miten te "nautitte elämästä"? Sinkkuystävän kommentti
kävin tuossa keskustelua sinkkuystävän kanssa, hän haluaa tulla meille vierailulle, mutta oudoksuu elämäntapaamme (syödään terveellisesti, pidetään unirytmistä kiinni ja ei käytetä juurikaan alkoholia normaaliviikonloppuina) ja ihmetteli, että onko tuo nyt mistään kotoisin, kyllähän elämästä pitää nauttia (ruokaa, juomaa, biletystä aamuun asti). Mahtaakohan olla kuinkakin tavallista tämmöinen perheissä, joissa on pieniä lapsia? Ihan mielenkiinnosta kyselen, ehkä me olemme jotenkin outoja sitten :).
Kommentit (79)
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 17:17"]
Kun tulee vanhemmaksi, niin nauttii juuri siitä tasaisesta elämänrytmistä.
[/quote]
Kyllä monet lapsettomatkin nauttivat tasaisesta elämänrytmistä. En myöskään ymmärrä, miten hyvä ruoka, juoma ja juhliminen olisivat ristiriidassa tasaisuuden kanssa. Riehakkaimmassakin opiskeluelämässä on usein hyvin selvät rutiinit luentoineen, kirjastossa istumisineen ja viikonlopputurnajaisineen, vaikka vuorokausirytmi olisikin erilainen kuin työssäkäyvällä.
Tuo ystäväsi on tuskin koskaan oikeasti elänyt terveellisesti ja omaa kehoaan kunnioittaen, eikä siksi taida ymmärtää, kuinka kokonaisvaltaisesti siitä tulee parempi olo kuin jatkuvasta ryyppäämisestä, mässäämisestä ja juhlimisesta.
Musta ainakaan se ei ole "tylsää" kun ei tarvitse aamulla halata posliinia tai ennen työpäivää valvoa aamuneljään, kun unirytmi on niin sekaisin.
Mutta eihän tuollainen elämäntapa ole normaali kaikille sinkuillekaan! Ihmiset ovat erilaisia, eikä sinänsä sama elämäntilanne vielä takaa että elämäntapa olisi sama.
Nautin elämästä monin tavoin. Haluan elää rikasta elämää, jossa on tilaa sekä pitkille yöunille että myöhäisille juhlille. Pitäisin liian jäykkänä sellaista elämää, jossa en voisi sekä puuhastella yksikseni kotona että riekkua ystävien kanssa kaupungilla. Onneksi kaikki vapaa-aikani on omaani, joten voin käyttää sen kuten haluan. Tämä on sellainen mahdollisuus, jota varmasti kaipaisin, jos minulla olisi lapsia.
No eri ihmiset nauttii eri asioista. Jotkut nauttii viinan vetämisestä, toiset pitkistä aamu-unista ja kolmannet jostain muusta. Aina vaan se näyttää tulevat sinkuille ja perheellisille ja ihan kaikille yllätyksenä, että IHMISET PITÄVÄT ERI ASIOISTA, HUIIIIIIIIIAPUUAUAAA
Minä nautin esim siitä, että saan vetäytyä hetkeksi itsekseni kotona ja rukoilen hiljaa.
"Bilettäminen" on jotain, mistä en todellakaan nauttisi.
Kyllä meillä suurperheessäkin herkutellaan, käydään joskus leffassa, me vanhemmat jossain juhlissa tai kavereilla, joissa menee enemmän juomaa. Kotona joskus harvoin yksi annos illalla viikonloppuna. Katsotaan kotonakin elokuvia ja pelataan jotain.
Mutta myönnän, että hauskempaa oli ennen perhettä. Mutta tasapainoisempaa ja tyydyttävämpää arkea nyt.
ap vielä lisää: hän ei ilmeisesti halua tulla meille, kun meillä on tämmöinen meininki.
No mä olen lapseton ja elän niin kuin te. Juhlin harvoin alkoholin kera, mulla on selvä tasainen uni- ja ruokarytmi, sekä syön terveellisesti. Toki sillon tällöin herkuttelen, mutta niin varmasti teilläkin tehdään. Ja siis todellakin nautin elämästä :) Nautin aamulla aikaisin heräämisestä, nautin siitä kun syön hyvin ja terveellisesti, nautin siitä kun herään ilman krapulaa lähes joka lauantai ja sunnuntai.
