Sairaan puolison hylkääminen
Pitkäaikainen ystäväni kertoi vasta nyt, miksi erosi kolmannesta miehestään. Aikaisemmin oli vaan epämääräisesti puhunut, että mies oli aina töissä ja hän yksin lasten kanssa kotona.
Nyt kun Pave Maijasen sairaus on ollut otsikoissa hän kertoi, että puolisolla oli ALS. Halusi nopeasti eroon miehestä, koska ei halunnut lasten näkevän isän sairauden etenemistä eikä itse halunnut hoitaa miestään.
Tunsin aikoinaan myös miehen, jonka vaimo jätti MS-taudin takia.
Onko teidän mielestänne hyväksyttävää hylätä puoliso vakavan ja kuolemaan johtavan sairauden takia?
Itseltäni meni täysin maku ystävään. En halua edes nähdä häntä enää.
Kommentit (104)
Sairastin vuosia sitten vakavan masennuksen ja pakko sanoa että olisi ollut täysin ymmärrettävää jos puolisoni olisi jättänyt minut silloin. Olin täysin eri ihminen kuin aiemmin ja varmasti tuo aika oli puolisolleni äärimmäisen raskasta. Hän kertoi jälkeenpäin harkinneensa eroa, olisihan se sattunut minuun mutta näin terveenä ymmärrän kuinka vaikea tilanne oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän sen ampumisessa loukkaantuneen poliisin, Heidi Foxellin, poikaystäväkin jätti hänet silloin... Itse en olisi ikinä jättänyt rakastani (miestä) tuollaisen jälkeen. Ei ollut aitoa rakkautta tuossa tapauksessa selvästikään.
Hetkonen!? Eikö se Heidi ole lesbo? Olin lukevinaan uutisen hänestä että hän seurustelee naisen kanssa.
Kyllä siinä jutussa poikaystävästä muistaakseni puhuttiin
Miksi sairasta ei saisi jättää?
Entä jos rakastuu nin että menee jalat alta...pitääkö vaan kökkiä sen sairaan kanssa?
kyllä tosi rakkauden vuoksi pitää lähteä huonosta liitosta.
Jos oma lapsi sairastuu ..niin saako sen viedä vaikka laitokseen?
Ei saa..siksi sitä ei hoideta/rakasteta..vaan sen annetaan olla omassa huoneessaan.
Yhteiskunnassa on niin kova tabu toi lapsen hylkäys.
Vain EX ON THE BEACH tähti voi harrastaa ryhmänaintia ja hylätä lapsen.
Saako housuun pissaavan isoäitinsä unohtaa hoivakotiin huutamaan.
Kyllä saa
Aika menee hukkaan kusen hajua haistellessa..lähäri vaihtaa kyllä kakkavaipat kun muistaa.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin on hyväksyttävää. Meillä on kaikilla vain yksi elämä elettävänä. Se eletään itseä varten, ei muita. Pidän vain typeränä kärsiä hammasta purren jonkun toisen ihmisen vuoksi. Ei siitä kukaan saa mitään kruunua päähänsä.
Sitä en kyllä ymmärrä että miten lasten isän lemppaaminen estäisi lapsia näkemästä sairauden etenemistä. Vai eivätkö lapsetkaan enää tapaa isäänsä eron jälkeen?
Miehen työtoveri kävi katsomassa ja lapset pääsivät näkemään isää hänen kyydillään. Äiti ei ollut mukana.
Jos koiraa ei huvita hoitaa, saako sen lopettaa iskulla päähän?
Suomen lain mukaan: KYLLÄ SAA.
semmoinen on se suomen laki
Ja koiralla ei ole sielua: sanoo raamattu
Leila Koo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin on hyväksyttävää. Meillä on kaikilla vain yksi elämä elettävänä. Se eletään itseä varten, ei muita. Pidän vain typeränä kärsiä hammasta purren jonkun toisen ihmisen vuoksi. Ei siitä kukaan saa mitään kruunua päähänsä.
Sitä en kyllä ymmärrä että miten lasten isän lemppaaminen estäisi lapsia näkemästä sairauden etenemistä. Vai eivätkö lapsetkaan enää tapaa isäänsä eron jälkeen?
Miehen työtoveri kävi katsomassa ja lapset pääsivät näkemään isää hänen kyydillään. Äiti ei ollut mukana.
mitäs lapset tykkää äkäisestä katkerasta iskästä?
Leila Koo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin on hyväksyttävää. Meillä on kaikilla vain yksi elämä elettävänä. Se eletään itseä varten, ei muita. Pidän vain typeränä kärsiä hammasta purren jonkun toisen ihmisen vuoksi. Ei siitä kukaan saa mitään kruunua päähänsä.
Sitä en kyllä ymmärrä että miten lasten isän lemppaaminen estäisi lapsia näkemästä sairauden etenemistä. Vai eivätkö lapsetkaan enää tapaa isäänsä eron jälkeen?
Miehen työtoveri kävi katsomassa ja lapset pääsivät näkemään isää hänen kyydillään. Äiti ei ollut mukana.
Kysymysmerkki unohtui.
Jos puolisoni sairastuisi vakavasti pysyisin hänen rinnallaan. Ei als- ja ms-sairastuneiden äly mihinkään rapistu, olen työkseni avustanut heitä
Avioero on Suomessa laillista oli sairas tai terve. Moraalisesti riippuu henkilöstä. Mitä sairastunut ajattelee, kun hänet jätetään sairauden takia. Itse en pystyisi eroamaan tuossa tilanteessa.
