Mitä jos kukaan ei enää koskaan

Minä olen jo siihen asiaan alistunut että tulen todennäköisesti olemaan ilman seksiä ja miehen läheisyyttä lopun ikään. Olen jo selibaatissa ollutkin 8 vuotta, eron jälkeen. Olen ruma ja ujo, eipä tämmöisille kumppaneita löydy. Mutta onneksi maailmassa on muitakin asioita joihin voi keskittyä.

Etkö kaipaa läheisyyttä? Minulle se on fyysistä kipua, kun haluaisin niin kovasti olla sylissä. En kaipaa niinkään seksiä.

Joskus ajattelen mennä baariin, jos siellä joku pitäisi lähellä edes yhden tanssin ajan..

Läheisyyden ja hellyyden tarve on perusinhimillinen.
Kuitenkin on tosiasia, että kaikki eivät löydä kumppania vierelleen jolta tätä hellyyttä saisi. Siihen vaikuttaa useat asiat, mm. se, että ei kykene läheisyyteen.

Viestisissäsi kerrot vain pelosta, jos kukaan ei enää ottaisikaan sinua syliinsä. Uskon kuitenkin, että voit itse myös vaikuttaa siihen, millaisia suhteita sinulle syntyy ja miten ylläpidät niitä.  Pelkkä yksinjäämisen pelko ei ole kestävä peruste aloittaa suhdetta, vaan sen pitää perustua muulle kuin pelolle. Toivotaan sinulle antoisaa elämää!