Ehkä se sun kaveri vaan on nuori eikä ymmärrä tällasten vanhusten huveja? :) Tai jäänyt vielä elämään pidennetysti nuoruusvuosia, tai vastoin, olette molemmat nuoria mutta jostain syystä sinulla on jo tyystin eri huvit :)
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 17:51"]
ap vielä lisää: hän ei ilmeisesti halua tulla meille, kun meillä on tämmöinen meininki.
[/quote]
No eihän tollainen ole kunnon ystävä ollenkaan. Jos ainoa mitä toisesta haluaa olisi biletysseuraa, eikä kelpaa toinen sellaisena kuin on! Luulisi muutenkin ymmärtävän ettei lapsiperheessä voida yhtäkkiä esim laittaa yöllä myöhään nukkumaan (kun aamulla pitää herätä lasten kanssa jne).
10
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 17:51"]
ap vielä lisää: hän ei ilmeisesti halua tulla meille, kun meillä on tämmöinen meininki.
[/quote]
Omapahan on ongelmansa.
No meillä ei syödä kauhean terveellisesti, ja mulla on nukkuminen ollut aina hankalaa, lapset kyllä nukkuu suurinpiirtein samaan aikaan, ja miehellä on vuorotyö niin nukkuu sen mukaan. Meillä ei kyllä koskaan "juhlita" tai "biletetä" ei ole kellään mitään mielenkiintoa ryypätä tai käydä baarissa. Minä ja mies ei olla oltu mitään juhlija tyyppejä koskaan, ja tytärkin on jo 19v täyttänyt eikä ole kertaakan baarissa tai edes alkossa käynyt.
En käsitä sitä alkoholin ja kännissä riekkaamisen ihannointia, mitä kivaa siinä on? Kuitenkin vaan nolaa itsensä, ja aamulla on krapula ja muisti mennyt, kyllä selvinpäin on paljon hauskempaa.
no siinäpä se onkin, että mitäs siitä sitten, mutta kun hän aina tasaisin väliajoin inttää, ettei häntä kutsuta meille. Olen sanonut, et saa tulla, mutta meillä on yleensä tämmöstä ja sitten hän ei halua enää tulla. Kyseessä ei ole mikään junnu vaan keski-ikäinen ihminen.
Miten joku voi edes olettaa että pikkulapsiperheessä elettäisi impulsiivista ja epätasapainoista elämää hilluten pitkin kyliä viikonloput? Ei taida olla penaalin terävin kynä tämä ystäväsi
Mitä väliä, jos ei halua tulla teille? Jos olette noin erilaisia, niin ehkä ihan hyvä niin, silti voi olla kaverina, muttei ehkä illanvieton merkeissä :)
Minä nautin, jos saan olla yksin illan, luen, surffaan netissä tai vedän kalsarikännit, baariin menisin, jos olisi varaa ja jos ei tartteis huolehtia koirista...
Lasten kanssa nautin siitä, että ei olisi jatkuvaa vääntöä ja tappeluita, en nauti siitä, että ollaan vain terveellisesti ja rytmit olisivat aina kohdillaan. Ehdoton no no.
mä oon sinkku enkä nauti mistään bilettämisestä. yökukkuja kyllä olen, monesti hereillä vielä kahden kolmen maissa. saatan lukea esim tenttiin tai katsoa telkkaa :)
Mun elämän nautinnot on seksi, lukeminen, leipominen. olen koti-ihminen.
No ei meillä biletetä, mutta muuten pidetään hauskaa ja ollaan rennosti viikonloppuisin: hyvää ruokaa ja juomaa. Kun lapset oli pikkuisia niin silloin ehkä tiukemmin kiinni rytmeissä, nyt ei enää niin väliä.
minä 22 mies 27 tykätään olla kotona, kylässä, kaupungilla, mutta selvinpäin. Ei juoda ja juhlita mutta mukavaa on!
Ollaan molemmat saatu ystäviltämme kuulla miten kumpikin olisi muka tossun alla. Totuus on se, että olimme ennen alkoholi/huume ongelmaisia kumpikin emmekä kaipaa sitä enää. Tunnen nähneeni jo kaiken sellaisesta elämästä enkä kaipaa draamaa ja jännitystä. Olen saanut sitä tarpeeksi, kun ystäviä on kuollut bileilloissa ja oma psyyke on ollut koetuksella. Joidenkin on vaikea ymmärtää, että minun ikäinen on voinut käydä läpi jo elämän kovan koulun.
Kun tulee vanhemmaksi, niin nauttii juuri siitä tasaisesta elämänrytmistä.