Lue keskustelun säännöt.
Eikö nykylukiolaiset osaa itse hankkia kirjojaan? Äitiä tarvitaan siihenkin
01.09.2020 |
Tässä taas seurannut, miten manmat ostaa lukiolaisilleen kirjoja hikihatussa ja vielä päällystää niitä. Eikö tosiaan nykylukiolainen osaa itse?
Onneksi osa on jo ilmaisia ja osan saa verkkojulkaisuna. Itse metsästin aikoinaan joka kirjan itse käytettynä tai uutena ja olihan siinä hommaa, mutta eikö se vähän kuulu siihen prosessiin, jossa aikuistutaan. Ihmettelen vaan.
Kommentit (114)
Joskus luulin että vanhempien tehtävä on opettaa tiettyjä perusjuttuja lapsilleen. Eikä tehdä kaikkea niiden puolesta tai odottaa että koulu opettaa ihan kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen näitä 60-l syntyneitä, jotka hiihti kesät talvet kouluun. Kaikki lomat olin töissä ja kukaan ei auttanut koulu- eikä muissakaan asioissa. Olin aivan järkyttävissä määrin omillani pienestä pitäen - ja yksinäni. Ja juurikin siksi olen halunnut omia lapsiani tukea ja auttaa ja olla kiinnostunut -en jättää yksin kuten minut jätettiin. Eli lukiolainen laittaa minulla listan kirjoista, joita seuraavaksi tarvitaan ja minä käyn ruokatunnilla Jämerässä. Lukiolainen hoitaa muut kouluasiansa itse, valitsee kurssinsa yms. Kirjojen osto on minulta viesti siitä, että välitän. Miksi ihmeessä laittaisin kokemaani pahaa eteenpäin, koska ennenkin piti sydämensä kovettaa?
Sehän se onkin, kun en minä ainakaan koe että itse tekemisessä ja tekemään oppimisessa on mitään "pahaa". En ole katkera vanhemmilleni, jne. enkä ole joutunut kokemaan tai tekemään mitään sellaista, mistä en olisi selvinnyt. Helvetti tätä uhriutumista, vaikka Suomessa on silloin 60-luvullakin ollut paremmat oltavat kuin melkein missään muualla maailmassa.
Miksi lainaat tekstiäni kun et siitä mitään ymmärrä ja kommentoit omia fantasioitasi. Minä nimenomaan EN ole katkera enkä uhriudu vaan haluan lapsilleni parempaa kuin itse sain. Minut jätettiin selviytymään liian vaikeista asioista yksin. Sen toteaminen ääneen tosiasiana ei ole katkeruutta kenenkään muun kuin kylmän (henkisesti) boomerin mielestä. Jos sinua riepoo, että nykynuori saa jotain mitä sinä et saanut, kyse on sinun ongelmastasi ei sen nuoren.
T kesät talvet hiihtänyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole vielä lukiossa, mutta en kyllä tuollaiseen välttämättömyyteen kuin koulukirjat ajatellut tuhlata teinin aikaa. Koulu, treenit, lemmikki ja kotityöt on ihan riittävä määrä vastuun opettelua nuorelle.
Minä taisin käydä hakemassa omani Akateemisesta kirjakaupasta tai toimiko silloin 90-luvulla Lukiolaisten kirjakauppa, josta sai vähän edullisemmin kirjoja? Osuin itse johonkin opintojen uudistamisen vaiheeseen ja käytettynä pystyin hankkimaan vaan musiikinkirjan tms.
Miksi sinulla on tuollaiseen aikaa?
Ai miksi minulla on aikaa hankkia alaikäiselle lapselleni välttämättömiä tarvikkeita? Olen sitoutunut suunnittelemaan ajankäyttöni niin hankkiessani aivan tietoisesti ja hartaasti yrittämällä kaksi lasta tähän maailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lainaat tekstiäni kun et siitä mitään ymmärrä ja kommentoit omia fantasioitasi. Minä nimenomaan EN ole katkera enkä uhriudu vaan haluan lapsilleni parempaa kuin itse sain. Minut jätettiin selviytymään liian vaikeista asioista yksin. Sen toteaminen ääneen tosiasiana ei ole katkeruutta kenenkään muun kuin kylmän (henkisesti) boomerin mielestä. Jos sinua riepoo, että nykynuori saa jotain mitä sinä et saanut, kyse on sinun ongelmastasi ei sen nuoren.
