Lue keskustelun säännöt.
miten te "nautitte elämästä"? Sinkkuystävän kommentti
04.10.2013 |
kävin tuossa keskustelua sinkkuystävän kanssa, hän haluaa tulla meille vierailulle, mutta oudoksuu elämäntapaamme (syödään terveellisesti, pidetään unirytmistä kiinni ja ei käytetä juurikaan alkoholia normaaliviikonloppuina) ja ihmetteli, että onko tuo nyt mistään kotoisin, kyllähän elämästä pitää nauttia (ruokaa, juomaa, biletystä aamuun asti). Mahtaakohan olla kuinkakin tavallista tämmöinen perheissä, joissa on pieniä lapsia? Ihan mielenkiinnosta kyselen, ehkä me olemme jotenkin outoja sitten :).
Kommentit (79)
Mä olen 22v enkä nauti pätkääkään valvotuista öistä ja ryyppäämisestä. Ei vain enää kiinnosta. Jokunen vuosi sitten se oli kivaa, mutta nykyään olen aivan liian mukavuudenhaluinen. Mulle elämästä nauttiminen voisi olla vaikka illanvietto kotona tai kaverin luona hyvien ystävien ja ruoan parissa. Baareista tms en välitä. Meilläkin on pieni lapsi, joten en edes voisi riekkua missään, tosin enpä tehnyt niin ennen lastakaan. En vain käsitä, miten joidenkin mielestä elämsätä nauttiminen on nimenomaan tuota biletystä. Varmaan jotkut tai aika monetkin nauttivat siitä, mutta nauttia voi muistakin asioista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi ikävää, että lapsiperherutiinit vievät ihmisistä kaiken spontaaniuden. Kyllä minulla ainakin riittää kiinnostusta sekä rauhallista kotielämää että juhlimista kohtaan. Lapsettoman elämän ei tarvitse olla joko-tai-elämää, se voi olla sekä-että.
Elämästä nauttiminen... no mulle se ei ole koskaan ollut bilettämistä tai kännijuomista vaikka alkoholia hillitysti käytänkin.
Vaikka lapset on jo isoja meillä nautinnot on "pieniä"; esim ystävien ja perheen kutsumista syömään (lähes viikottain), laitetaan yhdessä ruokaa ja maistellaan hyviä viinejä. Jutellaan yömyöhään ja nauretaan paljon. Ja lapset on aina olleet mukana, ei he meitä aikuisia häiritse.
Tai laitetaan takkaan tuli ja nökötetään sohvalla miehen kanssa katsomassa telkkaria. Tai se kun matkustellaan n 5 vkoa vuodessa tuon kuopuksen kanssa tai kaksin. Edelleenkään ei lapsi ole nautinnon este. Tai jos haluan nautiskella yksin vuokraan nyyhkyleffan ja katson sitä omassa kotiteatterissa sohvalla tyynyjen seassa, muu perhe touhuaa omiaan yläkerrassa.
Tai se että pulahdan aamulla 5 asteiseen veteen omaan uima-altaaseen, poimin mustikoita ja sieniä omasta pihasta tai rapsutan kukkapenkkejä aurinkoisena kesäaamuna....
Tai maailmalla upeat ruokaelämykset (tämäkin käy lapsen kanssa), häkellyttävät nähtävyydet tai maisemat.
Nautintoja on niin monenlaisia. Ai niin, tai se kun rakastelen ihanasti mieheni kanssa:) Nautintoa parhaimmillaan lähes 20 vuoden jälkeenkin.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 17:51"]
ap vielä lisää: hän ei ilmeisesti halua tulla meille, kun meillä on tämmöinen meininki.
[/quote]
Mä vastaan tähän yhtenä lapsettomana.
Mä ymmärrän, että elämä on erilaista, kun on lapset. Mä ymmärrän, että ne pitää laittaa nukkumaan. Mä ymmärrän, että ei vedetä perseitä olalle, kun lapset on kotona. Mä ymmärrän, että lapset ylipäätään määrää aika paljonkin elämää.
