat kauniista asioista. Nyt lapsi seisoo vieressä kädet lanteilla ja komentaa, ottaa mukin ja survaisee nuken suuhun. Saattaa napata lautasen ja huutaa, "sinä oletkin jo syönyt, nyt vessaan" ja riuhtoo nuken ylös kädestä. Olen koittanut mennä mukaan leikkiin ja pehmentää tilannetta, mutta lapsi on aivan hengästynyt ja sydän hakkaa, ei pääse ulos siitä tunnetilasta. Leikkii tuota kamalaa leikkiä uudestaan ja uudestaan. Välillä käy vessassa ja taas jatkuu. Olen koittanut, että nukutetaan vauvojamme yhdessä, minä omaani ja hän vauvanukkeaan. Itku meinasi tulla, kun lapsi paiskasi oman vauvanukkensa sänkyyn ja karjui, "pää tyynyyn!" Ennen silitteli ja suukotteli, kuten mekin häntä nukkumaan peitellessä. Nyt painoi nukkea käsillä ympäri vartaloa ja päätä ja komensi, "hiljaa nyt, nyt nukutaan."
Miten tällaisen huolen uskaltaa päiväkodissa sanoa? Siellä aina kerrotaan hakiessa, että kiva päivä on ollut, piirrellyt ja leikkinyt kotileikkiä, syönyt hyvin ja nukahtaa omia aikojaan. Retkistä kerrotaan ja seuraavan päivän ohjelmasta. En ole uskaltanut vielä oikein tutustua muihin vanhempiin, olen melko ujo ja tämä päiväkotimaailma on minulle vieras. Huolestuttaa, millaista siellä oikein on päivällä. Onko jollakin tähän vinkkejä, mistä on kysymys.
Parisuhde meillä on kunnossa ja esikoinen on aina harrastanut isän kanssa asioita uintia, musiikkia, käy voimistelemassa ja isovanhempien hevostallilla hoitamassa poneja, kun on siellä kerran kuussa viikonlopun. Raskauden alettua isä ottikin enemmän roolia tyttären kanssa, kävivät retkillä ja telttailemassakin kahdestaan kesällä. Mieskin sanoo, että lapsi on nyt levoton, ei keskity ja hermostuu helposti. On ennen tykännyt musiikin kuuntelusta, soittamisesta ja laulamisesta, mutta nyt saattaa laittaa stereon täysille, huutaa ja hyppii ympäriinsä. Oli lyönyt isäänsä, kun tämä pysäytti. Itki sitten ja pyysi anteeksi, muttei osaa sanoa, mistä johtuu.
Kysy päiväkodissa, miten ruokailu ja lepohetket siirtymisineen oikeasti sujuvat?
Voiko niitä varhaiskasvattajia kutsua käymään meillä kotona, vaikka vain käymään kahvilla ja siinä juteltaisiin. Näkisivät siinä samalla, millaisia leikkejä lapsi leikkii ja että kotona on aivan tavallista. Se tuntuisi helpommalta, jos vasukeskustelu käytäisiin "omalla alueellani" Koen sosiaaliset tilanteet vaikeina, varsinkin jos pitää kasvatusalan asiantuntijalta kysyä, ovatko asiat päiväkodissa oikein. En halua kuulostaa siltä, että kyseenalaistan heidän ammattitaitonsa, mutta samalla olen hyvin ahdistunut, kun en ymmärrä tätä muutosta ja kuinka auttaa siinä. Pelkään, että jos kerron ongelmista leikeissä kotona, ja päiväkodissa on sanottu kaiken olevan hyvin, niin he joutuvat tekemään lastensuojeluilmoituksen epäillessään kodin olevan huono. Toivoisin kotona vierailua, että voimme olla siellä koko perhe, näyttää, että lapsella on kyllä leikkitarvikkeita ja tilaa, on ruokaa ja hyvät vaatteet, piha jossa leikkiä sekä sukulaisia ja ystäviä tukena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin kyseessä oli varhaiskasvatuksen opettaja, ei täti. Ja kyllähän tuo vuodatus nyt kuulosti siltä, että äiti joka kuvittelee liikaa lapsensa taidoista eikä ole osannut kasvattaa lastaan ja puuttua asioihin joista on päiväkodissa kerrottu (itsekin ap myönsi että oli asia josta oli jouduttu monta kertaa sanomaan) ja sitten loukaannutaan verisesti kun asia on keskustelussa tietenkin ihan opettajan virkavelvollisuuden puolesta pakko ottaa esille. Esi- ja perusopetuslakihan vaatii, että vanhemmille on annettava ajanmukaista tietoa lapsen edistymisestä. Nyt sitten äippä ei pysty hyväksymään, että se oma kullanmuru ei olekaan sellainen mitä itse kuvitteli ja se on tietenkin sitten valhetta ja keksittyä. Ne ammattilaiset on siellä päiväkodissa niin tiukoilla että ei siellä ole kenelläkään aikaa alkaa keksimään tarinoita yhdestäkään lapsesta ja helpommalla pääsisivät siellä töissä jos näitä ei ihan lain velvoittaman tarvitsisi ottaa esille.
Vastustetaanko terveydenhoidossa oma kantaa, lääkehoitosuunnitelmien ja potilasraporttien tekoa yhtä paljon kuin näiden kasvatuksen ja opetuksen suunnitelmien tekoa? Pitäähän se suunnitella, miten kullekin lapselle tarjotaan hänen kehitystasoon vastaavaa tavoitteellista toimintaa. Jos on tavoite, mitä tavoitellaan saavutettavaksi, pitää olla myös suunnitelma, miten se saavutettaisiin. Ja sitten toteutus, missä toimitaan, kuten on suunniteltu. Välillä arvioidaan, ovatko suunnitelmat yhä riittäviä tai toteutus mahdollista vai miten ja miksi niitä pitää muuttaa. Tietenkin tämä kaikki pitää tehdä yhteistyössä, eihän muuten ole jaettu tieto ja näkemys siitä, mitä ollaan tekemässä.
Ei nääkään ole noin yksinkertaisia asioita että me siksi kaivamme vikoja jotta saamme resursseja. Meillä on talossa 4 ihan selkeästi erityistukea vaativaa lasta vammaisista monenlaisiin muihin ongelmiin kehityksessä ja kotioloissa. Avustajia 1 . Yksi ei kehity kun meillä ei ole mitään keinoja auttaa eikä saada apuja kun hänen tutkimus jonotus on törkeän pitkä. Yksi on monessa suhteessa apua tarvitseva niin itsenään kun kodin osalta jne...että missä ne halutut resurssit on?