Mikä sai sinut ymmärtämään, ettet halua lasta?

Mammapalstojen lukeminen, ympäristön seuraaminen ja tv:n plastiikkakirurgiohjelmat. Tajusin, etten halua pilata ulkonäköäni ja terveyttäni ja luopua kaikesta siitä, mitä arvostan, hankkimalla lapsia. Toki myös oman elämän kulku kaikkine vaikeuksineen vaikutti.

Onnellinen en ole koskaan ollut kuin satunnaisia hetkiä, enkä usko että lasten saaminen olisi musta sellaista tehnyt.

Jos kuitenkin olisin lapsen joskus nuorempana hankkinut, pidän mahdollisena, että olisin hänet jossain vaiheessa hylännyt. En ole koskaan kiintynyt kehenkään kovin syvällisesti, ja mun on aina ollut helppo luopua tärkeistäkin ihmisistä. Ymmärrän siis hyvin niitä perheellisiä ihmisiä, jotka vain katoavat ja aloittavat uuden elämän jossakin toisaalla ja unohtavat menneen. Itse pystyisin samaan.

Lapsiperhe-elämän seuraaminen sivusta, halu saada lapsi puuttuu, ymmärsin iän myötä ettei minun ole pakko tulla äidiksi jos en halua. Siinä ehkä tärkeimmät.

Minulla on elämässä muita tavoitteita kuin lapsen saaminen ja kasvattaminen. Olen onnellinen etten 'hairahtunut' nuorempana kun muiden mielipiteet merkitsivät enemmän.

Perhe-elämän tarkkaileminen. Ystävien ja tuttavien perheiden elämässä ei ole mitään sellaista lapsen tuomaa puolta, jonka kokisin lisäävän onnellisuuttani.

Olen erittäin tyytyväinen ja onnellinen ja itseasiassa helpottunut, kun sisäistin ettei minun ole pakko ryhtyä perheelliseksi.

Surullista... Hyvin surullista :(

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 16:28"]

Surullista... Hyvin surullista :(

[/quote]

Siis mikä on surullista? 

En ole koskaan halunnut lasta. Siinä vaiheessa, kun asian miettiminen tuli ajankohtaiseksi, en lötänyt itsestäni mitään kutsumusta ryhtyä samaan, mihin moni kaveri tuntui suhtautuvan vilpittömän innostuneesti. En vain koskaan ole nähnyt vanhemmuudessa tai lapsiperheen elämässä mitään kiinnostavaa, hohdokasta tai toivottavaa. Arvostan elämässä aivan eri asioita, ja olen hyvin tyytyväinen, kun minulla on mahdollisuus keskittyä niihin. Sen verran olen kuitenkin joutunut asiaa pohdiskelemaan, että uskoisin tuntevani itseni keskimääräistä paremmin.

ei ole ikinä tullut halua hankkia. Lisäksi olen keksinyt syitä miksi en lapsia haluaisi. Olen suht tyytyväinen elämääni.

Ihmisten ajatusmaailma... Kamalaa kun ulkonäkö menee. Mihin se menee?

Mutta hyvä kun jotkut tajuavat sen ettei heistä ole huolehtimaan lapsesta kun se oma napa on kovin kiva.

Minäkin mietin näin kahden lapsen äitinä, että mikä siinä on surullista, jos joku ei halua lapsia? Minusta päin vastoin on yksi maailman parhaimmista asioista, että ihmiset saavat nykyään itse päättää tulevatko vanhemmiksi. Aika harva asia on surullisempaa kuin se, että lapsia tehdää vaikka ei oikeasti haluta elämään sellaista vastuuta, tai tehdään lapsia koska halutaan niitä, vaikka tiedetään ettei pysty hoitamaan heitä.

Minulla on kavereissani vapaaehtoisesti lapsettomia, enkä nyt mitenkään pysty säälimään heitä. Kaikki he elävät täyttä elämää.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 16:36"]

Ihmisten ajatusmaailma... Kamalaa kun ulkonäkö menee. Mihin se menee?

