Lue keskustelun säännöt.
Eikö nykylukiolaiset osaa itse hankkia kirjojaan? Äitiä tarvitaan siihenkin
01.09.2020 |
Tässä taas seurannut, miten manmat ostaa lukiolaisilleen kirjoja hikihatussa ja vielä päällystää niitä. Eikö tosiaan nykylukiolainen osaa itse?
Onneksi osa on jo ilmaisia ja osan saa verkkojulkaisuna. Itse metsästin aikoinaan joka kirjan itse käytettynä tai uutena ja olihan siinä hommaa, mutta eikö se vähän kuulu siihen prosessiin, jossa aikuistutaan. Ihmettelen vaan.
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas koen asian niin, että nykyään nuorilta odotetaan paljon suurempaa itsenäisyyttä kuin meillä 90-luvulla. Meitä paapottiin koulunkin puolelta paljon enemmän kuin nykylapsia.
Avaisitko asiaa esimerkeillä? Tässä pari esimerkkiä 90-luvun alusta:
-silloin oli normaalia, että ollaan vaikkapa yksin kotona ja osataan tehdä jotain välipalaa tai syötävää koulun jälkeen, ihan 7-vuotiaasta alkaen.
-jos haluttiin mennä jonnekin, niin sinne mentiin lähes aina pyörällä tai kävellen, ei kuskattu
-useimmat tekivät läksyt itse
-keksittiin ihan itse tekemistä ja leikit ihan jo ennen kouluikää, eikä valtuutettu aikuisia leikittämään ja viihdyttämään
Totta on, että lapset joutuvat päättämään omasta koulunkäynnistään enemmän, on enemmän vaihtoehtoja jo nuorempana vaikkapa kielissä jne.
Lapsen yksin kotona oleminen ja osaako tehdä välipalaa, on kiinni vanhempien työpäivien pituudesta tai muista mahdollisista menoista ja siitä, onko lapsella oppimisenvaikeuksia tms. vai ei.
Mistä olet saanut tietää tästä suuresta yhteiskunnallisesta salaliitosta, että vanhemmat istuvat puurtamassa lastensa läksyjen parissa? Tietävätkö koulut tästä?
Kuljettaminen on kiinni siitä, missä asuu.
Lapsi ei valtuuta vanhempiaan mihinkään, vaan vanhemmat päättävät, miten haluavat lapsen kanssa toimia. Lapsen mielikuvitus ja halu leikkiä ei ole kiinni siitä, missä ajassa elää. Myöskään päiväkoti, neuvola tai verovirasto ei ole sitä mieltä, että vanhempien pitäisi keksiä lapselle leikit.
Niin ennen kuin tulevaisuudessakin on ollut ja tulee olemaan pidempää työpäivää tekeviä vanhempia ja maalla, julkisten kulkuyhteyksien ulottumattomissa asuvia perheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin hain silloin 90-luvun lopulla ihan itse kirjani kirjakaupasta. Sieltä sai muistaakseni ostaa vielä vanhempien laskulle, joka helpotti maksamista. Eihän mun porukat olisi osannut edes ostaa oikeita kirjoja... no tää on tätä nykyaikaa kun lasten ja nuorten ei tarvitse kuin tuijottaa älypuhelinta, kaikki muu tulee ilman vaivannäköä.
Minä taas koen asian niin, että nykyään nuorilta odotetaan paljon suurempaa itsenäisyyttä kuin meillä 90-luvulla. Meitä paapottiin koulunkin puolelta paljon enemmän kuin nykylapsia.
Tämä! Ei ollut luokatonta lukiota vaan lukujärjestykset annettiin valmiina. Kirjatkin sai nätisti kotikunnan pienestä kirjakaupasta, kun ei muita ollut tarjolla. Sieltä ostettiin, mistä saatiin.
Ensimmäinen lainatuista jatkaa: olin ensimmäisessä vuosiluokassa, joka kävi luokattoman lukion.
