Lue keskustelun säännöt.
Sairaan puolison hylkääminen
01.09.2020 |
Pitkäaikainen ystäväni kertoi vasta nyt, miksi erosi kolmannesta miehestään. Aikaisemmin oli vaan epämääräisesti puhunut, että mies oli aina töissä ja hän yksin lasten kanssa kotona.
Nyt kun Pave Maijasen sairaus on ollut otsikoissa hän kertoi, että puolisolla oli ALS. Halusi nopeasti eroon miehestä, koska ei halunnut lasten näkevän isän sairauden etenemistä eikä itse halunnut hoitaa miestään.
Tunsin aikoinaan myös miehen, jonka vaimo jätti MS-taudin takia.
Onko teidän mielestänne hyväksyttävää hylätä puoliso vakavan ja kuolemaan johtavan sairauden takia?
Itseltäni meni täysin maku ystävään. En halua edes nähdä häntä enää.
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Minun kihlattu jätti minut sydän leikkauksen jälkeen. Oli aika kova pala.
Sydänleikkauksen vuoksi vai sen jälkeen? Ehkäpä pysyi rinnallasi siihen saakka että selviät leikkauksesta ja eron syy oli muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen menettänyt läheiseni ALS:ään. Päätin, että jos itse saan sairauden, toivon, ettei puolisoni hylkää minua, MUTTA samalla alkaa hankkia itselleen uutta omaa elämäänsä, eikä jää elämään vain minun sairauttani, varsinkin kun vääjäämättä menettäisi minut kuitenkin.
Ymmärrän myös, jos ei pystyisi jäämään tuossa tilanteessa rinnalle, varsinkin, jos suhde ei olisi kunnossa ennenkään.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on huono asia jos jättää kuolemansairaan puolisonsa. Hänellä tuskin on muuta mahdollisuutta enää rakkauteen. Sen sijaan leskeksi jäävällä on uusi elämä edessään.
Jokainen voisi ihan omalla kohdallaan miettiä, miltä tuntuisi, jos rakastamasi ihminen sanoisi heipat ja " kaikkea hyvää sinulle". Eikös siellä papin edessä tullut luvattua, että "hyvinä ja pahoina päivinä aina kuolemaan saakka" (engl. "in sickness and in health", mikä on minun mielestäni vielä parempi sanonta).
Asiat voi hoitaa niin, että ammatti- ihmiset hoitavat ja itse on vain puolison roolissa tukena. Ei siinä vaiheessa tarvitse enää olla paikalla 24/7. Olen nähnyt näitä. Yhteyttä voi pitää itselle luontevaan tahtiin, jotkut käyvät päivittäin syöttämässä ja silittelemässä ja pitämässä kädestä, toiset taas kerran tai kaksi viikossa kenties ulkoiluttamassa. Se on mielestäni pääasia, ettei sairastuneen tarvitsisi tuntea enää hylätyksi itseään. Kuolenantuomiossa lienee tarpeeksi taakkaa.
Aivan eri asia on jättää esim. alkoholisti, jonka olisi mahdollista omilla valinnoilla parantuakin.
Ookko Jukka Hildenin kaveri?
Eli jättää saa jos kyllästyy?
Mutta ei jos sairastuu?
niinkö?
En jättäisi puolisoani jos hän sairastuisi. Olen itse sanonut hänelle, että hän on vapaa lähtemään jos haluaa (olen masentunut) mutta vierellä hän pysyy yhä.
Riippuu toki vähän sairaudesta, hoitaisinko häntä sittenkotona. Pitkälle edennyttä vakavaa sairautta en haluaisi hoitaa (als, alzheimer, syöpä jne) mutta en silti jättäisi ja kävisin häntä katsomassa sairaalassa.
Ihmettelen, kun joillekin esim. puolison pyörätuoliin joutuminen on niin kova paikka, että puoliso jätetään kuin nalli kalliolle. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun kihlattu jätti minut sydän leikkauksen jälkeen. Oli aika kova pala.
Sydänleikkauksen vuoksi vai sen jälkeen? Ehkäpä pysyi rinnallasi siihen saakka että selviät leikkauksesta ja eron syy oli muu.
Eron syy oli että ap oli lihonut 5 kiloa.
Noin
siinäpä teille syy eroon:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jättäisi puolisoani jos hän sairastuisi. Olen itse sanonut hänelle, että hän on vapaa lähtemään jos haluaa (olen masentunut) mutta vierellä hän pysyy yhä.
Riippuu toki vähän sairaudesta, hoitaisinko häntä sittenkotona. Pitkälle edennyttä vakavaa sairautta en haluaisi hoitaa (als, alzheimer, syöpä jne) mutta en silti jättäisi ja kävisin häntä katsomassa sairaalassa.
