miten te "nautitte elämästä"? Sinkkuystävän kommentti

no huoh.... miksiköhän yhtäkkiä minut teilataan joksikin supermamaksi, joka on tylsä eikä osaa puhua muusta kuin lapsista ja perheestään. Ja paskat. Olen ns. uranainen, kiinnostunut monenlaisista maailman asioista ja hyvä keskustelija. Ihmiset viihtyvät seurassani, tällaista palautetta olen saanut. En vain halua viettää viikonloppujani ryypiskellen, lisäksi olen tiukalla ruokavaliolla, haluan nukkua säännölliset yöunet koska migreenini oirehtii helposti. Miksi te väännätte tämän jutun joksikin muuksi, kuin että voiko olla iloa ilman viinaa? Pointtihan oli juurikin se etttä ihmiset nauttivat eri asioista, mikä tämä "ystäväni" on minulle tiuskimaan, että vähänkö teillä eletään nuivaa elämään, kyllähän nyt elämästä pitää osata nauttia :O. Siksi, uteliaisuuttani, kyselin teiltä, että miten te nautitte elämästä?

Voihan olla että ystäväsi todella on sitä mieltä että sinun elämäsi on kuivaa? Jos hän ei tiedä että nautit juuri tuollaisesta elämästä? Olisiko järkevää tavata jossain muualla kun sinun kodissasi? Tai jos hän tulee teille kylään niin sen jälkeen lähtisit hänen kanssaan johonkin?

Itselläni siis on lapsia ja parasta minulle on tavata ystäviä kotini ulkopuolella ilman lapsia. Tällöin pystyn oikeasti 100% keskittymään ystäviini. Kotona homma kokoajan keskeytyy (lasten takia). Ja kun lapset ovat nukkumassa pitää jutella hiljaisella äänellä jne. Paljon vapaampaa ja rennompaa tavata muualla.

En edelleenkään ymmärrä miksi pitäisi kategorisoida ihmisiä sen mukaan kuka nauttii mistäkin. Minä nautin mm. omien lasten seurasta, rauhallisista koti-illoista, hyvästä ruoasta, pullollisesta skumppaa yksin, jumppatunneista, kävelyistä luonnossa,  ystävien kanssa keskustelusta, kenkien shoppailusta, karaokeilloista, kunnon känneistä hyvässä seurassa, hyvästä seksistä, ja kauneimmat joululaulut -konserteista. Enkä osaisi näitä laittaa "paremmuusjärjestykseen".

Mä en kestä näitä "arki on se mikä rulaa" -ihmisiä. Itse en saa mitään iloa siitä oravanpyörästä että herään, aamutoimet, töihin, töissä, kotiin, lenkille, ruoka, tv, kirja, nukkumaan, herään, aamutoimet, töihin, töissä, salille, kotiin, ruoka....

Minä tarvitsen juhlia, tapahtumia, menemistä ja tekemistä, matkoja, teatteria baareja, ulkona syömistä, tilaisuuksia joita varten saa käydä kampaajalla ja laittaa juhlavaatteet päälle ja korkkarit jalkaan, pikkujouluja ja mökkijuhannuksia, musikaaleja ja ilotulitusta.

Totta kai minunkin elämäni on sitä harmaata arkea suurimmaksi osaksi, käyn ulkona ehkä kerran kuussa maksimissaan. Mutta se arki on nimenomaan harmaata, puuduttavaa, siinä oikein tuntee elämänsä päivien valuvan hukkaan. Vaikka pidän työstäni erittäin paljon ym, niin silti. Juhliin valmistautuessa ja juhliessa koen olevani elossa.

En itsekään menisi vierailulle lapsiperheeseen, ylimäräiseksi tunkeilijaksi häiritsemään heidän RUTIINEITAAN. Aina ei tarvitse bilettää joo, mutta jos rennon leffaillan ja juoruamisen ja pizzan sijaan tarjolla on lasten määkimistä, pyykkipäivää ja unikoulua ja emännän kitudieettiä niin kullä minä sata kertaa mieluummin istun himassa sen kirjan/tv:n ääressä.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 17:16"]

kävin tuossa keskustelua sinkkuystävän kanssa, hän haluaa tulla meille vierailulle, mutta oudoksuu elämäntapaamme (syödään terveellisesti, pidetään unirytmistä kiinni ja ei käytetä juurikaan alkoholia normaaliviikonloppuina) ja ihmetteli, että onko tuo nyt mistään kotoisin, kyllähän elämästä pitää nauttia (ruokaa, juomaa, biletystä aamuun asti). Mahtaakohan olla kuinkakin tavallista tämmöinen perheissä, joissa on pieniä lapsia? Ihan mielenkiinnosta kyselen, ehkä me olemme jotenkin outoja sitten :).

