Väsynyt kaupunkielämään ja ihmisiin

Opiskelin ja asun kaupungissa 5 vuotta. Oli kiva kokemus, mutta se riitti. Muutin 20km päähän pienen kunnan keskustasta ja teen etätöitä. Nyt olen vapaa.

Määritteleekö ympäristö elämäsi. Ei ole pakko bilettää. Ei juopotella. Ei käyttää huumeita. Ei harrastaa irtosuhteita. Anna muiden touhuta. Elä omanlaistasi elämää.

Vierailija kirjoitti:

Määritteleekö ympäristö elämäsi. Ei ole pakko bilettää. Ei juopotella. Ei käyttää huumeita. Ei harrastaa irtosuhteita. Anna muiden touhuta. Elä omanlaistasi elämää.

Olen eri ja asun maalla. Kaupungissa jäät helposti yksin, jos et kulje määritelmän mukaan. Erakoidut ja tunnet, ettet kuulu joukkoon. Kaupunkielämä sopii sellaiselle, jolla ei ole kykyä hallita omaa elämää, vaan elämän sisällön tarjoaa joku muu tekijä. Sellaiset ovat esim. sosiaalitapaukset, liikkumisrajoitteiset, kuplassaeläjät, luonnosta vieraantuneet ja rikkaat (sekä vihreät, jotka perustavat ajatusmaailmansa pelkkiin uskomuksiin). 

Olen syntyperäinen stadilainen, asun ydinkeskustassa, ja käyn usein lähikaupassa verkkareissa. Kyllä se onnistuu.

Olen asunut yli puolet elämästäni kaupungissa enkä jaa näkemystäsi. Käyn verkkareissa kaupassa. En käytä paljoa alkoholia tai biletä (edes silloin nuorempana). Some ei ole tärkeä. Ihmissuhteet on tärkeämpiä kuin verkostoituminen. Ympäristö ei määritä minua, voin olla oma itseni niin maalla kuin kaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Määritteleekö ympäristö elämäsi. Ei ole pakko bilettää. Ei juopotella. Ei käyttää huumeita. Ei harrastaa irtosuhteita. Anna muiden touhuta. Elä omanlaistasi elämää.

Olen eri ja asun maalla. Kaupungissa jäät helposti yksin, jos et kulje määritelmän mukaan. Erakoidut ja tunnet, ettet kuulu joukkoon. Kaupunkielämä sopii sellaiselle, jolla ei ole kykyä hallita omaa elämää, vaan elämän sisällön tarjoaa joku muu tekijä. Sellaiset ovat esim. sosiaalitapaukset, liikkumisrajoitteiset, kuplassaeläjät, luonnosta vieraantuneet ja rikkaat (sekä vihreät, jotka perustavat ajatusmaailmansa pelkkiin uskomuksiin). 

Millä lailla liikkumisrajoitteinen ei hallitse omaa elämää? Tiedoksi sulle, että liikkumisrajoitteinen voi elää kaupungissa, maalla tai jotain siltä väliltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Määritteleekö ympäristö elämäsi. Ei ole pakko bilettää. Ei juopotella. Ei käyttää huumeita. Ei harrastaa irtosuhteita. Anna muiden touhuta. Elä omanlaistasi elämää.

Olen eri ja asun maalla. Kaupungissa jäät helposti yksin, jos et kulje määritelmän mukaan. Erakoidut ja tunnet, ettet kuulu joukkoon. Kaupunkielämä sopii sellaiselle, jolla ei ole kykyä hallita omaa elämää, vaan elämän sisällön tarjoaa joku muu tekijä. Sellaiset ovat esim. sosiaalitapaukset, liikkumisrajoitteiset, kuplassaeläjät, luonnosta vieraantuneet ja rikkaat (sekä vihreät, jotka perustavat ajatusmaailmansa pelkkiin uskomuksiin). 

Jos "sosiaalitapaukset" ja rikkaat sopivat kaupunkiin, niin maaseutuhan sopii ainoastaan keskituloisille.