Ihmettelen, kun joillekin esim. puolison pyörätuoliin joutuminen on niin kova paikka, että puoliso jätetään kuin nalli kalliolle. :(
Ehkä puolison penis ei enää toimi..
Onko se syy jättää?
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ilmeisesti ymmärrä yhtään kuinka raskasta voi olla puolisolle se sairastuminen. Tämähän on yleinen "trendi" että ollaan huolissaan sairastuneesta mutta ketään ei kiinnosta miten läheiset voi.
En voisi koskaan tuomita ketääm joka on lähtenyt puolison sairauden takia. Se, että sp:n kaveri tunnusti eronsa syyn vasta nyt, kertoo mielestäni nimenomaan siitä että pelkäsi tulevansa tuomituksi. Ja pelko toteutui.
En tiedä ap:sta, minä ainakin tiedän mitä on olla kuolevan lähellä, ja kuolevan joka ei hyväksy kohtaloaan. Läheisen osa voi olla raskas, mutta en itse ainakaan kokenut sen olevan niin raskasta kuin itse sairaan osa. Mulla oli terveet jalat joilla mennä luontoon. Vain pari ihmistä kysyi jaksamistani, mutta hain kyllä itse apua tarvittaessa.
Kyllä nykyihmiset on vastenmielisiä. Innoissaan yläpeukutetaan kuinka on muka oikein hylätä läheinen sairauden ja kuoleman edessä, ja elää vain itselle. Yäk. Jotkut jopa luulevat uhrautumiseksi toisen lähellä olemista!
Ap:n kaveri ilmeisesti eristi lapset isästään. Törkeä temppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sairaseläkelläisen tuloilla ei matkustella..
Eikä osteta taloa ja autoa...
Mut rakkaus..rakkaus..se riittää meille:)
koko tää palsta kertoo pyyteettömästä rakkaudesta:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jättäisi puolisoani jos hän sairastuisi. Olen itse sanonut hänelle, että hän on vapaa lähtemään jos haluaa (olen masentunut) mutta vierellä hän pysyy yhä.
Riippuu toki vähän sairaudesta, hoitaisinko häntä sittenkotona. Pitkälle edennyttä vakavaa sairautta en haluaisi hoitaa (als, alzheimer, syöpä jne) mutta en silti jättäisi ja kävisin häntä katsomassa sairaalassa.
Ihmettelen, kun joillekin esim. puolison pyörätuoliin joutuminen on niin kova paikka, että puoliso jätetään kuin nalli kalliolle. :(
Ehkä puolison penis ei enää toimi..
Onko se syy jättää?
Tykkään seksistä mutta en tosiaan ole niin seksikeskeinen, että toimimaton penis olisi ongelma. Leluja on jos jonkinlaisia. Jos miehellä itsellään säilyisi hyvä asenne, niin toimimaton penis ei haittaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä järkeä mennä naimisiin jos eroaa sairauden takia? En tajua. Esim.masentunut sairastuttaa läheisensä, jo vain. Silloin otetaan vähän etäisyyttä ja puuhataan omia juttuja, ei erota eikä jätetä toista yksin.
Vierailija kirjoitti:
Tätini sairastui syöpään ja miehensä jätti hänet sen takia. Tätini parantui sittemmin sairaudesta.
Tiedän myös tapauksen jossa nainen jätti miehen koska tämä vammautui autokolarissa.
Olisi aika raukkamaista parta tuossa kohtaa. Itse podin syöpäni niin, että olin hoitojen aikana pari päivää väsyneempi ja hiukset lähti. Olin enemmän kotona, tein kotityöt ja kävin harrastuksissa, urheilin aktiivisesti. Toki leikkauksen jälkeen tarvitsin kyydin kotiin sairaalasta. Toisinkin voisi olla, eikä voi tietää kuka hoitoihin reagoi mitenkin. Luulen että syövän takia jättäneellä on takana muitakin syitä (mutta ei selkärankaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leila Koo kirjoitti:
Ehkä kaikilla ei ole voimavaroja olla vierellä kuolemaan asti?
"Myötä- ja vastoinkäymisissä"
Jos ei vihkivalaansa noudata, ei kannata naimisiin mennä. Itse olen ollut mieheni kanssa yhdessä 31 vuotta, joista 28 naimisissa. En voisi kuvitella sellaista sairautta tai muuta pahaa, joka saisi minut mieheni jättämään. En yksinkertaisesti ole sellainen ihminen. Ja jos ei rakkaus kantaisi, niin velvollisuudentunto ainakin. Syyllisyydentunne olisi valtava, jos rakkaimpani hylkäisin, kun hän minua eniten tarvitsee, se musertaisi minut siellä yksinäisyydessä. Minusta ap:n kuvailema ihmislaji on kerta kaikkiaan käsittämätön.