[/quote]

Olemme lapseton pari. Elämä on juuri tuollaista tylsän tasaista kun terveyssyistä emme kummikaan käytä alkoholia yleensä ollenkaan. Usein mietin jos muuttaisi pysyvästi pois Suomesta ja viettäisi elämänsä jossain Aasiassa vetämässä kuuppaansa sekaisin 24/7 asunnosta saatavien rahojen turvin kunnes kuolee nuorena. Voisihan sitä jonkin paskan työnkin sieltä hommata.

Onhan tää elämä joskus niin tappavan tylsää, että vois pistää koko homman ranttaliks.

No huoh. Sä oot vissiin AP. Suhtauduin sinuun aluksi positiivisesti.Mut tämä paljasti mikä todellisudessa oot. Vedän takaisin anteeksipyyntöni. Oot luuseri ja toisten mollaaja. Se sä oot!!!

56 summasi aika hyvin mun ajatukset. Tai ei nyt aina tarvi ihan superjuhlia olla, mutta jos valita voi, niin mielummin menen ystävän kanssa leffaan/ravintolaan/vaeltamaan tms. kuin kuhnin jonkun keittiössä tai sohvannurkassa odottamassa, että pikku-Aaron iltarutiinit on saatu hoidettua ja sitten voidaan vähän kuiskutella "aikuisten juttuja" ja sitten jo mammulia nukuttaakin.

Ja mulla itselläni on kolme lasta ja toki nautin perhe-elämästä ja vieraillaan muiden lapsiperheiden luona, käydään yhdessä retkillä, tapahtumissa, hengaillaan toistemme kotona. Mutta jos kyse on siitä, että miten mieluiten tapaisin ystävääni, ihan vaan minuna enkä perheenäitinä, niin kyllä mielummin teen jotain "aikuisten" juttua. Ja jos lapseton tai ilman lapsia liikkellä oleva ystäväni on niin ihana, että tulee mua kotiin treffaamaan, niin koetan huolehtia, että aika ei mene lastenkaitsemiseen. Esim. hoidan kyllä lasten iltarutiinit, mutta nopsaan tai jos vaan mahdollista mies hoitaa ne ja sitten syödään aikuisten iltapala ja viiniä voi jokainen juoda sen mukaan mitä maistuu. En itse välttämättä juo paljoakaan, mutten tee siitä mitään erityisempää numeroa, enkä mitenkään ihmettele tai paheksu jos kaverini juo pikkuisen enemmän.

Rakastan lapsiani, mutta rutiininomainen arki ei kyllä musta ole mitenkään ihaninta ja parasta, mitä elämä tarjoaa. Sitä paitsi, lapset lähtee aikanaan omilleen.

no ei ollut kyllä ap asialla nyt

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 20:56"]

Ja ennen kaikkea en ymmärrä, miksi pitää muistaa aina kertoa, että sinkun pitäisi löytää mies ja perustaa perhe, lopettaa käymästä lempibändinsä keikoilla, koska aikuiset ei enää tee niin ja ylipäätään kasvaa aikuiseksi. Ja aikuisuus tarkoittaa perheen perustamista.

Ja kyllä, tämä oli kärjistys. Ja samalla tosi elämää. Näistä syistä minä lapseton sinkku menetin parhaan ystäväni.

[/quote]

Koska ystäväsi ilmeisesti ei kuitenkaan ollut ihan sinut oman päätöksensä kanssa ja häntä harmitti katsoa sivusta, miten sinä jatkat vielä kuten ennenkin. Ihminen, joka on sinut omien päätöstensä kanssa ei jankkaa toisille, miten näiden pitäisi elää, ainakaan jos toisten elämä ei loukkaa kenenkään itsemääräämisoikeutta eikä ole vaaraksi edes eläjälle itselleen. 

Mulla on käymässä päin vastoin: Hyvä ystävä on omien sanojensa mukaan vela ja toitottaa sitä, miten hän on sinut tämän valintansa kanssa (minun mielestäni se on aina ollut ok)  ja nyt hän angstaa siitä, että minulla on mies ja lapsi. Vaikka asia ei ole minulle ongelma. Koska en ole häntä nähnyt muutenkaan joka ikinen päivä ja sillloin kun hänet haluan tavata, se onnistuu. Enkä ole edes pakottanut ottamaan sellaista kontaktia lapseeni, mitä hän ei selvästikään ole valmis ottamaan. 

