Lue keskustelun säännöt.
"Hei älä pelkää elää"
30.09.2013 |
Mut kun pelkään. Tuntuu, että mitä kauemmin vielä olen työtön, sitä enemmän usko omiin taitoihin heikkenee. Mikä on, kun en pääse edes työhaastatteluun? Jos joskus pääsenkin töihin, pärjäänkö siellä? Päivä päivältä muutun vain ujommaksi ja työelämässä tarvittavat sosiaaliset taidot heikentyy.
En edes tiedä miksi kirjotin, kaipaan kai lohdutuksen sanoja. Kirjoitin äsken taas työhakemusta ja iski sellanen ahdistus ettei tosikaan. Tuntuu, et annan kaikkeni, mut mitään en saa takaisin.
Olen 20 v.
Kommentit (6)
Lohdutuksen sanoja löytyy musiikista. Omani ovat tällä hetkellä Ukkosmaine -yhtyeen Pyyhe kenttään not, Askel ja Pallosalama.
Etsi harrastus. Vaikka lenkillä käynti. Harjoittele ryhtiä, ja kun alat tekemään työhakemusta tai olet menossa työhaastattelluun, ota supersankariasento, eli toinen käsi "miekalle", toinen käsi nyrkissä kohti kattoa ja katse yläviistoon. Kuullostaa hullulta mutta yllättäen auttaa.
Käy kirjastossa lukusalissa lukemassa lehtiä tai jos on rahaa, käy kahviossa.
Työelämän tärkeimmät sosiaaliset taidot pysyvät yllä ihan kaupassa käynnin yhteydessä - tervehdys, kiitos ja heipan sanominen. Reippaan tervehtimisen osaaminen avaa keskustelun luontevasti jos kemiat kohtaa yhtään.
Peli ei ole vielä menetetty kun vuodatit tuntemuksiasi tänne ja nyt on sinun itse otettava se ensimmäinen askel.
<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla auttoi TE-toimiston työnhakuryhmä. Siellä huomasin, että olin tehnyt asiat väärin: hakemus ei riitä eikä aina kannata, pitää soittaa tai mennä käymään. Esim suuret keskusliikkeet (SOK, Kesko) ei ota väkeä töihin, jos ei mene paikanpäälle, sähköisiä hakemuksia ei lue kukaan. Sitä ne vain ei kerro eli tavallaan huijaa nuoria.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 22:18"]
Lohdutuksen sanoja löytyy musiikista. Omani ovat tällä hetkellä Ukkosmaine -yhtyeen Pyyhe kenttään not, Askel ja Pallosalama.
Etsi harrastus. Vaikka lenkillä käynti. Harjoittele ryhtiä, ja kun alat tekemään työhakemusta tai olet menossa työhaastattelluun, ota supersankariasento, eli toinen käsi "miekalle", toinen käsi nyrkissä kohti kattoa ja katse yläviistoon. Kuullostaa hullulta mutta yllättäen auttaa.
Käy kirjastossa lukusalissa lukemassa lehtiä tai jos on rahaa, käy kahviossa.
Työelämän tärkeimmät sosiaaliset taidot pysyvät yllä ihan kaupassa käynnin yhteydessä - tervehdys, kiitos ja heipan sanominen. Reippaan tervehtimisen osaaminen avaa keskustelun luontevasti jos kemiat kohtaa yhtään.
Peli ei ole vielä menetetty kun vuodatit tuntemuksiasi tänne ja nyt on sinun itse otettava se ensimmäinen askel.
<3
[/quote]
Ihana. Kiitos. <3 Liikunnasta saan voimaa ja iloa, ilman sitä tuskin jaksaisinkaan enää. Tuntuu niin turhalta valittaa tällaisesta kun toisilla on suurempiakin ongelmia!
Kirjoittaminen muuten helpottaa, täytyis varmaan enemmänkin raapustella tuntoja johonkin vihkoon.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 22:28"]
Minulla auttoi TE-toimiston työnhakuryhmä. Siellä huomasin, että olin tehnyt asiat väärin: hakemus ei riitä eikä aina kannata, pitää soittaa tai mennä käymään. Esim suuret keskusliikkeet (SOK, Kesko) ei ota väkeä töihin, jos ei mene paikanpäälle, sähköisiä hakemuksia ei lue kukaan. Sitä ne vain ei kerro eli tavallaan huijaa nuoria.
[/quote]
Olin siellä ryhmässä viikon enkä koe oppineeni mitään uutta. Soiteltu on ja paikan päällä käyty. Kaveri muuten pääsi Keskoon ihan vain nettihakemuksen kautta.
ap
Mene tekemään vapaaehtoistyötä, siellä hyväksytään kaikki sellaisina kuin ovat, saat tekemistä ja seuraa ja ujous karisee. Walkers, Saapas, SPR, Helsinki missio esim
Ja tiiän ettei työ oo koko elämä, mut tunnen epäonnistuneeni kun en pääse mihinkään enkä oikeestaan edes tiedä mitä haluan. Tympii kotona nyhjääminen.