Mutta.. Mä em ymmärrä miksei voi puhua "aikuisten juttuja" lasten nukkuessa koska kenties lapsi herää ja kuulee. Mä en ymmärrä miksei voi ottaa edes sitä lasillista viiniä tai olla edes tuomitsematta kaveria, jos hän haluaa saunakaljan. Mä en ymmärrä miksei 10-vuotias voi aamulla tehdä kerrankin voileipää itse. Mä en ymmärrä miksei sille lapselle voi sanoa "odota, aikuiset puhuu nyt, kohta pn sun vuoro" vai miksi pitää keskeyttää lause kuin lause, kun lapsi alkaa puhua.
Ja ennen kaikkea en ymmärrä, miksi pitää muistaa aina kertoa, että sinkun pitäisi löytää mies ja perustaa perhe, lopettaa käymästä lempibändinsä keikoilla, koska aikuiset ei enää tee niin ja ylipäätään kasvaa aikuiseksi. Ja aikuisuus tarkoittaa perheen perustamista.
Ja kyllä, tämä oli kärjistys. Ja samalla tosi elämää. Näistä syistä minä lapseton sinkku menetin parhaan ystäväni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 20:56"]
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 17:51"]
ap vielä lisää: hän ei ilmeisesti halua tulla meille, kun meillä on tämmöinen meininki.
[/quote]
Mä vastaan tähän yhtenä lapsettomana.
Mä ymmärrän, että elämä on erilaista, kun on lapset. Mä ymmärrän, että ne pitää laittaa nukkumaan. Mä ymmärrän, että ei vedetä perseitä olalle, kun lapset on kotona. Mä ymmärrän, että lapset ylipäätään määrää aika paljonkin elämää.
Mutta.. Mä em ymmärrä miksei voi puhua "aikuisten juttuja" lasten nukkuessa koska kenties lapsi herää ja kuulee. Mä en ymmärrä miksei voi ottaa edes sitä lasillista viiniä tai olla edes tuomitsematta kaveria, jos hän haluaa saunakaljan. Mä en ymmärrä miksei 10-vuotias voi aamulla tehdä kerrankin voileipää itse. Mä en ymmärrä miksei sille lapselle voi sanoa "odota, aikuiset puhuu nyt, kohta pn sun vuoro" vai miksi pitää keskeyttää lause kuin lause, kun lapsi alkaa puhua.
Ja ennen kaikkea en ymmärrä, miksi pitää muistaa aina kertoa, että sinkun pitäisi löytää mies ja perustaa perhe, lopettaa käymästä lempibändinsä keikoilla, koska aikuiset ei enää tee niin ja ylipäätään kasvaa aikuiseksi. Ja aikuisuus tarkoittaa perheen perustamista.
Ja kyllä, tämä oli kärjistys. Ja samalla tosi elämää. Näistä syistä minä lapseton sinkku menetin parhaan ystäväni.
[/quote]
Taitaa riippua enemmän ihmisen luonteesta kuin sinkkuudesta tai perheellisyydestä - olen nimittäin täsmälleen samaa mieltä, esikoinen 2 v., toinen tulossa... Todellakin meillä halutaan pitää kiinni myös aikuisten jutuista ja aamuisin yleensä vain toinen vanhempi herää lapsen kanssa, joten välillä voi viettää myös ystävien kanssa iltaa myöhempään. Mutta ihmiset on tässäkin erilaisia...
No oletko sinä sanellut, että teillä sitten mennään nukkumaan tasan klo 21 ja syödään vain kasvisperäistä luomuruokaa jne.? Sehän nyt on varsin outoa, jos ystävän vierailun ajaksi ei voi löysätä pipoa. Ei se minusta elämästä nauttimista olekaan, jos ei ikinä voida joustaa rutiineista. Etenkin kun ei koskaan tiedä mitä seuraava päivä tuo tullessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikansa kutakin. Joskus opiskeluaikana oli hauskaa bilettää, maata seuraavana päivänä pitkälle iltapäivään sängyn pohjalla. Kunhan siitä vähän tokeni, raahauduin pizzalle tai mäkkäriin.