Sieltä pohjalta vaan valitettavasti haiskahtaa se, että hän tuntee epävarmuutta, koska kaikki muut ympärillä eivät teekään samoja päätöksiä kuin hän. 

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 21:16"]

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 20:56"]

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 17:51"]

ap vielä lisää: hän ei ilmeisesti halua tulla meille, kun meillä on tämmöinen meininki.

[/quote]

Mä vastaan tähän yhtenä lapsettomana.

Mä ymmärrän, että elämä on erilaista, kun on lapset. Mä ymmärrän, että ne pitää laittaa nukkumaan. Mä ymmärrän, että ei vedetä perseitä olalle, kun lapset on kotona. Mä ymmärrän, että lapset ylipäätään määrää aika paljonkin elämää.

Mutta.. Mä em ymmärrä miksei voi puhua "aikuisten juttuja" lasten nukkuessa koska kenties lapsi herää ja kuulee. Mä en ymmärrä miksei voi ottaa edes sitä lasillista viiniä tai olla edes tuomitsematta kaveria, jos hän haluaa saunakaljan. Mä en ymmärrä miksei 10-vuotias voi aamulla tehdä kerrankin voileipää itse. Mä en ymmärrä miksei sille lapselle voi sanoa "odota, aikuiset puhuu nyt, kohta pn sun vuoro" vai miksi pitää keskeyttää lause kuin lause, kun lapsi alkaa puhua.

Ja ennen kaikkea en ymmärrä, miksi pitää muistaa aina kertoa, että sinkun pitäisi löytää mies ja perustaa perhe, lopettaa käymästä lempibändinsä keikoilla, koska aikuiset ei enää tee niin ja ylipäätään kasvaa aikuiseksi. Ja aikuisuus tarkoittaa perheen perustamista.

Ja kyllä, tämä oli kärjistys. Ja samalla tosi elämää. Näistä syistä minä lapseton sinkku menetin parhaan ystäväni.

[/quote]

Taitaa riippua enemmän ihmisen luonteesta kuin sinkkuudesta tai perheellisyydestä - olen nimittäin täsmälleen samaa mieltä, esikoinen 2 v., toinen tulossa... Todellakin meillä halutaan pitää kiinni myös aikuisten jutuista ja aamuisin yleensä vain toinen vanhempi herää lapsen kanssa, joten välillä voi viettää myös ystävien kanssa iltaa myöhempään. Mutta ihmiset on tässäkin erilaisia...

[/quote]

No mulla on jo 3 lasta, joista vanhin on 10 ja nuorinkin jo 5, ja olen ihan samaa mieltä. 

Perhe-elämä on ihanaa, jos siinä on molemmat vanhemmat samalla sitoumuksella kiinni. Eli mies ottaa vastuuta, ja nainen antaa miehen kantaa sitä vastuuta tavallaan. 

Meillä on aina saanut vanhemmat myös toteuttaa itseään, koska me kunnioitamme toisiamme ja haluamme että toinen voi hyvin. Niinpä meillä on aina saanut nukkua pitkään se jota on väsyttänyt ja mennä illalla harrastuksiin se, joka on halunnut.

Minä en myöskään ole koskaan kadonnut mammalandiaan, vaan olen aina ollut ensisijaisesti minä, " Jaana". Minä olen myös äiti, vaimo, ystävä, työntekijä, tanssija ja paljon muuta.

Mä olen kyllä myös aina ollut kiinnostunut ja osannut kunnioittaa toisten elämäntapoja. Ei ole ollut tarvetta tuputtaa omaani, vaikka siihen erittäin tyytyväinen olenkin.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 19:39"]

mä oon sinkku enkä nauti mistään bilettämisestä. yökukkuja kyllä olen, monesti hereillä vielä kahden kolmen maissa. saatan lukea esim tenttiin tai katsoa telkkaa :)

Mun elämän nautinnot on seksi, lukeminen, leipominen. olen koti-ihminen.

[/quote]

Mistä saat seksiä, jos olet kotona viihtyvä sinkku?

[quote author="Vierailija" time="05.10.2013 klo 23:15"]

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 19:39"]

mä oon sinkku enkä nauti mistään bilettämisestä. yökukkuja kyllä olen, monesti hereillä vielä kahden kolmen maissa. saatan lukea esim tenttiin tai katsoa telkkaa :)

Mun elämän nautinnot on seksi, lukeminen, leipominen. olen koti-ihminen.

[/quote]

Mistä saat seksiä, jos olet kotona viihtyvä sinkku?

[/quote]

netistä olen löytänyt miehen josta kehittyi seksi- ja ystävyyssuhde. ei kuitenkaan seurustelu, ei olla romanttisessa mielessä kiinnostuttu toisistamme.