Mitä nyt ihmettä? Asun Helsingissä enkä koe mitään tuollaista. Elän omasta valinnnastani käytännössä erakkona vaikka asun kehä 1 sisäpuolella. Eli en käytännössä juuri koskaan työpäivän ulkopuolella mitenkään ole tekemisissä kenenkään kanssa. Kauppaan menen ihan missä vaatteissa huvittaa. Samoin koiran ulkoilutan vaikka yöpaidassa saunan jälkeen jos huvittaa. Ääri-introverttina en ole mitään verkostoitumisia tai bileitä koskaan harrastanut, en edes nuorena. Opiskelijana minulla oli koira ja sen kanssa harrastin, ja pelailin tietokoneella. Kukaan ei vaatinut verkostoitumaan eikä bilettämään.

Olen muuten myös yhdessä elämänvaiheessa parisuhteen takia asunut paljon syrjemmällä, ja minua SIELLÄ kävi ahdistamaan pakkososiaalisuus. Helsingissä on kyllä paljon ihmisiä, mutta koska niitä on niin paljon, ei jokaista vastaantulijaa odotetea huomioivan mitenkään. Saa ihan rauhassa mennä omissa ajatuksissaan moikkailematta, small talkaamatta tms. Mutta auta armias siellä maalla. Kun koiraa ulkoiluttaessa tuli ihminen vastaan, niin pakko oli jäädä hölöttämään turhaa puhetta ties kuinka pitkäksi aikaa. Kun teki omassa pihassa puutarhahommia, ohi menevän maantien kulkijat pysähtelivät juttelemaan. Jotkut tulivat pihaankin odottaen että kahvitetaan. 

missä päin maata sä sitten olet joskus taluttanut koiraa yöpuvussa? :D Itse asun maalla ja kyllä täälläkin oudosti varmasti katsottaisiin mikäli joku sattuisi näkemään.

Vierailija kirjoitti:

missä päin maata sä sitten olet joskus taluttanut koiraa yöpuvussa? :D Itse asun maalla ja kyllä täälläkin oudosti varmasti katsottaisiin mikäli joku sattuisi näkemään.

Siellä katsotaankin, kuten kaikkea muutakin, esimm. sitä jos olet paikallisten mielestä liian hieno (tuomio: koppava). Sen sijaan esim. Helsingissä ketään ei kinnosta, koska kaikenlaista porukkaa ja vaatetusta näkee. Kyllä itse usein stadilaisessa lähiössä saunan jälkeen kesällä ulkoilutan koirat yöpuvussa. Joskus talvellakin niin että yöpaidan päälle vaan takki ja talvisaappaat. Eipä ole kukaan ihmeemmin katsonut, kuten ei esim. papiljotit päässä kaupassa käyntiä eikä edes sitä kun kerran tukanvärjäys meni pilalle ja hiuksista tuli vihreät.

Mäkin väsyin kymmenen vuoden jälkeen, ärsykkeitä oli mulle liikaa.

Sen sijaan noita listaamiasi ilmiötä en tunnista. Kaupungissa on niin monta tapaa elää, että kyllä sieltä jokaiselle sopiva viiteryhmä löytyy.

Inhoan Helsinkiä. Aina tulee vapauden tunne kun lähtee täältä pois.

Me asutaan ison kaupungin keskustan laidalma (ei kuitenkaan pk-seudulla) ja täällä tulee koiranulkoiluttajia vastaan yöpaidassa, lähikaupassa verkkareissa ja kumppareissa. Viimeksi eilen tuli vastaan mies kylpytakissa (oli menossa rannan suuntaan, näitä näkee sen lähellä aika usein.)

Kaupungissa ei ihmisiä kiinnosta mitä toisilla on päällä. Jos sun kaveripiirisi sattuu olemaan pinnallinen, kannattaa hankkia parempaa seuraa. Kaupungista löytyy paljon muitakin kuin se yksi porukka.

Asun isommassa kaupungissa keskustassa ja lähdin nyt lämpimänä syyskuuiltana käymään terassilla tuopilla addun verkkareissa ja hupparissa. En ole kohdannut ongelmia.