Minä olen näitä 60-l syntyneitä, jotka hiihti kesät talvet kouluun. Kaikki lomat olin töissä ja kukaan ei auttanut koulu- eikä muissakaan asioissa. Olin aivan järkyttävissä määrin omillani pienestä pitäen - ja yksinäni. Ja juurikin siksi olen halunnut omia lapsiani tukea ja auttaa ja olla kiinnostunut -en jättää yksin kuten minut jätettiin. Eli lukiolainen laittaa minulla listan kirjoista, joita seuraavaksi tarvitaan ja minä käyn ruokatunnilla Jämerässä. Lukiolainen hoitaa muut kouluasiansa itse, valitsee kurssinsa yms. Kirjojen osto on minulta viesti siitä, että välitän. Miksi ihmeessä laittaisin kokemaani pahaa eteenpäin, koska ennenkin piti sydämensä kovettaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä saa ilmaisia kirjoja?
Jotkut kunnat tarjoaa. Porkkana, joka pitää nuoret kunnassa.
Mikähän hyöty.... lukiolainen on kulu eikä verotulo ja itse ainakin muutin muualle penkkaripäivänä :)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen näitä 60-l syntyneitä, jotka hiihti kesät talvet kouluun. Kaikki lomat olin töissä ja kukaan ei auttanut koulu- eikä muissakaan asioissa. Olin aivan järkyttävissä määrin omillani pienestä pitäen - ja yksinäni. Ja juurikin siksi olen halunnut omia lapsiani tukea ja auttaa ja olla kiinnostunut -en jättää yksin kuten minut jätettiin. Eli lukiolainen laittaa minulla listan kirjoista, joita seuraavaksi tarvitaan ja minä käyn ruokatunnilla Jämerässä. Lukiolainen hoitaa muut kouluasiansa itse, valitsee kurssinsa yms. Kirjojen osto on minulta viesti siitä, että välitän. Miksi ihmeessä laittaisin kokemaani pahaa eteenpäin, koska ennenkin piti sydämensä kovettaa?
Sama.
Lisäksi mulla oli kaksi huomattavasti vanhempaa sisarusta, joilta jääneissä vanhoissa rievuissa kuljin koko lapsuuteni ja jotka 24/7 jaksoivat pilkata ja ivata, jos vähänkään valitin jostain. Vaikka siitä kamalasta koulumatkasta, jota ei kellään muulla meidän perheessä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen näitä 60-l syntyneitä, jotka hiihti kesät talvet kouluun. Kaikki lomat olin töissä ja kukaan ei auttanut koulu- eikä muissakaan asioissa. Olin aivan järkyttävissä määrin omillani pienestä pitäen - ja yksinäni. Ja juurikin siksi olen halunnut omia lapsiani tukea ja auttaa ja olla kiinnostunut -en jättää yksin kuten minut jätettiin. Eli lukiolainen laittaa minulla listan kirjoista, joita seuraavaksi tarvitaan ja minä käyn ruokatunnilla Jämerässä. Lukiolainen hoitaa muut kouluasiansa itse, valitsee kurssinsa yms. Kirjojen osto on minulta viesti siitä, että välitän. Miksi ihmeessä laittaisin kokemaani pahaa eteenpäin, koska ennenkin piti sydämensä kovettaa?
Sama.
Lisäksi mulla oli kaksi huomattavasti vanhempaa sisarusta, joilta jääneissä vanhoissa rievuissa kuljin koko lapsuuteni ja jotka 24/7 jaksoivat pilkata ja ivata, jos vähänkään valitin jostain. Vaikka siitä kamalasta koulumatkasta, jota ei kellään muulla meidän perheessä ollut.