Ei sitä vaan osaa ajatella, että on olemassa muutakin. Ennen lapsia mekin nautimme elämästä pyörimällä pubeissa. Nyt nautin elämästä sohvalla kahvimuki kädessä ihanassa yksinäisyydessä kun muu sakki vielä kuorsaa alakerrassa..

Elämä ja arvot muuttuvat, mutta sitä ei tiedä ennekuin se tapahtuu.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 20:56"]

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 17:51"]

ap vielä lisää: hän ei ilmeisesti halua tulla meille, kun meillä on tämmöinen meininki.

[/quote]

Mä vastaan tähän yhtenä lapsettomana.

Mä ymmärrän, että elämä on erilaista, kun on lapset. Mä ymmärrän, että ne pitää laittaa nukkumaan. Mä ymmärrän, että ei vedetä perseitä olalle, kun lapset on kotona. Mä ymmärrän, että lapset ylipäätään määrää aika paljonkin elämää.

Mutta.. Mä em ymmärrä miksei voi puhua "aikuisten juttuja" lasten nukkuessa koska kenties lapsi herää ja kuulee. Mä en ymmärrä miksei voi ottaa edes sitä lasillista viiniä tai olla edes tuomitsematta kaveria, jos hän haluaa saunakaljan. Mä en ymmärrä miksei 10-vuotias voi aamulla tehdä kerrankin voileipää itse. Mä en ymmärrä miksei sille lapselle voi sanoa "odota, aikuiset puhuu nyt, kohta pn sun vuoro" vai miksi pitää keskeyttää lause kuin lause, kun lapsi alkaa puhua.

Ja ennen kaikkea en ymmärrä, miksi pitää muistaa aina kertoa, että sinkun pitäisi löytää mies ja perustaa perhe, lopettaa käymästä lempibändinsä keikoilla, koska aikuiset ei enää tee niin ja ylipäätään kasvaa aikuiseksi. Ja aikuisuus tarkoittaa perheen perustamista.

Ja kyllä, tämä oli kärjistys. Ja samalla tosi elämää. Näistä syistä minä lapseton sinkku menetin parhaan ystäväni.

[/quote]

Tätä ihmettelen, kuinka tärkeää se viini on ihmisille

Itse ihmettelen joskus taas sitä, kun elämää ei voi olla sitä viinä ja mitään ei voi jutella ilman viiniä

Minua ärsyttää ajatuksena se, että jos sinkku tulee kylään niin koko paletin pitäisi pyöriä sinkun ehdoilla. On mielestäni toki normaalia ajatella vierastakin ja kun esim. siskoni tulee kylään, yritän tehdä sellaista syötävää, jota hänkin syö, ostan punaviiniä ja valvon vähän pidempään. Mutta en käsitä, miksi pitäisi ryypätä ja valvoa aamuun, vaikka se sinkku olisi tällaiseen tottunutkin. Talo elää tavallaan, vieraat tulee ajallaan. Huomaavaisuus ja joustaminen molempien taholta on toivottavaa.

Erityisesti ärsyttää, kun sinkun kanssa pitäsi puhua vain sinkkua kiinnostavista asioista eli työstä, matkoista, harrastuksista jne. Lapsista tai perheen tekemisistä ei saisi sanoa mitään tai sinkku suuttuu. Minä olen velvoitettu kuuntelemaan sinkun ongelmista pomon, naapureiden ja työkavereiden kanssa, matkosta kavereiden kanssa ja koiran agility-menestyksestä mutta auta armias, jos kerron 7v:n kouluvaikeuksista, perheen Thaimaan matkasta tai lapsen jalkapallomenestyksestä. Hyi, kun olen itsekäs!

Sinkku perustelee tämän keskusteluhegemonian sillä, että perheellisen aiheet ovat tylsiä, hänen kiinnostavia. Ei tule mieleen, ettei minua kiinnosta hänen koiransa agility yhtään enempää kuin häntä poikani jalkapalloilu. Mutta sinkun päätä ei sieltä omasta perseestä saa pois sitten millään...

Minä en nauti elämässä mistään. 

no se on kyllä surullista sitten. Hyvä keskusteluhan tästä lopulta sukeutui.

ap

Ei se ole surullista. Niin se vain on, enkä varmasti ole ainoa, jolle elämä on pakollista ja turhaa. 