T kesät talvet hiihtänyt
Ai h-tti että menikin tunteisiin :D. Ainoastaan henkisesti vajaa aikuinen joka yrittää epätoivoisesti kuulostaa nuorelta, käyttää termiä boomer. Mutta kun tuo määritelmä tarkoittaa vanhempaa ikäluokkaa, niin sinä olet sellainen, en minä.
Kritisoin tätä nykyistä kasvatusmallia lähinnä siksi, että se näyttää tuottavan henkisesti epävakaita yksilöitä, jotka joutuvat entistä useammin turvautumaan mielialalääkitykseen kun elämä jossain vaiheessa väistämättä muuttuu hieman hankalammaksi.
https://seura.fi/asiat/tutkivat/masennuslaakkeita-maarataan-hurjasti-la…
Pitäisikö paapoa vielä enemmän?
Mieluummin minä ne autolla haen ja mobilepayllä maksan kuin päästän teinin jumpsuttamaan julkisissa tänä korona-aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen hakenut hänen kanssaan tai yksin.
Syynä se, etten tykkää, että hänellä on suuri raha koulussa mukana ja kätevää muutenkin käydä autolla ostamassa.
Mitä jos teidänkin perhe hyppäis nykyaikaan? Lapselle oma tili? Sitä kautta ostelee/myy kirjoja, ettei tarvii käteistä mukanaan.
Enpä ihmettele yhtään, että jotkut lapset on avuttomia, kun niiden vanhemmat roikottaa käteistä mukanaan 2020 luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hakenut hänen kanssaan tai yksin.
Syynä se, etten tykkää, että hänellä on suuri raha koulussa mukana ja kätevää muutenkin käydä autolla ostamassa.
Mitä jos teidänkin perhe hyppäis nykyaikaan? Lapselle oma tili? Sitä kautta ostelee/myy kirjoja, ettei tarvii käteistä mukanaan.
Enpä ihmettele yhtään, että jotkut lapset on avuttomia, kun niiden vanhemmat roikottaa käteistä mukanaan 2020 luvulla.
Mun lapsilla on kortit ja tilit, mutta niissä on nostoraja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä opetellaan tekemään arjesta helppoa, ne vaikeudet kun joka tapauksessa ilmestyvät itsestään. Teini antaa kirjalistan, minä lataan sen nettiin, maksan ja noudan kirjat. Näin lukiolaisen ei tarvitse miettiä, miten pääsee kaupungin toiselle puolelle noutamaan kirjojaan tai riittääkö käyttötilillä rahat. Käytettyjen kirjojen markkinat ei välttämättä toimi enkä halua sitä turhaa räpellystä, jonka syntyy etsiessäni varmasti oikeaa kirjaa - verkossa kun on myynnissä myös ikivanhoja, jo käytöstäpoistettuja painoksia.
Lukiolainen saa keskittyä opiskeluun, ei vertailemaan läppäreitä tai laskimia.
Kamalaa, miten osa meistä vanhemmista paapoo lapsiaa ja nämä ovat sitten niitä kultalusikkaa suussaan purevia, jotka pääsevät helpon elämän ansiosta ekalla yrittämällä yliopistoon ja samantien töihin. Hirvittävä vääryys, eikös!
O tää palsta ihanan musta valkonen. :D
Sen lisäksi, että lukiolaiseni ovat itsenäisiä(hallitsevat osto, etsintä ja maksutapahtumatkin, uuuu), he ovat menestyneet opiskelussa, työssään (kyllä, kullakin on ollut yläasteelta työpaikka), harrastuksissa (kilpaurheilijoita) ja vapaa-ajallaan (laaja ystävä/tuttava piiri).
Katson myös että ovat etuoikeutettuja, ehkä lellittyjäkin pentuja monessa suhteessa.
Eihän näistä mikään ole toisiaan poissulkeva.