Minä kuljin äidin työkaverin vanhoissa rievuissa :(
Itsenäinen ja pärjääväkin nuori voi pyytää vanhempien apua lukiokirjojen hankkimiseen. Lukio on nykyään paljon vaativampi ja työläämpi koulu kuin omassa nuoruudessani 90-luvulla. Nuorilta vaaditaan paljon enemmän itsenäistä opiskelujen suunnittelua. Monia tärkeitä päätöksiä joutuu tekemään jo 15-vuotiaana, mm. lukion ainevalinnat, jotka vaikuttavat suoraan jatko-opintoihin pääsemiseen. Aikanaan piti valita lähinnä lyhyt tai pitkä matikka, kun nyt on kaikissa aineissa tarjolla suppeaa ja laajaa ja ainereaalin vuoksi myös reaaliaineet pitää optimoida lukion ekaluokalta lähtien. Kun eri yliopisto-opintoihin vaaditaan eri ainereaaleita, on jo varhain tiedettävä mitä haluaa jatko-opiskella ja valittava lukion aineet sen perusteella. Myös opinnoista aiheutuva stressi on lisääntynyt, kun kirjoitukset ratkaisevat sen pääseekö opiskelemaan vai ei. Jos tätä stressiä voi lieventää auttamalla sellaisissa toissijaisissa käytännön jutuissa kuin kirjojen ostaminen, niin teen sen erittäin mielelläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen näitä 60-l syntyneitä, jotka hiihti kesät talvet kouluun. Kaikki lomat olin töissä ja kukaan ei auttanut koulu- eikä muissakaan asioissa. Olin aivan järkyttävissä määrin omillani pienestä pitäen - ja yksinäni. Ja juurikin siksi olen halunnut omia lapsiani tukea ja auttaa ja olla kiinnostunut -en jättää yksin kuten minut jätettiin. Eli lukiolainen laittaa minulla listan kirjoista, joita seuraavaksi tarvitaan ja minä käyn ruokatunnilla Jämerässä. Lukiolainen hoitaa muut kouluasiansa itse, valitsee kurssinsa yms. Kirjojen osto on minulta viesti siitä, että välitän. Miksi ihmeessä laittaisin kokemaani pahaa eteenpäin, koska ennenkin piti sydämensä kovettaa?
Sama.
Lisäksi mulla oli kaksi huomattavasti vanhempaa sisarusta, joilta jääneissä vanhoissa rievuissa kuljin koko lapsuuteni ja jotka 24/7 jaksoivat pilkata ja ivata, jos vähänkään valitin jostain. Vaikka siitä kamalasta koulumatkasta, jota ei kellään muulla meidän perheessä ollut.
Minä kuljin äidin työkaverin vanhoissa rievuissa :(
Nekin oli luultavasti parempia kuin 10 vuotta vanhemman adhd-veljen ja 5 vuotta vanhemman adhd-siskon riekaleet.
Lapsi ei ole vielä lukiossa, mutta en kyllä tuollaiseen välttämättömyyteen kuin koulukirjat ajatellut tuhlata teinin aikaa. Koulu, treenit, lemmikki ja kotityöt on ihan riittävä määrä vastuun opettelua nuorelle.
Minä taisin käydä hakemassa omani Akateemisesta kirjakaupasta tai toimiko silloin 90-luvulla Lukiolaisten kirjakauppa, josta sai vähän edullisemmin kirjoja? Osuin itse johonkin opintojen uudistamisen vaiheeseen ja käytettynä pystyin hankkimaan vaan musiikinkirjan tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas koen asian niin, että nykyään nuorilta odotetaan paljon suurempaa itsenäisyyttä kuin meillä 90-luvulla. Meitä paapottiin koulunkin puolelta paljon enemmän kuin nykylapsia.
Avaisitko asiaa esimerkeillä? Tässä pari esimerkkiä 90-luvun alusta:
-silloin oli normaalia, että ollaan vaikkapa yksin kotona ja osataan tehdä jotain välipalaa tai syötävää koulun jälkeen, ihan 7-vuotiaasta alkaen. // Ekalla oli iltis, siitä eteenpäin itsenäisesti kotona 2010-luvulla
-jos haluttiin mennä jonnekin, niin sinne mentiin lähes aina pyörällä tai kävellen, ei kuskattu// sporalla tai pyörällä, jollei ole esim. peli toisessa kaupungissa
-useimmat tekivät läksyt itse // näin tietysti edelleen, sehän kai läksyjen tarkoitus on?
-keksittiin ihan itse tekemistä ja leikit ihan jo ennen kouluikää, eikä valtuutettu aikuisia leikittämään ja viihdyttämään // aikuinen voi alkaa viihdytystoimistoksi tai kieltäytyä, onneksi useimmilla lapsilla on kavereita, joiden kanssa leikkiä
Totta on, että lapset joutuvat päättämään omasta koulunkäynnistään enemmän, on enemmän vaihtoehtoja jo nuorempana vaikkapa kielissä jne.
Olen hakenut hänen kanssaan tai yksin.
Syynä se, etten tykkää, että hänellä on suuri raha koulussa mukana ja kätevää muutenkin käydä autolla ostamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole vielä lukiossa, mutta en kyllä tuollaiseen välttämättömyyteen kuin koulukirjat ajatellut tuhlata teinin aikaa. Koulu, treenit, lemmikki ja kotityöt on ihan riittävä määrä vastuun opettelua nuorelle.