Minusta on huono asia jos jättää kuolemansairaan puolisonsa. Hänellä tuskin on muuta mahdollisuutta enää rakkauteen. Sen sijaan leskeksi jäävällä on uusi elämä edessään.
Jokainen voisi ihan omalla kohdallaan miettiä, miltä tuntuisi, jos rakastamasi ihminen sanoisi heipat ja " kaikkea hyvää sinulle". Eikös siellä papin edessä tullut luvattua, että "hyvinä ja pahoina päivinä aina kuolemaan saakka" (engl. "in sickness and in health", mikä on minun mielestäni vielä parempi sanonta).
Asiat voi hoitaa niin, että ammatti- ihmiset hoitavat ja itse on vain puolison roolissa tukena. Ei siinä vaiheessa tarvitse enää olla paikalla 24/7. Olen nähnyt näitä. Yhteyttä voi pitää itselle luontevaan tahtiin, jotkut käyvät päivittäin syöttämässä ja silittelemässä ja pitämässä kädestä, toiset taas kerran tai kaksi viikossa kenties ulkoiluttamassa. Se on mielestäni pääasia, ettei sairastuneen tarvitsisi tuntea enää hylätyksi itseään. Kuolenantuomiossa lienee tarpeeksi taakkaa.
Aivan eri asia on jättää esim. alkoholisti, jonka olisi mahdollista omilla valinnoilla parantuakin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin eroasin kumppanista jos se sairastuisi. Mitään hyötyä tai iloa hänestä ei sitten enään olisi.
M28
Itse en aloittaisi suhdetta enään-sanaa käyttävän kanssa.
Riippuu vähän mitä puolisolla tarkoitetaan. Itse seurustelin nasien kanssa joka vammautui alle 30-vuotiaana, lapsettomana. Mulla oli pienet lapset silloin, ja olin tuntenut tuon naisen 6kk, josta 3kk seurusteltu. En jaksanut jäädä loppuelämäkseni hoitamaan muutaman kuukauden tuttavuutta.
"niin myötä kuin vastoinkäymisissä"
Tämän lauseen pitäisi muistaa erityisesti ne, jotka halusi avioliittoon. Nykyaikana avioliitto on vitsi juurikin ap:n mainitsemien ihmisten vuoksi. Halutaan oikeudet, mutta ei velvollisuuksia. Erotaan heti kun ei enää ookkaan kivaa.
Oma isäni sairasteli tosi paljon suorituskykyä heikentäviä kroonisia eteneviä tauteja. Oli viimeiset noin 20 vuotta ihan äitini hoidettavana. Monen mielestä olisi pitänyt laittaa laitokseen, koska piti syöttää ja käyttää vessassa jne. Äitini kuitenkin huolehti hänestä ja tuntui jopa rakastavan loppuun asti. Minulle lapsena isän sairastaminen oli kova paikka, koska sairaus oli vielä "näkyvää" ja teinille ikävästi sanottuna noloa ja hävetti. Olen tästä kokemuksesta saanut tosi pahan sairauskammon ja minusta ei tosiaan olisi samaan kuin äidistäni. En ikinä tule huolehtimaan puolisostani tai edes lapsestani, jos on ihan autettavassa kunnossa sairas. Minusta ei ole sisar-hento-valkoiseksi. Voi olla että olen paha ihminen, mutta en voi ajatuksilleni mitään.
jos suhde on ollut kunnossa kestää tämänkin. mutta ne ovat yleensä itsekeskeiset narsistit jotka luulevat toisen uhrautuvan hänen puolestaan. meillä on vain yksi elämä sitä on turha uhrata jonkun paskan takia
Tätini sairastui syöpään ja miehensä jätti hänet sen takia. Tätini parantui sittemmin sairaudesta.
Tiedän myös tapauksen jossa nainen jätti miehen koska tämä vammautui autokolarissa.
Vierailija kirjoitti:
Ei se vakavasti sairaan tai kuolevan vierellä eläminen ole helppoa. Sairas saattaa hyvinkin kanavoida oman tilanteensa synnyttämän katkeruuden puolisoonsa, olla ilkeä, haastaa riittaa testaten rajojaan jättääkö toinen. Koko ajan pelätä mitä tapahtuu, että kuoleeko se ja miten sitten selviää. Myönnän itse vakavasti miettineeni avioeroa aikanani. t: leskirouva
Ei tietenkään ole helppoa ja tietenkin sairas voi olla vaikea. Mutta elämä on sellaista, nuo asiat kuuluu elämään ja ne on kohdattava! Ei kannata mennä naimisiin jos ei tähän kykene. Itse olen ollut läheisten vierellä loppuun asti, eikä ole tarvinnut katua.
Ei rakkaudella ole tekemistä asian kanssa. Sitä joko oli tai ei. Foxellin ampumahaavan paraneminen kesti vuosia, hän istuu edelleen pyörätuolissa ja sairastaa kahta syöpää. Leikkauksia ja muita toimenpiteitä on tehty ainakin 100. Miten joku voi olla niin sairaalloisen itsekäs että on sitä mieltä, että jonkun toisen ihmisen on uhrattava käytännössä koko elämänsä toisen huonon tuurin takia?
En ikinä voisi kuvitellakaan vaativani miestäni istumaan vieressäni sairaalassa vuosikausia, tai ryhtymään omaishoitajaksi/henkilökohtaiseksi avustajaksi. Hänellä on oma elämänsä elettävänään ja toivon että hän on onnellinen. En todellakaan halua olla taakka.
Sitä rakkaus tarkoittaa minulle.
/3