Lähinnä tän provon vastaukset ihmetyttää. Vanhemmat kilpaa keulivat lastensa avuttomuudella.... Minäkin.
5/5
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini kirjat maksoi ja päällysti 90-luvulla. Kirjakaupassa olin mukana ja kannoin kirjat kotiin.
Mulla oli 80-luvulla tili kirjakaupassa. Ostelin myös kaikkea turhaa ja äiti kävi maksamassa. Ei osteltu käytettyjä kirjoja.
Mulla oli 60-luvulla 11 vuotiaana, kun aloitin oppikoulun, nyk. yläaste. Kaupunkiin kouluun maalta ja kirjakaupassa tili, jonka kyllä itse jouduin 12 v alkaen kesätöillä maksamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lainaat tekstiäni kun et siitä mitään ymmärrä ja kommentoit omia fantasioitasi. Minä nimenomaan EN ole katkera enkä uhriudu vaan haluan lapsilleni parempaa kuin itse sain. Minut jätettiin selviytymään liian vaikeista asioista yksin. Sen toteaminen ääneen tosiasiana ei ole katkeruutta kenenkään muun kuin kylmän (henkisesti) boomerin mielestä. Jos sinua riepoo, että nykynuori saa jotain mitä sinä et saanut, kyse on sinun ongelmastasi ei sen nuoren.
T kesät talvet hiihtänyt
Ai h-tti että menikin tunteisiin :D. Ainoastaan henkisesti vajaa aikuinen joka yrittää epätoivoisesti kuulostaa nuorelta, käyttää termiä boomer. Mutta kun tuo määritelmä tarkoittaa vanhempaa ikäluokkaa, niin sinä olet sellainen, en minä.
Kritisoin tätä nykyistä kasvatusmallia lähinnä siksi, että se näyttää tuottavan henkisesti epävakaita yksilöitä, jotka joutuvat entistä useammin turvautumaan mielialalääkitykseen kun elämä jossain vaiheessa väistämättä muuttuu hieman hankalammaksi.
https://seura.fi/asiat/tutkivat/masennuslaakkeita-maarataan-hurjasti-la…
Pitäisikö paapoa vielä enemmän?
Puhuin henkisesti boomereista juurikin siksi, että viittasin kylmiin aikuisin, joiden mielestä nykynuoret paapotaan pilalle, jos heitä ei karaista yksin pärjäämään. Niin kuin sinä esimerkiksi olet. Omat vanhempani ovat oikeita boomereita, ja jos ko termin käyttö tekee "henkisesti vajaan aikuisen" niin onpa yllättävää, kun se on ihan vakiintunut termi. Itse en -69 syntyneenä kuitenkaan ole boomer.
En aio pakottaa lapsiani hiihtämään kouluun edelleenkään ja kirjat ostan lukiolaiselle jatkossakin. Karaise sinä omiasi ja opeta mahdollisimman pieninä pärjäämään yksin niin eivät varmasti tarvitse mainostamaasi masennuslääkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niitä digikirjoja ei oikein voinut 15-vuotias ostaa. Ei ollut pankkitunnuksiakaan, eikä tilillä riittävästi rahaa.
Miksi ihmeessä ei ollut pankkitunnuksia? Nehän tarvitaan myös Kantaan pääsyyn ja ainakin täällä terkkarinajanvaraukseen netissä.
Meillä 16 v ostaa itse digikirjat ja mä siirrän oikean määrän rahaa tilille jälkeen päin. En mä tiedä mitä kirjoja tarvitaan miksi ajaksi ja mistä saa halvimmalla.
No kun ei ole tarvinnut niitä tunnuksia mihinkään. Pankkikortti kyllä on ollut vuosia mutta ei sillä yksinään voinut digikirjoja ostaa. Ja helpompaa se muutenkin on vanhemman ostaa ne kirjat suoraan kuin tehdä ensin tilisiirtoja.