Minä taisin käydä hakemassa omani Akateemisesta kirjakaupasta tai toimiko silloin 90-luvulla Lukiolaisten kirjakauppa, josta sai vähän edullisemmin kirjoja? Osuin itse johonkin opintojen uudistamisen vaiheeseen ja käytettynä pystyin hankkimaan vaan musiikinkirjan tms.
Miksi sinulla on tuollaiseen aikaa?
Vierailija kirjoitti:
No niitä digikirjoja ei oikein voinut 15-vuotias ostaa. Ei ollut pankkitunnuksiakaan, eikä tilillä riittävästi rahaa.
Miksi ihmeessä ei ollut pankkitunnuksia? Nehän tarvitaan myös Kantaan pääsyyn ja ainakin täällä terkkarinajanvaraukseen netissä.
Meillä 16 v ostaa itse digikirjat ja mä siirrän oikean määrän rahaa tilille jälkeen päin. En mä tiedä mitä kirjoja tarvitaan miksi ajaksi ja mistä saa halvimmalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän ohi aiheen, mutta nykyään kun asuu muualla Euroopassa missä lapset asuu helposti 25v kotona vielä, niin aina hämmästyttää nää suomalaisten "itsenäistymis" pakkomielteet. Että 16v lasta ei saisi äiti auttaa käymällä hakemassa koulukirjat kaupassa.. voi luoja, ehtii sitä olla sit ihan täysin itsenäinen aikuinen koko loppu elämänsä!
Just hain muutaman kirjan 15km päästä autolla lukiolaiselleni. Hänellä ei ole ajokorttia ja joka paikkaan ei pääse julkisilla, joten tyhmää olisi rajoittaa käytettyjen ostomahdollisuudet sen mukaan että pystyy ja on kannattavaa itse hakea. Mulle se kalliimmaksi tulisi kun joutuisin enemmän ostamaan kirjoja uutena.
Itselläni on myös enemmän vapaa-aikaa kun lukiolaisella, 8h/päivä menee töihin. Hänellä menee saman verran päivässä kouluun, lisänä läksyt, joita on paljon. Haluan että hän käyttää aikansa mieluummin opiskeluun ja menestyy lukiossa päästäkseen tavoittelemaansa opiskelupaikkaan, kuin että haalisi kirjoja pitkin maakuntaa ja tekisi läksyt kiireellä vähän sinnepäin.
Mä en näe tässä mitään outoa tai väärää, että lukiolaista autetaan kirjojen ym hankinnassa.
Meidän perheessä pidetään yhtä, tehdään asioita yhdessä ja autetaan toisiamme.
Teinien kanssa tehtiin nämä kirjatilaukset yhdessä, teini luki listaa mitä tarvitsee ja minä näpyttelin samalla nettitilausta jameralle. Sitten tilaus matkaan ja teini kävi hakemassa kirjansa matkahuollon toimipisteestä lähikaupasta. Ei nyt ollut iso vaiva. Me teemme asioita yhdessä ja tämä ja moni muu pikkuasia lasten ekasta luokasta asti on viestiä heille siitä miten välitän ja arvostan heidän koulunkäyntiään.
Se on vienyt pitkälle. Molemmat ovat nyt suorittamassa korkeakouluopintoja. Ja pärjääviä ja itsenäisiä täysi-ikäisiä ihmisiä ovat molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen näitä 60-l syntyneitä, jotka hiihti kesät talvet kouluun. Kaikki lomat olin töissä ja kukaan ei auttanut koulu- eikä muissakaan asioissa. Olin aivan järkyttävissä määrin omillani pienestä pitäen - ja yksinäni. Ja juurikin siksi olen halunnut omia lapsiani tukea ja auttaa ja olla kiinnostunut -en jättää yksin kuten minut jätettiin. Eli lukiolainen laittaa minulla listan kirjoista, joita seuraavaksi tarvitaan ja minä käyn ruokatunnilla Jämerässä. Lukiolainen hoitaa muut kouluasiansa itse, valitsee kurssinsa yms. Kirjojen osto on minulta viesti siitä, että välitän. Miksi ihmeessä laittaisin kokemaani pahaa eteenpäin, koska ennenkin piti sydämensä kovettaa?
