Pettymys ja seksihalut parisuhteessa
Eli tilanne on se, että kumppanini tuotti minulle suuren pettymyksen parisuhteessa. Asia oli iso, mikä vaikuttaa loppuelämääni, ja tavallaan koen että kumppani petti luottamuksen ja lupauksen vaikka pystyn ymmärtämään hänen puolensa asiasta myös joltain osin. Asia oli yllättävä ja minulla meni pitkään sitä käsitellessä.
Nyt tämän pettymyksen jälkeen en halua enää seksiä kumppanini kanssa. Kuvainnollisesti tuntuu, että pinkit lasit murtuivat ja rakkaus sen mukana eikä kumppanini olekaan se ihminen keneen rakastuin ja keneksi häntä luulin. Asia mitä tapahtui vei meiltä paljon aikaa ja energiaa, päästä siitä yli ja jatkaa yhdessä.
Mutta jäljelle jäi tämä haluttomuus. Harrastan silti seksiä ja ehkä 1/10 itsekin haluan sitä. Mutta minua suorastaan rassaa kumppani vaan haluaa ja jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.. ja toisaalta osa minusta on jotenkin suorastaan kumppaniani vastaan, en pysty nauttimaan seksistä enää samalla tavalla. Kai ole sisäisesti vielä.. vihainen? En tiedä.
Joka tapauksesa, olisiko kellään mitään vinkkejä miten päästä tästä yli. Parisuhteemme pelastaminen merkitsi minulle niin paljon. Ja nyt suorastaan pyrin irtautumaan ruumiistani henkisesti seksiä harrastaessa, en halua kokea sitä edes. Voisiko tästä mitenkään selvitä ilman terapiaa? Miten olette itse päässeet yli parisuhteen pettymyksistä, pahoistakin asioista ?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Oletteko olleet pitkään yhdessä? Voisiko olla, että rakastumisen huuma on nyt ohi ja näet miehen realistisessa valossa hyvine ja huonoineen puolineen? Joskus se on järisyttävä kokemus, ja sitä ihmettelee mitä on toisessa nähnyt. Ulkopuolelta on vaikea sanoa voiko asiasta toipua. Merkittävästä luottamuksen pettämisestä ei toivu, uskallan väittää. Mutta jos kyse "harmittomasta" asiasta, niin silloin on itsetutkiskelun paikka ja kannattaa antaa ajan kulua.
Osin tähän liittyy varmasti myös tätä pitkän suhteen rutinoitumista. Mutta ennen tosiaan itsellänikin oli rutiinista huolimatta seksihaluja. Jotenkin se pettymys / luottamuksen menetys teki jotain tunnetasolla, joku tuossa hyvin kuvaili ja tiivisti mitä on käynyt ja niin se tuntuu olevan.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä, jos kertoisit, mitä tapahtui, voisimme paremmin ymmärtää, miksi kumppanisi teko vaikutti niin vahvasti seksuaaliseen kanssakäymiseenne.
Mutta, et aio kertoa, joten kirjoitellaan seksuaalisuudesta ylipäätään.Nainen, hyvin kirjaimellisesti, päästää miehen sisälleen seksin aikana. Tämä on jotain erittäin intiimiä, enkä usko, että miehet välttämättä pystyvät koskaan täysin ymmärtää, miten herkkä naisen seksuaalisuus on.
Siksi miehesi jatkaa elämäänsä eteenpäin, mutta sinä kipuilet läheisyysongelmien kanssa.
Et luota mieheesi. Etkä halua päästää häntä lähelle, kehoosi, sinuun, sillä pelkäät häntä. Hän on satuttanut sinua, et luota vielä uudelleen, vaan pelkäät häntä koko ajan, joko tietoisesti tai alitajuisesti.Se, että suostut seksiin vastentahtoisesti, ei tule viemään pelkoasi pois. Se, ettet näytä miehellesi, miten paljon seksi satuttaa sinua, on väärin myös häntä kohtaan. Sillä mitä kauemmin tilanne jatkuu, sitä enemmän miehesi kuvittelee kaiken olevan hyvin, ja sitä enemmän sinä keräät kaunaa.
Ainoa ratkaisu, jonka keksin, on jättää seksi tauolle, kunnes olet siihen oikeasti taas valmis. Miehesi ei välttämättä pysty siihen. Jolloin sinä joko alistut antautumaan hänelle vasten omaa tahtoasi, tai sitten jätät hänet.
Jos mies ymmärtää, että tarvitset tilaa, ja antaa sitä, niin sitten hän on oikeasti hyvä mies. Toivottavasti hän on.
Kiitos! Tässä tulee ihan konkreettinen ratkaisuehdotus. Koska minä ilmeisesti reagoin tähän asiaan voimakkaasti seksin kautta, tulisi rauhassa odottaa että se luottamus palaa. Olet aivan oikeassa.
Ja kuten ketjusta huomaa, ei tarvitse kertoa sitä itse asiaa. Ja hienoa että keskustelu onnistuu silti ja osa saa kiiinni juuri tästä mikä minun ongelmani / haasteeni nyt on. Kyse ei ole kuitenkaan mistään ”toi punaista maitoa vaikka lupasi sinistä ” vaan isosta asiasta.
Näiden analyysien lukeminen auttaa minua itseäni ymmärtämään tilannetta ja on tosi hyödyllisiä. Kun pohdintani olen tehnyt, ja meillä on kokonaisuudessa niin hyvä elämä, ollut pitkään, mistä syystä en eroa ole nähnyt ratkaisuna eikä kumppanikaan.
Ap.
Tämä. Tässä se on kiteytetty. Ehkä siksi toivoisin että tästä selviäisi ilman pariterapiaa koska kumppani on hyvin pitkälti sitä mieltä että asia on jo käsitelty.. vaikka hänkin varmasti tuntee että ei ole. Mutta hän vaan toivoo niin kovasti että kaikki olisi kuin ennen ja ei vain ole. Tuntuu että hänen motivaationsa pariterapiaan voi olla siksi heikko. Ja ehkä itsekin vähän ”pelkään” sitä terapiaa ja en haluisin kohdata näitä kaikkia tunteita koska se sattuu.. mutta oikeassa olet. Ja terapialla ihan muutamalla käynnillä lukko voitaisiin saada auki, uskon. Parempi ajoissa kuin sitten kun on jo liikaa työtä tehtävänä. Ap