Luuletko muuten ihan tosissasi ettei terkkariin voi varata aikaa kuin netissä? Vaikka iso osa terkkarin käyttäjistä on vanhuksia, jotka ei ole koskaan nettiä käyttäneet. Ja tiesitkö että jopa verikoetulokset yms. voi saada ihan puhelimitse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
90-luvun alkuun asti vasta paapottiinkin. Kunta maksoi taksin mennen tullen kotipihalta lukion pihalle kun matka ylitti 5 km. No sitten sentään lama poisti tuon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä opetellaan tekemään arjesta helppoa, ne vaikeudet kun joka tapauksessa ilmestyvät itsestään. Teini antaa kirjalistan, minä lataan sen nettiin, maksan ja noudan kirjat. Näin lukiolaisen ei tarvitse miettiä, miten pääsee kaupungin toiselle puolelle noutamaan kirjojaan tai riittääkö käyttötilillä rahat. Käytettyjen kirjojen markkinat ei välttämättä toimi enkä halua sitä turhaa räpellystä, jonka syntyy etsiessäni varmasti oikeaa kirjaa - verkossa kun on myynnissä myös ikivanhoja, jo käytöstäpoistettuja painoksia.
Lukiolainen saa keskittyä opiskeluun, ei vertailemaan läppäreitä tai laskimia.
Kamalaa, miten osa meistä vanhemmista paapoo lapsiaa ja nämä ovat sitten niitä kultalusikkaa suussaan purevia, jotka pääsevät helpon elämän ansiosta ekalla yrittämällä yliopistoon ja samantien töihin. Hirvittävä vääryys, eikös!
O tää palsta ihanan musta valkonen. :D
Sen lisäksi, että lukiolaiseni ovat itsenäisiä(hallitsevat osto, etsintä ja maksutapahtumatkin, uuuu), he ovat menestyneet opiskelussa, työssään (kyllä, kullakin on ollut yläasteelta työpaikka), harrastuksissa (kilpaurheilijoita) ja vapaa-ajallaan (laaja ystävä/tuttava piiri).
Katson myös että ovat etuoikeutettuja, ehkä lellittyjäkin pentuja monessa suhteessa.
Eihän näistä mikään ole toisiaan poissulkeva.Lähinnä tän provon vastaukset ihmetyttää. Vanhemmat kilpaa keulivat lastensa avuttomuudella.... Minäkin.
5/5
Tämän keskustelun innoittamana kysyin meidän 16-vuotiaalta kuinka monta tuntia hänellä on mennyt kirjojen hankintaan. Poika tirskahti, että ehkä 5 min on mennyt. Ja tiedän että hän on jopa tsekannut ja vertaillut kirjojen hintoja. Ei ihan kauhean vaativaa ole ollut.
Joku sanoi, että pankkitunnuksia ei ole tarvittu. No olisihan niistä nytkin ollut hyötyä ja kyllä se niiden käytön opettelu jo aiemmin olisi hyväksi. Tietenkin terkkariaikoja voi varata tai labratulokset saada puhelimitse, mutta onhan se niin paljon helpompaa pankkitunnuksilla. Voin kuvitella, että se äiti joutuu työpäivän ajan roikkumaan puhelimessa ja yrittää varata sen ajan, kun nuori voisi ihan helposti itse varata parissa minuutissa.
94
Meillä opetellaan tekemään arjesta helppoa, ne vaikeudet kun joka tapauksessa ilmestyvät itsestään. Teini antaa kirjalistan, minä lataan sen nettiin, maksan ja noudan kirjat. Näin lukiolaisen ei tarvitse miettiä, miten pääsee kaupungin toiselle puolelle noutamaan kirjojaan tai riittääkö käyttötilillä rahat. Käytettyjen kirjojen markkinat ei välttämättä toimi enkä halua sitä turhaa räpellystä, jonka syntyy etsiessäni varmasti oikeaa kirjaa - verkossa kun on myynnissä myös ikivanhoja, jo käytöstäpoistettuja painoksia.
Lukiolainen saa keskittyä opiskeluun, ei vertailemaan läppäreitä tai laskimia.
Kamalaa, miten osa meistä vanhemmista paapoo lapsiaa ja nämä ovat sitten niitä kultalusikkaa suussaan purevia, jotka pääsevät helpon elämän ansiosta ekalla yrittämällä yliopistoon ja samantien töihin. Hirvittävä vääryys, eikös!