Sehän se onkin, kun en minä ainakaan koe että itse tekemisessä ja tekemään oppimisessa on mitään "pahaa". En ole katkera vanhemmilleni, jne. enkä ole joutunut kokemaan tai tekemään mitään sellaista, mistä en olisi selvinnyt. Helvetti tätä uhriutumista, vaikka Suomessa on silloin 60-luvullakin ollut paremmat oltavat kuin melkein missään muualla maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas koen asian niin, että nykyään nuorilta odotetaan paljon suurempaa itsenäisyyttä kuin meillä 90-luvulla. Meitä paapottiin koulunkin puolelta paljon enemmän kuin nykylapsia.
Avaisitko asiaa esimerkeillä? Tässä pari esimerkkiä 90-luvun alusta:
-silloin oli normaalia, että ollaan vaikkapa yksin kotona ja osataan tehdä jotain välipalaa tai syötävää koulun jälkeen, ihan 7-vuotiaasta alkaen.
-jos haluttiin mennä jonnekin, niin sinne mentiin lähes aina pyörällä tai kävellen, ei kuskattu
-useimmat tekivät läksyt itse
-keksittiin ihan itse tekemistä ja leikit ihan jo ennen kouluikää, eikä valtuutettu aikuisia leikittämään ja viihdyttämään
Totta on, että lapset joutuvat päättämään omasta koulunkäynnistään enemmän, on enemmän vaihtoehtoja jo nuorempana vaikkapa kielissä jne.
Ei meillä kyllä ollut ollenkaan tuollaista kuin kuvasit. Ala-astekokemukset tosin 80-luvun puolelta, enkä oikein tiedä miten ne liittyvät nykylukiolaisten kirjojen hankintaan.
- Kun olimme 1. ja 2. luokalla, koulun jälkeen mentiin iltapäiväkerhoon. Paikkoja riitti itsestäänselvästi kaikille. Oli siellä välillä myös kolmasluokkalaisia, jos oli tilaa.
- Meilläpäin kuskattiin tarvittaessa, kun ei ollut julkista liikennettä juurikaan, ja matkat olivat liian pitkiä/turvattomia kulkea. Lähiseudulle tietysti kuljettiin itse jalkaisin tai pyörällä. Minä asuin lähellä kunnan keskustaa, niin pääsin itse kulkemaan, mutta esim. mieheni on kuskattu kaikkialle, kun asuivat keskellä metsää. Kun oli tarpeeksi vanha saamaan mopon, alkoi kulkea itse. Ei näytä eroavan juurikaan siitä, miten nuo nykyään kulkevat.
- läksyihin olisin näin jälkikäteen kaivannut enemmän tukea, tosiaan. Vanhemmat eivät valvoneet ollenkaan, että tein läksyjä, olivat vaan tyytyväisiä, kun tuli tasaisesti kaseja. Monen luokkalaisen vanhemmat valvoivat ja kannustivat paljon enemmän. Esim. miestäni on kannustettu paljon enemmän kuin minua.
- meillä keksittiin itse leikkejä, ja samoin nuo edelleen tekevät pihalla
- meidän koulussa ei tarvinnut päättää juuri mitään itse, ja jos päätti, sillä ei ollut suurta vaikutusta tulevaisuuteen. Ensimmäinen päätös oli 8. luokalla, kun saattoi valita saksan tai ranskan, kotitalouden tai ATK:n, käsitöitä tai puutöitä. Lukiossa valittiin saksa tai ranska ja lyhyt tai pitkä matikka. Abovuonna oli muutama valinnainen kurssi reaaliaineissa.
Sen sijaan me olimme kaikki omissa luokissa ekaluokalta ylioppilaskirjoituksiin saakka, aina oli oli luokkahuone, oma tila, oma opettaja tai luokanvalvoja, tutut kaverit. Ei tarvinnut stressata lukujärjestyksistä, ne annettiin suoraan käteen. Muutenkaan itsenäisyyttä tai oma-aloitteisuutta ei tarvittu juurikaan. Kun menit minne käskettiin ja teit mitä pyydettiin, pärjäsit hyvin. Aina opetettiin kädestä pitäen uudet jutut, ja katsottiin tarkasti, että kaikki pysyvät mukana. Valinnanvaraa oli vähemmän kuin nykyään, mutta turvallisuutta ja vakautta enemmän. Epävarmempikin pysyi mukana.
Jokainen perhe tekee niin kuin parhaiten sopii..
no entä sitten