Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttääkö muitakin, että sarjoissa ja elokuvissa petetään niin paljon?
01.09.2020 |
Olen tässä maratoonannut Ex-onnellisia parina viime päivänä ja vaikka pidän sarjasta muuten niin ärsyttää, miten paljon sarjassa esiintyy pettämistä ja miten se esitetään ikään kuin täysin arkipäiväisenä ja normaalina asiana jota tapahtuu jatkuvasti kaikille. Ja tätä samaa tapahtuu nykyään lähestulkoon kaikissa sarjoissa ja elokuvissa, on suorastaan ihme jos jonkin sarjan juonikuvioon ei kuulu että vähintään jompikumpi pettää toista jossain vaiheessa (yleensä heti kun ensimmäinen tilaisuus tulee).
Olenko ainoa, jota tällainen löyhämoraalisen ajatusmallin levittäminen ja normalisointi suututtaa? Tiedän toki, että kyseessä on fiktio ja draama, mutta kyllähän se silti heijastelee ihmisten todellista kulttuuria ja vaikuttaa myös katsojien käsitykseen siitä. Miksei sarjoissa haluta enää kuvata uskollisuutta ja pitkäkestoisia, onnellisia parisuhteita?
Ja tosiaan itse en ole ikinä elämässäni pettänyt enkä voi mitenkään kuvitella, että sellainen "vain tapahtuisi". Minulla on kyllä ollut vaikka kuinka paljon tilaisuuksia niin selvin päin kuin humalassakin, mutta vaikka olisin miten kännissä niin ei minulla siltikään käy mielessä pettäminen saati etten pystyisi kontrolloimaan tekojani.
Kommentit (29)
Joo, kyllä ärsyttää. Kerran täällä vaan eletään-meiningillä mennään. Ilmeisesti onnellinen elämä ilman pettämisiä ydinperheenä on niin kuvaamattoman tylsää, että on pakko saada vähän jännää peliin. Ja sitten ihmiset luulevat, että täähän on ihan normaalia ja ookoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen ei ole luonnollisesti monogaminen eläin, vaan harrastaa seksiä mahdollisimman usein ja mahdollisimman monen kanssa. Luonnollisia viettejä on kuitenkin yritetty tukahduttaa milloin milläkin keinolla. Keksitty avioliiton käsite, vallankäyttäjät ovat tuominneet "lehtolapset" ja sen semmoista. Onneksi tällaisista turhista, ihmisyyden vastaisista rajoitteista ollaan pääsemässä eroon. Moni onkin jo avoimessa ja / tai polygamisessa suhteessa.
Jokainen vois rehellisesti olla sen muotoisessa parisuhteessa kuin haluaa, myös ne joille on luonnollista että ollaan vaan sen yhden kanssa. Jos jonkun kanssa oleminen tuntuis rajoittavalta ja tukahduttavalta niin ei oo pakko olla?
Lisään vielä että kyllähän moniavioisessakin suhteessa odotetaan jonkin näköistä uskollisuutta sen perheen sisällä. Avoin on sitten asia erikseen.
Silloin kun minulla vielä oli Netflix, huomasin tuon saman mistä ap. puhuu ja tympäännyin. Esim. sarjoissa Dr Foster ja Mustamaalattu (jotka muuten olivat ihan viihdyttäviä sarjoja) pisti silmään se, että monet henkilöhahmot olivat uskottomia parisuhteessaan / avioliitossaan.
Sinänsä se on ihan ymmärrettävä juonenkäänne ihmissuhdedraamassa, mutta outoa mielestäni oli se, että asiaa ei taustoitettu tarinassa mitenkään, vaan uskottomuus esitettiin itsestäänselvyytenä, että kaikkihan niin tekevät. Tarinassa ne hahmot, joiden puolella muuten oli, olivat pettäjiä siinä missä muutkin.
Toisaalta uskottomuudella oli tarinoissa traagiset seuraukset yleensä. Moraaliopetus "pettäminen on tuhoisaa" tuli sitä kautta.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
No joo joskus ärsyttää toi. Että TIETYSTI jokainen pettää ja vähintään on pettänyt aiemmassa suhteessa. Ja hirveän nopeasti vielä tilanne eskaloituu, tyyliin tällä viikolla ilmestyi uusi sihteeri niin ens viikolla jo pyöritään intohimon pauloissa..
Mutta se on niin helppo juonikuvio, että tietysti sitä käyttää suuri osa elokuvista ja sarjoista. Tai vähintään epäillään että joku pettää, komediassa ymmärretään väärin että joku pettää yms. Niin tyypillinen juonikuvio sata kertaa päivässä että johan siihen turtuu.
Vierailija kirjoitti:
No joo joskus ärsyttää toi. Että TIETYSTI jokainen pettää ja vähintään on pettänyt aiemmassa suhteessa. Ja hirveän nopeasti vielä tilanne eskaloituu, tyyliin tällä viikolla ilmestyi uusi sihteeri niin ens viikolla jo pyöritään intohimon pauloissa..
Mutta se on niin helppo juonikuvio, että tietysti sitä käyttää suuri osa elokuvista ja sarjoista. Tai vähintään epäillään että joku pettää, komediassa ymmärretään väärin että joku pettää yms. Niin tyypillinen juonikuvio sata kertaa päivässä että johan siihen turtuu.
Tuli jännä ajatus että kun moni on turtunut vastaavanlaisiin juonikuvioihin niin ehkäpä pettäminen ei vaikuta enää tosielämässäkään kohta kovin mielenkiintoiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ärsyttää.
Eikö oikeasti keksitä muita ongelmia suhteisiin kuin pettäminen? Jotenkin niin helppo juonikuvio.
Sitä sanotaan draamaksi. Puhdas strömsö-onnellisuus kun on katsos yhtä jännää kuin katsoisi maalin kuivumista, se ei oikein riitä sarjan tai elokuvan aiheeksi. Tarinassa pitää olla draaman kaari, vastoinkäymisiä ja epäonnistumisia ja sen sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se pettäminen on taustoitettu järkevästi niin ei häiritse, esim. pukudraamoissa rakastavaiset erotetaan jomman kumman pakkoliitolla. Sen sijaan jos töihin tulee uusi sihteerikkö ja sen kanssa peuhataan hetimmiten niin on hieman epäuskottavaa.
Jokainen vois rehellisesti olla sen muotoisessa parisuhteessa kuin haluaa, myös ne joille on luonnollista että ollaan vaan sen yhden kanssa. Jos jonkun kanssa oleminen tuntuis rajoittavalta ja tukahduttavalta niin ei oo pakko olla?