No voi kiesus. Meillä on laitettu molempien hoitotestamentteihin lausumat, että jos toinen joutuu laitokseen, niin toinen voi jatkaa elämäänsä ilman syyllisyyden tuntoa. Lapun voi sitten näyttää muille arvostelijoille päin naamaa. Miksi pilata kaksi elämää, kun yksikin riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi jotakin MS-tautista katsella/hoidella. Minulla on omakin elämä.
Itse sain MS-diagnoosin 30 vuotta sitten ja edelleen liikun täysin normaalisti, eikä elämäni oikeastaan lääkitystä lukuunottamatta juuri poikkea terveen elämästä. Olen nyt 53-vuotiaana kyllä sairaseläkkeellä, mutta se johtuu lähinnä muisti- ja keskittymisongelmista, joilla oli vaikutusta ainoastaan työntekoon.
Vierailija kirjoitti:
No voi kiesus. Meillä on laitettu molempien hoitotestamentteihin lausumat, että jos toinen joutuu laitokseen, niin toinen voi jatkaa elämäänsä ilman syyllisyyden tuntoa. Lapun voi sitten näyttää muille arvostelijoille päin naamaa. Miksi pilata kaksi elämää, kun yksikin riittää.
Ai, se on niin helppoa? Kappas, sä joudut laitokseen, mä lähdenkin kanariansaarille hakeen uuden naikkosen/miekkosen? Oli kiva tavata, moikkamoi! Soitellaan joskus, jos soitellaan!
Right.
Jos suhde on jo muutenkin heikoissa kantimissa, voi se vakava sairaus olla "viimeinen niitti".
Olen myös lukenut tapauksista, joissa toinen puolisoista sairastuu vakavasti. Terve puoliso pysyy rinnalla sairauden ajan, mutta kun puoliso paranee, se terveempi lähtee. Eli jäädään huonoon suhteeseen vain, jotta ei tulisi syytöksiä siitä, että sairauden takia lähti. Ja heti kun ei ole enää sairautta tekosyynä pysyä suhteessa, lähdetään.
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Ehkä kaikilla ei ole voimavaroja olla vierellä kuolemaan asti?
"Myötä- ja vastoinkäymisissä"
Jos ei vihkivalaansa noudata, ei kannata naimisiin mennä. Itse olen ollut mieheni kanssa yhdessä 31 vuotta, joista 28 naimisissa. En voisi kuvitella sellaista sairautta tai muuta pahaa, joka saisi minut mieheni jättämään. En yksinkertaisesti ole sellainen ihminen. Ja jos ei rakkaus kantaisi, niin velvollisuudentunto ainakin. Syyllisyydentunne olisi valtava, jos rakkaimpani hylkäisin, kun hän minua eniten tarvitsee, se musertaisi minut siellä yksinäisyydessä. Minusta ap:n kuvailema ihmislaji on kerta kaikkiaan käsittämätön.
Kun menet maistraatissa naimisiin, ei sinulta kysytä kuin tasan tarkkaan omaa suostumustasi avioliittoon. Ei ole mitään myötävastamäki kyselyitä ja lupaamisia. Et voi sanoa toisten puolesta mitä mäkiä tai mäettömyyksiä heidän pitää olla ja kestää, he eivät ole luvanneet sellaista sinulle, eivätkä kellekään muullekaan.
Vierailija kirjoitti:
Minun kihlattu jätti minut sydän leikkauksen jälkeen. Oli aika kova pala.
Minä olen mies ja nainen jätti minut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän sen ampumisessa loukkaantuneen poliisin, Heidi Foxellin, poikaystäväkin jätti hänet silloin... Itse en olisi ikinä jättänyt rakastani (miestä) tuollaisen jälkeen. Ei ollut aitoa rakkautta tuossa tapauksessa selvästikään.
Hetkonen!? Eikö se Heidi ole lesbo? Olin lukevinaan uutisen hänestä että hän seurustelee naisen kanssa.
Olisko bisse? Nehän seukkaa välillä miesten, välillä naisten kanssa. Oien juttujensa mukaan ei seukkaa sukupuolen kanssa vaan ihmisen. Mene ja tiedä sitten.
Ei siinä mitään kruunua tavoitella! On vaan halpamaista jättää toinen kun hän enemmän sinua tarvitsee!