Nyt nautin kevyestä, terveellisestä, monipuolisesta ruoasta, liikunnan tuomasta hyvästä olosta ja hyvistä yöunista.
En minä biletä ja pyöri ulkona yötä myöten, tietenkään sillä minulla on pieni lapsi. Mutta silloin tällöin, kun lapsi on mennyt nukkumaan, saatan yksin tai ystävän kanssa juoda lasillisen hyvää viiniä ja istua sohvalla jutellen/telkkariakatsellen. Joskus sitä viiniä saattaa mennä parikin lasillista muttei ikinä niin paljoa että kännissä olisin. Tietenkin minun on oltava siinä kunnossa ettää jos lapsi herää, pystyn pitämään hänestä huolta. Kyllä voi relata pienten lasten vanhemmatkin. Lisäksi ei se relaaminen aina vaadi alkoholia. Joskus pyydän iltaisin ystäviä luokseni ja saatamme vain istua iltaa teetä juoden ja jutellen viikon tapahtumista. Välillä voi mennä ihan pikkutunneille astikin.
Näin minä rentoudun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no niin :)
Pointtini oli, että minulle elämästä nauttiminen on jotain muuta. En pidä viinistä, minulla on migreeni, minkä vuoksi käytän alkoholia tosi harvoin (ehkä pari kertaa vuodessa jossain juhlissa). Lisäksi olen tiukalla ruokavaliolla erinäisistä syistä johtuen. Miksi minun pitäisi jonkun vieraan vuoksi alkaa muuttumaan muuksi, jotta hän voisi tulla meille kylään? Minun seurani ei ole se miksi tullaan, vaan juopotteluseura.
ap
Olet varmaan jotenkin tylsä tai kireä ihminen, jonka seurassa ei ole hauskaa viettää iltaa. Alkoholilla on sellainen vaikutus, että kohtuullisesti nautittuna se rentouttaa takakireitä ihmisiä ja parantaa sosiaalista vuorovaikutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 21:36"]
Olet varmaan jotenkin tylsä tai kireä ihminen, jonka seurassa ei ole hauskaa viettää iltaa. Alkoholilla on sellainen vaikutus, että kohtuullisesti nautittuna se rentouttaa takakireitä ihmisiä ja parantaa sosiaalista vuorovaikutusta.
[/quote]
Kyllä sosiaalinen vuorovaikutus sujuu moitteetta ihan vesilinjallakin. Jos rentoutuminen sulle tarkoittaa, että juodaan itsensä johonkin out-of-control-tilaan ja höpötetään kaikkea, mitä selvin päin ei voida tai kehdata, niin voi voi. Ei sellainen kaikkia kiinnosta.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 21:16"]
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 20:56"]
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 17:51"]
ap vielä lisää: hän ei ilmeisesti halua tulla meille, kun meillä on tämmöinen meininki.
[/quote]
Mä vastaan tähän yhtenä lapsettomana.
Mä ymmärrän, että elämä on erilaista, kun on lapset. Mä ymmärrän, että ne pitää laittaa nukkumaan. Mä ymmärrän, että ei vedetä perseitä olalle, kun lapset on kotona. Mä ymmärrän, että lapset ylipäätään määrää aika paljonkin elämää.
Mutta.. Mä em ymmärrä miksei voi puhua "aikuisten juttuja" lasten nukkuessa koska kenties lapsi herää ja kuulee. Mä en ymmärrä miksei voi ottaa edes sitä lasillista viiniä tai olla edes tuomitsematta kaveria, jos hän haluaa saunakaljan. Mä en ymmärrä miksei 10-vuotias voi aamulla tehdä kerrankin voileipää itse. Mä en ymmärrä miksei sille lapselle voi sanoa "odota, aikuiset puhuu nyt, kohta pn sun vuoro" vai miksi pitää keskeyttää lause kuin lause, kun lapsi alkaa puhua.
Ja ennen kaikkea en ymmärrä, miksi pitää muistaa aina kertoa, että sinkun pitäisi löytää mies ja perustaa perhe, lopettaa käymästä lempibändinsä keikoilla, koska aikuiset ei enää tee niin ja ylipäätään kasvaa aikuiseksi. Ja aikuisuus tarkoittaa perheen perustamista.