[/quote]No pilallehan se menee, kuten kirjoitin. Raskausarvet, tyhjentyneet roikkuvat koirankorvatissit, revenneet vatsalihakset ja pullukkaröllykkämaha, revennyt ja löysistynyt pillu... Synnytyksen aiheuttamien vaurioiden korjaamiseen menee sellaset 10-30k/lapsi, eikä kaikista vaurioista pääse eroon edes rahalla.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 16:36"]

Mutta hyvä kun jotkut tajuavat sen ettei heistä ole huolehtimaan lapsesta kun se oma napa on kovin kiva.

[/quote]

Kyllä monestakin vapaaehtoisesti lapsettomasta olisi vanhemmaksi. Ei se mitään rakettitiedettä sentään ole. Kaikki eivät vain halua tehdä niin.

Lapsellisten kavereiden elämän seuraaminen. Ja se että tajusin olevani aivan liian ylisuojeleva ja siitä syystä en varmasti pysty tarjoamaan lapselle hyvää elämää. Tai ehkä pystyisin, mutta oma elämäni olisi ihan kamalaa sitten.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 16:41"]

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 16:36"]

Ihmisten ajatusmaailma... Kamalaa kun ulkonäkö menee. Mihin se menee?

[/quote]No pilallehan se menee, kuten kirjoitin. Raskausarvet, tyhjentyneet roikkuvat koirankorvatissit, revenneet vatsalihakset ja pullukkaröllykkämaha, revennyt ja löysistynyt pillu... Synnytyksen aiheuttamien vaurioiden korjaamiseen menee sellaset 10-30k/lapsi, eikä kaikista vaurioista pääse eroon edes rahalla.

[/quote]

Okei, taidat olla nytten melko kuumis törötisseinesi ja tiukan pimpulan kera? Varo ettei ikä tee tepposia ja ala nahka löystymään ;)

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 16:45"]

Lapsellisten kavereiden elämän seuraaminen. Ja se että tajusin olevani aivan liian ylisuojeleva ja siitä syystä en varmasti pysty tarjoamaan lapselle hyvää elämää. Tai ehkä pystyisin, mutta oma elämäni olisi ihan kamalaa sitten.

[/quote]

En tiedä antaako muiden perheiden seuraaminen oikean kuvan lapsiperheestä :D Koska yleensä silmään osuu juuri ne huonot asiat kuten kaupan itkupotkuraivarit tai häiden häiritsevät itkut ja vanhempien turhautuminen. Kun lapset käyttäytyy hyvin ei niitä panna merkille.

Kaikki ne hyvät asiat taitaa jäädä ulkopuolisilta huomaamatta, kuten seuraaminen miten lapsi kehittyy ja oppii uusia asioita, ja kuinka he innostuvat pienistä asioista. Itse minulla ei siis ole lapsia, joten ehkä olenkin väärässä :D

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 16:53"]

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 16:45"]

Lapsellisten kavereiden elämän seuraaminen. Ja se että tajusin olevani aivan liian ylisuojeleva ja siitä syystä en varmasti pysty tarjoamaan lapselle hyvää elämää. Tai ehkä pystyisin, mutta oma elämäni olisi ihan kamalaa sitten.

[/quote]

En tiedä antaako muiden perheiden seuraaminen oikean kuvan lapsiperheestä :D Koska yleensä silmään osuu juuri ne huonot asiat kuten kaupan itkupotkuraivarit tai häiden häiritsevät itkut ja vanhempien turhautuminen. Kun lapset käyttäytyy hyvin ei niitä panna merkille.