Minusta on perhe-elämä ja normiarki on ihanaa. Mutta pitää olla myös arkea rikkovia nautintoja. Nyt pikkulapsiarjessa nautimme hiljaisista hetkistä, hyvästä ruuasta, siitä, että pääsee rauhassa saunaan. Näitä perheen kesken. Tylsää menevälle sinkulle ja monelle perheellisellekin. Minä vain revin ilon pienistä :)

ystäviäni näen mieluiten kodin ulkopuolella, käymme syömässä tmv. silloin voin keskittyä täysin heihin. Perhe-elämän myötä villeimpien sinkkukaverien kanssa yhteydenpito on vähentynyt ja joidenkin kanssa jäänyt kokonaan. ei vain enää riitä  yhteistä aikaa ja juttua. Ymmärrän täysin ettei minun kakkavaippa-arki kiinnosta sinkkua joka miettii vain seuraavaa baarireissua. Kukin tyylillään ihan vapaasti. 

55 ja 59, komppaan.

Ymmärrän tavallaan ystävääsi, ap, siinä mielessä että minunkin mielestä lapsiperhe elämä on "tylsää", vaikka olen itsekin kahden pienen lapsen äiti.

Minusta vaikeinta äityidessä on juuri ne rutiinit ja elämän rajoitukset. Olen siis tavallaan vieläkin sielultani se sinkku joka tykkää vapaana viiltettää, matkustaa ja bilettää, vaikka se kuitenkaan käytännössä toteudu. En tietenkään voi elää enää vain omalle itselleni ja hyvä näin. :) Lapset toivat uudet raamit elämään ja äityis toi uuden elementin minuun itseeni, sellaisen joka joustaa ja ajattelee muita, joskus itseänikin ennen. Kuitenkin minusta kaikki ihmiset perheessä ovat yhtä tärkeitä ja äidin ja isänkin on voitava hyvin. Siis minun oma tapani olla äiti on se että en aina pidä rutiineista kiinni, emme mene joka aamu klo 9 samaan leikkipuistoon ja joskus valvomme koko perhe ja tansiimme olohuoneessa. Jos sinkku ystävä tulee kylään niin lasten laitetaan aikaisin nukkumaan ja juon hänen kanssaan viiniä ja jutellaan sekä hänen elämästään ja minun, niinkuin ystävät tekevät. (Jos lapset heräävät selvänä pysynyt isä hoitaa heidät, heiman hiprakassa olevaa äitiä ei lasten tietenkään tarvitse nähdä.) Ja aikuisten keskusteluja ei saa keskeyttää,  opetamme lapsemme tähän pienestä pitäen, koska minusta se on kamalaa. Toki lapset huomioidaan ja heidät hoidetaan, mutta vanhemmuus ei saa olla kärsimystä eikä pelkkää joustoa ja oman persoonansa uhraamista lasten tarpeiden takia. Eikä lapsemme muuten kärsi tästä, minusta päinvastoin, voivat oikein hyvin.

Mutta kaikki tyylillään. Jos joku tykkää rutiineista ja rauhallisesta perhe-elämästä eikä mikään muu kiinosta, on varmaan vaikeaa jatkaa ystävyyttä sinkun kanssa joka tykkää vapaudesta ja vaihtelusta. Ei vaan ole enää mitään yhteistä. Ihmiset muuttuvat ja sen mukaan ystävät vaihtuvat, eikä siinä ole minun mielestäni mitään eirkoista. Kuitenkin minulla on sinkku kavereita jotka ovat kiinnostuneita perhe elämästäni ja minä ole kiinnostunut heidän elämästään. Tapaamisissa minä joustan ja niin hekin. Se on ainoa tapa millä nämä ystävyydet toimivat.

Mielenkiintoinen keskustelu! :)

Minulla OLI tuollainen ongelma erään kaverini kanssa. Tosin molemmat olimme lapsettomia sinkkuja. Itse olin jo lopen kyllästynyt baari-iltoihin ja kotibileisiin. Sitäpaitsi kaikki muut kaverini olivat perheellisiä, joten mitään bileitä olisi ollut ihan turha järkätä, kun ei sinne kukaan tule.

Otin asian joskus puheeksi kaverin kanssa, ja hän innostui lähtemään kanssani divari- ja kirpparikierrokselle. Kävi kuitenkin ilmi että hän oli käsittänyt asian niin, että tällä hän sitten "lunastaa" minulta yhden baari-illan. Minä taas olin kuvitellut että hän ihan aidosti halusi kirpparille. Mielestäni se nyt vain ei toimi, että hän tulee ensin paikkaan joka häntä ei kiinnosta, ja minä sitten seuraan häntä baariin, joka ei minua kiinnosta.

Nykyään emme sitten näekään enää. Ja mikä hauskinta, tämä kaveri ei tunnu ymmärtävän miksi.