Ja kyllä, tämä oli kärjistys. Ja samalla tosi elämää. Näistä syistä minä lapseton sinkku menetin parhaan ystäväni.
[/quote]
Taitaa riippua enemmän ihmisen luonteesta kuin sinkkuudesta tai perheellisyydestä - olen nimittäin täsmälleen samaa mieltä, esikoinen 2 v., toinen tulossa... Todellakin meillä halutaan pitää kiinni myös aikuisten jutuista ja aamuisin yleensä vain toinen vanhempi herää lapsen kanssa, joten välillä voi viettää myös ystävien kanssa iltaa myöhempään. Mutta ihmiset on tässäkin erilaisia...
[/quote]
No vastataan sitten näin:
Olen täysin samaa mieltä ja olen samassa tilanteessa: esikoinen kaksivuotias ja toinen tulossa.
Kirjoitin pidemminkin mutta ilmeisesti tuo numerosarja oli ehtinyt kirjoittaessani muuttua ja viesti hujahti bittiavaruuteen. Prkl.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no just joo. Ihan höpöä. Minulla ei ole mitään vaikeuksia olla sosiaalinen ja mukava selvinpäin.
Ap, mikä sulla on mennyt ohi kaverisi suhteen?
Jos se on sun kaveri, se tietää kyllä, että et juo, miksi se sitten muka haluaa susta vain juopposeuraa???
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 21:42"]
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 21:36"]
Olet varmaan jotenkin tylsä tai kireä ihminen, jonka seurassa ei ole hauskaa viettää iltaa. Alkoholilla on sellainen vaikutus, että kohtuullisesti nautittuna se rentouttaa takakireitä ihmisiä ja parantaa sosiaalista vuorovaikutusta.
[/quote]
Kyllä sosiaalinen vuorovaikutus sujuu moitteetta ihan vesilinjallakin. Jos rentoutuminen sulle tarkoittaa, että juodaan itsensä johonkin out-of-control-tilaan ja höpötetään kaikkea, mitä selvin päin ei voida tai kehdata, niin voi voi. Ei sellainen kaikkia kiinnosta.
[/quote]
En tosiaankaan tarkoita. Tarkoitan ihan sellaista vaikutusta, jollainen on vaikkapa vain lasillisella viiniä. Tietty ihmistyyppi hyötyy huomattavan paljon siitä, kun on tarkoitus rentoutua ja pitää hauskaa yhdessä.
Tämä ei ehkä liity alkuperäiseen asiaan, mutta 20 puhuu asiaa joka on niin totta. On todella ärsyttävää kun lapset kohotetaan joka paikassa jalustalle ja sen takia ei voi ikinä tehdä mitään "aikuisten" asioita. Oli se sitten vaikka keskustelua aikuisten kesken, joka lapsen toimesta keskeytetään. Tämä on nyt vähän kärjistetysti ilmaistu, mutta luulen että sen ymmärtävät ne jotka ovat sen kokeneet. Myös minulla on lapsi, mutta aivan kaikki ei mene lasten ehdoilla. Toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan. Lapsesta tietenkin huolehditaan, mutta täytyy olla myös aikuiselämää (eikä se nyt tarkoita helvetinmoista kännäilyä vaan ylipäätään aikuisten juttuja).
Tää on oikeesti hyvä ketju. Ottakaa osaa.
Miksi kukaan kutsuisi ystävän kylään katselemaan perheen iltapala- ja hammaspesurutiineja? Kuulostaa ihan älyttömältä. Tapaan lapsiperheellisiä ystäviäni mieluiten jossakin muualla kuin kotonaan, jotta voimme antaa toisillemme sen huomion, jonka molemmat ansaitsemme. Naiset, jotka eivät voi hetkeksikään irtautua äidin roolistaan, ovat kyllä karsiutuneet elämästäni. Isien kanssa ei ole koskaan tullut tällaisia tilanteita, joten rohkenen väittää, että lapsiin ripustautuminen on lähinnä naisten ongelma.