Kaikki ne hyvät asiat taitaa jäädä ulkopuolisilta huomaamatta, kuten seuraaminen miten lapsi kehittyy ja oppii uusia asioita, ja kuinka he innostuvat pienistä asioista. Itse minulla ei siis ole lapsia, joten ehkä olenkin väärässä :D

[/quote]

Jos osaa katsoa oikeita asioita niin varmasti antaa oikean kuvan. Että on mulla ihan oikea kuva perhe-elämästä. :)

Ennen kaikkea se, etten sukulaisten ja tuttavien vauvoja ja isompiakin lapsia katsellessani tuntenut mitään, en ainakaan mitään positiivista. Minua ei yhtään kiinnostanut ottaa vauvaa syliin tai leikkiä taaperoikäisen lapsen kanssa. En tiennyt, miten niille olisi pitänyt puhua, kun kaikenlainen lepertely ärsyttää eikä vastasyntynyt mistään puheesta kumminkaan mitään ymmärrä. Lähinnä inhotti, kun vauva kuolasi/oksensi vaatteilleni. 

Suvun kesämökillä katselin, kuinka tätini ja enoni juoksivat koko päivän pienten lastensa perässä ja syöttivät, nukuttivat, pesivät ja pukivat niitä, kun minä sain kaikessa rauhassa istua pihalla tai maata riippukeinussa lukemassa. Sain syödä ja nukkua yöni rauhassa, toisin kuin pienten lasten vanhemmat. Silloin tiesin, etten ikinä haluaisi lasta häiritsemään omia vapaa-ajan tekemisiäni. Haluan voida nukkua viikonloppuaamuisin pitkään, lukea koko iltapäivän jos huvittaa tai lähteä ex tempore viikonloppumatkalle. Lasten kanssa en voisi tehdä näistä mitään.

Ulkonäöllä ei ole mitään osuutta tässä päätöksessä, sillä olen kaikkea muuta kuin mallivartaloinen. Minä haluan elämästäni ennen kaikkea mukavaa enkä ole valmis uhraamaan tätä mukavuutta lasten hyväksi.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 16:53"]

Kaikki ne hyvät asiat taitaa jäädä ulkopuolisilta huomaamatta, kuten seuraaminen miten lapsi kehittyy ja oppii uusia asioita, ja kuinka he innostuvat pienistä asioista.  

[/quote]

Minulle nämä ovat ainakin varsin yhdentekeviä asioita ja sellaisina aika huonoja palkintoja vanhemmuudesta. En halua elämääni ketään, jonka kasvua ja kehittymistä tai pienestä innostumisia voisin seurata. Eivät nuo vastenmielisiltäkään jutuilta kuulosta, mutta en olisi niiden vuoksi valmis ottamaan koko pakettia, en lähellekään.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 17:00"]

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 16:53"]

Kaikki ne hyvät asiat taitaa jäädä ulkopuolisilta huomaamatta, kuten seuraaminen miten lapsi kehittyy ja oppii uusia asioita, ja kuinka he innostuvat pienistä asioista.  

[/quote]

Minulle nämä ovat ainakin varsin yhdentekeviä asioita ja sellaisina aika huonoja palkintoja vanhemmuudesta. En halua elämääni ketään, jonka kasvua ja kehittymistä tai pienestä innostumisia voisin seurata. Eivät nuo vastenmielisiltäkään jutuilta kuulosta, mutta en olisi niiden vuoksi valmis ottamaan koko pakettia, en lähellekään.

[/quote]

Mulla sama juttu. En jaksa seurata kehittymistä ja kasvua. Keskityn omaan kasvuun ja kehittymiseen (ja nukkumiseen) :)

Kuinka niin ymmärtämään? Kun ei halua, niin ei halua. Ei siinä mitään ymmärryksiä tarvita.

En ole koskaan ajatellut itseäni äitinä. Jokin siinä kammottaa ja tuntuu luonnottomalta. Näin myöhemmällä iällä olen ymmärtänyt, että on hyvä vaan etten halua hankkia lapsia koska minusta tulisi surkea äiti. Olisin ylisuojeleva kontrollifriikki ja toisaalta taas yksinäisyyttä kaipaava haahuilija.